Lue keskustelun säännöt.
Riita valehtelusta - kumpi on kohtuuton, vai onko kumpikaan?
02.04.2024 |
Taustatietoa: minulla ja avomiehelläni (olemme molemmat noin 35-vuotiaita) on kaksi lasta, jotka ovat molemmat päiväkouluikäisiä. Minä ja avomies käydään molemmat päivätöissä. Kotona kotityöt ovat jääneet enimmäkseen minulle, mutta se ei ole tämän keskustelun ydin. Lisäksi molemmat lapset ovat todella paljon äidin eli minun perään eli en saa kotona hetken rauhaa. Jos satun hetkeksi istahtamaan sohvalle, niin miltei välittömästi molemmat lapset ovat kiipeilemässä syliin ja höpöttelemässä ja mies tulee lisäksi kyselemään omiaan. Mikä on tietysti ihan ok, mutta välillä hieman kuormittavaa, kun olisi mukava hengähtää hetkeksi.
En ole oikeastaan saanut kotona omaa aikaa ja oma aikani onkin sellaista, että sillä pitää olla joku "agenda". Esimerkiksi jos menen salille tai tapaamaan ystävää. Silloin saan lähteä kotoa ilman miestä ja/tai lapsia. Mutta kun välillä haluaisin vain olla rauhassa yksin omassa seurassani enkä menossa johonkin. Jos sanon meneväni vaikka yksin kävelylle, niin mies haluaa mukaan tai vähintäänkin ehdottaa, että voisin yhdistää tähän kävelyyn lasten ulkoilutuksen. Olen kertonut, että haluaisin mieluummin mennä ihan yksin vain ja häneltä ei löydy ymmärrystä tälle. Hän ei kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän miksi en voi/halua ottaa muita mukaan.
No, olen tässä parin kk ajan ottanut tavaksi ilmoittaa, että menen salille tai tapaamaan ystäviä, mutta oikeasti olen hakenut lähikaupasta kahvin ja/tai energiajuoman ja mennyt puistoon istuskelemaan. Näin olen tehnyt korkeintaan kerran viikossa, en siis mitenkään päivittäin tai säännöllisesti.
Noin viikko sitten mies sattui lasten kanssa kävelemään puiston ohi ja näkemään minut siellä istuskelemassa yksin ja selailemassa puhelinta, vaikka olin ilmoittanut meneväni tapaamaan ystävää.
Mies suuttui tästä mielestäni aika kohtuuttomasti. Hänen mielestään valehtelu oli väärin ja hän ei voi enää luottaa siihen, että kun sanon meneväni johonkin niin oikeasti menen sinne. Luottamukselta on vedetty pohja pois.
Toki ymmärrän, että valehtelu on lähtökohtaisesti väärin, mutta sitä en ymmärrä miksi koko luottamus on nyt katkolla. Minun nähdäkseni tämä on suhteellisen uhriton "rikos".
En tietenkään hae varsinaisia parisuhdevinkkejä tästä keskustelusta, mutta olisi kiinnostavaa kuulla muiden näkemyksiä tilanteesta.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin anteeksi valehtelua. Ja sanoisin että se oli epätoivoinen ratkaisuyritys siihen että saisit olla edes joskus ypöyksin tekemättä mitään. Sanoisin että en enää valehtele asiassa koska ymmärrän että se oli väärin ja loukkasi. Mutta samalla sanoisin, että jatkossa edellytän, että sinä mies järjestät minulle mahdollisuuden olla yksin tekemättä mitään vähintään kahden tunnin ajan joka viikko olemalla silloin lasten kanssa ilman mutinoita.
Näin tein. Siis pyysin anteeksi ja kerroin oikeastaan samat asiat, kuin mitä olen tässä keskustelussakin kertonut.
Tavallaan tuntuu, että hän haluaa nyt vesittää keskustelun minun omasta ajastani ohjaamalla sen siihen, että minä valehtelin. Kaduttaa, että annoin hänelle tällaisen "lyömäaseen". Tai enhän minä sitä tietoisesti antanut; halusin vain livahtaa ulos ilman suurempia keskus
Onko sinun vaikea sanoa miehelle suoraan, että oman hyvinvointisi takia sinun on pakko saada olla säännöllisesti ihan yksin kotona? Sillä tavalla pakko, että muuta vaihtoehtoa ei ole eikä hotellit asiaan liity. Sanot sen täällä kuitenkin ihan jämäkästi ja suoraan. Miksi et miehellesi sano yhtä suoraan ja yhtä jämäkästi? Pelkäätkö että hän suuttuu jos sanot? Tai pelkäätkö että hän jotenkin luhistuu sanoistasi? Tai pelkäätkö että hän kokee sinun vaativaksi ja ottaa eron? Vai miksi et uskalla sanoa hänelle näin suoraan kuin täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtelussa ei ole mitään väärää kun sitä ei tehdä satuttamisen takia. Olisit sanonu siä puistossa että kaveri tulee pian tai se laittp viestiä et nähään paikassa B. Jos valehtelee pitää olla varalla toinen valhe. Opettele valehtelemaan. Tommoselle miehelle joka opettaa lapsilleen ettei äitiä pidä jättää koskaan rauhaan sietääkin valehdella.
Tässä sen näkee että naisiin ei voi luottaa ja jokainen valehtelee oman edun takia. Ongelmia ei olisi jos olisit ollut rehellinen mutta päädyti valehtelemaan. Ja lopulta valehtelu on yksi pahimmista loukkauksista mitä voit kumppanille tehdä kun kumppanin pitäisi olla se keneen voi luottaa
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että av:lla on niin hirveesti parisuhdedraamaa kun niin monet täälläkin luulee et raivoominen, huutaminen ja sekoilu on parempi vaihtoehto:D onhan se joo suorempi tapa avata vuoropuhelu mutta ei hirveen rakentavaa
Valitettavasti se on joskus ainut keino saada huomio, kun toinen pitää lähtökohtaisesti kaikkea puhetta vain taustameluna.
Ja itse olen huomannut että kun normaalisti hyvin rauhallinen, mukautuva ja tasainen ihminen sen yhden ainoan kerran korottaa ääntään, ihmiset alkavat kuunnella. En voi ymmärtää, miksi ei voi kuunnella jo heti alussa. Ehkä jotkut meistä ovat sellaisia, että meidän sietokykyämme yritetään venyttää herkemmin kuin muiden.
Ei se rakentavaa ole missään nimessä, mutta joskus elämässä tulee tilanteita joita ei voi ratkaista sääntöjen mukaan. Hyvä että voit itse naureskella sellaiselle, kun et ole koskaan tullut vähätellyksi ja ohitetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen näkee että naisiin ei voi luottaa ja jokainen valehtelee oman edun takia. Ongelmia ei olisi jos olisit ollut rehellinen mutta päädyti valehtelemaan. Ja lopulta valehtelu on yksi pahimmista loukkauksista mitä voit kumppanille tehdä kun kumppanin pitäisi olla se keneen voi luottaa
Ole hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin anteeksi valehtelua. Ja sanoisin että se oli epätoivoinen ratkaisuyritys siihen että saisit olla edes joskus ypöyksin tekemättä mitään. Sanoisin että en enää valehtele asiassa koska ymmärrän että se oli väärin ja loukkasi. Mutta samalla sanoisin, että jatkossa edellytän, että sinä mies järjestät minulle mahdollisuuden olla yksin tekemättä mitään vähintään kahden tunnin ajan joka viikko olemalla silloin lasten kanssa ilman mutinoita.
Näin tein. Siis pyysin anteeksi ja kerroin oikeastaan samat asiat, kuin mitä olen tässä keskustelussakin kertonut.
Tavallaan tuntuu, että hän haluaa nyt vesittää keskustelun minun omasta ajastani ohjaamalla sen siihen, että minä valehtelin. Kaduttaa, että annoin hänelle tällaisen "lyömäaseen". Tai enhän minä sitä tietoisesti antanu
Mikä takia miehen ja lapsien siis kaikkien muiden on poistuttava kotoonsa. Eikö se lähtö olisi helpompi sille yhdelle joka ei muiden kanssa halua olla? Vai meneekö se myös niin päin että mies voi sanoa naiselle että ota lapset ja lähde jonnekin kun minä haluan olla tämän päivän yksin kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin anteeksi valehtelua. Ja sanoisin että se oli epätoivoinen ratkaisuyritys siihen että saisit olla edes joskus ypöyksin tekemättä mitään. Sanoisin että en enää valehtele asiassa koska ymmärrän että se oli väärin ja loukkasi. Mutta samalla sanoisin, että jatkossa edellytän, että sinä mies järjestät minulle mahdollisuuden olla yksin tekemättä mitään vähintään kahden tunnin ajan joka viikko olemalla silloin lasten kanssa ilman mutinoita.
Näin tein. Siis pyysin anteeksi ja kerroin oikeastaan samat asiat, kuin mitä olen tässä keskustelussakin kertonut.
Tavallaan tuntuu, että hän haluaa nyt vesittää keskustelun minun omasta ajastani ohjaamalla sen siihen, että minä valehtelin. Kaduttaa, että annoin hänelle tällaisen "lyömäaseen". Tai enhän minä sitä tietoisesti antanut; halusin vain livahtaa ulos ilman suurempia keskus
Mikä ihmeen tarve miehillä on keksiä itse ratkaisu joka asiaan? Tässäkin olet kertonut miehelle täsmälleen mitä tarvitset, mutta sepä ei miehelle kelpaa. Ehei. Mies haluaa keksiä ratkaisun, tässä tapauksessa hotellin.
Luulevatko miehet ihan tosissaan että nainen ei itse ymmärrän mitä tarvitsee vaan aina tarvitaan mies kertomaan naiselle, mikä häntä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että av:lla on niin hirveesti parisuhdedraamaa kun niin monet täälläkin luulee et raivoominen, huutaminen ja sekoilu on parempi vaihtoehto:D onhan se joo suorempi tapa avata vuoropuhelu mutta ei hirveen rakentavaa
Valitettavasti se on joskus ainut keino saada huomio, kun toinen pitää lähtökohtaisesti kaikkea puhetta vain taustameluna.
Ja itse olen huomannut että kun normaalisti hyvin rauhallinen, mukautuva ja tasainen ihminen sen yhden ainoan kerran korottaa ääntään, ihmiset alkavat kuunnella. En voi ymmärtää, miksi ei voi kuunnella jo heti alussa. Ehkä jotkut meistä ovat sellaisia, että meidän sietokykyämme yritetään venyttää herkemmin kuin muiden.
Ei se rakentavaa ole missään nimessä, mutta joskus elämässä tulee tilanteita joita ei voi ratkaista sääntöjen mukaan. Hyvä että voit itse naureskella sellaiselle, kun et ole koskaan tullut vähätel
Huvittavaa kuinka naiset puolustavat huutamista ja raivoamista kun sen tekee nainen mutta jos mies tekisi täsmälleen samaa oltaisiin soittelemassa jo turvakoteihin kuinka mies on pelottava ja mies asetetaan syytteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että av:lla on niin hirveesti parisuhdedraamaa kun niin monet täälläkin luulee et raivoominen, huutaminen ja sekoilu on parempi vaihtoehto:D onhan se joo suorempi tapa avata vuoropuhelu mutta ei hirveen rakentavaa
Valitettavasti se on joskus ainut keino saada huomio, kun toinen pitää lähtökohtaisesti kaikkea puhetta vain taustameluna.
Ja itse olen huomannut että kun normaalisti hyvin rauhallinen, mukautuva ja tasainen ihminen sen yhden ainoan kerran korottaa ääntään, ihmiset alkavat kuunnella. En voi ymmärtää, miksi ei voi kuunnella jo heti alussa. Ehkä jotkut meistä ovat sellaisia, että meidän sietokykyämme yritetään venyttää herkemmin kuin muiden.
Ei se rakentavaa ole missään nimessä, mutta joskus elämässä tulee tilanteita joita ei voi ratkaista sääntöjen mukaan. Hyvä että voit itse naureske
Sinun käskettiin jo olla hiljaa.
Luottamuksen valehtelu vie. Ei voi mitään oli se iso tai pieni vale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs luulet miehen ajattelevan kun sanot että menet salille mutta istut puistossa puhelin kädessä ? Paljon näitä on nähty, puhelin kädessä koko ajan kun koiraa ulkoiluttaa tai tarvitsee "omaa aikaa" alle vuosi ja on lusikat jaettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin anteeksi valehtelua. Ja sanoisin että se oli epätoivoinen ratkaisuyritys siihen että saisit olla edes joskus ypöyksin tekemättä mitään. Sanoisin että en enää valehtele asiassa koska ymmärrän että se oli väärin ja loukkasi. Mutta samalla sanoisin, että jatkossa edellytän, että sinä mies järjestät minulle mahdollisuuden olla yksin tekemättä mitään vähintään kahden tunnin ajan joka viikko olemalla silloin lasten kanssa ilman mutinoita.
Näin tein. Siis pyysin anteeksi ja kerroin oikeastaan samat asiat, kuin mitä olen tässä keskustelussakin kertonut.
Tavallaan tuntuu, että hän haluaa nyt vesittää keskustelun minun omasta ajastani ohjaamalla sen siihen, että minä valehtelin. Kaduttaa, että annoin hänelle tällaisen "lyömäaseen". Tai enhän minä sitä tietoisesti antanu
Kyllä minä olen sanoittanut asiat hänelle samalla tavalla kuin tähän keskusteluun.
Luulen, että hän ja lapset näkevät minut yksilön sijaan osana jonkinlaisena kiinteänä perheyksikkönä ja jos sanon, että hyvinvointini vaatii yksinoloa niin hän näkee asian niin, että perheen seurassa oleskelu aiheuttaa minulle pahoinvointia. Hänen on vaikea ymmärtää, että joskus minulla on tunteita ja tarpeita, jotka lähtevät minusta itsestäni tai jostakin muusta asiasta, kuin meidän perheestä.
Lisäksi minä olen suhteellisen tasainen persoona; huutaminen ja rähjääminen ei tule minulta mitenkään luonnostaan. Joten vaikka olisin kuinka väsynyt, niin se ei välttämättä näy muille millään tavalla. Sen takia ehkä minun tunteita on hankala ottaa tosissaan, koska ne eivät ole niin näkyviä. Miehen on ehkä vaikea nähdä kuinka epätoivoisesti oikeasti tarvitsen sitä omaa aikaa, vaikka kertoisin sen. Ehkä mies on myös itse sen verran ekstrovertti, että hän ei ymmärrä miksi salilla käyminen tai ystävien näkeminen ei täytä minun kaipuuta omasta ajasta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää.
Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä.
Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikokseksi ei ole kohtuuton, mutta se syö luottamusta. Jos miehesi on rehellinen omissa asioissaan hän voi kokea että et ole enää luottamuksen arvoinen. Olisit voinut ja kertoa että kaipaat omaa aikaa ja rauhaa, silloin ei olisi tullut tuota luottamuspulaa. Uskoisin että miehesi olisi ymmärtänyt asian.
Olen kertonut kaipaavani omaa aikaa ja rauhaa, mutta sen järjestäminen ei ole onnistunut. Esimerkkinä tuo yksin kävelyllä käyminen, johon yhtäkkiä pitääkin koko perheen tuppautua mukaan. Jos yritän kotona järjestää omaa aikaa, niin lapset eivät sitä ymmärrä ja mies ei oikein osaa ottaa vetovastuuta; tuo vain lapset mun luokse vähän säälittelevän näköisenä ja toteaa, että "lapset halus tulla katsomaan mitä äiskä puuhailee". Sama jos mies lähtee lasten kanssa pihalle keskenään. Eivät he kauaa viivy.
Välillä tuntuu, että mies ajattele
Sinun ongelma on se, että et osaa puolustaa omia tarpeitasi. Kyllä sille omalle ajalle löytyy mahdollisuus kun vain lähdet ovesta ulos ja kiellät perheenjäseniä seuraamasta ja kotona laitat vaikka oven lukkoon ja menet makkariin katsomaan rauhassa televisiota. Ei se niin vaikeaa ole. Meillä ainakin toimii.
"Totta tuo varmasti on; en halua aiheuttaa pahaa mieltä. Jos lähden kävelylle jättäen lapset ja miehen eteiseen, niin koko kävelyn ajan vain mietin sitä, että mikä tunnelma kotona on kun palaan. Varsinaista riitaa siitä ei synny, mutta kun palaan kotiin, niin mies istuu hiljaa eikä edes tervehdi. Saattaa kysyä lakonisesti, että "oliko hyvä kävely" ja alkaa sitten pohtia ääneen, että lastenkin kanssa pitäisi nyt sitten lähteä vielä käymään.
AP"
Eli mies käyttää passivisaggressiivista metodia syyllistäkseen sua siitä, että haluat käydä yksin kävelyllä. Mitä jaskaa?!??
Asian ydin ei ole mikään muu liibalaaba vaan se että valehtelit ja jäit siitä kiinni. Ja tilanne ei ollut mikään että sinun olisi ollut "pakko" valehdella. Valehtelit huviksesi. Luottamus on siis mennyt ja miehesi ei tule todennäköisesti koskaan sinun sanaasi luottamaan. Teidän jatkon osalta kysymys lienee enemmän siitä että oppiiko mies elämään epäluotettavan ihmisen kanssa vai ei.
Miten te uskotte näitä loputtomia paskasatuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikokseksi ei ole kohtuuton, mutta se syö luottamusta. Jos miehesi on rehellinen omissa asioissaan hän voi kokea että et ole enää luottamuksen arvoinen. Olisit voinut ja kertoa että kaipaat omaa aikaa ja rauhaa, silloin ei olisi tullut tuota luottamuspulaa. Uskoisin että miehesi olisi ymmärtänyt asian.
Olen kertonut kaipaavani omaa aikaa ja rauhaa, mutta sen järjestäminen ei ole onnistunut. Esimerkkinä tuo yksin kävelyllä käyminen, johon yhtäkkiä pitääkin koko perheen tuppautua mukaan. Jos yritän kotona järjestää omaa aikaa, niin lapset eivät sitä ymmärrä ja mies ei oikein osaa ottaa vetovastuuta; tuo vain lapset mun luokse vähän säälittelevän näköisenä ja toteaa, että "lapset halus tulla katsomaan mitä äiskä puuhailee". Sama jos mies lähtee lasten kanssa pihalle keskenään. Eivät he kauaa viivy.&n
Mun mielestä on outoo että varsinkin aikuisten kesken asiasta pitää ees käydä mitään kehityskeskustelua. Siinä on ero sanotko että lähetkö yksin kävelylle vai sanotko että nyt lähetään koko perhe ulos. Miks se mies kuulee että sanot lähteväs kävelylle ja eka reaktio on lähtee seuraan. Mies on ihan tilannetajuton taukki. Mä en vois elää suhteessa jossa mun pitää lukita itteni huoneeseen tai kieltää muita seuraamasta että sais olla rauhassa.
Jos miestä nyt ketuttaa nimenomaisesti valehtelu mutta toisaalta et voi kertoo lähteväs yksin kävelylle ilman hänen russutusta asiasta niin tehkää niin että jatkossa et kerro mihin oot menossa. Sanot vaan että "meen nyt ja palaan viimeistään tunnin kuluttua". Eipähän tarvii valehdella mutta sit mies ja lapset ei tuu eteiseen kärkkyyn kävelyseuraa.