Ihana parisuhde, erilliset kodit, mä olen alkanut kaivata enemmän mut mies ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita juttuja että johonkin pitää aina edetä suhteessa? Edetä mihin? Haloo, ehkä sitten jos on 100% selvää, että halutaan lapsia niin sitten voidaan puhua "etenemisestä" mutta mihin muka minä melkein 50vuotiaana olen mieheni kanssa etenemässä muualle kuin hautaan. Ja emme asu yhdessä, emmekä tule asumaankaan.

 

Nää etenijä tyypit on sellaisia jotka ajattelee elävänsä jotain omaa disney satuansa. Kaikki pitää mennä tietyllä tavalla tai muuten kyseessä ei ole se tosirakkaus.

No ei se olekaan, tosirakkaus. Kyllä sen tulevat karvaasti toteamaan vielä nämä jotka toivovat suhteelta yhteenmuuttoa tai naimisiinmenoa mutta uskovat selityksiin oman tilan tarpeesta ym. Joka päivä tälläkin palstalla näitä samoja ulinoita mutta uskokoon kukin mihin haluaa. Elämä opettaa. 

Kuulostat lapselta tai teiniltä. Tainut tulla romantisoitua pikkasen liikaa tätä elämää. xD

Pakottajille muistutukseksi, että aloittaja itse jo otsikossa kuvailee parisuhdettaan ihanaksi.

Olen introvertti, todellakin, mutta en tarvitse lomaa enkä kuormitu rakastamastani ihmisestä. Taitaa olla hieman väärä ihminen jos tämän seurasta jotenkin kuormittuu niin että tarvitsee sen jälkeen päivän tai pari erossaoloaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pakottajille muistutukseksi, että aloittaja itse jo otsikossa kuvailee parisuhdettaan ihanaksi.

Mies varmaan taustaltaan sarjapettäjä oikeasti

Oikeasti hae hormonikorvaushoito. Kolottaako? Nousetko yöllä pissalle, heräätkö hikisenä keskellä yötä? Aivosumua, masennusta, ärtyisyyttä? Kokemuksella, käy yksityisellä gynellä. Terkkarin lääkärit tähän asiaan ihan turhia, eaivaihdevuodet niille ihan hepreaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, todellakin, mutta en tarvitse lomaa enkä kuormitu rakastamastani ihmisestä. Taitaa olla hieman väärä ihminen jos tämän seurasta jotenkin kuormittuu niin että tarvitsee sen jälkeen päivän tai pari erossaoloaikaa. 

Aha. Että sulla niin, niin kaikilla muillakin? Minä kuormitun kaikkien seurasta jossain vaiheessa. Jopa omien ihanien lasteni, joista ei ole juuri mitään vaivaa, kun ovat niin isoja jo. Mutta voi se ihana päivä, kun koko talo on tyhjä ja vain minulle! Ei tarvi miettiä, onko joku nukkumassa tai työpuhelussa tai yrittää katsoa leffaa. Laitan musat ihan täysille ja bailaan. Tai sitten kuuntelen täydellistä hiljaisuutta ja meditoin. Ah, sitä fiilistä.

Vierailija kirjoitti:

Jäi tuosta vielä se aika oleellinen, että mies siis ei pysty enempään. Aina kun nähdään esim viikolla useammin, hänellä menee sitten siitä palautuessa niin, että tarvii sitten vastaavasti enemmän aikaa itekseen. Hän on aina ollut tuollainen erakkoluonne, ja on ollut ikionnellinen kun mä en aikaisempiin kumppaneihin verrattuna ole ollut hinkumassa saman katon alle. Kun hän ei siihen yksinkertaisesti kykene.

Niin toi on se, mikä mua surettaa. Tähän ei yksinkertaisesti ole muutosta tulossa.

Ap

Tuo tilannehan on ihanteellinen. Ehdit ikävöidä miestä ennen kuin tapaatte. Ikävöinnin voi ottaa positiivisenakin tunteena. Kun on ikävä, jälleennäkeminen on sitä ihanampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, todellakin, mutta en tarvitse lomaa enkä kuormitu rakastamastani ihmisestä. Taitaa olla hieman väärä ihminen jos tämän seurasta jotenkin kuormittuu niin että tarvitsee sen jälkeen päivän tai pari erossaoloaikaa. 

 

Aha. Että sulla niin, niin kaikilla muillakin? Minä kuormitun kaikkien seurasta jossain vaiheessa. Jopa omien ihanien lasteni, joista ei ole juuri mitään vaivaa, kun ovat niin isoja jo. Mutta voi se ihana päivä, kun koko talo on tyhjä ja vain minulle! Ei tarvi miettiä, onko joku nukkumassa tai työpuhelussa tai yrittää katsoa leffaa. Laitan musat ihan täysille ja bailaan. Tai sitten kuuntelen täydellistä hiljaisuutta ja meditoin. Ah, sitä fiilistä.

Pikkuisen eri asia. Lapsista kuormittuminen kuin parisuhteesta. Lapsia sinä hoivaat ja passaat ja heidän kanssaan oleminen käy työstä toisinaan joten aivan ymmärrettävää että joskus nauttii hiljaisesta kodista. 

Kannattaa lukea erityisherkkyydestä. Jotkut ihmiset todella kaipaavat enemmän omaa rauhaa ja yksin olemista, mutta saman katon alla sen saaminen voikin olla haasteellisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisin väittää, että suurin osa ihmisistä haluaa parisuhteessa asua toisen kanssa, koska mielestäni toista ei voi oppia oikeasti tuntemaan kunnolla muuten. Ollaan vähän ns. vieraskoreita, jos ei vietetä kuin viikonloput yhdessä. 

 

Minä taas voisin väittää että ihmiset on vain vuosien saatossa aivopesty luulemaan, että ainoa oikea tie elää tätä elämää on mennä naimisiin ja asua yhdessä, muuten parisuhteessa on joku pielessä. Ja auta armias jos joku vaikka haluaakin olla sinkku, siitähän vasta saakin painostusta joka suunnasta.

Itse olen sen verran ääripään introvertti, että tarvitsen täydellistä yksinoloa huomattavan paljon. Aiemmat avoliittoni ovat kaatuneet enemmän tai vähemmän tähän asiaan, vaikka suhde olisi ollut miten oikea ja ihana ja syvällinen muuten. Nykyisessä suhteessani onneksi asia ei ole ongelma, asumme lähekkäin omissa kodeissamme, ja järjestely on pysyvä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suhteemme olisi vähemmän vakava tai pysyvä - olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta erittäin onnellisesti, ja koen mieheni olevan elämäni rakkaus. Jaamme myös arkeamme huomattavasti enemmän, kuin moni yhdessä asuva tuttavapariskunta, ja yhdessäolomme on intensiivistä ja syvää. Meille tämä sopii hyvin, emmekä kaipaa yhteisen kodin mukanaan tuomia asioita millään tasolla. 

 

Yksinolon tarve ei poistu rakastumalla tai rakastamalla mihinkään, jos sellainen persoonallisuuden piirre ihmisellä on. Sen joko hyväksyy, tai sitten on etsittävä kotileikkeihin halukkaampi ja kykenevä kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottajille muistutukseksi, että aloittaja itse jo otsikossa kuvailee parisuhdettaan ihanaksi.

Mies varmaan taustaltaan sarjapettäjä oikeasti

Vai olisiko kaappih*mo joka fantasioi naisten vaatteissa olemisesta ja s*ksistä raavaan miehen alistamana?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita juttuja että johonkin pitää aina edetä suhteessa? Edetä mihin? Haloo, ehkä sitten jos on 100% selvää, että halutaan lapsia niin sitten voidaan puhua "etenemisestä" mutta mihin muka minä melkein 50vuotiaana olen mieheni kanssa etenemässä muualle kuin hautaan. Ja emme asu yhdessä, emmekä tule asumaankaan.

No haloo! Ei olla kaikki samanlaisia. Me muutimme yhteen ja olemme kihloissa. 

53v.

Ihmisiä on erilaisia. Minäkin asuin eksäni kanssa 25 vuotta yhdessä ja ero tuli, alkuun yksin asuminen oli ihan karmeata (mies halusi eron). Lopulta olin vuoden yksin ja aloin nauttimaan yksin elämisestä. Nyt olen vuoden ollut uuden miehen kanssa yhdessä niin, että molemmilla on omat kodit ja minusta tämä on just hyvä näin. Välillä nähdään arkena, välillä pitkiä viikonloppuja ja sitten taas välillä vietetään 10 päivää yhdessä. Ollaan yli 50 vuotiaita.

Luulen, että perheen perustamisikäisillä tämä on ihan erijuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Pidemmän päälle käy todella raskaaksi erilliset kodit, tapaamisten sopimiset kaikkine sumplimiseen. Olen itse kokenut tuon ja en ryhtyisi enää tuollaiseen. Uuvuttavaa totaalisesti molemmat.

Sama täällä. Ei enää ikinä sellaista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mieskin äkkiä erakkoluonteensa unohtaa, kun se oikea astuu elämään. Älä hukkaa aikaasi ap. Mies kuin mies haluaisi kahdessa vuodessa jo asua yhdessä jos olisi rakastunut. 

Miksi alapeukkuja? Tottahan tämä, joka sana. 

Miten voit tietää että se on totta? Tunnetko henkilökohtaisesti tämän kyseisen miehen? Vai mistä olet saanut tietää tämän totuuden, oletko selvännäkijä? Voisitko tässä samalla kertoa ensi lauantain lottorivin?

Miehellä ei ongelmaa, jos hän voi käyttää sinua siihen tarkoitukseen johon sinut hankkikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottajille muistutukseksi, että aloittaja itse jo otsikossa kuvailee parisuhdettaan ihanaksi.

Mies varmaan taustaltaan sarjapettäjä oikeasti

Vai olisiko kaappih*mo joka fantasioi naisten vaatteissa olemisesta ja s*ksistä raavaan miehen alistamana?

Miksi oksennat näitä seksifantasioitasi vauva palstalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, todellakin, mutta en tarvitse lomaa enkä kuormitu rakastamastani ihmisestä. Taitaa olla hieman väärä ihminen jos tämän seurasta jotenkin kuormittuu niin että tarvitsee sen jälkeen päivän tai pari erossaoloaikaa. 

 

Aha. Että sulla niin, niin kaikilla muillakin? Minä kuormitun kaikkien seurasta jossain vaiheessa. Jopa omien ihanien lasteni, joista ei ole juuri mitään vaivaa, kun ovat niin isoja jo. Mutta voi se ihana päivä, kun koko talo on tyhjä ja vain minulle! Ei tarvi miettiä, onko joku nukkumassa tai työpuhelussa tai yrittää katsoa leffaa. Laitan musat ihan täysille ja bailaan. Tai sitten kuuntelen täydellistä hiljaisuutta ja meditoin. Ah, sitä fiilistä.

Pikkuisen eri asia. Lapsista kuormittuminen kuin parisuhteesta. Lapsia sinä hoivaat ja passaat ja heidän kans

Mun lapset on aikuisia/melkein aikuisia, joten kuten sanoin, niin ei vaivaa heistä. Ihaniakin kaiken lisäksi ja meillä on hauskaa. Mutta AINA, kun saman katon alla on joku muu, niin ainahan se jotain aiheuttaa. Jotenkin se on kuitenkin pakko ottaa huomioon.  Aina ei voi tehdä ihan mitä vain huvittaa. Ja se on pidemmän päälle minulle ahdistavaa. Vaikka se olisi se kaikista rakkain puoliso, niin en voisi luukuttaa sitä musiikkia ihan milloin huvittaa tai kuunnella täydellistä hiljaisuutta, kun huvittaa. Tai olla tyly koko viikon ja olla tekemättä mitään ruokaa, koska mua ei huvita. Odotan kovasti sitäkin, ettei enää tarvi tehdä ruokaa. Kyllähän mieskin voi sitä tehdä tai valmista ostaa, mutta olisiko se reilua koko ajan? Ja eipähän myöskään tarvi tehdä kompromisseja ja kysellä mielipiteitä. Voin sisustaa asuntoni juuri minun näköiseksi. Mikä poikkeaa aika lailla valtavirrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottajille muistutukseksi, että aloittaja itse jo otsikossa kuvailee parisuhdettaan ihanaksi.

Mies varmaan taustaltaan sarjapettäjä oikeasti

Vai olisiko kaappih*mo joka fantasioi naisten vaatteissa olemisesta ja s*ksistä raavaan miehen alistamana?

Narsistinen ihminen erottaa rakkauden ja s*ksin toisistaan joskus täysin. Äitisuhde yleensä kompleksinen ehkä periytyneiden mt-ongelmien vuoksi.