Lapsi ei viihdy isän luona, isä ei suostu luopumaan vuoroviikoista

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei pitäisi joutua maksamaan elareitakaan, jollei lapsen kanssa saa olla halutessaan puolta ajasta. 

Lapsi vieraantuu. 

Ne elarit EI ole mikään subscaippaus siihen lapseen. Elarit EI ole maksu, jolla ostetaan oikeus lapseen tai tämän seuraan. Ne elarit on vain ja ainoastaan lapsen elatusta varten, koska lapsella on lainmukainen oikeus saada vanhemmaltaan elatusta. Piste.

Minusta ongelma on isän ja lapsen välinen. Isä selvittäköön sen itse tai olkoon yhteydessä ammattilaisiin.

Sano lapselle aina kun hän tulee, että sun mielestä hänen pitäisi mennä isälle, mutta et aio kieltää häntä tulemasta kotiin. Sitten kun isä valittaa sinulle, sanot hänelle sanoneeni lapselle juuri noin, etkä ota asiaan sen enempää kantaa.

Oikeudessa voidaan määrätä yli 12-vuotiaankin asuminen, mutta tuomiota ei täytääntöönpanna, jos yli 12-vuotias lapsi vastustaa sitä. Eli käytännössä tuon ikäinen saa jo itse päättää.

Lapsi päättää itse 12 - vuotiaana ja nuorempanakin, jos on kypsä eikä vaihtele mielipidettään koko ajan. 

Tollasessa vuoroviikkojärjestelmässä ei ole mitään järkeä. Stressaa vaan lasta. Lapsi asuu yhdellä vanhemmalla ja käy esim. silloin tällöin viikonloppuisin toisella, piste. Tai sitten vanhemmat palaavat yhteen jos tämä ei onnistu.

Älkää nyt ainakaan vähätelkö lapsen kokemusta siitä. Se että lapsi ei osaa nimetä syitä sille miksi kysymykselle tarkemmin on ihan tavallista. Eihän pienet lapset osaa esimerkiksi eritellä sitä missä kipubtarkalleen tuntuu. Syitä miksi lapsi ei halua olla isällä voi siis olla useita. Lapsen isän kannattaisi todella pohtia omaa suhtautumistaan. Miksi hän on niin ehdoton vuoroviikoista?

Onneksi omat vanhempani asuivat eri valtioissa niin heillä ei ollut edes mahdollista tuollainen vuoroviikkosysteemi. Olen ihan ollut hyvissä molempien vanhempien kanssa ja molemmat kodit tuntui kodeilta. Olen asunut molempien luona, samalla tavaten toista aina kun mahdollista. Ei läsnäolo ole pelkästään fyysistä, vaan läsnä voi olla muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?

Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.

Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.

Varmaan kannattaisi miettiä ennen lasten hankkimista, haluaako niiden asuvan omassa kodissa. Me normaalit (jotka siis emme ole eronneet heti yhden vastoinkäymisen seurauksena) pidämme ihan luonnollisena, että lapset asuvat nurkissamme vielä yli 18-vuotiaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama juttu. Minulla oli kädet sidottu, koska isä syytti minua vieraannuttamisesta. Yritin vain kannustaa lasta menemään isälleen, ja lopulta teininä lapsi katkaisi kokonaan välit isäänsä. Koska se oli hänelle ainoa tapa päästä eroon vuoroviikoista. Jälkiviisaana neuvon, että ota yhteyttä perheneuvolasn, ja pyydä apua sieltä.

Meillä sama juttu. Koulusta kotiini on 500 m, isän luokse noin 5 km. Teini ei halua mennä isän luokse, siellä on pikkusisarukset (6 v ja 8v)ja hoitovastuu siihen asti, että vanhemmat tulevat töistä. Pitää tehdä ruokaa, siivota mahdollisesti aamupalan jälkiä jne., joten teini oikaisee määräyksiä ja on kodissani siihen asti, että minä kotiudun ja lähtee vasta sitten isälle. Perheneuvolassa on käyty, isä vaatii teinin kokonaan itselleen, koska minä vieraannutan ja teini huutaa, että

Itse asiassa lapsi ei saa päättää, hän saa ilmaista tahtonsa ja häntä tulee kuunnella. Päätöksen tekevät silti aikuiset. Ja koska meillä on nyt esillä tämä vieraannuttaminen eli äiti yrittää erottaa lapsen isästään (isän mielipide), niin lasta ei noin vain kuunnellakaan viranomaisten toimesta. Äiti manipuloi lasta, tämä on viranomaisten mielipide.

Tyttö vai poika? Murrosikäiselle tytölle isän liian tiivis läsnäolo voi olla hyvin ahdistavaa. Itselleni ainakin oli, olisi ollut kauheaa asua yksin isän kanssa, varsinkin jos tilaa ei ole riittävästi.

Jos isällä on uusi nainen taikka uusperhe, tunteelle voi olla eri syyt, mutta ahdistavaa yhtökaikki.

Meillä poika ei halunnut käydä isällään, syy ei selvinnyt, mutta oli murrosikäinen niin laitoin sen piikkiin. Silloin ihmettelin kuitenkin kun nuorempi tytärkin oli aina alakuloinen sieltä tullessaan eikä halunnut enää mennä isälleen, vaikka ennen rakasti siellä olemista jopa enemmän. Syy löytyi isän uudesta, oudosta naisystävästä, joka pakotti itsensä sinne kun lapset olivat siellä. Tytön selityksestä päättelin, että tämä nainen käyttää alkoholia raskaasti. Kannattaa siis selvittää, onko ex-miehelläsi siellä nainen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika ei halunnut käydä isällään, syy ei selvinnyt, mutta oli murrosikäinen niin laitoin sen piikkiin. Silloin ihmettelin kuitenkin kun nuorempi tytärkin oli aina alakuloinen sieltä tullessaan eikä halunnut enää mennä isälleen, vaikka ennen rakasti siellä olemista jopa enemmän. Syy löytyi isän uudesta, oudosta naisystävästä, joka pakotti itsensä sinne kun lapset olivat siellä. Tytön selityksestä päättelin, että tämä nainen käyttää alkoholia raskaasti. Kannattaa siis selvittää, onko ex-miehelläsi siellä nainen?

Niin. Voi myös olla ettei toisen vanhempansa luona/seurassa vain viihdy. Se, että joku on sun vanhempi ei tarkoita että olisitte ylimmät ystävät tai kemiat kohtaisi. Lapsi ja vanhempi voivat olla aivan eri puusta veistettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama juttu. Minulla oli kädet sidottu, koska isä syytti minua vieraannuttamisesta. Yritin vain kannustaa lasta menemään isälleen, ja lopulta teininä lapsi katkaisi kokonaan välit isäänsä. Koska se oli hänelle ainoa tapa päästä eroon vuoroviikoista. Jälkiviisaana neuvon, että ota yhteyttä perheneuvolasn, ja pyydä apua sieltä.

Meillä sama juttu. Koulusta kotiini on 500 m, isän luokse noin 5 km. Teini ei halua mennä isän luokse, siellä on pikkusisarukset (6 v ja 8v)ja hoitovastuu siihen asti, että vanhemmat tulevat töistä. Pitää tehdä ruokaa, siivota mahdollisesti aamupalan jälkiä jne., joten teini oikaisee määräyksiä ja on kodissani siihen asti, että minä kotiudun ja lähtee vasta sitten isälle. Perheneuvolassa on käyty, isä vaatii teinin kokonaan itselle

Itse asiassa lapsi ei saa päättää, hän saa ilmaista tahtonsa ja häntä tulee kuunnella. Päätöksen tekevät silti aikuiset. Ja koska meillä on nyt esillä tämä vieraannuttaminen eli äiti yrittää erottaa lapsen isästään (isän mielipide), niin lasta ei noin vain kuunnellakaan viranomaisten toimesta. Äiti manipuloi lasta, tämä on viranomaisten mielipide.

Käytännössä saa päättää, koska lasta ei normaaleissa kodeissa voi pakolla viedä toisen vanhemman luo asumaan lapsen tahdon vastaisesti.

Vieraannuttamisesta pitää olla jotain näyttöä tai perusteita. Se että lapsi ei halua tavata toista vanhempaa eri syistä ei ole vieraannuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika ei halunnut käydä isällään, syy ei selvinnyt, mutta oli murrosikäinen niin laitoin sen piikkiin. Silloin ihmettelin kuitenkin kun nuorempi tytärkin oli aina alakuloinen sieltä tullessaan eikä halunnut enää mennä isälleen, vaikka ennen rakasti siellä olemista jopa enemmän. Syy löytyi isän uudesta, oudosta naisystävästä, joka pakotti itsensä sinne kun lapset olivat siellä. Tytön selityksestä päättelin, että tämä nainen käyttää alkoholia raskaasti. Kannattaa siis selvittää, onko ex-miehelläsi siellä nainen?

Niin. Voi myös olla ettei toisen vanhempansa luona/seurassa vain viihdy. Se, että joku on sun vanhempi ei tarkoita että olisitte ylimmät ystävät tai kemiat kohtaisi. Lapsi ja vanhempi voivat olla aivan eri puusta veistettyjä.

Jos lapsi yhtäkkiä kuitenkaan ei enää halua käydä vanhemmallaan kun ennen kaikki on sujunut hyvin, niin kyse on todennäköisesti vanhemman uudesta kumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama juttu. Minulla oli kädet sidottu, koska isä syytti minua vieraannuttamisesta. Yritin vain kannustaa lasta menemään isälleen, ja lopulta teininä lapsi katkaisi kokonaan välit isäänsä. Koska se oli hänelle ainoa tapa päästä eroon vuoroviikoista. Jälkiviisaana neuvon, että ota yhteyttä perheneuvolasn, ja pyydä apua sieltä.

Meillä sama juttu. Koulusta kotiini on 500 m, isän luokse noin 5 km. Teini ei halua mennä isän luokse, siellä on pikkusisarukset (6 v ja 8v)ja hoitovastuu siihen asti, että vanhemmat tulevat töistä. Pitää tehdä ruokaa, siivota mahdollisesti aamupalan jälkiä jne., joten teini oikaisee määräyksiä ja on kodissani siihen asti, että minä kotiudun ja lähtee vasta sitten isälle. Perheneuvolassa on käyty, isä vaatii teinin kokonaan itselle

Itse asiassa lapsi ei saa päättää, hän saa ilmaista tahtonsa ja häntä tulee kuunnella. Päätöksen tekevät silti aikuiset. Ja koska meillä on nyt esillä tämä vieraannuttaminen eli äiti yrittää erottaa lapsen isästään (isän mielipide), niin lasta ei noin vain kuunnellakaan viranomaisten toimesta. Äiti manipuloi lasta, tämä on viranomaisten mielipide.

Ei mikään taho ala pakolla siirtämään kouluikäistä lasta vanhemman luota toisen luo kenen luona tämä ei halua asua tai vie lasta pakolla tapaamaan isää jokatoinen viikonloppu.

No jos kaikki tosiaan on ennen sujunut hyvin. Usein jommankumman vanhemman seurassa viihtyy (edes hieman) paremmin. Ja vanhempikin näkee yleensä jossain lapsessa eniten itseään

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen kanssa pitäisi käydä keskustelua, miksi hän ei viihdy isän luona? Meillä oli sama ja syynä oli, ettei hän viihtynyt isän uusperheessä ja niillä säännöillä, mitä siellä oli. Ei isän tarvitse muuttaa omaa elämäänsä ja sääntöjä vain sen takia, ettei lapsi viihdy. 

 

Toinen seikka on tuo, että isä syyttää vieraannuttamisesta. Ei syyllistävän  ihmisen kanssa pysty keskustelemaan. Hän kääntää kaiken muiden syyksi.

Tyttäreni lakkasi menemästä isälleen, kun oli 16. Isä oli muuttanut uuden naisen ja tämän lasten kanssa yhteen. Tytär ei viihtynyt siellä ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Isä syytti minua rajusti vieraannuttamisesta ja usein rukoilin tyttöä edes käymään siellä. Kävikin, mutta ei enää suostunut jäämään yöksi. 

Minä neuvon, että varaa aika perheneuvolaan. Sinne voitte mennä vaikka koko konkkaronkka tai käydä erikseen. Siellä keskustelette, mistä johtuu se ettei lapsi enää halua vuoroviikkoja.

Lastenvalvoja kun ei tee muuta kuin vahvista sopimuksia. Hän ei ota kantaa mihinkään ellei joku asia ole lapsen edun vastainen. Perheneuvolassa voitte vaikka suunnitella sopimuksen sisällön uudestaan. Ja jollei mikään onnistu, niin periaatteessa lapsi saa tuonikäisenä jo vaikuttaa siihen, kumman luona asuu.

Jos vaikka isä keksisi viedä asian oikeuteen, niin siinä menisi aikaa. Lapsi olisi jo mahdollisesti 12v. ja joka tapauksessa senikäinen, että hänen mielipiteensä otettaisiin huomioon.

Kävin isällä joka toinen viikonloppu vanhempieni eron jälkeen. En olisi todellakaan aina halunnut mennä sinne, koska siellä oli tylsää, kun ei ollut kaikkia omia tavaroita, vaikka oma huone olikin. Ehkä se oli kuitenkin ennemmin vierashuone. Olin tylsistynyt siellä. En kyllä muista, että olisin kenellekään koskaan sanonut, etten halua mennä isälle.

Olisi hyvä, että lapsella olisi mahdollisuus tuoda esiin omia ajatuksia ja olisi joku, joka kuuntelisi. Erokuviot, uudet parisuhteet ym. ovat aikuislähtöisiä. Aikuiset eivät ehkä osaa aina ajatella asioita lapsen kannalta ja lapsi ei osaa eritellä omia tunteitaan. Lapsi saattaa tarvita enemmän aikaa sopeutumiseen. Pahimmassa tapauksessa aikuiset toteavat, että lapset sopeutuvat ja onnellinen äiti/isä tarkoittaa onnellista lasta. Sehän ei pidä paikkansa. Silloin vanhemmat eivät edes yritä auttaa lasta sopeutumaan.

Ehkä ulkopuolisesta keskusteluavusta olisi apua. Toivottavasti selviäisi, miksi lapsi ei halua mennä isälle ja miten isän ja lapsen suhdetta voisi parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvon, että varaa aika perheneuvolaan. Sinne voitte mennä vaikka koko konkkaronkka tai käydä erikseen. Siellä keskustelette, mistä johtuu se ettei lapsi enää halua vuoroviikkoja.

Lastenvalvoja kun ei tee muuta kuin vahvista sopimuksia. Hän ei ota kantaa mihinkään ellei joku asia ole lapsen edun vastainen. Perheneuvolassa voitte vaikka suunnitella sopimuksen sisällön uudestaan. Ja jollei mikään onnistu, niin periaatteessa lapsi saa tuonikäisenä jo vaikuttaa siihen, kumman luona asuu.

Jos vaikka isä keksisi viedä asian oikeuteen, niin siinä menisi aikaa. Lapsi olisi jo mahdollisesti 12v. ja joka tapauksessa senikäinen, että hänen mielipiteensä otettaisiin huomioon.

Ja mitä siellä oikeudessa?

Todettaisiin että lapsi ei halua asua vuoroviikoin isän luona eikä sille voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi. 

Haluaisitko itse muuttaa aina ja ikuisesti viikon välein? Oikeasti nyt ihmiset! Vähän inhimillisyyttä peliin. Montako vuotta olette lapsiltanne tätä vaatineet? Muuttakaa itse joka viikko vaikka vuoden ajan ja ihmetelkää sitten kun alkaa ketuttaa kuin pientä oravaa se ramppaaminen ja se ettei ole pysyvää kotia.

Tavaroita ja vaatteita aina väärässä paikassa. Tuntuu, kuin ei olisi yhtään oikeaa kotia, vaikka on kaksi eri paikkaa. Miettikää tosiaan, tai kokeilkaa miltä tuntuu pakata joka viikko tarvittavat tavarat ja muuttaa toiseen asuntoon, toisenlaiseen toimintaympäristöön, ehkä vieraiden ihmisten seuraan leikkimään kotia. Pitäisi olla vaatimus kokeill

Oliko sulla omaa kokemusta ja miten pitkältä ajalta, kun näitä muilta vaadit.  Vastaus , lainaus ei onnistunut. Mutta siis on oma kokemus kahden vuoden ajalta Kouluista tuli jatkuvasti huomautuksia puuttuvista urheiluvälineistä, kirjoista.Koulumatkat bussilla joka toinen viikko. Kaverit samoin koulun ja toisen kodin lähellä. Lapsilla yhteinen huone toisen vanhemman luona ja vanhempi asusti olohuoneen sohvalla. Se aiheutti jatkuvaa kränää, kun on eri sukupuolet erilaisine tarpeineen. Päädyttiin vanhempien viikko vaihtoon. Toimii ainakin, kun ei ole kolmansia osapuolia kuvioissa. Lapset voivat paremmin.

Oletko käynyt isän kodissa? Itse kävin kerran hakemassa lapsen sisältä isältään ja oli kyllä hirveä SIKOLÄTTI. En ihmettele, ettei mielellään käynyt siellä! Isän mielestä kodissaan ei ollut mitään vikaa... Esim. tiskit oli haisevina altaassa, yritin siellä siivota vähän sieltä täältä. Itse olen aina ollut todella siisti ja lapsi myös tottunut tiettyyn siivoustasoon.