Lue keskustelun säännöt.
Riita valehtelusta - kumpi on kohtuuton, vai onko kumpikaan?
02.04.2024 |
Taustatietoa: minulla ja avomiehelläni (olemme molemmat noin 35-vuotiaita) on kaksi lasta, jotka ovat molemmat päiväkouluikäisiä. Minä ja avomies käydään molemmat päivätöissä. Kotona kotityöt ovat jääneet enimmäkseen minulle, mutta se ei ole tämän keskustelun ydin. Lisäksi molemmat lapset ovat todella paljon äidin eli minun perään eli en saa kotona hetken rauhaa. Jos satun hetkeksi istahtamaan sohvalle, niin miltei välittömästi molemmat lapset ovat kiipeilemässä syliin ja höpöttelemässä ja mies tulee lisäksi kyselemään omiaan. Mikä on tietysti ihan ok, mutta välillä hieman kuormittavaa, kun olisi mukava hengähtää hetkeksi.
En ole oikeastaan saanut kotona omaa aikaa ja oma aikani onkin sellaista, että sillä pitää olla joku "agenda". Esimerkiksi jos menen salille tai tapaamaan ystävää. Silloin saan lähteä kotoa ilman miestä ja/tai lapsia. Mutta kun välillä haluaisin vain olla rauhassa yksin omassa seurassani enkä menossa johonkin. Jos sanon meneväni vaikka yksin kävelylle, niin mies haluaa mukaan tai vähintäänkin ehdottaa, että voisin yhdistää tähän kävelyyn lasten ulkoilutuksen. Olen kertonut, että haluaisin mieluummin mennä ihan yksin vain ja häneltä ei löydy ymmärrystä tälle. Hän ei kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän miksi en voi/halua ottaa muita mukaan.
No, olen tässä parin kk ajan ottanut tavaksi ilmoittaa, että menen salille tai tapaamaan ystäviä, mutta oikeasti olen hakenut lähikaupasta kahvin ja/tai energiajuoman ja mennyt puistoon istuskelemaan. Näin olen tehnyt korkeintaan kerran viikossa, en siis mitenkään päivittäin tai säännöllisesti.
Noin viikko sitten mies sattui lasten kanssa kävelemään puiston ohi ja näkemään minut siellä istuskelemassa yksin ja selailemassa puhelinta, vaikka olin ilmoittanut meneväni tapaamaan ystävää.
Mies suuttui tästä mielestäni aika kohtuuttomasti. Hänen mielestään valehtelu oli väärin ja hän ei voi enää luottaa siihen, että kun sanon meneväni johonkin niin oikeasti menen sinne. Luottamukselta on vedetty pohja pois.
Toki ymmärrän, että valehtelu on lähtökohtaisesti väärin, mutta sitä en ymmärrä miksi koko luottamus on nyt katkolla. Minun nähdäkseni tämä on suhteellisen uhriton "rikos".
En tietenkään hae varsinaisia parisuhdevinkkejä tästä keskustelusta, mutta olisi kiinnostavaa kuulla muiden näkemyksiä tilanteesta.
Kommentit (140)
Et itse olisi hyppinyt seinille, jos miehesi olisi tehnyt samoin?
No, tuo valhe ei ole teidän ongelma vaan se ettei mies kuuntele sinua sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä luulit sen perhe elämän olevan. Lista joululahjatoiveita?
Vierailija kirjoitti:
Rikokseksi ei ole kohtuuton, mutta se syö luottamusta. Jos miehesi on rehellinen omissa asioissaan hän voi kokea että et ole enää luottamuksen arvoinen. Olisit voinut ja kertoa että kaipaat omaa aikaa ja rauhaa, silloin ei olisi tullut tuota luottamuspulaa. Uskoisin että miehesi olisi ymmärtänyt asian.
Olen kertonut kaipaavani omaa aikaa ja rauhaa, mutta sen järjestäminen ei ole onnistunut. Esimerkkinä tuo yksin kävelyllä käyminen, johon yhtäkkiä pitääkin koko perheen tuppautua mukaan. Jos yritän kotona järjestää omaa aikaa, niin lapset eivät sitä ymmärrä ja mies ei oikein osaa ottaa vetovastuuta; tuo vain lapset mun luokse vähän säälittelevän näköisenä ja toteaa, että "lapset halus tulla katsomaan mitä äiskä puuhailee". Sama jos mies lähtee lasten kanssa pihalle keskenään. Eivät he kauaa viivy.
Välillä tuntuu, että mies ajattelee, että minun viettämä oma aika on jonkinlaista hukka-aikaa jos siihen ei sisälly jotakin tekemistä (kuten vaikka se sali, muut harrastukset, kavereiden näkeminen tms). Miehillä ja lapsilla tuntuu kaikilla olevan sellainen harhaluulo, että jos minä istun sohvalla katsomassa televisiota niin minulle pitää keksiä jotakin tekemistä.
Kotona en käytännössä saa olla yksin muutoin kuin silloin kun käyn suihkussa tai vessassa ja silloinkin vain satunnaisesti.
Toisaalta tuntui, että valehtelu on helpompi, koska en jaksa enää jankata samasta asiasta ja pahoittaa omaa sekä miehen mieltä. On helpompi sanoa, että lähden tapaamaan ystävää, kuin sanoa lähteväni käymään yksin kävelyllä ja käydä jälleen sama keskustelu siitä, että miksi en haluaisi ottaa lapsia ja mahdollisesti myös miestä mukaan.
AP
Itse en olisi suhteessa, jossa kumppani täytyy "huijata" olemaan lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Et itse olisi hyppinyt seinille, jos miehesi olisi tehnyt samoin?
No, tuo valhe ei ole teidän ongelma vaan se ettei mies kuuntele sinua sinua.
En, koska ymmärrän täysin miksi joku tekisi niin.
Toisaalta mies saa omaa aikaa, joten hänen ei tarvitse kehitellä mitään valheita sitä saadakseen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä luulit sen perhe elämän olevan. Lista joululahjatoiveita?
Kyllä minä tiedän mitä perhe-elämä on ja olen perhe-elämään ihan tyytyväinen. En vain perheen perustamisen jälkeen muuttunut äitirobotiksi vaan minulla on omia inhimillisiä tarpeita, niinkuin se, että saan välillä olla ja hengähtää rauhassa. Mielestäni minullakin on oikeus siihen, kohtuuden rajoissa tietysti.
AP
Kuulostaa todella ahdistavalta sun miehen käytös. Siis et saa mennä yksin ulos vaikka kävelylle? Ihan hirveää. Onko hän läheisriippuvainen? Suosittelen, että käytte jossain pariterapiassa muutaman kerran, jotta saatte ulkopuolisen näkemyksen tuohon tilanteeseen. Niitä on esim seurakunnilla ja saattaa olla eri järjestöillä jne ilmaiseksi. Rahalla toki pääsee myös jos siihen on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdit ratkomaan valehtelulla ongelmaa, joka olisi pitänyt selvittää muuten. Se ei ole ikinä fiksua ja nyt olet paljon heikommassa asemassa. Ala siitä huolimatta vaatia että mies alkaa nyt tehdä puolet kotitöistä ja että sinulle järjestetään omaa aikaa. Niin ja pyydä anteeksi että valehtelit.
Mies tekee myös väärin kun teettää kotityöt sinulla. Hänen pitäisi pyytää sitä anteeksi.
Meillä on tätä myös ollut, tosin nyt lapset on jo teinejä, niin saan olla jo rauhassakin :D
Mutta siis mun miehellä on kanssa joku ihmeen pakko että pitäisi aina kaikki tehdä yhdessä. Mä olen kyllä ollut sen verran omapäinen, että olen kieltänyt tulemasta mukaan jos olen halunnut yksin lähteä vaikka kävelylle. Nyt tosin kun lapset on sen verran isoja, että ovat mielellään kotona itekseen, niin mies sitten on keksinyt, että esim. sinne salille pitäisi meidän aina kahdestaan lähteä. Tästäkin sanoin, että välillä voidaan mennä yhdessä, mutta että mä kyllä haluan yksinkin käydä. Miehellä ei edes ole mitään erityistä syytä tälle halulleen olla siamilainen kaksonen, eikä se ole sitä kotoaankaan oppinut, kun eivät vanhempansa ole sellasia, että tekisivät kaiken kahdestaan.
Mulla on aina ollut iso tarve olla ihan yksinäni. Se että on lapsia ei tätä tarvetta ole minnekään vienyt. Eikä tosiaankaan perheellisenkään ihmisen koko ajan tartte olla lastensa ja puolisonsa kanssa, vaan on ihan ok välillä olla yksinään. Onko sun mies mitenkään selittänyt, että miksi sen mielestä ei saisi olla välillä ihan omissa oloissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies pyytää ottamaan itsensä ja/tai lapset mukaan kävelylle, miksi et vaan sano "ei" ja lähde yksin? Mies on toki täysin kohtuuton, mutta sinä olet selkärangaton kun et ole pitänyt omia puoliasi vaan mieluummin valehtelet.
Mielestäni sinulla on ollut pieneen valkoiseen valheeseen hyvä syy. Miehesi ei ole selkeästi aiemmin osannut ymmärtää että oikeasti haluat mennä kävelylle yksin ja tarvitset omaa aikaa. Ehkä tämä pieni huijaus nyt havahdutti miehen siihen millainen tilanne on oikeasti. Ymmärrän myös että hän on valehtelusta loukkaantunut, mutta hänen olisi nyt hyvä havahtua siihen miksi valehtelit ja teidän olisi hyvä nyt saada puhuttua tuo oman tilan tarve asia läpi ja järjestää siihen ihan käytännön keinot ettei jatkossa tarvitsisi turvautua valehteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virheesi oli että jäit siihen lähipuistoon. Valheet ja niiden toteutus/riskitilanteet kannattaa ajatella loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi suhteessa, jossa kumppani täytyy "huijata" olemaan lastensa kanssa.
En pelkästään tämän perusteella pidä eroa ajankohtaisena, koska mies kyllä viettää aikaa lasten kanssa. Lapset vain ovat niin äidin perään, että hetken miehen kanssa leikittyään he alkavat miettiä voisiko äiti liittyä leikkiin ja voisiko käydä katsomassa mitä äiti tekee. Mies ei sano lapsille, että "jätetääs äiti hetkeksi rauhaan" vaan lähtee lasten kanssa etsimään minua. Se on mielestäni ihan ymmärrettävää toisaalta.
En siis valehdellut sen takia, että saisin huijattua miehen viettämään aikaa lasten kanssa. Halusin vain olla hetken aikaa yksin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi on ekstrovertimpi kuin sinä. Introvertit kaipaa paljon omaa aikaa, tilaa ja yksinäisyyttä. Miehesi ei ehkä ymmärrä sitä miten kuormittunut olet koko ajan. Valehtelu on toki väärin, mutta ymmärrän, että et tuntenut tulleesi kuulluksi asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikokseksi ei ole kohtuuton, mutta se syö luottamusta. Jos miehesi on rehellinen omissa asioissaan hän voi kokea että et ole enää luottamuksen arvoinen. Olisit voinut ja kertoa että kaipaat omaa aikaa ja rauhaa, silloin ei olisi tullut tuota luottamuspulaa. Uskoisin että miehesi olisi ymmärtänyt asian.
Olen kertonut kaipaavani omaa aikaa ja rauhaa, mutta sen järjestäminen ei ole onnistunut. Esimerkkinä tuo yksin kävelyllä käyminen, johon yhtäkkiä pitääkin koko perheen tuppautua mukaan. Jos yritän kotona järjestää omaa aikaa, niin lapset eivät sitä ymmärrä ja mies ei oikein osaa ottaa vetovastuuta; tuo vain lapset mun luokse vähän säälittelevän näköisenä ja toteaa, että "lapset halus tulla katsomaan mitä äiskä puuhailee". Sama jos mies lähtee lasten kanssa pihalle keskenään. Eivät he kauaa viivy.
Välillä tuntuu, että mies ajattele
Jos et itse ihan oikeasti saa selitettyä asiaa miehellesi valehtelematta niin pariterapia, jossa on ulkopuolinen taho paikalla, voisi auttaa ratkomaan tätä kuviota. Silloin voisit olla rehellinen asiassa ja kertoa mitä oikeasti haluat.
Mielestäni miehesi pitäisi ymmärtää tämä asia, kun selität sen hänelle. Ei ole kohtuutonta, että haluaa olla välillä rauhassa. On totta, että narrasit, mutta varsinainen ongelma on miehesi korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi suhteessa, jossa kumppani täytyy "huijata" olemaan lastensa kanssa.
En pelkästään tämän perusteella pidä eroa ajankohtaisena, koska mies kyllä viettää aikaa lasten kanssa. Lapset vain ovat niin äidin perään, että hetken miehen kanssa leikittyään he alkavat miettiä voisiko äiti liittyä leikkiin ja voisiko käydä katsomassa mitä äiti tekee. Mies ei sano lapsille, että "jätetääs äiti hetkeksi rauhaan" vaan lähtee lasten kanssa etsimään minua. Se on mielestäni ihan ymmärrettävää toisaalta.
En siis valehdellut sen takia, että saisin huijattua miehen viettämään aikaa lasten kanssa. Halusin vain olla hetken aikaa yksin.
AP
No kyllähän sä valehtelit juuri sen takia, että mies viettäisi aikaa lastensa kanssa. Jos sä saat omaa aikaa kotona vain vessareissun ja mies on kuin yksi lapsi joka lähtee etsimään muiden kanssa äitiä, niin eihän se mies silloin vietä aikaa lasten kanssa.
Meillä on ihan samaa. Vasta tuli isovanhemmat käymään, niin lähdin siksi aikaa "yksin" uimaan. Oikeasti olin uimahallin läheisellä parkkipaikalla, istuin vain silmät kiinni autossa.
Olen ihan puhki. Olin viime vuonna leikkauksessa ja en malttanut odottaa, että saan olla yön yli sairaalassa.
Itse olen ottanut kaikki lapset mukaan, kun olen lähtenyt jonnekin. Juurikin sillä ajatuksella, että mies saa olla yksin kotona.
Asian ydin ei ole valehtelu, vaan se että mies taitaa olla mustasukkainen, vaikka ei sitä myöntäisikään. Minkä muun takia suuttuisi tuollaisesta.
Rikokseksi ei ole kohtuuton, mutta se syö luottamusta. Jos miehesi on rehellinen omissa asioissaan hän voi kokea että et ole enää luottamuksen arvoinen. Olisit voinut ja kertoa että kaipaat omaa aikaa ja rauhaa, silloin ei olisi tullut tuota luottamuspulaa. Uskoisin että miehesi olisi ymmärtänyt asian.