Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihana parisuhde, erilliset kodit, mä olen alkanut kaivata enemmän mut mies ei
02.04.2024 |
Ollaan eletty tätä kivaa elämää pari vuotta. Ollaan yhdessä viikonloput ja joskus viikollakin ollaan öitä toisen luona. Asutaan aika lähekkäin. Suhde on aivan valtavan hyvä ja iloa tuottava. Tulen nähdyksi ja kohdatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen.
Ollaan kumpikin aika introvertteja, mut mies jopa hieman erakko luonteeltaan. Siksi omat kodit. Mut mä olen alkanut kaivata häntä elämääni enemmän. Siis suoraan sanottuna riudun ikävästä ja itkettää usein.
Mulla on hyvä harrastus ja ystäviä ja hyvä oma elämä, en istu himassa illat pitkät yksin miettimässä miestä. Mut tää ikävän tunne jäytää mua kuitenkin kaiken aikaa.
Ottaa todella paljon päähän että tää on kehittynyt tällaiseksi. Viimeiset puoli vuotta on mennyt näin. Olen odotellut että menisi ohi. Mä en ymmärrä miks tää on muuttunut tällaiseksi yhtäkkiä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Täytin vasta 44, voisko hittolainen olla jo jotain hormonien tekosia.
En mä edes tiedä miksi avauduin. Tai no, siksi, kun tuntuu niin pahalta..! 😢
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuohan on miehelle lottovoitto, saa pilua kun tekee mieli eikä tarvi leikkiä kotia.
Miksi vain miehelle?
Eikö se hyvin tullut aloituksessa ilmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen mukaan väittäisin että tuo ihana kipinä vaan kestää paremmin ja pitempään juuri siksi että asuu erillään, näin yleisestikin. Oli karvas kalkki kun oma etäsuhde voi hyvin monta vuotta mutta ikävöinnin takia sitten muutettiin yhteen ja kaikki lässähti noin vuodessa! Toinen vaan hengasi kavereiden kanssa ja syventyi muutenkin omiin juttuihinsa liikaa, en selvästi mahtunutkaan siihen kuvioon, ja olin yksinäisempi kuin silloin erillään asuessa koska silloin mullakin oli enemmän niitä omia menoja. Jatkossa vaan erillään asumista siis ainakin mulle, välttyypähän ainakin siltä lusikoiden jaolta ym jos ei muuta! :D
Miksi lopetit omat menosi yhteenmuuton jälkeen? Aika hölmösti tehty. Ensi kerralla sitten ajattelet ennenkuin toimit, jooko?
Kirjoitinhan että kyseessä oli etäsuhde, eli ei ihan sama tilanne kuin Aplla, yhteenmuuton takia jomman kumman oli hylättävä omat kuvionsa, ja se olin minä, ok jookos?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mieskin äkkiä erakkoluonteensa unohtaa, kun se oikea astuu elämään. Älä hukkaa aikaasi ap. Mies kuin mies haluaisi kahdessa vuodessa jo asua yhdessä jos olisi rakastunut.
Höpö höpö. Täällä parisuhde, eri osoitteet. Rakastuneita ollaan ja rakastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Mies haluaa ja tarvitsee ne välipäivät kun ollaan oltu yhdessä. Mutta mun mielestä niitä liikaakin. Muuten ok että asutaan erillään mutta välillä tuntuu orvolta.
Nyt viedään taas naista kuin litran mittaa.
Miehellä on toinen, ehkä jopa perhe. Kukaan ei tarvitse palautumisaikaa rakkaan puolison tapaamisen jälkeen.
Aika naurettavaa, että palstalla aina tulkitaan joka ikinen toimimaton ihmissuhdekuvio tai vähänkin normista poikkeavat asiat niin, että "miehellä on toinen". Hei oikeasti, valtaosa miehistä onnistuu ehkä just ja just löytämään YHDEN naisen, jonka kanssa saa suhteen aikaiseksi - miten muka kaikille tavis-pettereille, varsinkin noille introvetteille jurottajille, muka löytyisi tuosta noin vain joku toinen nainen tai jopa salainen perhe?! Nyt vähän realismia. Mies joko ei ole niin rakastunut tai sitten oikeasti on vain omissa oloissaan möllöttäjä. Mutta ei aina ole kyse sivusuhteesta, jos joku osoittaa pientä mielenkiinnottomuutta, ei halua muuttaa yhteen tai haluaa olla välillä pari päivää itsekseen. Eri asia toki, toimiiko suhde muuten, jos toiveet eivät kohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen mukaan väittäisin että tuo ihana kipinä vaan kestää paremmin ja pitempään juuri siksi että asuu erillään, näin yleisestikin. Oli karvas kalkki kun oma etäsuhde voi hyvin monta vuotta mutta ikävöinnin takia sitten muutettiin yhteen ja kaikki lässähti noin vuodessa! Toinen vaan hengasi kavereiden kanssa ja syventyi muutenkin omiin juttuihinsa liikaa, en selvästi mahtunutkaan siihen kuvioon, ja olin yksinäisempi kuin silloin erillään asuessa koska silloin mullakin oli enemmän niitä omia menoja. Jatkossa vaan erillään asumista siis ainakin mulle, välttyypähän ainakin siltä lusikoiden jaolta ym jos ei muuta! :D
Miksi lopetit omat menosi yhteenmuuton jälkeen? Aika hölmösti tehty. Ensi kerralla sitten ajattelet ennenkuin toimit, jooko?
Kirjoitinhan että kyseessä oli etäsuhde, eli ei ihan sama
vähän hölmösti tehty sinulta.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen samanlainen kuin ap:n mies. Tarvitsen paljon omaa tilaa enkä voisi kuvitellakaan asuvani yhdessä jonkun kanssa. Mun ex-miesystävällä taasen oli selvästi haaveita enemmästä ja oli ajoittain surullisen oloinen. Keskusteltaessa hän kielsi sen, koska ei halunnut erota, mutta kyllä sen vaan tietää kun toisen tuntee. Erottuamme hän meni hyvin nopeasti naimisiin ja on lapsiakin. Hän on hyvä mies ja olen onnellinen hänen puolestaan, vaikkei hän meinannutkaan nähdä omaa parastaan silloin kun oli minun kanssani suhteessa.
Nykyisen kanssa olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Näemme viikonloppuisin. Se riittää molemmille hamaan hautaan asti ja rakkaus kukoistaa.