Lue keskustelun säännöt.
Ihana parisuhde, erilliset kodit, mä olen alkanut kaivata enemmän mut mies ei
02.04.2024 |
Ollaan eletty tätä kivaa elämää pari vuotta. Ollaan yhdessä viikonloput ja joskus viikollakin ollaan öitä toisen luona. Asutaan aika lähekkäin. Suhde on aivan valtavan hyvä ja iloa tuottava. Tulen nähdyksi ja kohdatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen.
Ollaan kumpikin aika introvertteja, mut mies jopa hieman erakko luonteeltaan. Siksi omat kodit. Mut mä olen alkanut kaivata häntä elämääni enemmän. Siis suoraan sanottuna riudun ikävästä ja itkettää usein.
Mulla on hyvä harrastus ja ystäviä ja hyvä oma elämä, en istu himassa illat pitkät yksin miettimässä miestä. Mut tää ikävän tunne jäytää mua kuitenkin kaiken aikaa.
Ottaa todella paljon päähän että tää on kehittynyt tällaiseksi. Viimeiset puoli vuotta on mennyt näin. Olen odotellut että menisi ohi. Mä en ymmärrä miks tää on muuttunut tällaiseksi yhtäkkiä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Täytin vasta 44, voisko hittolainen olla jo jotain hormonien tekosia.
En mä edes tiedä miksi avauduin. Tai no, siksi, kun tuntuu niin pahalta..! 😢
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Tulee sellainen olo, että tässä asiassa kyse ei ole pelkästään vain ekstroverttien ja introverttien eroista vaan myös romantikkojen ja epäromantikkojen. Koska itse olen introvertti mutta myös todella epäromanttinen tyyppi. Enkä sano tätä pahalla mutta teidän puheet tosirakkaudesta ja palavista tunteista lähinnä aiheuttaa ällötystä. Onneksi olen löytänyt kumppanin joka on myös tällainen, en pystyisi olemaan miehen kanssa joka kokoajan roikkuu kiinni, vaatii yhdessä asumista ja alkaisi syyttää minua pettämisestä tai siitä ettei suhteemme muka ole aito.
Epävakaa mies joka on teennäinen ei nyt ole kenellekään sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vakipano. Viikolla ehtii olla muita panoja ja pelata Tindereitä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa parisuhde millanen vaan, niin naista ei näköjään saa pidettyä tyytyväisenä.
Mitä sä höpötät? Nainen haluaa muuttaa yhteen. Mies ei halua.
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Selvää on, että mies ei halua sitoutua vakavammin ja saattaa pitää naista jonkinlaisena hätävarana. Ei tässä selityksi sen kummemmin kaivata. Jos mies tykkää tosissaan naisesta, niin tekee kaikkensa pitääkseen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössähän olette jo kaiken vapaa-aikanne yhdessä, jos teette täyttä työviikkoa. Nyt todennäköisesti panostatte vielä tapaamisiin. Jos muutatte yhteen, olette samalla sohvalla omien puhelimienne kimpussa.
Ikuisuuskysymys: miksi mies ei halua sitoutua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän olette jo kaiken vapaa-aikanne yhdessä, jos teette täyttä työviikkoa. Nyt todennäköisesti panostatte vielä tapaamisiin. Jos muutatte yhteen, olette samalla sohvalla omien puhelimienne kimpussa.
Mistä noin päättelet? Tiedän kyllä sarjapettäjiä jotka tosiaan ovat jatkuvasti puhelimensa kimpussa mutta ei nyt välitetä muutoin heistä.
Olen introvertti nainen ja todellakin väsyn myös rakkaan ihmisen kanssa. Oikeastaan paljon väsynkin, jos tunteet leiskuaa.
Ihme hourintaa tämä, ettei rakkautta muka ole, jos ei ole 24/7 toisen kyljessä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti nainen ja todellakin väsyn myös rakkaan ihmisen kanssa. Oikeastaan paljon väsynkin, jos tunteet leiskuaa.
Ihme hourintaa tämä, ettei rakkautta muka ole, jos ei ole 24/7 toisen kyljessä kiinni.
Kuka on sanonut 24/7?
Meillä 50+ on omat asunnot ja jo 10 vuotta onnellisesti yhdessä. Mies välillä puhuu yhteen muuttamisesta, minä en enää halua alkaa passata ketään, enkä olla kenenkään arvioinnin alla. Oli sen verran huonot kokemukset ensimmäisestä avioliitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 50+ on omat asunnot ja jo 10 vuotta onnellisesti yhdessä. Mies välillä puhuu yhteen muuttamisesta, minä en enää halua alkaa passata ketään, enkä olla kenenkään arvioinnin alla. Oli sen verran huonot kokemukset ensimmäisestä avioliitosta.
Kannattaisi hoitaa traumat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Eli ihminen ei voi pysyä uskollisena, ellei häntä kahlitse jonnekin. Ihanaa "tosirakkautta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Eli ihminen ei voi pysyä uskollisena, ellei häntä kahlitse jonnekin. Ihanaa "tosirakkautta".
Eli yhdessä asuminen on kahlitsemista 😅
Vierailija kirjoitti:
Selvää on, että mies ei halua sitoutua vakavammin ja saattaa pitää naista jonkinlaisena hätävarana. Ei tässä selityksi sen kummemmin kaivata. Jos mies tykkää tosissaan naisesta, niin tekee kaikkensa pitääkseen naisen.
Kuulostaa petetyksi tulleen puheelta. Jonkun joka vaatii että pystyy pitämään helposti kumppaniaan silmällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti nainen ja todellakin väsyn myös rakkaan ihmisen kanssa. Oikeastaan paljon väsynkin, jos tunteet leiskuaa.
Ihme hourintaa tämä, ettei rakkautta muka ole, jos ei ole 24/7 toisen kyljessä kiinni.
Minäkin olen intro. Asumme yhdessä. Ei olla koko ajan yhdessä. Älä liioittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Eli ihminen ei voi pysyä uskollisena, ellei häntä kahlitse jonnekin. Ihanaa "tosirakkautta".
Kommenttisi kertoo vain sinusta. Kiintymyssuhdetraumoja kenties?
Minä olen hyvin introvertti ja väsyn liiasta yhdessäolosta ihmisten kanssa, vaikka kuinka nautin heidän seurastaan. Parisuhteessa tämä tunne väistyy taka-alalle rakastumisvaiheessa eli nimenomaan silloin ensimmäisinä vuosina, jolloin toista ajattelee ja kaipaa jatkuvasti ja omat rajat jollain lailla hälvenevät sen yhden ihmisen kanssa, vaikka kaikkien muiden seura väsyttääkin liian suurina annoksina. Kun rakastumisvaiheeseen liittyvä hormonimyrsky menee ohi ja tilalle astuu normaali rakkaus ja kumppanuus, tarve omalle tilalle palautuu taas ja yksinolon tarpeeni lisääntyy. Riippuu ihan miehen luonteesta, miten tämä kuvio toimii - jos hänkin tykkää puuhailla kotona omiaan eikä kaipaa jatkuvasti viihdyttämistä, saman katon alla pärjää kyllä. Jatkuvaa seurassa olemista en vaan jaksa eikä se ole millään lailla kiinni siitä, rakastanko toista. Tässä auttaa kyllä, jos kumpikin on luonteeltaan samanlaisia.
Mutta. En silti lähtökohtaisesti itsekään haluaisi suhdetta jossa tiedän, että mies ei halua koskaan yhteistä kotia. Suhde on parhaimmillaan silloin, kun jaetaan yhteinen arki, mutta molemmille on silti siinä riittävästi tilaa.
Jos olet 44 ja itkeskelet jonkun miehen perään, vika on hormoneissa.
Eihän ihmiset ole oikeita toisilleen, jos heillä ei ole samanlaiset toiveet ja suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. Jos olisivat, ei tällaisiakaan asioita tarvitsisi koskaan miettiä ollenkaan.