Nainen, ärsyttääkö sinua laittautuva ja kaunis nainen?
Haluan kuulla tähän vastauksen tähän kysymykseen, johon ehkä alitajuisesti tiedänkin jo vastauksen. Koen itse omalla ulkonäölläni triggeröiväni usein ihmisiä ja niin pitkään kun koin tarvetta kuulua naislaumaan, se jollain lailla häiritsi ja harmittikin. Monesti yritin pienentää itseäni ja olla vaatimattomampi muiden edessä, en kehdannut laittaa korkokenkiä, mekkoa ja kihartaa pitkää tukkaani tavalla jolla olisin halunnut laittautua.
Sitten yhtenä vuonna tapahtui useampia ihmissuhdemuutoksia ystävyyssuhteissa ja useita kaveruuksia katkesi minusta riippumattomista syistä. Olin paljon yksin, tein asioita yksin, tutustuin uusiin ihmisiin ja jollain lailla vahvistuin. Myös oma naiseuteni vahvistui, koska sille ei ollut enää vertailukohtaa tai ketään joka olisi sitä rajoittanut. Pukeuduin niinkuin halusin, korkokengät, mekot, kiharat ja huulipunat. Juuri sellainen tyyli, joka sai itseni hehkumaan ja loistamaan. Nyt huomaan, että osa naisista katsoo minua kuin myrkkynuolilla ampuen. En saisi olla tällainen, mutta silti olen.
Olen kuitenkin kaikille kohtelias, mukava ja ystävällinen. Mutta silti ulkonäköni on monille naisille valtava ärsytys. Se tulee esille eniten käytöksessä, joka on nuivaa ja jopa vihamielistä. Samaan aikaan miehet taas ovat kohteliaita ja ystävällisiä, sekä kohtelevat asiallisesti. Naiset, miksi näin? Mikä laittautuneissa naisissa niin paljon ärsyttää? Jos kuitenkin ihminen on luonteeltaan ihan mukava, onko se ulkonäkö niin iso tekijä, että oma käytös muuttuu vihamieliseksi?
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis ei ärsytä, mutta wannabe-kaunis, jolla tekoripset ja muut irtolisäkkeet, on ihan pohjasakkaa.
Vähän kuin se, että oikeasti rikas ei ärsytä, mutta logovaatteissa ja -laukuissa kulkevaa ei voi ottaa vakavasti.
En voi pitää älykkäänä naista, joka sössöttää huulitäytteiden takaa, vähän suhtautuu kuin pelleen tai friikkiin ilmiöön. En tietenkään toki sano heille mitään asiasta, olen niin kuin muitakin kohtaan olen, mutta. Muuten jokaisen laittautuminen on jokaisen oma asia. Tekoripsiinkin olen tottunut, ovat niin yleisiä.
Kannattaa valmentaa itseään, ettei mene halpaan. Koskaan ei tiedä, millainen pää siellä pakkelin alla on, se voi olla vaikka kuinka terävä. Kannattaa keskittyä asiaan, eikä mennä ennakkoluulojen ansaan.
Miksi ärsyttäisi? En edes kadehdi. Minusta on mukava nähdä itsestään huolehtevia ihmisiä, olivatpa he miehiä tai naisia. Jo pelkät puhtaat tilanteeseen sopivat vaatteet kertovat, että panostaa itseensä.
se on vaan kateutta. naisilla tota on enemmän kuin miehillä jostain syystä. mulla on kaverina pitkä, harteikas ja uskomattoman komea mies. kertoi, että saa samanlaista kohtelua välillä miehiltä. katsellaan alta kulmien ja puukotetaan kuvainnollisesti heti selkään jos vaan saadaan mahdollisuus ja juorutaan pahaa. aiheuttaa tälle ahdistusta ja yksinäisyyttä, on mukava kaikille. ihmiset nyt vaan on eläimiä, sanan pahassa merkityksessä.
Ei ärsytä yhtään muiden ulkonäkö. Jokainen laittautukoon miten paljon haluaa, jos siitä tulee itselle hyvä olo. Itse en halua kuluttaa tuollaiseen aikaani.
Negatiiviset tunteet liittyvät aika poikkeuksetta kokijan omiin epävarmuuksiin, pelkoihin, mielentilaan ja muihin tunteisiin, joita on näppärä purkaa muihin ihmisiin niiden käsittelemisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Saako kaunis, laittaituva nainen enemmän lapsia? Onko kauniilla, laittautuvalla naisella enemmän lapsia? Vaikuttaako kaunis, laittautuva nainen siltä, että hänellä on paljon lapsia?
mitä v...a sä kirjoitat? eihän tosta tajua mitään!?
Vierailija kirjoitti:
Minua ehkä vähän ärsyttää jos on kovin stereotyyppisesti naisellinen. Se tuntuu suorittamiselta ja vaatimiselta, että katsokaa, minä olen nainen, miksi te muut ette ole.
Voi olla että tässä on iän tuomaa jälkiviisautta, olen itsekin ollut traditionaalisesti ulkonäkökeskeinen kunnes ymmärsin, että se on vankila. Todella vapaa voi olla vain, jos ei ole riippuvainen muitten katseista.
Minä taas olen iän myötä tajunnut, että jos tykkään laittaa itseni stereotyyppisen naisellisesti, niin se on ihan ok siinä missä muutkin tyylit. Sitä ennen olin ajatellut, etten saisi/voisi olla sellainen. Sen jälkeen on ehtinyt olla monenlaisia kausia, joista kaikista olen nauttinut.
Ei ärsytä yhtään. Jos kaunis ihminen on ystävällinen ja kiva, niin miksi ihmeessä en pitäisi hänestä. Sama koskee siis kaikkia ulkonäköön katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
No en ole huomannut. Laihduin itse yli 100 kilosta 60:neen, ja olin aina isokokoisempana nätisti pukeutunut ja meikattu, sieväkasvoinen nainen. Ok, nyt saan miehiltä enemmän huomiota, mutta naisten käytös minuun ei ole muuttunut. Johtunee ehkä siitä että olen positiivinen, elämäniloinen ja empaattinen ihminen- ei ole tullut mieleenkään että kukaan nainen ärsyyntyisi siitä, miltä näytän. Omasta mielestäni on mukavaa katsoa kauniita naisia ja vaikkapa kehaista heidän ulkonäköään- ei tuo ole keltään pois, päinvastoin.
Sinä mitätöit nyt muiden kokemuksia. Lopeta sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos Sanna näyttäisi Kristalta, emme olisi nähneet hänen rakettimasta nousuaan maapalloa risteileväksi puhujaksi. Se joka muuta väittää, valehtelee itselleen.
Silmää miellyttävä ulkonäkö takaa naiselle tiettyjä etuja. Plastiikkakirurgialla ulkonäköä yritetään sitten muuttaa, jos geeniperimä ei ole ollut suosiollinen.
Tämä on totta, mutta samaan aikaan se on mielestäni huono asia. Se on joku outo käyttäytymismalli.
Miksi sen pitäisi ärsyttää? Jokainen olkoon tavallaan kunhan ei esitä vaatimuksia tai arvosteluja toisen ulkonäöstä. Mitä väliä oletko laittautunut, onko sinulla tatuointi tai lävistyksiä?
Ei ärsytä, koska ei kiinnosta :) Jos johonkin metsäkeikalle lähtee näyttävästi meikattuna nii saatan miettiä, että miten saa meikit putsattua ja jos kyse nuoresta, niin ystävällisesti kysäisen, onko miettinyt asiaa ja ohjaan pesulle, kun vielä on lämmintä vettä helposti saatavilla. Aikuinen kokenut vaeltaja jos tekee saman niin ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Entisellä työpaikalla jos oli vähänkään laittautunut niin sai sellaista mikroaggressiota tietyiltä työkavereilta että huhhuh. Minäkin olen aina tosi ystävällinen kaikille ja hymyilen. Jos olen naama peruslukemilla, niin helposti pidetään ylimielisenä.
Minulla oli muutama vuosi sitten työkaverina hyvin nätti ja aina viimeisen päälle laittautunut nainen. Hänkin hymyili ja oli kaikille ystävällinen.
Mikä hänessä minua ärsytti oli se, että hän oli myös tyhmä kuin saapas, ei osannut eikä halunnut tehdä koskaan mitään muuta kun vain oman yksitoikkoisen ja helpon työnsä. Kun häneltä pyysi apuja kiireaikana niin lupasi kyllä hymyssäsuin auttaa mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään. Tuli työpaikalle, teki työnsä hymyillen ja lähti kotiin, muut joutuivat hoitamaan kaikki yllättävät kriisitilanteet. Kahvipöydässä hänen kanssaan ei v
tää sun kirjoitus paljasti, että sä olet se todellinen tyhmä saapas!!!
Itse laihana kauniina naisena olen saanut aina mielistellä muita naisia päästäkseni joukkoon. Enää ei ole tarvetta kuulua mihinkään kanalaumaan. Se hyväpuoli tässä on että miehistä saa seuraa aina ja se on paljon palkitsevampaa.
riippuu vähän siitä, miten laittautuu. itselläni on hillitty, mutta aika monimutkainen meikki. geelikynnet ei tulisi kysymykseenkään, huolellinen ja vahva kynsilakka useinkin. siis näen vaivaa laittautumiseeni, mutta en ole halvan näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Itse laihana kauniina naisena olen saanut aina mielistellä muita naisia päästäkseni joukkoon. Enää ei ole tarvetta kuulua mihinkään kanalaumaan. Se hyväpuoli tässä on että miehistä saa seuraa aina ja se on paljon palkitsevampaa.
Minulla oli kanssa tällaisia käsityksiä: että naiset on surkeita ja tyhmiä, paitsi minä, poikkeusyksilö.
Totuus oli, että olin sisäistänyt käsityksen, että mies on naista arvokkaampi. Oikeastaan halveksin myös itseäni kaikilta muilta osin kuin niiltä, jotka olivat miesten mielestä ihailtavia.
Olen oikeastaan kokenut asian kummatkin puolet, siis sekä ärsyttänyt että ärsyyntynyt.
Nuorempana ennen kuin tulin äidiksi, minulla oli aikaa laittaa itseäni ja nautin siitä kovasti. Oli mahdollista käyttää hankalia korkokenkiä ja kapeita, epäkäytännöllisiä mekkoja. Huomasin että tämä etäännytti muista naisista, koska suomalaiset naiset tyypillisesti eivät pukeudu naisellisesti tai panosta ulkonäköönsä.
Sitten sain lapsen, ja yhtäkkiä kaikki aika, jonka olisin käyttänyt itseni laittamiseen, olisi ollut pois lapseni kanssa leikkimisestä ja hänen hoitamisestaan. Laittautuvat äidit alkoivat ärsyttää, koska ajattelin että heidän lapsensa jäävät vaille huomiota, kun äidit vain säätävät peilin edessä.
Nyt olen alkanut löytää tasapainon itseeni panostamisen ja äitiyden välillä. Korkokenkiä ja hienoja mekkoja en vieläkään voi usein pitää, mutta meikkiä ja tukkaa kyllä laitan ja olen panostanut käytännöllisiin mutta kauniisiin vaatteisiin. Haluan uskoa, että äitikin voi ja saa olla naisellinen 😊
Ei ärsytä. Minun itsetuntoni kyllä kestää sen.
Ei harmita. En vertaile itseäni muihin. Mulla on tärkeämpääkin ajateltavaa.
Näin jälkeenpäin kadun, että käytin elämästäni ulkonäkökeskeisyyteen ja "kauniin" naisen roolissa olemiseen niin monta vuotta.
Luulin silloin, että teen sen valinnan itse, mutta nyt ymmärrän että toteutin vain ympäristön odotuksia. Oma elämä alkoi vasta kun lakkasin peilaamasta omaa arvoani muitten katseista.
Siksi en osaa iloita kun näen nuorten naisten lankeavan siihen samaan ansaan kuin itsekin aikoinaan. Mutta ymmärrän toki, että kantapään kautta se on jokaisen opittava.