Lapsi ei viihdy isän luona, isä ei suostu luopumaan vuoroviikoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä itse haluaisin että lapsi asuu isällään vuoroviikot, mutta lapsi haluaisi asua luonani. Joo lapsi saa päättää ettei halua asua isällään, mutta saanko minä päättää etten halua lapsen asuvan luonani koko ajan? Saanko minä päättää kuka asuu omassa talossani milloinkin?

Kyllä minä ainakin saan. Lapsi tai nykyään jo teini, teki meillä tuota myös, jatkuvasti olisi halunnut tulla minun luokseni isäviikoilla. Ymmärsin ja annoin tulla silloin, kun oli pienempi (alakoululainen), kun pelotti olla yksin isossa talossa, kun isä teki iltavuoroja. Kyllä hän vieläkin haluaa välillä tänne tulla käymään, vaikka on isäviikko. Mutta hän ei todellakaan marssi tänne milloin vaan, vaan soittaa ensin, että voiko tulla. Joka toinen viikko tämä on yksin minun kotini, ja minä päätän, kuka täällä on ja käy. Minä vietän omaa elämääni, miesystäväni kanssa kahdenkeskis

Lapsellasi ei siis ole kotia, vaan ainoastaan kaksi yöpaikkaa vaihtuville viikoille. Aika karua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni lapsen syy, ettei halua olla isällään, ei voi olla että hän ei vaan halua olla isällä. Kyllä sinun ihan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, mikä se syy on. Kun ei tämä maailma pyöri niin, että kun minä haluan tai minä en halua. Asioihin pitää pystyä sopeutumaan. Jos on mielestäsi tarpeeksi vanha päättämään, ettei halua asua isällä, niin selvitä syy siihen. Ja toisaalta, vanhemmat päättää asioista, eivät lapset. Miksi sinä vanhempana et kykene sanomaan lapsellesi asiasta, että sinun luoksesi ei vaan voi tulla, kun on isäviikko? Miksi päästät hänet kotiisi silloin?

totta kai lapsi saa aina kotiinsa tulla. Oli äitiviikko tai ei. Aika julma saa olla, jos pystyy sanomaan lapselle, että et saa tulla käymään kotona.

eri

Kirjoitin tuossa aiemmin, kun omat lapseni vuosia sitten kokeilivat rajojaan. Pohdin silloin tätä, kun toisaalta olen aina sanonut, että kotiin saa tulla. Kuitenkin "käymään kotona" ja hätätilanteessa, tai edes ne mihin on joku syy, on eri asia. Jos esimurrosikäinen kokeilee rajojaan niin kyllä silloin mun mielestä on vanhempien tehtävä laittaa stoppi. Julmalta se tuntuukin. Olen usein vanhempana ollut tilanteessa mikä tuntuu julmalta, mutta se pitää vaan aikuisena ja vanhempana kestää.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni lapsen syy, ettei halua olla isällään, ei voi olla että hän ei vaan halua olla isällä. Kyllä sinun ihan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, mikä se syy on. Kun ei tämä maailma pyöri niin, että kun minä haluan tai minä en halua. Asioihin pitää pystyä sopeutumaan. Jos on mielestäsi tarpeeksi vanha päättämään, ettei halua asua isällä, niin selvitä syy siihen. Ja toisaalta, vanhemmat päättää asioista, eivät lapset. Miksi sinä vanhempana et kykene sanomaan lapsellesi asiasta, että sinun luoksesi ei vaan voi tulla, kun on isäviikko? Miksi päästät hänet kotiisi silloin?

totta kai lapsi saa aina kotiinsa tulla. Oli äitiviikko tai ei. Aika julma saa olla, jos pystyy sanomaan lapselle, että et saa tulla käymään kotona.

eri

Sinulla ei ehkä ole lapsia, tai ne eivät ole näitä kirjainlapsia. Lapsellani on kaksi kotia, sinne toiseen kotiin hän saa aina mennä silloin kun on isäviikko, ja silloin kun on äitiviikko, saa mennä toiseen kotiinsa. Käydä saa, jos on oikeaa asiaa, joku tavara unohtunut tms. Minä ihan oikeasti tarvitsen vapaata lapsestani, ne viikot, kun hän on kotona, vievät ihan kaikki mehut minusta. Työpäivän päälle teen toisen työpäivän kotona, selvitellen hänen tempauksiaan koulussa, yrittäessäni saada hänet hoitamaan koulunsa, tekemään läksyt, lukemaan kokeisiin, ja kuunnellessani hänen raivostumistaan milloin mistäkin asiasta, usein tuntuu, että kiistaa tulee ihan kaikesta, hän hakemalla hakee asioita, joista vaan saa riidan aikaiseksi. Anteeksi, mutta olen parempi äiti omilla viikoillani, kun saan ladata akut välillä.

Meillä lapset saivat tulla minun luokseni iltapäivisin, jos isän luona ei ollut ketään kotona. Mutta heidän piti palata isän luokse, kun tämä tuli kotiin. 

Minullakin oli miesystävä, josta lapset eivät tienneet. Mutta ei hän iltapäivisin luokseni tullut.

Lapsiparat ilman pysyvää kotia. Ikuisesti evakkomatkalla laukun kanssa. Ei tee hyvää kenellekään sellainen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.

Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan, mutta vanhemmat ovat valinneet tuoda lapsen maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.

Miksi vanhempi ei haluaisi lapsen asuvan luonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni lapsen syy, ettei halua olla isällään, ei voi olla että hän ei vaan halua olla isällä. Kyllä sinun ihan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, mikä se syy on. Kun ei tämä maailma pyöri niin, että kun minä haluan tai minä en halua. Asioihin pitää pystyä sopeutumaan. Jos on mielestäsi tarpeeksi vanha päättämään, ettei halua asua isällä, niin selvitä syy siihen. Ja toisaalta, vanhemmat päättää asioista, eivät lapset. Miksi sinä vanhempana et kykene sanomaan lapsellesi asiasta, että sinun luoksesi ei vaan voi tulla, kun on isäviikko? Miksi päästät hänet kotiisi silloin?

totta kai lapsi saa aina kotiinsa tulla. Oli äitiviikko tai ei. Aika julma saa olla, jos pystyy sanomaan lapselle, että et saa tulla käymään kotona.

eri

Kirjoitin tuossa aiemmin, kun omat lapsen

Minä taas olen aikaisempi kirjoittaja, jonka lapsi teininä katkaisi välit isäänsä usean vuoden ajaksi. Koska se oli ainut tapa, jonka hän tiesi, jotta pääsee vuoroviikoista eroon. En todellakaan suosittele, että vanhempi päättää asioista, joita lapsi ei missään nimessä halua. Ojasta allikkoon mennään.

Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan juujuu. Mutta vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa ja vuoroviikkosysteemissä molemmilla on omat viikot. Niistä on syytä pitää kiinni. Miksi ylipäätään tehdä mitään sopimuksia jos niistä ei pidetä kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

No kykeneehän ne aikuiset päättämään ydinperheessäkin, missä se lapsi asuu. Jos lapsi päättää, ettei halua ydinperheessä toisen vanhemman kanssa, niin mitä tehdään? Laitetaan se lasta mielyttämätön (luultavasti tiukempaa kuria pitävä) vanhempi muuttamaan pois kotoaan ja vanhemmat eroamaan? Koska lapsi sanoo, että minä haluan!

Isä ei ollenkaan mieti miksi lapsi ei viihdy hänen luonaan? Kyllä mä ainakin huolestuisin ja miettisin missä vika, jos oma lapsi ei haluaisi olla luonani.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Ei lapsen kuulukaan olla päättämässä. Lapselle luo turvallisuutta, kun aikuinen on se joka päättää. Ihan näin yhteen lauseeseen tiivistettynä. Lisätietoa on netti täynnä, siitä vaan lukemaan. Mitään syytä ei lapsella ole ollut. Ihan sama kuin pikkulapsille sanoisit, että miten voi kuvitella, että lapsi nukkuu yön, kun illalla sanoo, että haluaa valvoa. Tai syödä karkkia mieluummin kuin ruokaa. Voi nekin perusteella, mutta kyllä jossain vaiheessa jankutusta saa ihan vaan sanoa, että aikuinen päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.

Miksi vanhempi ei haluaisi lapsen asuvan luonaan?

Miksi vanhempi haluaisi yksinhuoltajaksi? Miksi vanhempi ei haluaisi joskus lomaa sillä aikaa kun toinen vanhempi hoitaa oman osuutensa lasten hoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni lapsen syy, ettei halua olla isällään, ei voi olla että hän ei vaan halua olla isällä. Kyllä sinun ihan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, mikä se syy on. Kun ei tämä maailma pyöri niin, että kun minä haluan tai minä en halua. Asioihin pitää pystyä sopeutumaan. Jos on mielestäsi tarpeeksi vanha päättämään, ettei halua asua isällä, niin selvitä syy siihen. Ja toisaalta, vanhemmat päättää asioista, eivät lapset. Miksi sinä vanhempana et kykene sanomaan lapsellesi asiasta, että sinun luoksesi ei vaan voi tulla, kun on isäviikko? Miksi päästät hänet kotiisi silloin?

totta kai lapsi saa aina kotiinsa tulla. Oli äitiviikko tai ei. Aika julma saa olla, jos pystyy sanomaan lapselle, että et saa tulla käymään kotona.

eri

Sinulla ei ehkä ole lapsia, tai ne eivä

minulla oli aikanaan vuoroviikkolapsia. Jos olin kotona, he saivat tulla käymään luonani. He tulivat 1-2 iltapäivää viikossa. En tehnyt läksyjä enkä ruokaa, selvittelyt olivat viikon lähivanhemman vastuulla, eli  he vain tulivat moikkaamaan. Ei tuo minua rasittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi. 

Haluaisitko itse muuttaa aina ja ikuisesti viikon välein? Oikeasti nyt ihmiset! Vähän inhimillisyyttä peliin. Montako vuotta olette lapsiltanne tätä vaatineet? Muuttakaa itse joka viikko vaikka vuoden ajan ja ihmetelkää sitten kun alkaa ketuttaa kuin pientä oravaa se ramppaaminen ja se ettei ole pysyvää kotia.

Minun luokseni lapset ovat aina tulleet mielellään. Eivät myöskään valita, kun lähtevät äidilleen. Molempien luona on omat juttunsa. Minun luona ehkä kivemmat jutut.

Turvattomia, kodittomia lapsia ja osa vain siksi, että vanhemmat saavat vapaata omasta lapsestaan. Ja sitten ihmetellään, kun lapset voivat huonosti. Niin surullista :(.

Lapset asuvat kotona n.20 vuotta. Loput 60 vuotta kukainenkin saa asua miten lystää. Miksi edes tuota aikaa se lapsi ei saisi olla haluttu ja huolehdittu eikä vaan heittopussina vanhempiensa uusien elämien tiellä :(.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

No kykeneehän ne aikuiset päättämään ydinperheessäkin, missä se lapsi asuu. Jos lapsi päättää, ettei halua ydinperheessä toisen vanhemman kanssa, niin mitä tehdään? Laitetaan se lasta mielyttämätön (luultavasti tiukempaa kuria pitävä) vanhempi muuttamaan pois kotoaan ja vanhemmat eroamaan? Koska lapsi sanoo, että minä haluan!

nuo lapset alkavat karkailemaan tai luuhaavat kavereiden luona.

Tämähän on ihan selvä tapaus. Lapsi ei halua olla isän luona, koska siellä on sellaisia sääntöjä joista hän ei pidä. Periaatteessahan lapsi voi luopua vuoroviikoista sen vanhemman tuella jonka luona enemmän asutaan, mutta välit siihen toiseen kärsivät varmasti. Isän puolelta vastustus saattaa johtua siitäkin, että ehkä hän mieluummin ajattelee viettävänsä aikaa lastensa kanssa kuin maksaa isompia elatusmaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.

Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan, mutta vanhemmat ovat valinneet tuoda lapsen maailmaan. 

 

Ja siitäkin huolimatta vanhemman ei ole pakko edes tavata lastaan. Äitiä ei voida pakottaa yksinhuoltajaksi koska lapsi ei halua tavata isäänsä.