Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi jakaa välillä jotain muutakin? Ja kuunnella sitä vastapuolta välillä? Lähinnä aapeen ystävä ilmeisesti valittaa.

 

Mulla on elämässäni monia ilonaiheita, mutta en spämmää niitä ystävilleni jatkuvalla syötöllä.

Välillä? Eihän se ole jakanut jatkuvalla syötöllä yyhtään mitään. Kysehän on pienestä vauvasta.

 

 

 

Kuukausia. Samasta aiheesta kokoajan.

Ko vauva on pieni. Eli mitään loputonta ikuista vyörytystä ei ole ollut. Ja se lapsi muuten muuttuu koko ajan mikä on mielenkiintoista seurattavaa.

Sen kasvun seuraamin

Minä ainakin henkilökohtaisesti tutkisin "tieteellisesti" mieluummin vaikka kiviä kuin jonkun lapsen kasvua.

Jollain mun kavereilla on ollut tätä. Olen vältellyt sanomasta mitään heidän vauvoistaan, sillä jotkut oikeasti aikamoisia kakaroita ja varmasti multa lipsahtaisi jotain ei niin kohteliasta. Vaihdan aihetta johonkin mikä ei liity ollenkaan vauvoihin, kuten vaikka opiskeluajat jne.

Vierailija kirjoitti:

On kyse VAUVASTA eli muutamasta kuukaudesta.

Ei ikuisuudesta.

Juu Petterin 1,5v hammastilanne, uudet lempiruoat ja viime yön nukkumistilanne tulivat puhelimeeni tänäänkin aamulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi jakaa välillä jotain muutakin? Ja kuunnella sitä vastapuolta välillä? Lähinnä aapeen ystävä ilmeisesti valittaa.

 

Mulla on elämässäni monia ilonaiheita, mutta en spämmää niitä ystävilleni jatkuvalla syötöllä.

Välillä? Eihän se ole jakanut jatkuvalla syötöllä yyhtään mitään. Kysehän on pienestä vauvasta.

 

 

 

Kuukausia. Samasta aiheesta kokoajan.

Ko vauva on pieni. Eli mitään loputonta ikuista vyörytystä ei ole ollut. Ja se lapsi muuten muuttuu koko ajan mikä on mielenkiintoista seurattavaa.

Sitä voisi itsekin ostaa vaikkapa pelargonian taimen ja raportoida sen k

Tämä! Varmaan puolen vuoden jälkeen pelkkä suruemojilla reagointikin alkaisi ärsyttää, että eikö jo riitä. Ja edelleenkään kyse ei ole siitä, että vauvan kuva / tilannepäivitys 1/10 osa ajasta haittaisi. Kyse on siitä, että mistään muusta ei voi mainita halaistua sanaa, tai edes vastavuoroisesti keskustella samaa aikaa (tai ollenkaan) sen toisen mielenkiinnon kohteista.

Olisin tukena ystävälle, etenkin kun on itsellinen äiti joka ei voi lapsen isän kanssa ihastella palleroa.

Viestejä en seuraisi koko aikaa jos niitä tulee liikaa. Lapsi on siis n. 9 kk,  kuvaamasi käytös lienee sen ikäiselle normaalia, ei kannata vielä leimata hänen persoonaansa rasittavaksi ja huomionhakuiseksi.

Kerro sinä myös kuulumisiasi. Luulisin että piristää. 

Vierailija kirjoitti:

Haha toivon osoittavani tämän väitteen vääräksi kun ensimmäinen lapseni syntyy elokuussa. Lapsi on ihan toivottu, mutta en todellakaan aio kuormittaa ystäviäni kuin lapsen kuvilla kuin harvoin, muutoin keskityn juttelemaan myös muista asioista, ja etenkin lähettämään kuvia muusta kuin vauvan naamasta. 

Minullakin on yksi tällainen ystävä, jolta tulee joka aamu ja päivä ja ilta kuva lapsen naamasta lähikuvana. Lapsi ei ole millään tavalla edes söpö, ärsyttää vain. Instagramiinkin päivittää jatkuvasti kuinka huonosti on nukkunut, tai montako hammasta on tulossa. Miten ärsyttävää!

Voi tajuaisipa ystävänikin tämän (olen koittanut vihjailla). On ihan eri asia laittaa kuva omasta väsyneestä naamastaan ja kertoa vaikka liian kahvin alkaneen jo sattua omaan mahaan, kuin kertoa vauvan yöäännähdysten määrä, vaipanvaihtokerrat, ja höystää tätä vielä sankarin naamalla. Sen vauvan naama on harvoin söpö kenenkään ystävän mielestä. 

Hassuja nämä alkupään kommentit, että hyi vauvoista en jaksa kuunnella mutta koirakuulumisia muka jaksais loputtomiin :D Ette varmana jaksaisi, mulla on kaveri, jolla on koiria ja ei se puhu mistään muusta. Ei sellaista jaksa. Ja kestänyt jo vuosia. Oikeestaan jo entinen kaveri. 

Väsynyttä vauvavuotta viettävää äitiä toisaalta ymmärrän että ei siinä elämässä sillä hetkellä välttämättä muuta oo kuin vauva, ja kyllä se ohi menee. Olisin ystävän tukena sen verran kuin jaksan. Aloittaja vaikuttaa lapselliselta tai ainakin ilmaisee tunteensa oudosti. Toisaalta ymmärrettävää että jos joku jauhaa samaa asiaa niin ei sitä loputtomasti jaksa. Aloittaja voi vetää rajan, että ei joka päivä tai joka viikko reagoi, vastentahtoinen kommentointi vie voimia. Voi vähentää yhteyksissä olemista jossei jaksa. Ja jos se äiti siitä vuoden kahden päästä taas jaksaa puhua muustakin kuin vauvasta (paitsi jos se tekee lisää vauvoja :D ehkä sitten välit vaan erkanee kun ei aloittaja siedä toisen elämäntilannetta)

Mun lapsi on 25 v ja kyllä ystävät edelleen kysyvät ihan itse mitä hänelle kuuluu. Ihan normaalia. Myös jokin mieltäni painava asia voi liittyä lapseeni, ja silloin ystävä kuuntelee, ihan samoin kuin minä kuuntelin silloin kun ystävän äiti sai diagnoosin syövästä.

toki itse en kokenut lapseni ollessa pieni viehtymystä kakan väriin ja koostumukseen, joten ystävien kanssa puhuttiin muista asioista.

Paras ystäväni on vela.

Olen mummo. Vaikka omat lapsenlapseni ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, en kuitenkaan raportoi heidän tekemisiään ja sanomisiaan omille ystävilleni/kavereilleni. Enkä lähettele kuvia.

 

Enkä ole yhtään kiinnostunut ystävieni/kaverieni lapsenlapsista! Välttämättä en tunne edes ystävieni lapsia (enää) kovin hyvin ja heidän puolisonsa vielä huonommin. Osaa lapsenlapsista en ole ikinä nähnyt edes vilaukselta. Miksi siis haluaisin kuulla tai nähdä myöskään näiden lapsenlasten tekemisistä?!

Aloitukseen:

1. Lue viestit hitaammin , seuraavana päivänä, viive vastauksessa jne. Jos et saa sanottua että et halua tietää asioita. Kyllä hän tuosta ymmärtää ettei sinua kiinnosta. 

2. On ok ettet kommentoi kuvia ja kysyt kuulumisia. Jos aina ihkuttelet niin hän on varmaan luullut että tykkäät saada vauvakuvia.

Vierailija kirjoitti:

Aloitukseen:

1. Lue viestit hitaammin , seuraavana päivänä, viive vastauksessa jne. Jos et saa sanottua että et halua tietää asioita. Kyllä hän tuosta ymmärtää ettei sinua kiinnosta. 

2. On ok ettet kommentoi kuvia ja kysyt kuulumisia. Jos aina ihkuttelet niin hän on varmaan luullut että tykkäät saada vauvakuvia.

 

Kunhan ymmärrät ettei hänelle varmaan tällä hetkellä kuulu muuta kuin vauvajuttuja. Ei ole miestäkään jota haukkua.

Erittäin normaalia.  Vuoden päästä jo  eri meno.

Sympat AP:lle, uskomatonta miten moni kommentoija sanoo että syynä on pakko olla kateus tai mustasukkaisuus Avartakaa nyt hiukan mieltänne! Kaikki naiset ei lapsia halua tai ole heistä erityisen kiinnostuneita, piste. Pahoittelut jos se tulee teille shokkina. 

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin ystävyyden määritelmä, että toisen juttuja kuunnellaan ja hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Jos se ei kiinnosta, sitten varmaankin ystävyys pikku hiljaa hiipuu, niin kuin luonnollista onkin. 

Aloittajasta riippuu, onko sydämen painaminen toisinaan liian iso vaiva ystävyyden säilymiseksi. Ehkä onkin, mistäpä me tiedämme.

Lapsi tulee olemaan iso osa hänen elämäänsä. Jos tuollainen ystävä ei kiinnosta, ei liene suuri menetys, jos ystävyys päättyy.

Tämä. Itsekeskeinen, keskenkasvuinen ap eli "ystävä" voisi kertoa suoraan rakastavansa koiria ja inhoavansa ystävänsä lähettämiä vauvan kuvia. Se olisi reilu peli, tuore äiti varmasti löytää uusia, ihan oikeita aikuisia, henkisesti aikuisia ihmisiä ystäväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei. :-D Tunnen paljon suurempia tunteita koiria kohtaan. Koiraystävien koirakuulumisia jaksaisin kuunnella loputtomiin. Ja kuviakin saa lähettää! Ihmettelen, ettei tuo äiti-kaverini ole jo rivien välistä lukenut, etten ole kovin kiinnostunut PinjaPetterin kuulumisista.



Ap

Mä taas toisin päin . Jos joku selittää koko ajan koirastaan, ja vielä samaan tyyliin kuin jostain vauvasta niin se on ärsyttävää.  Välillä tuntuu et kolmekymppiset hommaa nykyään koiran lapsen sijasta ja siitä myös puhutaan ja hoidetaan siihen tyyliin , koko maailman keskipisteenä. Nurinkurista tämä nykyään kun lisääntymisikäiset haluaa vaan koiria .

Toisaalta ymmärrän  että vauvasta puhe voi ärsyttää toista ihmistä vaikka itse tykkäisinkim puhua omista lapsistani. Eli en juuri puhu heistä lapsettomille, ja muil

Kyllä siitä nyt aika vahvasti tulee fiilis et koira on otettu ns lapseksi kun omistaja nimittää itseään äidiksi tai isäksi. Ei yhtään ihme et meil on ikärakenne ihan vääristynyt kun ei tehdä lapsia vaan sen sijaan otetaan koira ja sitä kohdellaan kuin lasta . Oon kolmekymppinen ja suurimmalla osalla ikäisiäni kavereita ei oo lapsia, koira monellakin lapsen asemasta. Itsellä kolmas tulossa jo niiku pitäs monella muullakin olla tässä iässä. 

idioootttiii ystäväsi sai kerrankin kyrPääää kun räkälästä jonkun kotiinsa raahasi ja antoi panna paljaalla nyt ylpeilee tuloksella.

Vierailija kirjoitti:

Sympat AP:lle, uskomatonta miten moni kommentoija sanoo että syynä on pakko olla kateus tai mustasukkaisuus Avartakaa nyt hiukan mieltänne! Kaikki naiset ei lapsia halua tai ole heistä erityisen kiinnostuneita, piste. Pahoittelut jos se tulee teille shokkina.

En minäkään toisten lapsista ole koskaan ollut niin kiinnostunut, että haluaisin vastaanottaa päivityksiä vauvasta ja siihen arkeen kuuluvista tavanomaisuuksista. Siitä huolimatta, että kolme poikaani ovat olleet vauvoina oman elämäni tärkeimpiä asioita ja fokukseni keskipiste. En rasittanut silloinkaan ketään "päivityksillä". Yleisiä kuulumisia silloin tällöin harvakseltaan siitä aiheesta. Itse päinvastoin vauva-aikoina halusin puhuakin jostain ihan muista asioista sen vastapainoksi. 

Minä laitan peukun ja vaihdan aihetta, jos asia ei kiinnosta. Näin osoitan, että olen lukenut viestin ja on vähän kuin Ok, mutta ei lisäkysymyksiä tai sydämiä, jos ei kerta kiinnosta.

"Oon kolmekymppinen ja suurimmalla osalla ikäisiäni kavereita ei oo lapsia, koira monellakin lapsen asemasta. Itsellä kolmas tulossa jo niiku pitäs monella muullakin olla tässä iässä."

Etpä sinäkään kovin kypsältä vaikuta, kun et ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita.

Onko suuri vaiva laittaa peukku vaikka seuraavana päivänä ja ajatella muita asioita? Minä tykkään kaverini koirakuvista, vaikka en oikeasti niistä livenä juuri välitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin tukena ystävälle, etenkin kun on itsellinen äiti joka ei voi lapsen isän kanssa ihastella palleroa.

Viestejä en seuraisi koko aikaa jos niitä tulee liikaa. Lapsi on siis n. 9 kk,  kuvaamasi käytös lienee sen ikäiselle normaalia, ei kannata vielä leimata hänen persoonaansa rasittavaksi ja huomionhakuiseksi.

Kerro sinä myös kuulumisiasi. Luulisin että piristää. 

Näiden itsellisten äitien, ja sellaiseksi aikovien, täytyy pitää mielessä että ne kaverit ei ole varavanhempia tai puolison korvikkeita joiden kanssa jakaa joka ikisen päivän käänteet. He eivät valinneet hankkia sitä lasta. On aivan eri asia jutella pitkiä puheluita viikonloppuina ja lähteä kerran viikossa kahville, nähdä se lapsi ja ihastella häntä silloin ja olla siinä tukena ja kuunnella äidin purkautumista siitä viikosta, kuin että _päivittäin_ tulee kuvaa että "tällänen potkupuku laitettiin päälle tänään" ja "no nyt tuli itku kun ei saanut kaataa mehua päälleen toistamiseen". Se _päivittäinen_ puurtaminen oli teidän valintanne. Yksin.