Lue keskustelun säännöt.
Voiko puoliso päättää että nyt loppuu yhteydenpito kaveriin?!
05.04.2024 |
Näin minä taisin lopulta tehdä! Ja tunnen itseni nyt ihan hirveäksi. Annoin "uhkauksen" että joko valitset minut ja perheesi taikka tämän kaverisi. Kyseessä on siis mieheni kaveri jonka mies on tuntenut reilun vuoden. Tänä aikana avioliittomme on ajatunut jonkinlaiseen kriisiin.
Voisi sanoa että olen ollut mustasukkainenkin? Mutta ehkä suurin ärsytyksen aihe on ollut se että mies on viettänyt tämän kaverinsa kanssa aivan liian paljon aikaa. Harrastuksessa käymiset ovat lisääntyneet ja kestot pidentyneet. Tämä aika on ollut suoraan perheeltä pois. Olen joutunut ottamaan selkeästi enemmän vastuuta lapsista ja kodista samaan aikaan kun mieheni on viettänyt kaverinsa kanssa yhteistä aikaa. Minusta se on todella väärin! Mies on sanonut tähän että hänellä saa olla tämä kaveri jota en tunne ja hän saa olla useita kertoja viikossa tämän kanssa. Ettei se voi minua häiritä? Itse en ole voinut olla enää yhtä paljon omilla menoillani kuin ennen koska jonkun se on kodistakin huolehdittava. Ennen jaoimme ajan tasaisemmin ja vietimme myös yhdessä lastenkin kanssa aikaa. Nyt se on harvinaista kun isä on monta iltaa pois kotoa. Myös vapaapäivinään lähtee harrastukseensa.
En tiedä tuleeko tästä nyt ero? Mies ei ole reagoinut millään tavalla uhkaukseeni. Kuin ei olisi kuullutkaan sanojani. Olenko minä nyt kohtuuton ja ihan hirviövaimo? Taidan olla! En vain jaksa enää tätä tämmöistä elämää.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa odottaa. Ryppy toiseen rakkauteen tulee ennen pitkään. Kulttuurimme on muuttunut viime vuosina niin, että naiset pakotetaan sopeutumaan oli tilanne kotona minkälainen tahansa. Asumistuen leikkaukset vaikuttavat suoraan naisten eropäätöksiin. Ohjaavalla politiikalla saadaan naiset pysymään huonoissa liitoissa ja vain sietämään. Mikä avuksi? Voit kapinoida, mutta siitä ei ole hyötyä. Keskusteleminen? Sanokaa minulle yksikin suomalainen mies, joka pystyy keskustelemaan!😀 Mykkäkoulu? Se vie ihmisiä enemmän erilleen. Etäisyyden ottaminen? Mies huolehtii siitä puolestasi. Mieti, mikä on tärkeintä? Lapset. Kun miehesi on juossut vuosia muualla, voit sanoa "Sähän et ollut lapsia kasvattamassa vaan sulla oli tärkeämpiä ajanvietteitä."
Naisen kannattaa aina valita köyhyys ja vapaus. On todella raskasta ja vahingoittavaa elää alistettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä asettaa itsesi miehen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä erossa sitten olisi niin kamalaa? Uhkailu parisuhteessa ei koskaan ole hyvä asia, mutta omien rajojen asettaminen välttämätöntä. Jos se raja on ylitetty kannattaa mieluummin toteuttaa se ero kuin uhkailla sillä.
...ja sitten noin toimiessa taas ihmeteltäisiin, että miksei antanut edes mahdollisuutta tilanteen muutokselle, miksei mitään sanonut ensin tms.
Jos kerran- pari ilmoittaa, että tämä asia ylittää rajani ja jos muutosta ei tule, en voi olla tässä parisuhteessa, niin en sitä "uhkailuna" pitäisi, vaan tosiasioiden esiintuomisena. Eri asia jos joka konfliktissa lätkäisisi erokortin pöytään.
Ihan jokainen nainen on joskus tuon ainakin yrittänyt tehdä miehelle. Mutta jos mies tekee saman naiselle niin jokainen nainen syyttää miestä konrollista
Olen todella pahoillani tilanteesta. Kuulostaa ahdistavalta ja raskaalta. En osaa neuvoa. Haluan sanoa kuitenkin, että toivon sinulle voimia selviämiseen tästä tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokainen nainen on joskus tuon ainakin yrittänyt tehdä miehelle. Mutta jos mies tekee saman naiselle niin jokainen nainen syyttää miestä konrollista
Ei tämä ole nyt mielestäni mikään sukupuolikysymys. Vaan selkeästi toinen puoliso jyrää toisen yli seurauksista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se uusi kaveri on myös mies, niin tuollaiset bromance-jutut rauhoittuvat kyllä ajan myötä.
On nainen.
Ai ole kyseessä on vain puhdas mustasukkaisuus ja omistushalu kun nainen kokee asemansa uhatuksi joka johtaa siihen että se vaatii myös naiselta panostamista ettei menetä omaisuuttaa eli miestään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se uusi kaveri on myös mies, niin tuollaiset bromance-jutut rauhoittuvat kyllä ajan myötä.
On nainen.
Tämä paljasti provon.
Heittäisin mieheni pihalle, jos hän juoksisi joka ilta kavereilla. Ja sama varmasti toisinpäin. Ei tarvitse miehenkään sellaista sietää. Siihen kannattaa pyrkiä, että puoliso on myös se paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka itkette, että naiset saavat kyllä rajoittaa miehen menemisiä, muttei toisin päin: peilin eteen mars. Aina, kun aloituksessa sukupuoliasetelma on toisin päin, mies rajoittaa esim lapsuudenystävien ja vanhempien tapaamista, tai jotain naisvaltaisessa jumpassa käymistä. Tai miespuolisen työkaverin kanssa lounastamista tai työmatkaa. Onko pikkusen eri asia? Naisvihaajan mielestä tietenkään ei.
Ehkä se kaveri ei ole ongelma vaan miehen luistaminen kotitöistä ja perheen kanssa olemisesta? Hänellä on selkeästi joku bromance tämän tyypin kanssa nyt ja onhan se ihan normaalia haluta kodin ulkopuolista elämää, mutta hänellä on vastuunsa kotona ja sinulla on samat oikeudet harrastuksiin ja muihin ihmissuhteisiin. Et ole hirviö, mutta ongelma ei tunnu olevan se kaveri vaan miehen käytös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole provo, ja kaveri on oikeasti nainen, niin mies on todennäköisesti ihastunut tähän vaikka ei sitä itse tiedosta tai halua myöntää. Olen seurannut muutamaa tällaista tapausta ja joka ikinen kerta taustalla on ollut jomman kumman ihastuminen.
Tässähän nyt käy niin, että mies syyttää sinua lopulta kaikesta (eli rajoittamisesta ja mustasukkaisuudesta) ja sanoo että että ei voi elää sellaisessa suhteessa ja hakee eroa. Todennäköisesti mies alkaa viimeistään siinä vaiheessa seurustella "kaverinsa" kanssa tai ainakin elätellä toivoa suhteesta.
Itse oon kerran sanonut puolisolle että "sen Timpan (nimi muutettu) kanssa ei sit tarvitse enää kaveerata" sen jälkeen kun tää "Timppa" oli juovuspäissään kulkenut ympäri kyliä mua huorittelemassa. Aapeen tapaus erilainen, ehkä alkaa perhearki kyllästyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä erossa sitten olisi niin kamalaa? Uhkailu parisuhteessa ei koskaan ole hyvä asia, mutta omien rajojen asettaminen välttämätöntä. Jos se raja on ylitetty kannattaa mieluummin toteuttaa se ero kuin uhkailla sillä.
...ja sitten noin toimiessa taas ihmeteltäisiin, että miksei antanut edes mahdollisuutta tilanteen muutokselle, miksei mitään sanonut ensin tms.
Jos kerran- pari ilmoittaa, että tämä asia ylittää rajani ja jos muutosta ei tule, en voi olla tässä parisuhteessa, niin en sitä "uhkailuna" pitäisi, vaan tosiasioiden esiintuomisena. Eri asia jos joka konfliktissa lätkäisisi erokortin pöytään.
Kuka sitä ihmettelisi ja mitä sitten vaikka ihmettelisikin. Siinähän ihmettelevät. Minä elän omaa elämääni ja sitä toivoisin myös näille ihmettelijöille että he keskittyisivät niihin asioihin jotka ovat heille tärkeitä. Jos se on tärkeintä että ihmettelee muiden elämää ei kyllä kiinnosta heidän elämänsä minua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se uusi kaveri on myös mies, niin tuollaiset bromance-jutut rauhoittuvat kyllä ajan myötä.
On nainen.
Tämä paljasti provon.
Ei kaikki maailmassa tapahtuva ole provoa....
Omallakin kohdalla miehen jo tuntema naispuolinen ystävä lähentyi miehen kanssa, kun tämä nainen vuodatti miehelle omaa aviokriisiään. Niinhän sitten kävi, että romanttinen yhteinen sävel löytyi, erot vireille ja uutta yhteistä elämää suunnittelemaan.
En toki itsekään olisi tuollaista mielelläni uskonut. Ajattelin, että mies tukee ystäväänsä vaikeassa tilanteessa, eikä asiassa sen kummempaa.
Jos suhteeseen enää koskaan päätyisin, niin en ehkä olisi enää yhtä sinisilmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Hei aikuiset, mitä teen, kun mies on hylännyt perheensä?
Terveisin tollo äiti, jolla on lapsi(a).
Kuten näette, ei niistä lapsistakaan mitään tule.
Miehet käyttävät valtaa, että jos ei tottele, niin mies lähtee omille reissuilleen. Se tuntuu tosi pahalta varsinkin lasten näkökulmasta. Tässä on monta vaihtoehtoa, mitä tekee. Riitely ei auta. Sitten jos sanoo:" Sä et voi tehdä noin, koska se tuntuu meistä tältä.", niin mies ei ymmärrä sellaista puhetta. Mies on sen verran itsekäs. Mykkäkoulu ei auta. Eroaminen, jos nainen on köyhä, saattaa tuoda tukiin loven, josta ei selviä. Asumistukia on vähennetty. Miten ennen naiset selviytyivät? He sietävät ja katsoivat asioita sormien läpi. "Noniin, isi lähtee taas käymään kakkoskodissa". Ja odottivat vuosia sitä hetkeä, kun mies tuli kaihoisana ja pettyneenä reissuiltaan ja iskivät: "Missä sinä olit silloin, kun sinua olisi tarvittu kasvattamaan lapsia?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä erossa sitten olisi niin kamalaa? Uhkailu parisuhteessa ei koskaan ole hyvä asia, mutta omien rajojen asettaminen välttämätöntä. Jos se raja on ylitetty kannattaa mieluummin toteuttaa se ero kuin uhkailla sillä.
...ja sitten noin toimiessa taas ihmeteltäisiin, että miksei antanut edes mahdollisuutta tilanteen muutokselle, miksei mitään sanonut ensin tms.
Jos kerran- pari ilmoittaa, että tämä asia ylittää rajani ja jos muutosta ei tule, en voi olla tässä parisuhteessa, niin en sitä "uhkailuna" pitäisi, vaan tosiasioiden esiintuomisena. Eri asia jos joka konfliktissa lätkäisisi erokortin pöytään.
Kuka sitä ihmettelisi ja mitä sitten vaikka ihmettelisikin. Siinähän ihmettelevät. Minä elän omaa elämääni ja sitä toivoisin myös näille ihmettelijöille että he keskittyisivät n
Tosiaanko suhteiden ongelmatilanteissa katkaiset suhteen välittömästi ilman mitään ennakkokeskustelua?
Ap. Se miten pääset tässä eteenpöin olisi että tutkit MIKSI tämä puolison yhteydenpito johonkihun tuntuu sinusta uhkalta. Koska kyse ei ole koskaan
siitä ihmisestä. Nää menee aika syvälle, voi olla omia vanhoja traumaattisia kokemuksia, kiintymyssuhteen juttuja jne. Eli tavallaan ratkaiset nyt tämän tilanteen jossa haaste ilmenee niin näin, mutta se ydinasia pysyy siellä jos et kohtaa sitä. Entä kun puolisolle tulee joku uusi asia tai ihminen josta hän innostuu ja laitat taas rajan. Se voi tulla sitten teidän suhteen väliin, koska ei aikuisten ihmisten oikeasti tartte toisiaan rajata. Tässä minun ajatukset asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Se miten pääset tässä eteenpöin olisi että tutkit MIKSI tämä puolison yhteydenpito johonkihun tuntuu sinusta uhkalta. Koska kyse ei ole koskaan
siitä ihmisestä. Nää menee aika syvälle, voi olla omia vanhoja traumaattisia kokemuksia, kiintymyssuhteen juttuja jne. Eli tavallaan ratkaiset nyt tämän tilanteen jossa haaste ilmenee niin näin, mutta se ydinasia pysyy siellä jos et kohtaa sitä. Entä kun puolisolle tulee joku uusi asia tai ihminen josta hän innostuu ja laitat taas rajan. Se voi tulla sitten teidän suhteen väliin, koska ei aikuisten ihmisten oikeasti tartte toisiaan rajata. Tässä minun ajatukset asiasta.
Rajat tarkoittanee tässä tapauksessa nyt enemmän sitä, että mitä käytöstä on suhteessa valmis katsomaan. Se, että eroaa on tapa ilmaista, että tässä meni minun rajani. Ja toki hyvä tästä mainita etukäteen, eikä niin että joku päivä kotiin palatessa perhe muuttanut uuteen asuntoon ja pöydällä valmiiksi täytetyt avioeropaperit allekirjoitusta vaille valmiina.
Ja pakko sanoa, omasta näkökannastani katsoen pitäisin hieman eri asioina, jos puoliso innostuisi jostain harrastuksesta ja käyttäisi tähän niin paljon aikaa kuin mahdollista, kuin että viettäisi todella paljon aikaa toisen naisen kanssa.
Lusikat jakoon, jollei mies halua kantaa omaa osuuttaan vastuusta lasten ja kodin suhteen.
Voi sitten ihan itse pyörittää omaa huusholliaan ja hoitaa lapset omalla vuoroviikollaan niinkuin lystää.