Nainen, ärsyttääkö sinua laittautuva ja kaunis nainen?
Haluan kuulla tähän vastauksen tähän kysymykseen, johon ehkä alitajuisesti tiedänkin jo vastauksen. Koen itse omalla ulkonäölläni triggeröiväni usein ihmisiä ja niin pitkään kun koin tarvetta kuulua naislaumaan, se jollain lailla häiritsi ja harmittikin. Monesti yritin pienentää itseäni ja olla vaatimattomampi muiden edessä, en kehdannut laittaa korkokenkiä, mekkoa ja kihartaa pitkää tukkaani tavalla jolla olisin halunnut laittautua.
Sitten yhtenä vuonna tapahtui useampia ihmissuhdemuutoksia ystävyyssuhteissa ja useita kaveruuksia katkesi minusta riippumattomista syistä. Olin paljon yksin, tein asioita yksin, tutustuin uusiin ihmisiin ja jollain lailla vahvistuin. Myös oma naiseuteni vahvistui, koska sille ei ollut enää vertailukohtaa tai ketään joka olisi sitä rajoittanut. Pukeuduin niinkuin halusin, korkokengät, mekot, kiharat ja huulipunat. Juuri sellainen tyyli, joka sai itseni hehkumaan ja loistamaan. Nyt huomaan, että osa naisista katsoo minua kuin myrkkynuolilla ampuen. En saisi olla tällainen, mutta silti olen.
Olen kuitenkin kaikille kohtelias, mukava ja ystävällinen. Mutta silti ulkonäköni on monille naisille valtava ärsytys. Se tulee esille eniten käytöksessä, joka on nuivaa ja jopa vihamielistä. Samaan aikaan miehet taas ovat kohteliaita ja ystävällisiä, sekä kohtelevat asiallisesti. Naiset, miksi näin? Mikä laittautuneissa naisissa niin paljon ärsyttää? Jos kuitenkin ihminen on luonteeltaan ihan mukava, onko se ulkonäkö niin iso tekijä, että oma käytös muuttuu vihamieliseksi?
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Heti kun joku alkaa puhua siitä, miten hän "hehkuu ja loistaa" ja on "kohtelias, mukava ja ystävällinen", niin mulla tulee siitä semmoset vibat että luultavasti tää henkilö on teennäinen ja siksi ärsyttävä.
Mä tunnen paljonkin laittautuvia ja kauniita naisia, mutta valtaosa ei ole näitä hehkujia, vaan ihan asiallisia ja oikeasti mukavia. Sitten on muutama hehkuja, joiden ystävällisyys ja mukavuus ei tule sydämestä, vaan ne vaan esittää sellasia ja koko ajan niistä aistii, että ne ei oikeesti pidä muista naisista.
Tää aloitus on varmaan ihan oikeasti miehen tekemä. Ehkäpä palstamiehen, joka tänne aloituksia tekee liukukuhihnalta. Ja haluaa, että saa epäsopua aikaiseksi ja naiset tällä toisiaan haukuu:D Nyt ei vain aivan ottanut tuulta purjeisiin ja ketju on pysynyt asiallisena.
Kun aloituksen lukee niin tuo sepustus ei oikein sovi naisen kirjoittamaksi, naiset ei kirjoita noin:D Juuri tuo "hehkuu ja loistaa", on paljastava.
Muutenkin tämä aloitus kirkuu palstamiestä, joka haluaa saada naiset toistensa kimppuun :D
Vastaan vielä aloituksen kysymykseen. Ei ärsytä ja työkaveri ym saa kyllä "loistaa ja hehkua" ei ole minulta pois. Olen tyytyväinen itseeni enkä haluaisi mitään itsessäni muuttaa. Riitän hyvin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse laihana kauniina naisena olen saanut aina mielistellä muita naisia päästäkseni joukkoon. Enää ei ole tarvetta kuulua mihinkään kanalaumaan. Se hyväpuoli tässä on että miehistä saa seuraa aina ja se on paljon palkitsevampaa.
Minulla oli kanssa tällaisia käsityksiä: että naiset on surkeita ja tyhmiä, paitsi minä, poikkeusyksilö.
Totuus oli, että olin sisäistänyt käsityksen, että mies on naista arvokkaampi. Oikeastaan halveksin myös itseäni kaikilta muilta osin kuin niiltä, jotka olivat miesten mielestä ihailtavia.
Olet yksi hyvä esimerkki. Vähättelet kokemustani naisena. Olen aina ollut luonnollisen laiha ja kaunis. Pitäisikö lihoa että kelpaisin kaltaisillesi?
Asenteesi naisa kohtaan
Sinun asenteesi antaa taas hyvää näkökulmaa tälle keskustelulle. Tunnut tietävän minusta kauhean paljon. Olen ylpeä, olenhan laiha ja kaunis :D
Ei ärsytä. Meillä on töissä häkellyttävän kaunis nainen sijaisena. Hän on kaunis niin kuin sininen taivas kumpupilvineen kesäpäivänä tai vihreä metsä, kimmeltävä meri, auringonlasku. Tiedätkö sillä tavalla kaunis kuin kaunis on kun olet kiitollinen todistaessasi maailmaa kauneimmillaan ja hetken uskot että ehkä on jokin suurempi voima olemassa.
Minua ei ärsytä, pidän itsestään huolehtivista ja laittautuvista ihmisistä, tykkään katsella sellaisia ihmisiä. Ihan yhtä paljon ihailen myös älykkäitä ja sellaisia, joista huokuu sellainen lämpö ja empatia. Mutta huomaan, että itse herätän toisinaan jotain negatiivisia tunteita, en osaa sanoa tarkemmin millaisia. Ollaanko liian erilaisia, herätänkö kateutta, ärsytystä jne..
Tykkään huolehtia itsestäni ja laittaa itseäni. Rakastan mekkoja ja korkokenkiä, joten käytän niitä usein. Meikkaan vähintään kevyesti, ja muutenkin pidän hiukset ja kynnet siisteinä ja itseni hoikkana. Silloin minulla on hyvä olla itseni kanssa, ja se välittyy myös muille ihmisille; olen energisempi, rohkeampi, puheliaampi jne.
Toisinaan saan osakseni huomauttelua liian näyttävistä vaatteista tai liian korkeista koroista, hiusten kihartamisesta jne. Ja tuntuu, että se on pahentunut lasten saamisen jälkeen. Ja että pahimpia huomauttelijoita ovat toiset äidit. En ole turhamainen, laittaudun oman fiiliksen takia, mutta myös siksi, että esiinnyn paljon työssäni jne.
Päinvastoin ihailen kauniisti laittautuneita naisia. Kuitenkin myönnän että jotenkin ärsyttää tuollainen oman laittautumisensa esiinnostaminen ja aloituksen kaltainen itsetietoinen tarkkailu, että nyt minä hehkun kauneutta ja muut naiset katsovat pahasti :D
parempi sulautua harmaaseen massaan ettei ärsytä
Ei minua yleensä ärsytä vaikka itse en juurikaan laittaudu, en tehnyt sitä nuorempanakaan. Ne kerrat kun naisen laittautunut ulkonäkö on ärsyttänyt ovat tapahtuneet työelämässä. Olen korkeasti koulutettu, lasikattoja murtanut. Kun puhun minua kuunnellaan kokemukseni vuoksi. Noissa piireissä on muutama nainen jäänyt kehnoina esimerkkeinä mieleen. Kaunista ulkomuotoa ja seksikkääksi laitettua habitusta on hyödynnetty omalla uralla etenemiseen, näillä esimerkkinaisilla ulkoiseen olemukseen on liittynyt myös itselle epämiellyttävä käytös (esimiesten kanssa hakeuduttu suhteisiin). Kun itse aikoinaan nousi miesvaltaisissa organisaatioissa kohti johtotehtäviä pidin erittäin tarkasti kiinni siitä ettei kukaan pystynyt kyseenalaistamaan osaamistani ja syitä miksi minä etenin uralla. Olin etevä ja pätevä. Erityisen tarkka olin nuorempana työyhteisöissä, joissa miesten tiedettiin saalistavan työpaikalla ja illanvietoissa, minusta ei juoruja saatu aikaiseksi. Nuorempana minua pidettiin kauniina naisena, mutta koskaan en halunnut hyödyntää tuota töissä, olen aina halunnut tulla arvostetuksi pääni sisällön vuoksi.
Ehkä haluaisin kysyä paljon omaa ulkonäköään miettivältä ja siihen panostavalta ihmiseltä miksi hän tekee niin,kuinka paljon hänen identiteettinsä muodostuu ulkoisen olemuksen pohjalle ja pitääkö hän sitä kestävänä ja itselle hyvänä tilanteena. Me kun kaikki vanhenemme ja muutumme, toivottavasti omakuva ja itsetunto pysyvät muutoksessa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkeenpäin kadun, että käytin elämästäni ulkonäkökeskeisyyteen ja "kauniin" naisen roolissa olemiseen niin monta vuotta.
Luulin silloin, että teen sen valinnan itse, mutta nyt ymmärrän että toteutin vain ympäristön odotuksia. Oma elämä alkoi vasta kun lakkasin peilaamasta omaa arvoani muitten katseista.
Siksi en osaa iloita kun näen nuorten naisten lankeavan siihen samaan ansaan kuin itsekin aikoinaan. Mutta ymmärrän toki, että kantapään kautta se on jokaisen opittava.
Minulla tämä on elämässä mennyt sykleissä eri ikävuosina. Parikymppisenä laittauduin, koska se oli tavallaan rooli johon kasvoin. Shoppailla, vaatteita, matkoja, meikkejä, juhlia. Olin tuolloin jo monen mielestä kaunis ja se oli rooli johon jäin kiinni.
Sitten tuli äitiys, rooli johon oli pakko kasvaa. Pidin kynsin ja hampain kiinni aluksi korkkariminästä, kunnes tajusin etten voi. Minusta tuli lenkkariäiti, ehkä rennompi myös olemaan ja elämään vähemmällä laittautumisella, mutta iltaisin salaa lasten mentyä nukkumaan tanssin yksin, haaveilin ja meikkasin. Kokeilin liian pieneksi menneitä vaatteitani ja sovittelin erilaisia asuja. Yritin kai palata takaisin vanhaan, mutta en päässyt. Uusi minuus puski läpi sen entisen, liian kovalla voimalla. Kuitenkaan se pelkkä äitiys ei vienyt minulta sitä ydintä, vaikka hetkellisesti muuttikin olomuotoa sen arjen keskellä. Hiekkalatikolla, leikkipuistoissa ja perhekerhoissa oli todellakin kivempi mennä trikoot, huppari ja lenkkarit päällä kuin villakangastakissa ja saappaissa.
Nyt lasten kasvettua olen taas löytämässä itseäni. Palanen sitä vanhaa tuttua sieltä menneestä, mutta nyt mukana aikuisuus. Olen nainen, joka tietää tyylinsä. Olen saanut pidettyä itsestäni huolta, näytän hyvältä ja nautin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua yleensä ärsytä vaikka itse en juurikaan laittaudu, en tehnyt sitä nuorempanakaan. Ne kerrat kun naisen laittautunut ulkonäkö on ärsyttänyt ovat tapahtuneet työelämässä. Olen korkeasti koulutettu, lasikattoja murtanut. Kun puhun minua kuunnellaan kokemukseni vuoksi. Noissa piireissä on muutama nainen jäänyt kehnoina esimerkkeinä mieleen. Kaunista ulkomuotoa ja seksikkääksi laitettua habitusta on hyödynnetty omalla uralla etenemiseen, näillä esimerkkinaisilla ulkoiseen olemukseen on liittynyt myös itselle epämiellyttävä käytös (esimiesten kanssa hakeuduttu suhteisiin). Kun itse aikoinaan nousi miesvaltaisissa organisaatioissa kohti johtotehtäviä pidin erittäin tarkasti kiinni siitä ettei kukaan pystynyt kyseenalaistamaan osaamistani ja syitä miksi minä etenin uralla. Olin etevä ja pätevä. Erityisen tarkka olin nuorempana työyhteisöissä, joissa miesten tiedettiin saalistavan työpaikalla ja illanvietoissa, minusta ei juoruja saatu aikaise
Tarkat tiedot työkavereista sulla. Onneksi sinä sentään olit pätevin ja etevin😅
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin ihailen kauniisti laittautuneita naisia. Kuitenkin myönnän että jotenkin ärsyttää tuollainen oman laittautumisensa esiinnostaminen ja aloituksen kaltainen itsetietoinen tarkkailu, että nyt minä hehkun kauneutta ja muut naiset katsovat pahasti :D
Joo ymmärrän oikein hyvin tämän pointin. Tämä aloitus onkin auki kirjoitettu ajatus, eihän sitä koskaan tulisi tällaista ääneen sanottua. Sehän on noussut esiin niistä tilanteista, jotka on itse kokenut hämmentävinä Mitä hittoa just tapahtui? -tilanteina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua yleensä ärsytä vaikka itse en juurikaan laittaudu, en tehnyt sitä nuorempanakaan. Ne kerrat kun naisen laittautunut ulkonäkö on ärsyttänyt ovat tapahtuneet työelämässä. Olen korkeasti koulutettu, lasikattoja murtanut. Kun puhun minua kuunnellaan kokemukseni vuoksi. Noissa piireissä on muutama nainen jäänyt kehnoina esimerkkeinä mieleen. Kaunista ulkomuotoa ja seksikkääksi laitettua habitusta on hyödynnetty omalla uralla etenemiseen, näillä esimerkkinaisilla ulkoiseen olemukseen on liittynyt myös itselle epämiellyttävä käytös (esimiesten kanssa hakeuduttu suhteisiin). Kun itse aikoinaan nousi miesvaltaisissa organisaatioissa kohti johtotehtäviä pidin erittäin tarkasti kiinni siitä ettei kukaan pystynyt kyseenalaistamaan osaamistani ja syitä miksi minä etenin uralla. Olin etevä ja pätevä. Erityisen tarkka olin nuorempana työyhteisöissä, joissa miesten tiedettiin saalistavan työpaikalla
Ne suhteet olivat joko julkisia tai puolijulkisia tyyliin kaikki muut paitsi miehen vaimo tiesivät. Aika tuolloin oli naisille raaka, paljon ennen me too-kautta johtavassa asemassa olevat miehet käyttivät härskisti valtaansa ja osa naisista suostui leikkiin. En sanonut olevani kaikkein etevin ja pätevin, mutta eteväksi ja päteväksi minut arvioitiin ulkoisissa evaluaatioissa useaan otteeseen minua ulkomaisten asiantuntijoiden toimesta joita en henkilökohtaisesti tuntenut (työskentelin tuolloin tiedeyhteisöissä). Ja kyllä, yliopistot niin Suomessa kuin ulkomailla olivat 80-90-2000-luvuilla hyvin epätasa-arvoisia työyhteisöjä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Saako kaunis, laittaituva nainen enemmän lapsia? Onko kauniilla, laittautuvalla naisella enemmän lapsia? Vaikuttaako kaunis, laittautuva nainen siltä, että hänellä on paljon lapsia?
Mitä helvettiä niillä lapsilla tekee? Oletko päästäsi sekaisin?
Jotenkin epäilen, että tämän kirjoittaja on mies, joka nyt koittaa kovasti syyllistää naisia siitä, että ei käytetä korkkareilla, meikkejä ja mekkoja. Ja tietty muut naiset on kateellisia ja siksi ei moisia pyhähemputtimia käytetä mutta kun miehet tykkäisi ja kohtelisi muka paremmin.
Itselle on ihan sama miltä joku näyttää, jos haluaa puunata niin siitä vaan. Mutta saattaahan joku tietty olla kateellinenkin. Toisaalta tietty nousijan kohu sen jonkun proffan pukeutumisesta vaalien alla, mutta ehkä siinä oli enemmän kyse tilaisuuteen sopivasta asusta. Tiedä sitten. Mutta saattaisin minäkin monttu auki katsoa jos joku toimistolle normaalisti tulisi iltapukutällingissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Saako kaunis, laittaituva nainen enemmän lapsia? Onko kauniilla, laittautuvalla naisella enemmän lapsia? Vaikuttaako kaunis, laittautuva nainen siltä, että hänellä on paljon lapsia?
Jos haluaa lapsia, niin varmasti saa enemmän lapsia kuin ruma.
Jos käytät tuoksuja, niin en ole kauhean mielissäni. Koska silloin joudun itse haistelemaan tahtomattani. Muilla asioilla ei merkitystä.
Olen huomannut saman jo kauan sitten. Suomalaiset ovat vain niin kateellista ja katkeraa kansaa. Ei kestetä sitä, että joku hehkuu, ja tuntee tyytyväisyyttä itseensä ja ollessaan vielä kaunis tai hyvännäköinen. Se vain on liikaa joillekin. En ole huomannut tätä samaa ulkomailla, vain Suomessa. Ulkomaalaiset naiset katsovat kohteliaasti sivuun tms, jos näkevät kauniin naisen, näin teen itsekin kohdatessani viehättävän ja laittautuneen (hyvällä maulla, ei tyrkkyä, tekohuulta, muovinukkea) kauniin naisen. Naiset, arvostakaa itseänne ja pyrkikää jokainen loistamaan omassa naiseudessanne, se ehdottomasti kannattaa.
Tuttavapiirissä asia ei vaikuta, liikun lähinnä miesseurassa. Asiakaspalvelujoista olen kuitenkin tehnyt huomioita.
Normaalisti pukeudun tähän pikkukaupunkiin ehkä liiankin tyylikkäästi ja naisellisesti (en överisti), föönaan hiukset ja meikkaan hillitysti. Olen huomannut, että saan naismyyjiltä ystävällisempää palvelua, kun kuljen silmälaseilla, hiukset liiskaponnarilla ja nuhjuisissa vaatteissa. Sitten on se laitetumpi myyjätyyppi, joka ei huomaakaan arkista meitsiä mutta toivottaa hame- ja villakangastakkiversiolleni oikein ihanaa päivänjatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tämän kirjoittaja on mies, joka nyt koittaa kovasti syyllistää naisia siitä, että ei käytetä korkkareilla, meikkejä ja mekkoja. Ja tietty muut naiset on kateellisia ja siksi ei moisia pyhähemputtimia käytetä mutta kun miehet tykkäisi ja kohtelisi muka paremmin.
Itselle on ihan sama miltä joku näyttää, jos haluaa puunata niin siitä vaan. Mutta saattaahan joku tietty olla kateellinenkin. Toisaalta tietty nousijan kohu sen jonkun proffan pukeutumisesta vaalien alla, mutta ehkä siinä oli enemmän kyse tilaisuuteen sopivasta asusta. Tiedä sitten. Mutta saattaisin minäkin monttu auki katsoa jos joku toimistolle normaalisti tulisi iltapukutällingissä.
Hanna Wass on vain valtio-opin dosentti ja tuo Ylen ajankohtaisohjelmiin täysin sopimaton pukeutuminen ja laittautuminen söi pahasti naisen uskottavuutta. Vaikea sanoa oikeasti mitään naisen todellisesta uskottavuudesta kun huomio kiinnittyi vain keski-ikäiselle asiantuntijatyössä olevalle naiselle ja tilanteeseen sopimattomaan sellaiseen parikymppisen pissiksen kasarityyliin. Jos olisi pukeutunut esim. hillittyyn ja säädylliseen riittävän löysään ja peittävään kauluspaitaan ja jakkuun olisi antanut itsestään oikeanlaisen vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua yleensä ärsytä vaikka itse en juurikaan laittaudu, en tehnyt sitä nuorempanakaan. Ne kerrat kun naisen laittautunut ulkonäkö on ärsyttänyt ovat tapahtuneet työelämässä. Olen korkeasti koulutettu, lasikattoja murtanut. Kun puhun minua kuunnellaan kokemukseni vuoksi. Noissa piireissä on muutama nainen jäänyt kehnoina esimerkkeinä mieleen. Kaunista ulkomuotoa ja seksikkääksi laitettua habitusta on hyödynnetty omalla uralla etenemiseen, näillä esimerkkinaisilla ulkoiseen olemukseen on liittynyt myös itselle epämiellyttävä käytös (esimiesten kanssa hakeuduttu suhteisiin). Kun itse aikoinaan nousi miesvaltaisissa organisaatioissa kohti johtotehtäviä pidin erittäin tarkasti kiinni siitä ettei kukaan pystynyt kyseenalaistamaan osaamistani ja syitä miksi minä etenin uralla. Olin etevä ja pätevä. Erityisen tarkka olin nuorempana työyhteisöissä, joissa miesten tiedettiin saalistavan työpaikalla ja illanvietoissa, minusta ei juoruja saatu aikaise
Olipas typerästi sanottu. Itse olen älykäs, kouluttautunut, pätevä ja uralla edennyt ihan niillä meriiteillä. Ei silti poista sitä, että rakastan myös laittautumista. Se ei liity uralla etenemiseen mitenkään. Ja liekö naisjohtajien kanssa sellainen onnistuvankaan. Minäkin vanhenen joskus, ja halutessani voin silti pitää huolta itsestäni ja laittautua. Työelämässä olen tavannut laittautuneita, hyvinvoivia ja erittäin päteviä naisia. Laittautuminen ja itsestä huolehtiminen ei ole synonyymi seksikkyydelle, seksille tai miesten miellyttämiselle.
Mutta jossain olet osin oikeassa, miesvaltaisella alalla jo koulussa opettaja kertoi, kuinka minulla naisena on kaikki avut edetä uralla. Itse en kylläkään nykyajassa tähän ole työelämässä törmännyt. Opettajani taisi olla joku ummehtunut tuulahdus menneisyydestä.
Asenteesi naisa kohtaan näkyy hyvin, kun puhut naisiata "kanalaumana" :D Ehkä syy siihen, ettei sinusta pidetä on tuo sinun ylimielisyytesi muita naisia kohtaan. Luulet, että sinusta ei pidetä, kun olet laiha, nutta se ei todellakaan voi olla ainoa syy, koska naisissahan nyt on laihoja vaikka kuinka paljon. On laihioa ja kauniita, eikä heitä sen takia suljeta pois naisten piireistä. kyllä se on se luonne ja se, miten sinä kohtelet niitä toisia naisia, koska luulet olevasi parempi, kuin muut "tyhmät kananaiset".
Itse tunnen läheistesti montakin nuorta, kaunista, hoikkaa naista ja näillä kaikilla valtavan suuri ystäväpiiri ja työkavedeiden kanssa kaikilla sujuu paremmin, kuin hyvin.
Itselläkään ei koskaan ole ollut vaikeuksia naisten kanssa, vaikka itsekin nuorena olin alipainoinen ja kaunis. Ei se siitä painosta ole kiinni. Ja vaikka sinä kuinka lihottaisit itsesi, et saisi ystäviä naisista, jos kohtelet heitä alentuvasti. Niin mietsä vastaa, kuin sinne huudetaan.