Minkä takia jotkut ihmiset eivät pysty muodostamaan pitkiä parisuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on pitkään ollut hyvät tuet, mikä on mahdollistanut eroamiset, pikaiset parinvaihdot ja lukuisat alusta aloittamiset. Onneksi tämä tilanne on vihdoin muuttumassa.

Toiseksi, sitoutumisessa on kyse tahdosta. Joillakin yksilöillä tahto on heikko. Lapsenomaisesti lopetetaan leikki kun se ei enää huvita. 

Pitääkö huvittaa, jos toinen mätkii turpaan?

Pitääkö huvittaa, jos toinen ryyppää päivästä toiseen? Tai bilettää mieluummin kavereiden kanssa..

No sillä mätkijällä on heikko tahto. Hän on lapsenomainen. Kaikki aikuiset eivät ole aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus. Kun yhdestä suhteesta erotaan niin revitään seuraavaan ensimmäinen vastaantulija. Siinä kun on kumpanin kanssa hyvin vähän yhteistä niin ero tulee taas ja kehä on valmis.

Minä taas luulen, että läheisriippuvaiset nimenomaan ovat pitkissä ja onnettomissa liitoissa, koska eivät kestä edes ajatusta eroamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole luonnekysymys. Joillakin on vaikea luonne. 

Hyvin aseteltu. Ei ne ikisinkut mitään lämpimiä ihmisiä monesti ole. Vanhuus heittää oman katkeruuden viitan myös. Toteutumattomat unelmat, ne huonot suhteet, iän tuoma ulkonäkö ja -vaivat.

Sarjaeroajat ovat joskus katkeroituneita, avoimen vihamielisen sarkastisia normaalit arvot ja asenteet omaavia kohtaan. Mistäköhän tämä heillä oikein kumpuaa? Kateudesta?

Toisaalta voisi kysyä miksi jotkut ihmiset elävät samassa väljähtyneessä rakkaudettomassa liitossa, tai väkivaltaisessa liitossa kuolemaansa asti. Miksei heillä riitä rahkeet eroamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus. Kun yhdestä suhteesta erotaan niin revitään seuraavaan ensimmäinen vastaantulija. Siinä kun on kumpanin kanssa hyvin vähän yhteistä niin ero tulee taas ja kehä on valmis.

Minä taas luulen, että läheisriippuvaiset nimenomaan ovat pitkissä ja onnettomissa liitoissa, koska eivät kestä edes ajatusta eroamisesta.

Luulet mutta et tiedä. Moni läheisriippuvainen itseasiassa pelkää tasapainoista rakkaudellista liittoa. Ahdistuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen levoton sielu. En jaksa olla samassa työpaikassa tai samassa asunnossakaan kovin pitkään. Itse en näe siinä mitään pahaa enkä ihan ymmärrä miksi kaikki sitoumukset pitäisi olla loppuelämän kestäviä ratkaisuja. Parempi elää tässä hetkessä.

Sinä saat sitä olla. Mutta olethan ollut tuota aina rehellisesti muille ihmisille. Koska epärehellisyys on aika kuvottava piirre ihmisessä. Eikö totta?

Sivusta, minulle on kyllä tutustuessa joskus rehellisesti kerrottu että taustalla on vain lyhyitä, max. noin parin vuoden suhteita. Osaan siitä päätellä että jos tuon kanssa suhteeseen päätyisin, se tulisi parin vuoden sisään loppumaan. Mitään loppuelämän suhdetta en tuollaisen ihmisen kanssa odottaisi.

Minullekin on tullut tuollainen vastaan, mutta lisäyksenä, että haluaa asettua aloilleen. Parin vuoden kuluttua sain lähtöpassit. Ei enää uudestaan - ainakaan yhtä hyväuskoisena.

Eräs miespuolinen tuttava kohta 50v, niin hänellä on ollut paljon suhteita, jotka ovat kestäneet keskimäärin n.2v. 

Mies on kova flirttailemaan ja viina ottaessaan unohtaa että on parisuhteessa.  Olen myös kuullut, että on aika lyhytpinnainen. Voi siis olla myös väkivaltainen. 

Lapsiakin on useammalle naiselle.  

Hänen suhteensa kaatuu yleensä pettämiseen. 

Hänen puolestaan olen surullinen, kun tiedän hänen haluavan kestävän parisuhteen, mutta hän ei näe, että hänen oma käytöksessään on mitään vikaa. 

Loppujen lopuksi aika säälittävä tapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on ainakin kahdenlaista tyyppiä olemassa, silleen ihan jo biologisessa ja historiallisessakin merkityksessä. Eli siittäjää ja perheen perustajaa. Toisesta ei ole perheenperustajaksi, vaan esim narsistisia ja psykopaattisia piirteitä on liikaa siihen hommaan. Ja toisessa taas on enemmän empatiaa, jota esim lasten kanssa toimiessa on hyvä löytyä.

Mutta silleen yleisesti voi olla, että henkilöllä ei vaan oo napannu useampaankaan otteeseen, toisesta saattaa paljastua siinä alkuhuuman jälkeen sellaisia piirteitä joita ei aiemmin oo huomannut, tai sitten henkilö itse ei ole ollut oma itsensä suhteen alusta lähtien ja maskin alettua rakoilemaan se suhde kariutuu.

miehiä on vain kahta tyyppiä, mutta kaikki naiset ovat uniikkeja lumihiutaleita

Vaikka pystyis karkeasti jaottelemaan kahteen ryhmään, niin eihän se poista ryhmään kuuluvien yksilöllisyyttä.

Kaikki eivät halua pitkää suhdetta. Tai suhdetta ollenkaan. 

Jotkut taas eroavat kun alkaa tulla se arki ja ongelmia, eli etsivät sitä huippukokemusta ja alun huumaa aina.

Itsellä pari pitkää suhdetta, sinkku olen vapaasta tahdosta koska haluan ja nautin omasta ajasta ja tilasta. Paljon pyydetään treffeille, mutta ei vaan enää nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs miespuolinen tuttava kohta 50v, niin hänellä on ollut paljon suhteita, jotka ovat kestäneet keskimäärin n.2v. 

Mies on kova flirttailemaan ja viina ottaessaan unohtaa että on parisuhteessa.  Olen myös kuullut, että on aika lyhytpinnainen. Voi siis olla myös väkivaltainen. 

Lapsiakin on useammalle naiselle.  

Hänen suhteensa kaatuu yleensä pettämiseen. 

Hänen puolestaan olen surullinen, kun tiedän hänen haluavan kestävän parisuhteen, mutta hän ei näe, että hänen oma käytöksessään on mitään vikaa. 

Loppujen lopuksi aika säälittävä tapaus. 

Näinpä mutta ihan kattavia havaintoja teit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen levoton sielu. En jaksa olla samassa työpaikassa tai samassa asunnossakaan kovin pitkään. Itse en näe siinä mitään pahaa enkä ihan ymmärrä miksi kaikki sitoumukset pitäisi olla loppuelämän kestäviä ratkaisuja. Parempi elää tässä hetkessä.

Sinä saat sitä olla. Mutta olethan ollut tuota aina rehellisesti muille ihmisille. Koska epärehellisyys on aika kuvottava piirre ihmisessä. Eikö totta?

Sivusta, minulle on kyllä tutustuessa joskus rehellisesti kerrottu että taustalla on vain lyhyitä, max. noin parin vuoden suhteita. Osaan siitä päätellä että jos tuon kanssa suhteeseen päätyisin, se tulisi parin vuoden sisään loppumaan. Mitään loppuelämän suhdetta en tuollaisen ihmisen kanssa odottaisi.

Minullekin on tullut tuo

Siis joo tämäkin sanoi etsivänsä pitkäaikaista suhdetta, mutta ajattelin tuon hänen kertomansa jälkeen että ehkä hänelle pitkäaikainen suhde tarkoittaa jotain paria vuotta. Kuitenkin oli jo sen ikäinen ihminen että tuskin tuota kaavaa noin vain saa muutettua, ihan sama millainen ihminen osuu kohdalle. Vika on hänessä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole luonnekysymys. Joillakin on vaikea luonne. 

Hyvin aseteltu. Ei ne ikisinkut mitään lämpimiä ihmisiä monesti ole. Vanhuus heittää oman katkeruuden viitan myös. Toteutumattomat unelmat, ne huonot suhteet, iän tuoma ulkonäkö ja -vaivat.

Sarjaeroajat ovat joskus katkeroituneita, avoimen vihamielisen sarkastisia normaalit arvot ja asenteet omaavia kohtaan. Mistäköhän tämä heillä oikein kumpuaa? Kateudesta?

Oletettavasti ovat olleet toksisia kaikissa parisuhteissaan. Kohdalleni osui mies, jonka erityispiirteenä on sotkeutua toisten parisuhteisiin. Mies pihalle ja hän tilalle. Hetken leikkii perhettä, jonka jälkeen taas uutta koukkuun. Mietin, tekeekö tätä puhtaasta ilkeydestä, vai mikä on todellisena motiivina. Selkeästi kuitenkin kadehtii ydinperheitä. Miehellä takana kaksi pidempää parisuhdeviritystä, jotka itse sotkenut pettämällä.

Pakkohan sitä on miestä vaihtaa aika ajoin kun pitkä suhde tarkoittaisi että nainenkin joutuisi panostamaan suhteeseen eikä pelkästään miehen hyväksikäyttöön

Vierailija kirjoitti:

Eräs miespuolinen tuttava kohta 50v, niin hänellä on ollut paljon suhteita, jotka ovat kestäneet keskimäärin n.2v. 

Mies on kova flirttailemaan ja viina ottaessaan unohtaa että on parisuhteessa.  Olen myös kuullut, että on aika lyhytpinnainen. Voi siis olla myös väkivaltainen. 

Lapsiakin on useammalle naiselle.  

Hänen suhteensa kaatuu yleensä pettämiseen. 

Hänen puolestaan olen surullinen, kun tiedän hänen haluavan kestävän parisuhteen, mutta hän ei näe, että hänen oma käytöksessään on mitään vikaa. 

Loppujen lopuksi aika säälittävä tapaus. 

Ei mun suhteet ole tällaisia vaikka ne lyhyitä ovatkin. Loppuvatkin hyvissä väleissä.

Minä pystyn sitoutumaan. En vain voi sille mitään etten ole tarpeeksi hyvä että kelpaisin kovin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn sitoutumaan. En vain voi sille mitään etten ole tarpeeksi hyvä että kelpaisin kovin pitkään.

Mikä sinussa sitten on vikana?

Ei ainakaan kannata hankkia lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on aiemmin eronnut lapsen ollessa pieni.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkä suhde on pitkä suhde?

 

Ehkä sellainen suhde, joka tuntuu pitkältä.

Itse olen ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa jo yli 25 vuotta, mutta en edelleenkään koe olevani pitkässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pystyn sitoutumaan, vaikka loppuelämäksi. Ongelma on siinä, ettei ole vastaan tullut toista, jonka kanssa haluaisi sitoutua. Olen siis ollut 20v suhteessa jo aiemmin. 

Mietin kanssa itse samaa. Olen sitoutunut lapseeni 18 vuotta, ja sen jälkeen, mutta toki etäisemmin, kun muutti omilleen. Olen sitoutunut aikoinaan koiraani 14 vuotta, kunnes se kuoli vanhuuttaan. Miksen pysty sitoutumaan miehiin? Miksi mulle tulee sellainen tunne, että ne tukahduttaa mut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta kumpuavat hoitamattomat traumat ja kiintymyssuhdevauriot. Sitten kun ikää yli 25-30 v niin vauriot jäävät pysyviksi. Ei rakkaussuhdeainesta. Pystyvät kyllä valheelliseen kuvaan siitä mutta eivät aikuiseen sellaiseen.

Veikkaan itsekin jotain lapsuuden malleja, jotka voivat pilata yksilön luottamista toisiin ihmisiin. Luulisi silti että traumat karisee pois jossain vaiheessa ja tulee se kasvaminen aikuiseksi.

Minulla oli turvallinen lapsuus ja vanhemmat jotka olivat uskollisina yhdessä koko ikänsä. Silti ei mitään kiinnostusta sitoutumiseen, ihan ilman syytä. Ei vaan kiinnosta menettää vapauttaan.