Lue keskustelun säännöt.
Riita valehtelusta - kumpi on kohtuuton, vai onko kumpikaan?
02.04.2024 |
Taustatietoa: minulla ja avomiehelläni (olemme molemmat noin 35-vuotiaita) on kaksi lasta, jotka ovat molemmat päiväkouluikäisiä. Minä ja avomies käydään molemmat päivätöissä. Kotona kotityöt ovat jääneet enimmäkseen minulle, mutta se ei ole tämän keskustelun ydin. Lisäksi molemmat lapset ovat todella paljon äidin eli minun perään eli en saa kotona hetken rauhaa. Jos satun hetkeksi istahtamaan sohvalle, niin miltei välittömästi molemmat lapset ovat kiipeilemässä syliin ja höpöttelemässä ja mies tulee lisäksi kyselemään omiaan. Mikä on tietysti ihan ok, mutta välillä hieman kuormittavaa, kun olisi mukava hengähtää hetkeksi.
En ole oikeastaan saanut kotona omaa aikaa ja oma aikani onkin sellaista, että sillä pitää olla joku "agenda". Esimerkiksi jos menen salille tai tapaamaan ystävää. Silloin saan lähteä kotoa ilman miestä ja/tai lapsia. Mutta kun välillä haluaisin vain olla rauhassa yksin omassa seurassani enkä menossa johonkin. Jos sanon meneväni vaikka yksin kävelylle, niin mies haluaa mukaan tai vähintäänkin ehdottaa, että voisin yhdistää tähän kävelyyn lasten ulkoilutuksen. Olen kertonut, että haluaisin mieluummin mennä ihan yksin vain ja häneltä ei löydy ymmärrystä tälle. Hän ei kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän miksi en voi/halua ottaa muita mukaan.
No, olen tässä parin kk ajan ottanut tavaksi ilmoittaa, että menen salille tai tapaamaan ystäviä, mutta oikeasti olen hakenut lähikaupasta kahvin ja/tai energiajuoman ja mennyt puistoon istuskelemaan. Näin olen tehnyt korkeintaan kerran viikossa, en siis mitenkään päivittäin tai säännöllisesti.
Noin viikko sitten mies sattui lasten kanssa kävelemään puiston ohi ja näkemään minut siellä istuskelemassa yksin ja selailemassa puhelinta, vaikka olin ilmoittanut meneväni tapaamaan ystävää.
Mies suuttui tästä mielestäni aika kohtuuttomasti. Hänen mielestään valehtelu oli väärin ja hän ei voi enää luottaa siihen, että kun sanon meneväni johonkin niin oikeasti menen sinne. Luottamukselta on vedetty pohja pois.
Toki ymmärrän, että valehtelu on lähtökohtaisesti väärin, mutta sitä en ymmärrä miksi koko luottamus on nyt katkolla. Minun nähdäkseni tämä on suhteellisen uhriton "rikos".
En tietenkään hae varsinaisia parisuhdevinkkejä tästä keskustelusta, mutta olisi kiinnostavaa kuulla muiden näkemyksiä tilanteesta.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että menkää te puistoon (jos hän ulos haluaa), minä jään siksi aikaa kotiin. Ja lähdet 15 min myöhemmin kävelylle, jätät perheelle lapun pöydälle. Jos siis epäilet, että puistoreissu ilman sinua on lyhyt.
Näissä tapauksissa se impulssi puistoiluun lähtee siitä, että minä menen sanovani ulkoilemaan. Silloin lapsille tulee mieleen, että he haluavat ulkoilemaan äidin kanssa. Jos minä sanon, että jäänkin kotiin, niin sitten hekin haluavat jäädä kotiin. Toki voin käskeä miehen viemään lapset ulos ja livahtaa sitten omiin juttuihini sillä aikaa, kun he ovat puistossa, mutta se tuntuisi vähän salamyhkäiseltä toiminnalta. Ja tiedän, että alkuperäisen riidan aiheuttanut valehtelunikin on salamyhkäistä toimintaa, joten on ironista, että toisaalta välttelen sellaista ja toisaalta teen sellaista tietoisesti.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ot, mutta meillä noin on käynyt kissojen kanssa. Molemmat täysin minun perässäni, ja jos kuvitteli menevänsä vessaan yksin niin huuto kuului koko toimituksen ajan. Vain minä kelpaan rapsuttamaan ja kun lähden kotoa niin molemmat huutaa puoli tuntia perään.
kun viimeinenkin vanhuuttaan kuoli, niin mies oli sitä mieltä että pitää hommata uusi kissa, eikä yhtään ymmärtänyt miksi minä en sitä halua.
Meillä samanlaista. Itse ratkaisin asian valehtelun sijaista saamalla raivarin, jossa karjuin miehelle että HALUAN OLLA YKSIN!!! Mies säikähti että olen jotenkin sekoamassa. Mutta tilanne parani raivarini jälkeen. En tosin tiedä oliko minun tapa yhtään parempi kuin sinun valkoinen valhe.
Jos mies sanoisi sinulle menevänsä auttamaan Peraa remontissa, mutta olisikin lähibaarin terdellä kun kävelet ohi, niin suuttuisitko? Valehtelu on valehtelua, oli perustelusi mikä hyvänsä. Valehtelun lisäksi ongelmasi on myös omien rajojen asettaminen/pitäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt vaan kommentoin tähän et mun mies teki aikanaan ihan tuota samaa että tuppautui jatkuvasti mukaan jne. Vuosien myötä tämä paljastui hyvin tehokkaasti verhotuksi mustasukkaisuudeksi. Ei siis niin että olisi varsinaisesti epäillyt minun tapaavat jotain muuta miestä (tai no ehkä joskus sitäkin) mutta koki siis sen niin että jos halusin olla yksin, se oli minun puolelta hänen hylkäämisensä saman tien jolloin alkoi välittömästi takertua minuun. Valitettavasti tämä paheni vuosien myötä entisestään ja mukaan kuvioihin tuli epäilyjä pettämisestä ja toisista miehistä ja lopulta kontrolli syveni niin paljon että työmatkani pituus katsottiin kellosta enkä päässyt enää edes ruokakauppaan yksin
Kuulostaa kamalalta, olen pahoillani, että olet joutunut käymään läpi tuollaista.
Voin kuvitella, että ehkä meidänkin osalta voisi olla kyse s
Googleta emotional withholding ja withholding parents.
Mun lapsuudessa ei riidelty vaan suuttuessaan äiti ja isä meni ihan tuppisuuks, teeskenteli niinkun et olis olemassa ja lähti vaan hiljaa pois ja tuli takas joskus tuntienkin päästä. En tiedä sun miehestä mutta mulle on jääny lapsuudesta sellanen trauma tai ajatuskuvio että jos joku ikäänkun panttaa seuraansa niin mun eka ajatus on että oon tehny jotain väärin tai jotain. En mä oo mustasukkainen mutta tosiaan ylitulkitsen tollasia juttuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä teit väärin koska valehtelit. Ja mies tekee väärin kun ei anna sinun olla yksin rauhassa itseksesi missään, ainakaan ilman syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Rikokseksi ei ole kohtuuton, mutta se syö luottamusta. Jos miehesi on rehellinen omissa asioissaan hän voi kokea että et ole enää luottamuksen arvoinen. Olisit voinut ja kertoa että kaipaat omaa aikaa ja rauhaa, silloin ei olisi tullut tuota luottamuspulaa. Uskoisin että miehesi olisi ymmärtänyt asian.
No olihan hän kertonut. Ei vaan mennyt perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä sukulaisperheessä on sellainen kuvio, että äiti on pääasiallisessa vetovastuussa lasten asioista ma- ja ke-illat, kun taas isä ottaa vastuun ti ja to. Perjantai ja viikonloppu ovat molemmat vastuussa. Kumpikin voi siis tavata ystäviään/harrastaa/urheilla jne. sellaisena iltana kun toinen on vetovastuussa. Ja järjestystä voidaan tarvittaessa tilannekohtaisesti muuttaa, eli mistään kiveenhakatusta systeemistä ei ole kyse. Homma on vaikuttanut toimivan heillä hyvin, vaikka lapsensakin ovat vielä alle 3 v. kumpikin.
Puolisosi on mölli. Kannattaa mieluummin saada raivari kuin huijata. Että häipykää täältä älkääkä tulko kahteen tuntiin takaisin, nyt haluan olla rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies sanoisi sinulle menevänsä auttamaan Peraa remontissa, mutta olisikin lähibaarin terdellä kun kävelet ohi, niin suuttuisitko? Valehtelu on valehtelua, oli perustelusi mikä hyvänsä. Valehtelun lisäksi ongelmasi on myös omien rajojen asettaminen/pitäminen.
Hah ei oo ihan verrattavissa valehdella alkoholin käytöstä ja baariin menosta. Valehtelu on joo valehtelua mutta on siinäkin tasoja, vai onko se ja sama valehdella pettämisestä kun siitä että menee yksin ulos juomaan kahvin
Sinuna pyytäisin anteeksi valehtelua. Ja sanoisin että se oli epätoivoinen ratkaisuyritys siihen että saisit olla edes joskus ypöyksin tekemättä mitään. Sanoisin että en enää valehtele asiassa koska ymmärrän että se oli väärin ja loukkasi. Mutta samalla sanoisin, että jatkossa edellytän, että sinä mies järjestät minulle mahdollisuuden olla yksin tekemättä mitään vähintään kahden tunnin ajan joka viikko olemalla silloin lasten kanssa ilman mutinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies sanoisi sinulle menevänsä auttamaan Peraa remontissa, mutta olisikin lähibaarin terdellä kun kävelet ohi, niin suuttuisitko? Valehtelu on valehtelua, oli perustelusi mikä hyvänsä. Valehtelun lisäksi ongelmasi on myös omien rajojen asettaminen/pitäminen.
Suuttuminen ei olisi mun ensimmäinen reaktio. Todennäköisesti ajattelisin, että he ovat juomassa talkoo-oluita tai jotakin. Luotan häneen, joten luotan myös siihen, että tuossa olisi jotakin ymmärrettävää taustalla.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt vaan kommentoin tähän et mun mies teki aikanaan ihan tuota samaa että tuppautui jatkuvasti mukaan jne. Vuosien myötä tämä paljastui hyvin tehokkaasti verhotuksi mustasukkaisuudeksi. Ei siis niin että olisi varsinaisesti epäillyt minun tapaavat jotain muuta miestä (tai no ehkä joskus sitäkin) mutta koki siis sen niin että jos halusin olla yksin, se oli minun puolelta hänen hylkäämisensä saman tien jolloin alkoi välittömästi takertua minuun. Valitettavasti tämä paheni vuosien myötä entisestään ja mukaan kuvioihin tuli epäilyjä pettämisestä ja toisista miehistä ja lopulta kontrolli syveni niin paljon että työmatkani pituus katsottiin kellosta enkä päässyt enää edes ruokakauppaan yksin
Kuulostaa kamalalta, olen pahoillani, että olet joutunut käymään läpi tuollaista.
Voin kuvite
Mies ei ole itse kertonut tuollaisia asioita lapsuudestaan, mutta en sulkisi tuota vaihtoehtoa pois, koska kuulostaa todella tutulta. Minun on ollut vaikea ymmärtää miksi hän pitää minun yksin lähtemistä jonkinlaisena merkkinä jostakin syvällisemmästä, mutta tuo voisi olla yksi syy. Kiitos, kun jaoit sen!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että av:lla on niin hirveesti parisuhdedraamaa kun niin monet täälläkin luulee et raivoominen, huutaminen ja sekoilu on parempi vaihtoehto:D onhan se joo suorempi tapa avata vuoropuhelu mutta ei hirveen rakentavaa
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että av:lla on niin hirveesti parisuhdedraamaa kun niin monet täälläkin luulee et raivoominen, huutaminen ja sekoilu on parempi vaihtoehto:D onhan se joo suorempi tapa avata vuoropuhelu mutta ei hirveen rakentavaa
Mutta aapeehan on yrittänyt monta kertaa keskustella asiasta rauhallisesti ja asiallisesti mutta mikään ei ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että av:lla on niin hirveesti parisuhdedraamaa kun niin monet täälläkin luulee et raivoominen, huutaminen ja sekoilu on parempi vaihtoehto:D onhan se joo suorempi tapa avata vuoropuhelu mutta ei hirveen rakentavaa
Mutta aapeehan on yrittänyt monta kertaa keskustella asiasta rauhallisesti ja asiallisesti mutta mikään ei ole muuttunut.
Jos ei suora puhe mene perille on joskus pakko lyödä nyrkkiä pöytään. Parempi vaihtoehto kuin huijata, masentua tai paeta suhteesta selittelemättä miksi katosi. Kyllö keskustelun onnistumisesta on molemmilla osapuolilla vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin anteeksi valehtelua. Ja sanoisin että se oli epätoivoinen ratkaisuyritys siihen että saisit olla edes joskus ypöyksin tekemättä mitään. Sanoisin että en enää valehtele asiassa koska ymmärrän että se oli väärin ja loukkasi. Mutta samalla sanoisin, että jatkossa edellytän, että sinä mies järjestät minulle mahdollisuuden olla yksin tekemättä mitään vähintään kahden tunnin ajan joka viikko olemalla silloin lasten kanssa ilman mutinoita.
Näin tein. Siis pyysin anteeksi ja kerroin oikeastaan samat asiat, kuin mitä olen tässä keskustelussakin kertonut.
Tavallaan tuntuu, että hän haluaa nyt vesittää keskustelun minun omasta ajastani ohjaamalla sen siihen, että minä valehtelin. Kaduttaa, että annoin hänelle tällaisen "lyömäaseen". Tai enhän minä sitä tietoisesti antanut; halusin vain livahtaa ulos ilman suurempia keskusteluita enkä ajatellut kiinnijäämistä. Jollakin tavalla pidin siitä, että minulla on tällainen oma pieni salaisuus, ihan vain minun ikioma juttuni. Sellaisia minulla ei ole kovin montaa.
Mies on toki sitä mieltä, että saanhan minä omaa aikaa ja ehdotti, että voisin vaikka mennä johonkin hotelliin yöksi. Se on siis aivan ihana idea, mutta toisaalta haluaisin välillä sellaisen spontaanin hetken arki-iltana ilman mitään erityisjärjestelyitä ja siihen tämä toimi helpoiten. Sitä ei tarvinnut sopia tai neuvotella.
AP
Hyvässä suhteessa ei tarvitse valehdella, olet huonossa suhteessa eli ei vielä se oikea.
Jos pitää aina olla mies ja lapset seurana niin kuulostaa ihan samanlaiselta kuin lestan tai somaliäidin elämä lapsikatraan kanssa. En suostuisi olemaan orjana länsimaissa.
Miksi et sano miehelle, että menkää te puistoon (jos hän ulos haluaa), minä jään siksi aikaa kotiin. Ja lähdet 15 min myöhemmin kävelylle, jätät perheelle lapun pöydälle. Jos siis epäilet, että puistoreissu ilman sinua on lyhyt.