Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei viihdy isän luona, isä ei suostu luopumaan vuoroviikoista
03.04.2024 |
11-v tulee nykyään aina koulusta minun luokseni vaikka isälle olisi lyhyempi matka, minä sitten vien iltapäivällä isälle ja kuuntelen valitukset kun en kunnioita meidän sopimuksia ja rohkaisen lasta karkailemaan luokseni. Lapsi ei osaa sanoa mitään muuta kuin että ei halua asua isällä. Nuorempi sisarus viihtyy siellä hyvin eikä ole mitään ongelmia. Olen sanonut lapselle, että hänen pitäisi mennä isäviikolla isälle, mutta silti hän tulee aina minun luokseni. Tätä on jatkunut syksystä asti, alkuun kerran tai pari viikossa ja nykyään joka päivä. Isä ei suostu siihen että lapsi asuisi vakituisesti minun luonani ja kävisi isällä viikonloppuisin. Ei ole koulukiusaamista, lapsella on kavereita.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?
Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.
Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.
Miksi vanhempi ei haluaisi lapsen asuvan luonaan?
Itse ainakin teen enemmän töitä lapsen isäviikoilla. Pitäisikö murrosikäisen antaa viettää täällä käty-päiviä, kun olen töissä klo.7-22, ihan vaan koska lapsi haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvattomia, kodittomia lapsia ja osa vain siksi, että vanhemmat saavat vapaata omasta lapsestaan. Ja sitten ihmetellään, kun lapset voivat huonosti. Niin surullista :(.
Lapset asuvat kotona n.20 vuotta. Loput 60 vuotta kukainenkin saa asua miten lystää. Miksi edes tuota aikaa se lapsi ei saisi olla haluttu ja huolehdittu eikä vaan heittopussina vanhempiensa uusien elämien tiellä :(.
Ap:n isä ilmeisesti haluaa lapsensa luokseen. Eli lapsi on haluttu. Jos sitä ei voi arvostaa niin voi voi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?
Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.
No kykeneehän ne aikuiset päättämään ydinperheessäkin, missä se lapsi asuu. Jos lapsi päättää, ettei halua ydinperheessä toisen vanhemman kanssa, niin mitä tehdään? Laitetaan se lasta mielyttämätön (luultavasti tiukempaa kuria pitävä) vanhempi muuttamaan pois kotoaan ja vanhemmat eroamaan? Koska lapsi sanoo, että minä haluan!
Käytännössä meni meillä näin. Eron jälkeen on joutunut asumaan molemmilla eikä ole enää valittanut, kun säännöt ovat selkeät. Ennen meni aina tappeluksi, kun toinen vanhempi ei asettanut rajoja ja lapsi kääntyi aina hänen puoleensa ja sai tahtonsa läpi, oli tehnyt kuinka väärin tahansa. Oppi myös valehtelemaan hyvin, koska se toimi. Ei valehtele enää, kun ei siitä mitään hyödy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi.
Haluaisitko itse muuttaa aina ja ikuisesti viikon välein? Oikeasti nyt ihmiset! Vähän inhimillisyyttä peliin. Montako vuotta olette lapsiltanne tätä vaatineet? Muuttakaa itse joka viikko vaikka vuoden ajan ja ihmetelkää sitten kun alkaa ketuttaa kuin pientä oravaa se ramppaaminen ja se ettei ole pysyvää kotia.
Tavaroita ja vaatteita aina väärässä paikassa. Tuntuu, kuin ei olisi yhtään oikeaa kotia, vaikka on kaksi eri paikkaa. Miettikää tosiaan, tai kokeilkaa miltä tuntuu pakata joka viikko tarvittavat tavarat ja muuttaa toiseen asuntoon, toisenlaiseen toimintaympäristöön, ehkä vieraiden ihmisten seuraan leikkimään kotia. Pitäisi olla vaatimus kokeilla tuollaista vähintään pari kuukautta, ennenkuin vaatii omaa lastaan omakodittomaksi.
Lain mukaan 12v saa päättää kumman vanhemman luona asuu, tai nuorempi jos katsotaan tarpeeksi kyvykkääksi päättämään tästä. Lain mukaan lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa jossei halua. Kuten ei vanhemmallakaan ole velvollisuutta tavata lasta.s
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että äiti antaa. Nopeamman vapaan netin
Pääseekö helpommalla toisessa kodissa? Eli laittaako isä tekemään kotitöitä, mitä ei tarvitse äidin luona tehdä? Kyllä minäkin tuossa iässä kapinoisin ja haluaisin asua "helpommassa" kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi.
Haluaisitko itse muuttaa aina ja ikuisesti viikon välein? Oikeasti nyt ihmiset! Vähän inhimillisyyttä peliin. Montako vuotta olette lapsiltanne tätä vaatineet? Muuttakaa itse joka viikko vaikka vuoden ajan ja ihmetelkää sitten kun alkaa ketuttaa kuin pientä oravaa se ramppaaminen ja se ettei ole pysyvää kotia.
Tavaroita ja vaatteita aina väärässä paikassa. Tuntuu, kuin ei olisi yhtään oikeaa kotia, vaikka on kaksi eri paikkaa. Miettikää tosiaan, tai kokeilkaa miltä tuntuu pakata joka viikko tarvittavat tavarat ja muuttaa toiseen asuntoon, toisenlaiseen toimintaympäristöön, ehkä vieraiden ihmisten seuraan leikkimään kotia. Pitäisi olla vaatimus kokeilla tuollaista vähintään pari kuukautta, ennenkuin
minä elin vuoroviikkoelämää, kun lapset olivat isällään. Joka toinen viikko asuin miesystäväni luona. Ei se minua häirinnyt, mihin suuntaan viikon pätteeksi starttaan autoni. Kakkoskodissa oli kaikki tarvittavat tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi.
Haluaisitko itse muuttaa aina ja ikuisesti viikon välein? Oikeasti nyt ihmiset! Vähän inhimillisyyttä peliin. Montako vuotta olette lapsiltanne tätä vaatineet? Muuttakaa itse joka viikko vaikka vuoden ajan ja ihmetelkää sitten kun alkaa ketuttaa kuin pientä oravaa se ramppaaminen ja se ettei ole pysyvää kotia.
Tavaroita ja vaatteita aina väärässä paikassa. Tuntuu, kuin ei olisi yhtään oikeaa kotia, vaikka on kaksi eri paikkaa. Miettikää tosiaan, tai kokeilkaa miltä tuntuu pakata joka viikko tarvittavat tavarat ja muuttaa toiseen asuntoon, toisenlaiseen toimintaympäristöön, ehkä vieraiden ihmisten seuraan leikkimään kotia. Pitäisi olla vaatimus kokeilla tuollaista vähintään pari kuukautta, ennenkuin
Meidän lapsillamme on kaksi rakastavaa kotia. Eikä ole mitään uusperhesysteemejä tai edes uusia kumppaneita sotkemassa eloamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi.
Haluaisitko itse muuttaa aina ja ikuisesti viikon välein? Oikeasti nyt ihmiset! Vähän inhimillisyyttä peliin. Montako vuotta olette lapsiltanne tätä vaatineet? Muuttakaa itse joka viikko vaikka vuoden ajan ja ihmetelkää sitten kun alkaa ketuttaa kuin pientä oravaa se ramppaaminen ja se ettei ole pysyvää kotia.
Tavaroita ja vaatteita aina väärässä paikassa. Tuntuu, kuin ei olisi yhtään oikeaa kotia, vaikka on kaksi eri paikkaa. Miettikää tosiaan, tai kokeilkaa miltä tuntuu pakata joka viikko tarvittavat tavarat ja muuttaa toiseen asuntoon, toisenlaiseen toimintaympäristöön, ehkä vieraiden ihmisten seuraan leikkimään kotia. Pitäisi olla vaatimus kokeilla tuollaista vähintään pari kuukautta, ennenkuin
Olen ollut etäsuhteessa kolmisen vuotta ja sen aikana huomannut, että ei ne tavarat kotia tee vaan ihmiset. Kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Tavarat ja vaatteet yhdessä paikassa vai elämä tasapuolisesti molempien vanhempien kanssa? Vieraita niistä ihmisistä tulee vasta jos lähtee tuolle linjalle, että käy kylässä kerran parin viikon välein. Ei jatkuvassa vuoroviikkoasumisessa.
Oliko sulla omaa kokemusta miten pitkältä ajalta näistä, kun muilta vaadit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä "aikuiset päättää" kuvittelee että se lapsi pysyisi asumassa vanhemman luona missä ei halua asua?
Lapsi ei ole ollut tekemässä vuoroviikkosopimusta. Jos vuoroviikkoasuminen ei ole lapselle ok, se ei voi olla lapsen asumismuoto.
Mitä jos äiti ei halua lapsen asuvan aina luonaan? Ei silloin sekään voi olla lapsen asumismuoto.
Miksi vanhempi ei haluaisi lapsen asuvan luonaan?
Itse ainakin teen enemmän töitä lapsen isäviikoilla. Pitäisikö murrosikäisen antaa viettää täällä käty-päiviä, kun olen töissä klo.7-22, ihan vaan koska lapsi haluaa?
Isä ja äiti voivat vaihtaa koteja. Lapset saavat asua ja kasvaa rauhassa omassa kodissaan ja tuntea, että heillä on koti, eivätkä ole heittopusseja kahden asunnon välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan 12v saa päättää kumman vanhemman luona asuu, tai nuorempi jos katsotaan tarpeeksi kyvykkääksi päättämään tästä. Lain mukaan lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa jossei halua. Kuten ei vanhemmallakaan ole velvollisuutta tavata lasta.s
Se mitä laki mahdollistaa ei silti tarkoita, että se olisi se hyvä ratkaisu. Näkisin tässä kohtaa niin äitinä kuin isänä vaivaa sen eteen, että saisi lapsen syyn selville ja löydettyä siihen ratkaisun, jos vain mahdollista ja järkevää. Kaikenlainen toisen vanhemman ikävänä esittäminen ei auta asiassa eikä lasta. Selvästi tässä tapauksessa kumpikin vanhempi haluaa olla lapsensa elossa tasapainoisesti, ja se nyt on positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan 12v saa päättää kumman vanhemman luona asuu, tai nuorempi jos katsotaan tarpeeksi kyvykkääksi päättämään tästä. Lain mukaan lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa jossei halua. Kuten ei vanhemmallakaan ole velvollisuutta tavata lasta.s
Siis kun vanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata lastaan, niin entäs tilanne, että lapsi ei halua tavata isäänsä, mutta äiti ei halua tavata lasta🧐 eihän lapsella ole kaikkea päätäntävaltaa muuttaa täysiaikaisesti asumaan äitin luokse, jos äiti ei suostu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että lapsella voi olla vain yksi koti. Meidän lapset olivat vuoroviikkolapsia 5-6 v ajan. Aikuisina molemmat sanoivat, että minun luonani oli aina koti.
Jaa no mitäs jos se lapsi päättäisi, ettei halua äidinkään luona olla vaan mummon tai kummin tai serkun? Ei 12-vuotiaanakaan saa itse päättää asumispaikkaansa. Saa kyllä ottaa siihen kantaa, mutta ei se lapsen sana mikään laki ole. Molemmilla huoltajilla on elatusvelvollisuus, ja jos on tehty viikko-viikko-sopimus, silloin lapsi on joka toinen viikko isällä, halusi tai ei, jos koti vain on hyvä eikä mikään väkivaltainen juoppoluola. 16-vuotiaana voi sitten muuttaa omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa no mitäs jos se lapsi päättäisi, ettei halua äidinkään luona olla vaan mummon tai kummin tai serkun? Ei 12-vuotiaanakaan saa itse päättää asumispaikkaansa. Saa kyllä ottaa siihen kantaa, mutta ei se lapsen sana mikään laki ole. Molemmilla huoltajilla on elatusvelvollisuus, ja jos on tehty viikko-viikko-sopimus, silloin lapsi on joka toinen viikko isällä, halusi tai ei, jos koti vain on hyvä eikä mikään väkivaltainen juoppoluola. 16-vuotiaana voi sitten muuttaa omilleen.
Nyt oli kyse jommankumman vanhemman luona asumisesta. Ei siitä että lapsi haluaa muuttaa serkkunsa luo.
Raskasta lapsille tuollainen viikottainen ramppaaminen.
Ja ihan itsekin aikoonaan lapseni altistin tuolle viikko-viikko systeemille.
Vierailija kirjoitti:
Raskasta lapsille tuollainen viikottainen ramppaaminen.
Ja ihan itsekin aikoonaan lapseni altistin tuolle viikko-viikko systeemille.
sama täällä. Mutta tyttäreni sanoi, että joka toinen vkl ramppaaminen oli raskasta myös.
No se nyt ei mitenkään ole realistista että vanhemmat asuisivat vuoroviikoin samassa kodissa. Sittenhän pitäisi maksaa kolmea asuntoa? Ja se entinen kumppani on itselle kuitenkin paljon vieraampi (eron jälkeen) ja sen kanssa kodin jakaminen kun lapselle jakaa koti oman vanhemman kanssa, joka on paljon luonnollisempaa.
Eiköhän se isä mieti ja todennäköisesti kysyy lapseltakin. Kaikkia lapsen (tai exän) mielessä vikoja ei vain voi tai pidä poistaa. Yhteistä, hyväntahtoista keskustelua ja sitä kautta ymmärrystä kaivataan.