Riita valehtelusta - kumpi on kohtuuton, vai onko kumpikaan?

Vierailija kirjoitti:

Asian ydin ei ole mikään muu liibalaaba vaan se että valehtelit ja jäit siitä kiinni. Ja tilanne ei ollut mikään että sinun olisi ollut "pakko" valehdella. Valehtelit huviksesi. Luottamus on siis mennyt ja miehesi ei tule todennäköisesti koskaan sinun sanaasi luottamaan. Teidän jatkon osalta kysymys lienee enemmän siitä että oppiiko mies elämään epäluotettavan ihmisen kanssa vai ei.

No kyllähän se kokonaisuus merkkaa. Enpä haluais olla sun kumppani jos sun mielestä valehtelu on väärin riippumatta siitä miks tai mistä asiasta on valehdeltu. Tässä olis miehellekin tilaisuus omasta puolestaan kuunnella ja oppia jotain jos siihen osaa asennoitua uhriutumisen sijaan

Perheettömänä sinkkuna on ottanu itsestäänselvyytenä että voi vaan pukee kengät ja takin ja lähtee ulos jos siltä tuntuu. Mä en kestäis sitä että joutuisin aina ulos lähtiessä perusteleen ja selitteleen yhtään mitään. Mua harmittaa että luultavasti tääkään mieslapsi ei tajua edes hävetä omaa käytöstään että kumppani joutuu valehteleen menemisistään että mies ei seurais perässä. Taas yks syy lisää miks en vois alkaa seurusteleen, mulla palais kii jos eläisin tollasen riippakiven kanssa. Täälläkin jotkut ehdottaa että ap lukitsis ittensä johonkin huoneeseen? Onko ihmisillä oikeesti kotonaan sisäovissa jotain lukkoja esimerkiks makuuhuoneen ovessa että voi olla rauhassa lukkojen takana? Ihan käsittämätöntä.

Lapset kun oli pieniä, niin mä vaadin omaa-aikaa päivittäin tunnin pari. Ilmoitin, että menen huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia. Ja niin menin, eikä sinne kukaan työntynyt. Mies otti oman vastuunsa lapsista. Joten olisi täyttä horroria olla noin koko ajan perheensä käytettävissä. Ei me seurusteluaikanakaan koko aikaa oltu kiinni toisissamme, vaikka paljon oltiinkin. ;)

Toisaalta olishan tuokin aika  mätkäys, jos löytäisin miehen jostain puistosta yksin, kun sanoi olevansa muualla. Luottamus kyllä karisis, että mistähän muusta se on puhunut puuta heinää. Toisaalta, jos tuo olisi mua alunperin kuunnellut, eihän meillä olisi noin karmivaa tilannetta päässyt käymään.

Et ole ollut reilu miestäsi kohtaan, mutta ei hänkään sua. Nyt se kissa viimein pöydälle ja väännät rautakangesta, että kohta on oikeesti isompia (mielenterveys)ongelmia, jos et saa omaa-aikaa enemmän. Toivottavasti hän ymmärtää, eikä ala vänkäämään, ettet rakasta heitä.

Vierailija kirjoitti: Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää. Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä. Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.

Täällä nää läheisriippuvaiset kyttääjät heti kokoontumassa. Sori vaan mutta jos sun kumppani joutuu valehteleen päästäkseen susta eroon edes hetkeks niin kyl se vika on myös sussa ja sun takertuvaisuudessa. Turha yrittää vierittää vastuuta vaan sille toiselle kun tässäkin tapauksessa valehtelu oli seuraus eikä syy. Jos ainoo tapa saada mennä rauhassa kävelylle on valehdella niin on se stna kumma. 

Vierailija kirjoitti:

Perheettömänä sinkkuna on ottanu itsestäänselvyytenä että voi vaan pukee kengät ja takin ja lähtee ulos jos siltä tuntuu. Mä en kestäis sitä että joutuisin aina ulos lähtiessä perusteleen ja selitteleen yhtään mitään. Mua harmittaa että luultavasti tääkään mieslapsi ei tajua edes hävetä omaa käytöstään että kumppani joutuu valehteleen menemisistään että mies ei seurais perässä. Taas yks syy lisää miks en vois alkaa seurusteleen, mulla palais kii jos eläisin tollasen riippakiven kanssa. Täälläkin jotkut ehdottaa että ap lukitsis ittensä johonkin huoneeseen? Onko ihmisillä oikeesti kotonaan sisäovissa jotain lukkoja esimerkiks makuuhuoneen ovessa että voi olla rauhassa lukkojen takana? Ihan käsittämätöntä.

Kyllä meillä on kahdessa huoneessa, plus veskit ja suihkut.

Mun naisluolassa on paljon levällään käsitöitä, etten halua sinne lapsia tai miestäkään näpertämään, kun en ole paikalla. Miehen luolassa taas on paljon levällään musajuttuja, ettei sekään halua mua tai lapsia sinne näpertämään ilman häntä. Heille on varattu omat soittimensa ja askaerteluasiat ja ne ovat yleisissä tiloissa käytössä milloin vaan.

En mä kyllä näe mitään vaivaa, että lenkille lähtiessä huikkaan, että meen juoksee moikka. Eikä se edes ahdista. Yleensä valitsen kuitenkin hetken, että tiedän, että mieskin on ja pysyy kotona ja joutaa vahtia mukuloita. Sama toisin päin ja omiin huoneisiin uppoamiset. Hänellä se on myös työhuone. Aika hyviin sitä on oppinut toisen aikataulut ja menot, mutta toisinaan tulee ylläreitä. Kuten tänään piti hakea lapset pois koulusta ajoissa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää. Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä. Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.

 

 

Täällä nää läheisriippuvaiset kyttääjät heti kokoontumassa. Sori vaan mutta jos sun kumppani joutuu valehteleen päästäkseen susta eroon edes hetkeks niin kyl se vika on myös sussa ja sun takertuvaisuudessa. Turha yrittää vierittää vastuuta vaan sille toiselle kun tässäkin tapauksessa valehtelu oli seuraus eikä syy. Jos ainoo tapa saada mennä rauhassa kävelylle on valehd

Et selkeästi tiedä edes mitä tuo sana läheisriippuvainen merkitsee. Valehteleminen on valehtelemista. Jos ollaan PARIsuhteessa (huomaa sana pari, eli kaksi ihmistä) niin silloin pitää oppia olemaan rehellinen ja kommunikoimaan. Ymmärrän tottakai, että sinun kaltaisilla ihmisillä ei ole kyky kommunikoida ja sopia asioista. Kaikilla ei ole sellaisia taitoja.

Mikään "syy" ei ole hyvä syy valehteluun. Mies ei ole syyllinen AP:n valehtelemiseen. Vai oletko sinä niitä ihmisiä, joiden mukaan kun kumppani lyö niin se on sen lyödyn syytä, kun hänhän jollain tavalla aiheutti sen lyömisen?

Vierailija kirjoitti: Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää. Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä. Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.

On toki teknisesti valehtelua, mutta ennen kaikkea hätähuuto. Jos tällaista esiintyisi omassa perheessä, niin luulisi jokaisen empatiakykyisen ihmisen pysähtyvän miettimään mitä on meneillään ja huolestuvan loppuunpalamisesta tms. sen sijaan että tarttuu lillukanvarsiin ja keskittyy siihen, että nyt on valehdeltu. 

Ja tässä keississä kuulostaa kovasti siltä, että AP on se, joka ei voi luottaa siihen, että mies hoitaisi osansa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää. Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä. Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.

 

On toki teknisesti valehtelua, mutta ennen kaikkea hätähuuto. Jos tällaista esiintyisi omassa perheessä, niin luulisi jokaisen empatiakykyisen ihmisen pysähtyvän miettimään mitä on meneillään ja huolestuvan loppuunpalamisesta tms. sen sijaan että tarttuu lillukanvarsiin ja keskittyy siihen, että nyt on valehdeltu. 

Ja tässä keississä kuulostaa kovasti siltä, että AP on se, jo

AP:n tilanne on ihan ymmärrettävää, mutta samaan aikaan kuten mainitsin, mies ei voi tietää onko AP valehdellut koko ajan salista ja tapaillut jotakuta muuta selän takana. Jos valehtelee yhdestä asiasta, voi valehdella muistakin.

Tässä tilanteessa AP:n olisi pitänyt jutella, keskustella ja vaikka käydä pariterapiassa valehtelun sijaan. Kun luottamus menee niin se oikeasti menee ja on vaikea saada takaisin.

Valehtelu ei ole oikein näin mitättönässä asiassa eikä muutenkaan. Naisten mielestä pikku juttu, mutta jos roolit olisi tässä jutussa toisinpäin, luottamus olisi mennyt ikihyviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää. Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä. Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.

 

 

Täällä nää läheisriippuvaiset kyttääjät heti kokoontumassa. Sori vaan mutta jos sun kumppani joutuu valehteleen päästäkseen susta eroon edes hetkeks niin kyl se vika on myös sussa ja sun takertuvaisuudessa. Turha yrittää vierittää vastuuta vaan sille toiselle kun tässäkin tapauksessa valehtelu oli seuraus eikä syy. Jos ai

No kyl se aika vahvasti läheisriippuvaisuudelta haiskahtaa jos sitä kumppania ei voi edes yksin kävelylle päästää vaan pitää yrittää ängetä mukaan vaikka toinen sanois että haluu mennä yksin. Ei se voi niinkään mennä että sit kumppani ei vaan käy kävelyillä tai joutuu käymään aina sun kanssa kävelyllä. Jos ainoo mahdollisuus päästä yksin ulos on valehdella niin kyllä siihen varmaan aika moni ennen pitkää sortuis. Kyllähän ap on ihan selkeesti kommunikoinu mutta sillä ei oo ollu mitään vaikutusta. ootko sä lukenu yhtään sen viestejä tästä, miten asian olis voinu enää selvemmin kommunkoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Se on ihan sama mistä valehtelee. Se kun valehtelee kerran niin on vaikea luottaa enää. Ei mies ole kohtuutonta, koska olet vetänyt miehen jalkojen alta luottamuksen. Hän on luottanut sanaasi ja siihen että teet sitä, mitä sanotkin. Nyt hän ei voi olla esimerkiksi varma siitä, että olet käynyt vain siellä puistossa juomassa energiajuomaa, vai oletko kenties käynyt jonkun toisen miehen kämpillä välillä. Tästä olisi sinun pitänyt hänen kanssaan keskustella kahdestaan ja sopia.

 

On toki teknisesti valehtelua, mutta ennen kaikkea hätähuuto. Jos tällaista esiintyisi omassa perheessä, niin luulisi jokaisen empatiakykyisen ihmisen pysähtyvän miettimään mitä on meneillään ja huolestuvan loppuunpalamisesta tms. sen sijaan että tarttuu lillukanvarsiin ja keskittyy siihen, että nyt on valehdeltu. 

Ja tässä keis

Luetaanko me edes samaa keskustelua? Ap haluu käydä suunnilleen kerran viikossa yksin kävelyllä mut se ei onnistu vaan mies yrittää änkee mukaan VAIKKA asiasta on keskusteltu. Niin tästä syystä pitäis ihan pariterapiaan lähtee? Mikä tässä nyt on niin vaikee ymmärtää? Ap:n mies ehdottaa jotain helkutin hotelliyötä ja täällä useemmat ehdotellu pariterapiaa. Miks ei voi vaan antaa toisen lähtee kävelylle yksin? Ei tässä oo sen suuremmasta asiasta kysymys.

Vierailija kirjoitti:

No kyl se aika vahvasti läheisriippuvaisuudelta haiskahtaa jos sitä kumppania ei voi edes yksin kävelylle päästää vaan pitää yrittää ängetä mukaan vaikka toinen sanois että haluu mennä yksin. Ei se voi niinkään mennä että sit kumppani ei vaan käy kävelyillä tai joutuu käymään aina sun kanssa kävelyllä. Jos ainoo mahdollisuus päästä yksin ulos on valehdella niin kyllä siihen varmaan aika moni ennen pitkää sortuis. Kyllähän ap on ihan selkeesti kommunikoinu mutta sillä ei oo ollu mitään vaikutusta. ootko sä lukenu yhtään sen viestejä tästä, miten asian olis voinu enää selvemmin kommunkoida?.

AP:n mies voi olla läheisriippuvainen, ehkä. En tiedä. Mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö hänelle saa valehdella. Valehteleminen on nyt selkeästi vain pahentanut tilannetta, eli oliko valehteleminen loppujen lopuksi hyväksi suhteelle, no ei.

En ole täällä puolustelemassa miehen käytöstä. Minä keskityn nyt kokonaan siihen mitä AP on tehnyt ja hän on tilanteessa tehnyt väärin. Jos AP:n mies tulisi tänne myös keskustelemaan, niin sitten kertoisin sille miehelle miten hän on väärin tehnyt. Mutta koska mies ei ole täällä eikä hän voi kirjoittaa omaa näkemystä tilanteesta, niin keskityn kokonaan siihen mitä AP on tehnyt.

Okei, ajatellaan nyt sitä, että AP on kommunikoinut oikein ja riittävästi ja pitänyt puoliaansa (en usko hänen oman kertomuksen mukaan). Mitä valehteleminen yhä auttoi tässä asiassa sen sijaan, että olisivat hakeneet esimerkiksi ulkopuoliselta pariterapeutilta asiaa? Niin, ei vieläkään se valehtelu auttanut tilannetta vaan on tehnyt nyt siitä vielä pahemman kuin oli aikaisemmin. Turha syyllistää AP:n miestä, koska AP:n mies ei ole syyllinen AP:n käyttäytymiseen ja valehteluun. vain AP itse on.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelu ei ole oikein näin mitättönässä asiassa eikä muutenkaan. Naisten mielestä pikku juttu, mutta jos roolit olisi tässä jutussa toisinpäin, luottamus olisi mennyt ikihyviksi.

Voi sua pientä, kun tästä(kin) pitää tehdä joku sukupuolien välinen taisto. Kyllä ne miehetkin osaa valehdella. 

Ja suoraan sanottuna jos mun mies jäis kiinni valehtelusta ja syy valehtelulle olis ollut se, ettei hän koe pääsevänsä muuten lähtemään kotoa ilman mua niin kyl mä katsoisin peiliin hyvin pitkään. Kyseessä ei todellakaan oo pikkujuttu. On nimittäin aika halvatun iso juttu, että joku joutuu valehteleen koska muuten ei saa mennä yksin KÄVELYLLE. 

Vierailija kirjoitti:

Luetaanko me edes samaa keskustelua? Ap haluu käydä suunnilleen kerran viikossa yksin kävelyllä mut se ei onnistu vaan mies yrittää änkee mukaan VAIKKA asiasta on keskusteltu. Niin tästä syystä pitäis ihan pariterapiaan lähtee? Mikä tässä nyt on niin vaikee ymmärtää? Ap:n mies ehdottaa jotain helkutin hotelliyötä ja täällä useemmat ehdotellu pariterapiaa. Miks ei voi vaan antaa toisen lähtee kävelylle yksin? Ei tässä oo sen suuremmasta asiasta kysymys..

Koska heillä on selkeästi kommunikointiongelmia. AP ei välttämättä osaa kommunikoida selkeästi ja pitää puoliaansa ja AP:n mies ei osaa kuunnella ja ottaa hänen tarpeitaan tarpeeksi huomioon.

Kummassakin on vikaa, siksi tarvitaan pariterapiaa. Jos AP:n mies osaisi kuunnella ja huomioida, ja AP osaisi pitää puolensa ja kommunikoida oikein, ei heillä ongelmaa olisi.

Teidän pitäisi ihan rauhassa ajan kanssa keskustella asiasta. Jos ei onnistu, niin sitten parisuhdeterapiaan mars. Eroon todella huono syy, kun asialle on ihan konkreettisia ratkaisuja, teidän pitää vain löytää ne.

Valehtelu on väärin, ja mies on ymmärrettävästi loukkaantunut siitä. Pyytäisin sitä anteeksi ja myöntäisin virheeni. Sen jälkeen pyytäisin, että voitaisiko valehteluun johtaneesta tilanteesta keskustella ja löytää sille jokin ratkaisu, ei välttämättä heti, vaan sovitte sille erillisen ajan. Näin anteeksipyyntö ei menetä tehoaan. Sanoisin, että valehtelu oli väärä ratkaisu tilanteelle, jolle et nähnyt ulospääsyä. Olet aiemmin yrittänyt kommunikoida asiasta, ja miehesi on sinut sivuuttanut. Voit myös kysyä mieheltäsi, miten hän näkee tilanteen sinun näkökulmastasi. Mitä miehesi ajattelee siksi syyksi, miksi valehtelit. Painottaisin, että kyseessä ei ole valehtelun oikeutus, vaan tarkoitus on saada hänet ymmärtämään tilanne näkökulmastasi, ja näin ollen se tukee keksimään ratkaisua yhdessä.

Jos hänen mielestään edelleenkään mikään ei ole vialla, voit kysyä, miksi hänelle sillä ei ole sillä merkitystä että sinusta tämä tuntuu tärkeältä? Onko vain hänen tuntemuksillaan tilaa tässä suhteessa, vai voisitko sinäkin saada sinulle tärkeitä asioita tähän parisuhteeseen? Ymmärtääkö mies, että ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat eri asioita? Haluaako hän, että sinulla on hyvä ja jaksava olo suhteessa, vai onko vain tärkeintä, mitä hän saa suhteesta irti?

Meillä oli samantyyppinen tilanne, kun lapset olivat pieniä. Ymmärrän hyvin AP:tä, itsekään en jaksaisi aina neuvotella ja sietää toisen harmistumista. Ratkaisimme asian niin, että merkkasimme kalenteriin minulle omaa aikaa pari kertaa viikossa, esim aina keskiviikkoisin klo 18-21. Tällöin minua EI saanut häiritä ja sain itse täysin päättää, miten käytin ajan. Välillä tapasin ystäviä, välillä luin kirjaa makuuhuoneessa, jne. Tykkäsin myös käydä yksin kävelyllä. Tämä vaati muutamat itkut ja tiukat neuvottelut, että systeemi alkoi oikeasti rullata, mutta sitten mies ymmärsi pelin hengen ja helpotti, kun ei enää tarvinnut neuvotella.

Mulle on oikeastaan yhdentekevää onko mies mustasukkainen, läheisriippuvainen, autistinen vai mitä ikinä, mutta pelkistettynä ongelma on siinä, että mies ei syystä tai toisesta "ymmärrä", kun ap sanoo menevänsä yksin kävelylle. 

Ensinnäkin mä uskon, että hän kyllä ymmärtää. Eihän siinä ole edes mitään ymmärrettävää. Ap sanoo, että "olen lähdössä nyt yksin kävelylle". Siinä kaikki mitä miehen tulee ymmärtää. Hänen ei tarvitse ymmärtää MIKSI ap menee nimenomaan yksin kävelylle. Ei se vaadi mitään psykoanalyyttista tarkastelua. Jos ap sanoo näin niin sitten se on just niin. Mä en suostuis mihinkään parisuhdeterapiaan selittään samoja asioita. Miks se mies nyt jotain terapeuttia sit ymmärtäis jos noin yksinkertainen sanoma ei uppoa paksuun kalloon noin muuten?

Ja sitten toisaalta mun mielestäni on yhdentekevää miks mies ei ymmärrä tai ei päästä apta yksin kävelylle. Ehkä siinä on jotain taustalla, ehkä ei. Mitä ymmärtämistä se vaatii? Pääasia on että ap on joutunu valehteleen päästäkseen pois kotoaan kävelylle. Mitä sellaista parisuhdeterapeutti vois pariskunnalle sanoa mikä pyhittäis tollasen toisen ihmisen vapauden rajottamisen ja rajojen lyttäämisen?

Mä olisin jo aikaa sitten pakannu tavarani ja jättäny tollasen.

Sinänsä aika viaton tilanne, mutta valehtelussa on se ongelma että se syö luottamusta. Mistä kaikesta muusta se kumppani mahtaa valehdella sitten? Se oli huono tapa ratkaista tätä ongelmaa.

Vaikka tuskin tuossa nyt erota tarvitsee, kunhan puhutte avoimesti sen asian läpi ja haette siihen ratkaisun. Miehesi ei selvästikään ole ymmärtänyt miten iso asia tämä on sinulle, se pitää tehdä selväksi.

Ihan ymmärrettävää, että mies on vihainen valehtelusta. Mutta kuten joku aiemmin kirjoitti niin pitäisi tuossa tilanteessa kyllä miehen katsoa myös peiliin, että miksi hänelle on valehdeltu tuommoisesta asiasta. Itse painottaisin keskustelussa sitä ettei halua valehdella, ja perustelisin selkeästi ja kattavasti miksi tarvitsee yksinoloa. Joillakin ihmisillä on vaikea ymmärtää sellaisia tarpeita mitä itsellä ei ole. 

Onko miehellä jollain tapaa vaikea ottaa vastuuta lapsista? Epävarmuutta vanhempana tms,jos hän heti lähtee lasten kanssa etsimään äitiä kun he sitä ehdottavat? 

Jos mies ei pysty järjestämän yksinoloaikaa niin järjestäisin sitä itse siinä tapauksessa hankkimalla lastenvahdin lapsille pariksi tunniksi viikoittain, sitten vain ilmoittaisi lähteväni viettämään omaa aikaani. 

Ap, sano miehelle suoraan ettet voi enää elää näin ja asioiden pitää muuttua. Kerro että ei ole normaalia ettet saa olla hetkeäkään yksin ilman että teet jotain. Sano että jatkossa kumpikin käyttää yhtä paljon aikaa kotitöihin ja kumpikin saa yhtä paljon omaa aikaa. Molemmat merkataan vaikka kalenteriin aluksi, jotta kumpikin muistaa ne ja ajat toteutuvat. Et ole kohtuuton että haluat myös ihan omaa aikaa. Jos mies välittää sinusta ja hyvinvoinnistasi, hän kuuntelee sinua ja haluaa parastasi.