Lue keskustelun säännöt.
Ihana parisuhde, erilliset kodit, mä olen alkanut kaivata enemmän mut mies ei
02.04.2024 |
Ollaan eletty tätä kivaa elämää pari vuotta. Ollaan yhdessä viikonloput ja joskus viikollakin ollaan öitä toisen luona. Asutaan aika lähekkäin. Suhde on aivan valtavan hyvä ja iloa tuottava. Tulen nähdyksi ja kohdatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen.
Ollaan kumpikin aika introvertteja, mut mies jopa hieman erakko luonteeltaan. Siksi omat kodit. Mut mä olen alkanut kaivata häntä elämääni enemmän. Siis suoraan sanottuna riudun ikävästä ja itkettää usein.
Mulla on hyvä harrastus ja ystäviä ja hyvä oma elämä, en istu himassa illat pitkät yksin miettimässä miestä. Mut tää ikävän tunne jäytää mua kuitenkin kaiken aikaa.
Ottaa todella paljon päähän että tää on kehittynyt tällaiseksi. Viimeiset puoli vuotta on mennyt näin. Olen odotellut että menisi ohi. Mä en ymmärrä miks tää on muuttunut tällaiseksi yhtäkkiä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Täytin vasta 44, voisko hittolainen olla jo jotain hormonien tekosia.
En mä edes tiedä miksi avauduin. Tai no, siksi, kun tuntuu niin pahalta..! 😢
Kommentit (267)
Vaikka olisi miten iso kämppä tahansa ja saisi tehtyä omia juttujansa, musta se ei vaan ole sama asia kuin että saa olla omassa kämpässään ihan rauhassa. Silti tietää että kokoajan on toinen ihminen läsnä ja minä en pysty silloin rentoutumaan samalla tavalla. Eikä meillä ainakaan ole tunteita puuttunut vaikka yhdessä ollaankin oltu kohta 14vuotta, asumatta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvää on, että mies ei halua sitoutua vakavammin ja saattaa pitää naista jonkinlaisena hätävarana. Ei tässä selityksi sen kummemmin kaivata. Jos mies tykkää tosissaan naisesta, niin tekee kaikkensa pitääkseen naisen.
Kuulostaa petetyksi tulleen puheelta. Jonkun joka vaatii että pystyy pitämään helposti kumppaniaan silmällä.
Mistä tuo ajattelusi kumpuaa? Normaalit ihmiset kokevat vapautta parisuhteessaan ihan avioliitossaankin ilman vieraissa käyntiä, polyilyä ja avointa suhdetta. Koska ovat siinä aikuisesta henkisesti kypsästä rakkaudesta eikä jostain sateenkaaren takana olevasta fantasiasta.
Kuulostaa vaan tosi epävarman, ehkä läheisriippuvaisen ihmisen puheelta, kun oletat että erillään asuminen meinaa automaattisesti avointa suhdetta ja vieraissa käyntiä. En ole noita ikinä harrastanut tai ketään pettänyt, vaikka en haluakaan asua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa aina nää "se pettää sua" jutut jos mies ei halua asua yhdessä kumppaninsa kanssa. Itse en missään nimessä halua asua yhdessä ja ikinä en ole ketään pettänyt vaikka saman katon alle en suostukaan.
M40
Jos mies tarvitsee päivätolkulla omaa aikaa kun tapaa naisensa kerran, on todellakin syytä epäillä että on muita kuvioissa.
Tässä on kyse sellaisesta kokonaiskuormituksesta. Hänellä on vaativa työ, eikä oikeasti jaksaisi olla ihmisten kanssa ollenkaan. Jotta jaksaa sitä, tarvii sitä ihan omaa aikaa niin paljon. Jos me nähdään enemmän, se ensisijainen tarve jää tyydyttymättä ja hän alkaa u
Eli vain toinen saa haluta suhteelta tiettyjä asioita. Toisen erilaiset tarpeet ovat lapsellisia.
Enpä ole taas hetkeen typerämpää kuullut. Pidän itse lapsellisena ihmistä, joka kuormittuu normaalista elämästä niin ettei voi edes puolisoaan huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvää on, että mies ei halua sitoutua vakavammin ja saattaa pitää naista jonkinlaisena hätävarana. Ei tässä selityksi sen kummemmin kaivata. Jos mies tykkää tosissaan naisesta, niin tekee kaikkensa pitääkseen naisen.
Kuulostaa petetyksi tulleen puheelta. Jonkun joka vaatii että pystyy pitämään helposti kumppaniaan silmällä.
Mistä tuo ajattelusi kumpuaa? Normaalit ihmiset kokevat vapautta parisuhteessaan ihan avioliitossaankin ilman vieraissa käyntiä, polyilyä ja avointa suhdetta. Koska ovat siinä aikuisesta henkisesti kypsästä rakkaudesta eikä jostain sateenkaaren takana olevasta fantasiasta.
Kuulostaa vaan tosi epävarman, ehkä läheisriippuvaisen ihmisen puheelta, kun oletat että erill
Enemmänkin niin että epävarma ja läheisriippuvainen hakee huomiota, fantasiaa siellä sateenkaaren takana. Usein näillä sukupuolesta riippuen epäterve äiti/isäsuhde taustalla. Paljon vaillejäämisiä.
Jos miehen haluttomuus asua yhdessä on aloittajalle noin iso ongelma, niin ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten tilastojen mukaan 40-50 vuotiaiden miesten pettämistodennköisyys on erillissuhteissa yli viisinkertainen avo/avioliitossa oleviin verrattuna. Ja apsta tuntuu jo pahalta. Ap taitaa olla vain vakipano. Ei muuta. Valitettavasti.
Eli ihminen ei voi pysyä uskollisena, ellei häntä kahlitse jonnekin. Ihanaa "tosirakkautta".
Kommenttisi kertoo vain sinusta. Kiintymyssuhdetraumoja kenties?
Ihan miksi tahansa voi kutsua. Elämäni on hyvää. En ole riippuivainen kenestäkään enkä tiedä miksi se olisi huono asia. Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään. Yksinolon tarve on myös ihmisillä aivan todellinen eikä sitä pitäisi vähätellä. Jokaisella on omat henkilökohtaiset tarpeensa läheisyyden ja yksinolon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän olette jo kaiken vapaa-aikanne yhdessä, jos teette täyttä työviikkoa. Nyt todennäköisesti panostatte vielä tapaamisiin. Jos muutatte yhteen, olette samalla sohvalla omien puhelimienne kimpussa.
Siis ap näkee miestä viikonloppuisin ja joskus arkena. Ei tosiaankaan kaikkea vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
124 kommenttia eikä ole kuultu vieläkään keneltäkään kuinka tilanne voidaan ratkaista muutoin kuin eroamalla? Onko se vaikeaa myöntää että suhteesta ei tule mitään jos siinä olevat ihmiset haluavat siltä eri asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä noita juttuja että johonkin pitää aina edetä suhteessa? Edetä mihin? Haloo, ehkä sitten jos on 100% selvää, että halutaan lapsia niin sitten voidaan puhua "etenemisestä" mutta mihin muka minä melkein 50vuotiaana olen mieheni kanssa etenemässä muualle kuin hautaan. Ja emme asu yhdessä, emmekä tule asumaankaan.
Nää etenijä tyypit on sellaisia jotka ajattelee elävänsä jotain omaa disney satuansa. Kaikki pitää mennä tietyllä tavalla tai muuten kyseessä ei ole se tosirakkaus.
Päinvastoin. Rakkaus ei ole paikallaan pysyvää, josta nautitaan silloin kuin mulle sopii tai jaksan toista tavata, vaan se kasvaa elämää suuremmaksi, kun toinen on siinä rinnalla myötä- ja vastamäessä eikä toista laiteta syrjään odottelemaan taas sitä kun mulle sopii sun läsnäoloasi suvaita ja jaksaa. Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin että se ei ole jotenkin hyvä merkki, että toinen sinusta tarvitsee lepoa ellei sitä kumpikin tahdo. Mistä tiedän? Koska minä lepään itse miehestäni ja tiedän, että jos en lopeta tätä, en minä häntä rakastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
124 kommenttia eikä ole kuultu vieläkään keneltäkään kuinka tilanne voidaan ratkaista muutoin kuin eroamalla? Onko se vaikeaa myöntää että suhteesta ei tule mitään jos siinä olevat ihmiset haluavat siltä eri asioita?
Tulee vain alanuolia kun sanotaan että ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
124 kommenttia eikä ole kuultu vieläkään keneltäkään kuinka tilanne voidaan ratkaista muutoin kuin eroamalla? Onko se vaikeaa myöntää että suhteesta ei tule mitään jos siinä olevat ihmiset haluavat siltä eri asioita?
Tulee vain alanuolia kun sanotaan että ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi?
Onhan täällä moni sanonut että ero on ainoa vaihtoehto ellei jompikumpi muuta kantaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä noita juttuja että johonkin pitää aina edetä suhteessa? Edetä mihin? Haloo, ehkä sitten jos on 100% selvää, että halutaan lapsia niin sitten voidaan puhua "etenemisestä" mutta mihin muka minä melkein 50vuotiaana olen mieheni kanssa etenemässä muualle kuin hautaan. Ja emme asu yhdessä, emmekä tule asumaankaan.
Nää etenijä tyypit on sellaisia jotka ajattelee elävänsä jotain omaa disney satuansa. Kaikki pitää mennä tietyllä tavalla tai muuten kyseessä ei ole se tosirakkaus.
Päinvastoin. Rakkaus ei ole paikallaan pysyvää, josta nautitaan silloin kuin mulle sopii tai jaksan toista tavata, vaan se kasvaa elämää suuremmaksi, kun toinen on siinä rinnalla myötä- ja vastamäessä eikä toista laiteta syrjään odottelemaan taas sitä kun mulle sopii sun läsnäoloasi suvaita ja
Babe, kuulostaa edelleen joltain sinun päänsisäiseltä disney sadulta. Mikä on sööttiä jos olet alle 25.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
124 kommenttia eikä ole kuultu vieläkään keneltäkään kuinka tilanne voidaan ratkaista muutoin kuin eroamalla? Onko se vaikeaa myöntää että suhteesta ei tule mitään jos siinä olevat ihmiset haluavat siltä eri asioita?
Tulee vain alanuolia kun sanotaan että ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi?
Ap voi itkeä suhteessaan vielä muutaman vuoden kunnes on niin katkera että suhde päättyy omaan mahdottomuuteensa. Ellei mies ole siihen mennessä itse jo todennut että ei taida tunteet riittää sitoutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän olette jo kaiken vapaa-aikanne yhdessä, jos teette täyttä työviikkoa. Nyt todennäköisesti panostatte vielä tapaamisiin. Jos muutatte yhteen, olette samalla sohvalla omien puhelimienne kimpussa.
Siis ap näkee miestä viikonloppuisin ja joskus arkena. Ei tosiaankaan kaikkea vapaa-aikaa.
Ja harrastaa, ja varmaan siivoaa, käy kaupassa yms. Paljon työpäivän päätteeksi loppupeleissä jää aikaa, jos haluaa vielä kunnon yöunet nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
124 kommenttia eikä ole kuultu vieläkään keneltäkään kuinka tilanne voidaan ratkaista muutoin kuin eroamalla? Onko se vaikeaa myöntää että suhteesta ei tule mitään jos siinä olevat ihmiset haluavat siltä eri asioita?
Tulee vain alanuolia kun sanotaan että ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi?
Onhan täällä moni sanonut että ero on ainoa vaihtoehto ellei jompikumpi muuta kantaansa.
Apn tyyppisen mies alanuolittaa. Pelkää. Ehkä oltu vuosi kenties kaksi yhdessä ja nainen alkanut haluamaan suhteen syventämistä. Ehkä mies tietää ettei kykene muuhun. Mutta miksi sitten ero ei olisi hyvä ratkaisu? En näe mitään muuta ratkaisua. Turha tuota millään satavuotisella pariterapialla on yrittää ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän olette jo kaiken vapaa-aikanne yhdessä, jos teette täyttä työviikkoa. Nyt todennäköisesti panostatte vielä tapaamisiin. Jos muutatte yhteen, olette samalla sohvalla omien puhelimienne kimpussa.
Siis ap näkee miestä viikonloppuisin ja joskus arkena. Ei tosiaankaan kaikkea vapaa-aikaa.
Ja harrastaa, ja varmaan siivoaa, käy kaupassa yms. Paljon työpäivän päätteeksi loppupeleissä jää aikaa, jos haluaa vielä kunnon yöunet nukkua.
Paha toki sanoa. Omassa suhteessani jää paljonkin, vaikka mies harrastaa arkena 4 ja minä 2 x viikossa. Siivoamiseen ja kaupassakäyntiin ei saada kovinkaan paljon aikaa kulutettua kahden aikuisen taloudessa, ja yhdessäoloa on sekin (kuten meillä aika usein kauppareissutkin).
Kiitos kaikille kommenteista! Mä en ikinä vaatisi miestä joustamaan rajoistaan, enkä ole vaatinut. Koska kuten sanottu, olen itsekin hyvin introvertti ja tiedän sen yksinolemisen tarpeen. Aivan hirveää pinnistellä ja koittaa olla läsnä jos ei ole sillä hetkellä paukkuja. Tosi hyvin tuolla monet siitä mainitsikin, että juuri se positiivinenkin kanssakäyminen kuluttaa, minua itseänikin. Ei tätä ymmärrä kuin ne jotka itse kokee.
Sepä jää nyt nähtäväksi mihin tämä mun tunne kehittyy. Olen ollut niin häkeltynyt kun tää järjestely oli todella pitkään juuri sellaista elämää mistä itsekin nautin. En todellakaan ole miestä tähän hätään jättämässä. Kyllä tää on niin syvää yhteyttä että en ihan helpolla luovuta, enkä todellakaan kuvittele että vastaavaa ihan äkkiä löytäisin jos koskaan.
Jostain syystä tää tunne mulle on tullut. Mä kuulostelen. Ja kyllä meinaan käydä ihan vaihdevuodetkin testauttamassa, oispa hirveetä jos hormonien takia tää menis piloille😳 Niin ainakin sen käyn sulkemassa pois tai sit hoidetaan jos on tarve.
Ap
En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ihan itkee ikäväänsä ja rakastaa yli kaiken, mutta on ihan valmiita eroamaan, jos toinen ei halua muuttaa yhteen. Oi, mitä suurta rakkautta se olikaan itkijältä!
Vierailija kirjoitti:
Olet vakipano. Viikolla ehtii olla muita panoja ja pelata Tindereitä.
Eikös kumppani yleensä ole vakipano? Vai muuttaako yhdessä asuminen sen satunnaiseksi panoksi?
Mistä tuo ajattelusi kumpuaa? Normaalit ihmiset kokevat vapautta parisuhteessaan ihan avioliitossaankin ilman vieraissa käyntiä, polyilyä ja avointa suhdetta. Koska ovat siinä aikuisesta henkisesti kypsästä rakkaudesta eikä jostain sateenkaaren takana olevasta fantasiasta.