Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihana parisuhde, erilliset kodit, mä olen alkanut kaivata enemmän mut mies ei
02.04.2024 |
Ollaan eletty tätä kivaa elämää pari vuotta. Ollaan yhdessä viikonloput ja joskus viikollakin ollaan öitä toisen luona. Asutaan aika lähekkäin. Suhde on aivan valtavan hyvä ja iloa tuottava. Tulen nähdyksi ja kohdatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen.
Ollaan kumpikin aika introvertteja, mut mies jopa hieman erakko luonteeltaan. Siksi omat kodit. Mut mä olen alkanut kaivata häntä elämääni enemmän. Siis suoraan sanottuna riudun ikävästä ja itkettää usein.
Mulla on hyvä harrastus ja ystäviä ja hyvä oma elämä, en istu himassa illat pitkät yksin miettimässä miestä. Mut tää ikävän tunne jäytää mua kuitenkin kaiken aikaa.
Ottaa todella paljon päähän että tää on kehittynyt tällaiseksi. Viimeiset puoli vuotta on mennyt näin. Olen odotellut että menisi ohi. Mä en ymmärrä miks tää on muuttunut tällaiseksi yhtäkkiä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Täytin vasta 44, voisko hittolainen olla jo jotain hormonien tekosia.
En mä edes tiedä miksi avauduin. Tai no, siksi, kun tuntuu niin pahalta..! 😢
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ero on aina hyvinvointiteko apn kaltaisessa tilanteessa. Se vapauttaa molemmat elämään omannäköistä elämää vapaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Sekö on rakkautta että roikkuu väkisin suhteessa joka ei käytännössä toimi, ja ole sitä mitä aidosti suhteelta toivoo?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista! Mä en ikinä vaatisi miestä joustamaan rajoistaan, enkä ole vaatinut. Koska kuten sanottu, olen itsekin hyvin introvertti ja tiedän sen yksinolemisen tarpeen. Aivan hirveää pinnistellä ja koittaa olla läsnä jos ei ole sillä hetkellä paukkuja. Tosi hyvin tuolla monet siitä mainitsikin, että juuri se positiivinenkin kanssakäyminen kuluttaa, minua itseänikin. Ei tätä ymmärrä kuin ne jotka itse kokee.
Sepä jää nyt nähtäväksi mihin tämä mun tunne kehittyy. Olen ollut niin häkeltynyt kun tää järjestely oli todella pitkään juuri sellaista elämää mistä itsekin nautin. En todellakaan ole miestä tähän hätään jättämässä. Kyllä tää on niin syvää yhteyttä että en ihan helpolla luovuta, enkä todellakaan kuvittele että vastaavaa ihan äkkiä löytäisin jos koskaan.
Jostain syystä tää tunne mulle on tullut. Mä kuulostelen. Ja kyllä meinaan käydä ihan vaihdevuodetkin testautt
Jospa et niinkään kaipaa sitä yhdessä asumista, mutta tunnet jotenkin olevasi muuten liian "etäällä" kumppanistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Sekö on rakkautta että roikkuu väkisin suhteessa joka ei käytännössä toimi, ja ole sitä mitä aidosti suhteelta toivoo?
Hyvä ja osuva havainto!
"Niin ne ajat muuttuvat. Ennen sitoutunut ja tiivis saman katon alla elettävä parisuhde oli normi, nyt ilmeisesti jotain disneyhuttua."
Ei vaan noi teidän puheet siitä, että yhdessä asuminen tekee parisuhteesta muka automaattisesti jonkun onnelan saa teidät kuulostamaan pikkutytöiltä, jotka elää disney maailmassa. Joskus yhdessä asuminen voi kyllä syventää suhdetta mutta joskus se myös tuhoaa ihan kaiken romantiikan ja tekee suhteesta kämppäkaveri - tyylisen. Molemmat tapaukset olen kokenut enkä ikinä menisi erillään asuville pariskunnille väittämään, että heidän pitää suhteensa tulevaisuuden ja onnen takia muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin ne ajat muuttuvat. Ennen sitoutunut ja tiivis saman katon alla elettävä parisuhde oli normi, nyt ilmeisesti jotain disneyhuttua."
Ei vaan noi teidän puheet siitä, että yhdessä asuminen tekee parisuhteesta muka automaattisesti jonkun onnelan saa teidät kuulostamaan pikkutytöiltä, jotka elää disney maailmassa. Joskus yhdessä asuminen voi kyllä syventää suhdetta mutta joskus se myös tuhoaa ihan kaiken romantiikan ja tekee suhteesta kämppäkaveri - tyylisen. Molemmat tapaukset olen kokenut enkä ikinä menisi erillään asuville pariskunnille väittämään, että heidän pitää suhteensa tulevaisuuden ja onnen takia muuttaa yhteen.
Monilla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Suhde erillään on ihan ok jos molemmat niin tahtoo eikä kaipaa muuta. Tässä ap:n tapauksessa niin ei ole vaan ap tahtoisi enemmän. Mies ei halua sitoutua samoin kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ero on aina hyvinvointiteko apn kaltaisessa tilanteessa. Se vapauttaa molemmat elämään omannäköistä elämää vapaudessa.
Sitä en sanonutkaan. Sanoin vain rakkauden määrästä ja laadusta. Kun itsellä on tapana rakastaa joka solullani eikä siihen vaikuttaisi kuin toisen huono käytös tai jos ei nähtäisi koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin ne ajat muuttuvat. Ennen sitoutunut ja tiivis saman katon alla elettävä parisuhde oli normi, nyt ilmeisesti jotain disneyhuttua."
Ei vaan noi teidän puheet siitä, että yhdessä asuminen tekee parisuhteesta muka automaattisesti jonkun onnelan saa teidät kuulostamaan pikkutytöiltä, jotka elää disney maailmassa. Joskus yhdessä asuminen voi kyllä syventää suhdetta mutta joskus se myös tuhoaa ihan kaiken romantiikan ja tekee suhteesta kämppäkaveri - tyylisen. Molemmat tapaukset olen kokenut enkä ikinä menisi erillään asuville pariskunnille väittämään, että heidän pitää suhteensa tulevaisuuden ja onnen takia muuttaa yhteen.
Sanot ettet menisi ikinä sanomaan erillään asuville pariskunnille että heidän pitäisi muuttaa yhteen. Ok. Mitä mieltä olet ihmisestä joka sanoo itselleen tuntemattomille ihmisille että heidän kaikkien tulisi erota enemmän, useammin ja aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Ovatko nämä tilastot tällä hetkellä samassa huoneessa kanssasi? Näkeekö kukaan muu niitä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Sekö on rakkautta että roikkuu väkisin suhteessa joka ei käytännössä toimi, ja ole sitä mitä aidosti suhteelta toivoo?
No, ap:han hehkuttaa kaikin puolin muutoin tuota parisuhdetta ihan parhaaksi. Jos se tunne olisi niin suurta, niin tuskin sillä olisi merkitystä, nähdäänkö 2 vai 7 päivää viikossa. Eli ehkäpä ap:n kannaattaakin mennä itseensä ja oikeasti analysoida sen puhtaan rakkautensa määrän vs. läheisriippuvuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin ne ajat muuttuvat. Ennen sitoutunut ja tiivis saman katon alla elettävä parisuhde oli normi, nyt ilmeisesti jotain disneyhuttua."
Ei vaan noi teidän puheet siitä, että yhdessä asuminen tekee parisuhteesta muka automaattisesti jonkun onnelan saa teidät kuulostamaan pikkutytöiltä, jotka elää disney maailmassa. Joskus yhdessä asuminen voi kyllä syventää suhdetta mutta joskus se myös tuhoaa ihan kaiken romantiikan ja tekee suhteesta kämppäkaveri - tyylisen. Molemmat tapaukset olen kokenut enkä ikinä menisi erillään asuville pariskunnille väittämään, että heidän pitää suhteensa tulevaisuuden ja onnen takia muuttaa yhteen.
Monilla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Suhde erillään on ihan ok jos molemmat niin tahtoo eikä kaipaa muuta. Tässä ap:n tapauksessa niin ei ole vaan ap tahtoisi enemmän. Mies ei halua sitoutua samoin kuin ap.
Ei vaan ap haluaa jatkaa erillään asumista, hän vain haluaisi tavata kumppaniaan useammin. Miksi kukaan täällä ei osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa aina nää "se pettää sua" jutut jos mies ei halua asua yhdessä kumppaninsa kanssa. Itse en missään nimessä halua asua yhdessä ja ikinä en ole ketään pettänyt vaikka saman katon alle en suostukaan.
M40
Jos mies tarvitsee päivätolkulla omaa aikaa kun tapaa naisensa kerran, on todellakin syytä epäillä että on muita kuvioissa.
Tässä on kyse sellaisesta kokonaiskuormituksesta. Hänellä on vaativa työ, eikä oikeasti jaksaisi olla ihmisten kanssa ollenkaan. Jotta jaksaa sitä, tarvii sitä ihan omaa aikaa niin paljon. Jos me nähdään enemmän, se ensisijainen tarve jää tyydyttymättä ja hän alkaa uupua. Koska töissä on pakko jaksaa käydä.
Ymmärrän kuitenkin tuon pointin ja epäilyksen täysin. Sen verran hyvin hänet tunnen ja lu
Pitäisikö molempien harkita vähän kevyempää työpaikkaa jos alle 50v:Na olette molemmat työpäivän jälkeen niin loppu ettei edes kumppania jaksa. Sairauseläke kutsuu muutaman vuoden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Ovatko nämä tilastot tällä hetkellä samassa huoneessa kanssasi? Näkeekö kukaan muu niitä? :D
Menepä väestöliiton Finsex-tutkimukseen? Löytyy googlaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin ne ajat muuttuvat. Ennen sitoutunut ja tiivis saman katon alla elettävä parisuhde oli normi, nyt ilmeisesti jotain disneyhuttua."
Ei vaan noi teidän puheet siitä, että yhdessä asuminen tekee parisuhteesta muka automaattisesti jonkun onnelan saa teidät kuulostamaan pikkutytöiltä, jotka elää disney maailmassa. Joskus yhdessä asuminen voi kyllä syventää suhdetta mutta joskus se myös tuhoaa ihan kaiken romantiikan ja tekee suhteesta kämppäkaveri - tyylisen. Molemmat tapaukset olen kokenut enkä ikinä menisi erillään asuville pariskunnille väittämään, että heidän pitää suhteensa tulevaisuuden ja onnen takia muuttaa yhteen.
Ei kukaan ole niin sanonut. Erillään asuessaan pariskunta voi olla vähintään yhtä onnellinen kuin toinen pari saman katon alla, mutta molempien täytyy haluta suhteelta samaa. Molemmissa tapauksissa.
Itsekin elin mieheni kanssa eri asunnoissa 4.5 vuotta ja olimme onnellisia silloinkin. Tosin mistään viikonloppusuhteesta ei ollut kyse, nukuimme samassa sängyssä valtaosan öistä. Muutimme saman katon alle lähinnä sattuman kaupan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Sekö on rakkautta että roikkuu väkisin suhteessa joka ei käytännössä toimi, ja ole sitä mitä aidosti suhteelta toivoo?
No, ap:han hehkuttaa kaikin puolin muutoin tuota parisuhdetta ihan parhaaksi. Jos se tunne olisi niin suurta, niin tuskin sillä olisi merkitystä, nähdäänkö 2 vai 7 päivää viikossa. Eli ehkäpä ap:n kannaattaakin mennä itseensä ja oikeasti analysoida sen puhtaan rakkautensa määrän vs. läheisriippuvuuden.
Mikä sä olet sanomaan apn tunteesta ja rakkauden määrästä. Ap vaikuttaa aivan normaalilta. Sinä et vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo suhde ole oikea sinulle. En itsekään suostuisi moiseen. Omat kodit vielä ok, mutta tuo että minun tapaamiseni jälkeen pitäisi pitää taukoa näkemisestä ja "palautua" niin..
Adios amigo ja uutta miestä kehiin. Rakastunut mies tulee vaikka läpi harmaan kiven naisensa luo. Tämän olen oppinut. Kaikki kädenlämpöinen on kusetusta.
Ymmärtäisin hyvin kun itsekin tarvitsen taukoa näkemisestä, ihan kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Sekö on rakkautta että roikkuu väkisin suhteessa joka ei käytännössä toimi, ja ole sitä mitä aidosti suhteelta toivoo?
No, ap:han hehkuttaa kaikin puolin muutoin tuota parisuhdetta ihan parhaaksi. Jos se tunne olisi niin suurta, niin tuskin sillä olisi merkitystä, nähdäänkö 2 vai 7 päivää viikossa. Eli ehkäpä ap:n kannaattaakin mennä itseensä ja oikeasti analysoida sen puhtaan rakkautensa määrän vs. läheisriippuvuuden.
Voi olla. Itse en suotuisi rakastamani ihmisen kanssa suhteeseen jossa näkisimme 2 x viikossa, enkä ole millään tavalla läheisriippuvainen. Ihmiset ovat erilaisia. Vaikka rakkautta olisi kuinka paljon, käytäntö ei aina toimi.
Jos näkemisen määrä on esimerkiksi muutama tunti viikossa, niin vaikea siinä on parisuhdetta pitää yllä. Mitään ei ehdi tehdä, ei mitään. Mulla oli tällainen suhde. Mies ei vain ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää, että tuo oli ihan mahdoton kuvio mulle. Jaksoin katsoa jatkuvasti vähenevää yhteistä aikaa kolmisen vuotta, kunnes repäisin itseni irti tuosta.
Niin, ja tietenkään kyseinen herra ei ollut myöskään kiinnostunut yhdessä asumisesta. Teki monesti mieli kysyä, miksi hän halusi pitää elämässään ihmistä, jota ei voinut sietää muutamaa tuntia pidempään.
Olisi pitänyt kysyä itseltäni, että milloin lopetan itseni huijaamisen :(
Vierailija kirjoitti:
Ihme pakottajia taas palsta täynnä. Miten se on niin mahdoton ymmärtää, että toiset ihmiset ovat ihan kokonaisia ihmisiä, joilla on ihan omat ajatuksensa ja halunsa? Jos av-tantta haluaa ydinperheen ja yhteisen talon, niin se ei tarkoita, että jokainen muukin ihminen tällä planeetalla haluaa täsmälleen ne samat asiat. Mikä siinä niin ahdistaa?
Niinpä niin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan omaa aikaa ja tilaa, vaikka parisuhteessa elän, miehelläkin paljon omia harrastuksia. En edes käsitä miksi suhde olisi sen syvällisempi, jos asuu yhdessä. Lähinnä siinä tulee lisää kuka laittaa ruoan ja siivoaa -keskusteluja. Kun tapaa erikseen, on luultavasti ihan eri tavalla läsnä tavatessa. Mutta kukin tyylillään. Ap:n kannattaa miettiä kumpi on tärkeämpää: suhde, jossa eletään yhdessä vai suhde juuri tämän miehen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Niin ne ajat muuttuvat. Ennen sitoutunut ja tiivis saman katon alla elettävä parisuhde oli normi, nyt ilmeisesti jotain disneyhuttua.
No, jokaiselle jotakin. Muista ap että myös ns. perinteiseen malliin sitoutuvia miehiä on olemassa.