Minkä takia jotkut ihmiset eivät pysty muodostamaan pitkiä parisuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen levoton sielu. En jaksa olla samassa työpaikassa tai samassa asunnossakaan kovin pitkään. Itse en näe siinä mitään pahaa enkä ihan ymmärrä miksi kaikki sitoumukset pitäisi olla loppuelämän kestäviä ratkaisuja. Parempi elää tässä hetkessä.

Sinä saat sitä olla. Mutta olethan ollut tuota aina rehellisesti muille ihmisille. Koska epärehellisyys on aika kuvottava piirre ihmisessä. Eikö totta?

Eikö jokainen mene nykypäivänä parisuhteeseen sillä ajatuksella, että ollaan yhdessä sen aikaa, kun suhde toimii eikä kunnes kuolema erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on ainakin kahdenlaista tyyppiä olemassa, silleen ihan jo biologisessa ja historiallisessakin merkityksessä. Eli siittäjää ja perheen perustajaa. Toisesta ei ole perheenperustajaksi, vaan esim narsistisia ja psykopaattisia piirteitä on liikaa siihen hommaan. Ja toisessa taas on enemmän empatiaa, jota esim lasten kanssa toimiessa on hyvä löytyä.

Mutta silleen yleisesti voi olla, että henkilöllä ei vaan oo napannu useampaankaan otteeseen, toisesta saattaa paljastua siinä alkuhuuman jälkeen sellaisia piirteitä joita ei aiemmin oo huomannut, tai sitten henkilö itse ei ole ollut oma itsensä suhteen alusta lähtien ja maskin alettua rakoilemaan se suhde kariutuu.

Näen tämän miesjaon niin, että toinen on vaurioitunut yksilö ja toinen ehjä. Molemmat ovat yhtä kykeneviä siittämishommiin. Ehjä versio vaan haluaa ja osaa kasvattaa ne lapset. Narsistinen versio tekee sen

No jos ajatellaan vain nykypäivän maailmassa ja normien mukaan niin sitten ehkä noin, mutta aiemmin kummallakin on ollut tärkeä osansa, ja kumpikin on ollut omalla tavallaan ehjä.

Hankkiudutaan perisuhteeseen parisuhteen vuoksi, eikä pidetä merkityksellisenä sitä, kuka se kumppani kulloinkin on.

Epärealistiset odotusarvot parisuhteelta. Yleensä se, jolla vaihtuu parisuhteet tiheään, on suhteessa myös se osapuoli joka jättää toisen. Nämä elämäntapa-jättäjät kyllä keksii aina niitä vikoja existä, nyxistä ja tulevista. Heissä ei tietty vikaa ole, vaan he ovat mielestään lähinnä liian hyvää tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta kumpuavat hoitamattomat traumat ja kiintymyssuhdevauriot. Sitten kun ikää yli 25-30 v niin vauriot jäävät pysyviksi. Ei rakkaussuhdeainesta. Pystyvät kyllä valheelliseen kuvaan siitä mutta eivät aikuiseen sellaiseen.

Veikkaan itsekin jotain lapsuuden malleja, jotka voivat pilata yksilön luottamista toisiin ihmisiin. Luulisi silti että traumat karisee pois jossain vaiheessa ja tulee se kasvaminen aikuiseksi.

Traumat eivät valitettavasti katoa ihmisen psyykestä mihinkään vaikka olisi minkä ikäinen.

Elämänvalintani ja päätökseni eivät kuulu elämää ymmärtämättömille kapeakatseisille  moralisoijille.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkä suhde on pitkä suhde?

 

Taitaa olla aika suhteellinen käsite, kun joillakin on jo 25 vuotiaana useita pitkiä parisuhteita takana.

Jokin aika sitten luin jonkun juorulehden "uutisen" jonkun julkkiksen "pitkästä parisuhteesta", joka oli kestänyt jo useita viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on ainakin kahdenlaista tyyppiä olemassa, silleen ihan jo biologisessa ja historiallisessakin merkityksessä. Eli siittäjää ja perheen perustajaa. Toisesta ei ole perheenperustajaksi, vaan esim narsistisia ja psykopaattisia piirteitä on liikaa siihen hommaan. Ja toisessa taas on enemmän empatiaa, jota esim lasten kanssa toimiessa on hyvä löytyä.

Mutta silleen yleisesti voi olla, että henkilöllä ei vaan oo napannu useampaankaan otteeseen, toisesta saattaa paljastua siinä alkuhuuman jälkeen sellaisia piirteitä joita ei aiemmin oo huomannut, tai sitten henkilö itse ei ole ollut oma itsensä suhteen alusta lähtien ja maskin alettua rakoilemaan se suhde kariutuu.

Näen tämän miesjaon niin, että toinen on vaurioitunut yksilö ja toinen ehjä. Molemmat ovat yhtä kykeneviä siittämishommiin. Ehjä versio vaan haluaa ja osa

 

Narsisti on ihan kirjaimellisesti rikki, ja puhuit narsistista siittäjänä. Se että omaa rikkinäistä itsetuntoa rakentaa jatkuvasti muiden hyväksynnällä ja huomiolla, on hyvin kaukana ehjästä ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Epärealistiset odotusarvot parisuhteelta. Yleensä se, jolla vaihtuu parisuhteet tiheään, on suhteessa myös se osapuoli joka jättää toisen. Nämä elämäntapa-jättäjät kyllä keksii aina niitä vikoja existä, nyxistä ja tulevista. Heissä ei tietty vikaa ole, vaan he ovat mielestään lähinnä liian hyvää tasoa.

Ja usein juuri he ovat itse todella rikkinäisiä ihmisiä ihan ytimeen saakka. Jotkut myös ilmentävät ulospäin käytöstä joka vaikuttaa kuuluvan persoonallisuushäiriöiden piirteisiin. Onneksi nykypäivänä aiheesta puhutaan jo, ja pitäisi puhua vielä paljon enemmän rehellisesti ilman heidän kaltaisten ihmisten manipulointia.

Lainaus ei toimi, mutta tuohon ylempään; en puhunut narsistista, vaan narsistisista piirteistä. Kaikiltahan niitä löytyy, mutta joiltain reippaammin eikä se ole vielä automaattisesti rikkinäisyyden merkki. 

Vierailija kirjoitti:

Hankkiudutaan perisuhteeseen parisuhteen vuoksi, eikä pidetä merkityksellisenä sitä, kuka se kumppani kulloinkin on.

Jotkut ihmiset ovat kyvyttömiä tuntemaan aitoja tunteita. Silloin suhteesta irtisanoutuminenkin on helppoa.

Moni teistä kristillisiä arvoja kannattavista unohdatte sen, ettei ihminen ole lajityypillisesti yksiavoinen eläin.

Taidan itse olla aika herkkä yksilö, aistin muiden ihmisten negatiivisuuden ja se vaikuttaa minuun liikaa. Tämän takia on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa viihtyisin pidempiä aikoja.

On minulla tosin ollut yksi viiden vuoden suhde, mutta siinäkin olisin kaivannut vähän enemmän omaa tilaa.

Ei tämäkään ole mitään rakettitiedettä. Taustalla on sellainen asema autismin kirjolla, että ollaan itsepäisiä kuin pässit, ja kaiken on mentävä niin kuin itse haluaa. Ei pystytä elämään ollenkaan, jos se ovi on vääränvärinen tai lauantaina ei pääse saunaan. Tätä tuskaa sitten puretaan niihin parisuhdekandidaatteihin, kun muut ovat lopettaneet kuuntelun jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Moni teistä kristillisiä arvoja kannattavista unohdatte sen, ettei ihminen ole lajityypillisesti yksiavoinen eläin.

Missä ketjussa on puhuttu uskonnosta? Yrität nähdä teksteistä sellaista mitä niissä ei ole. Se kertoo lähinnä sinun triggeroitumisesta. Ei muusta. 

Vierailija kirjoitti:

Taidan itse olla aika herkkä yksilö, aistin muiden ihmisten negatiivisuuden ja se vaikuttaa minuun liikaa. Tämän takia on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa viihtyisin pidempiä aikoja.

On minulla tosin ollut yksi viiden vuoden suhde, mutta siinäkin olisin kaivannut vähän enemmän omaa tilaa.

Oma tila pitää ottaa. Turha se on kaivata sitä, jos ei itse ota.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on ainakin kahdenlaista tyyppiä olemassa, silleen ihan jo biologisessa ja historiallisessakin merkityksessä. Eli siittäjää ja perheen perustajaa. Toisesta ei ole perheenperustajaksi, vaan esim narsistisia ja psykopaattisia piirteitä on liikaa siihen hommaan. Ja toisessa taas on enemmän empatiaa, jota esim lasten kanssa toimiessa on hyvä löytyä.

Mutta silleen yleisesti voi olla, että henkilöllä ei vaan oo napannu useampaankaan otteeseen, toisesta saattaa paljastua siinä alkuhuuman jälkeen sellaisia piirteitä joita ei aiemmin oo huomannut, tai sitten henkilö itse ei ole ollut oma itsensä suhteen alusta lähtien ja maskin alettua rakoilemaan se suhde kariutuu.

miehiä on vain kahta tyyppiä, mutta kaikki naiset ovat uniikkeja lumihiutaleita

Ongelmaa varhaisessa kiintymyssuhteessa. Läheiset ihmissuhteet ei onnistu aikuisenakaan.

Ei sellainen välttämättä ole enää tätä päivää. 

Muutenkaan nykyään ei ole pakko jäädä johonkin asuntoon tai työhön loppuelämäksi, jos se ei vaan tunnu hyvältä. 

Myönnetään, että on lupa kasvaa ja muuttaa mieltä. 

Jokin ennen hyvä idea ei ehkä ole "se juttu" ikuisesti. Ei se silti ole ollut virhe, vaan kyseisen aikakauden paras valinta. 

Kuhunkin ajankohtaan on nykyisin sallittua valita silloin parhaalta tuntuva vaihtoehto omalle elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämäkään ole mitään rakettitiedettä. Taustalla on sellainen asema autismin kirjolla, että ollaan itsepäisiä kuin pässit, ja kaiken on mentävä niin kuin itse haluaa. Ei pystytä elämään ollenkaan, jos se ovi on vääränvärinen tai lauantaina ei pääse saunaan. Tätä tuskaa sitten puretaan niihin parisuhdekandidaatteihin, kun muut ovat lopettaneet kuuntelun jo ajat sitten.

Tämä autisti taas ei ymmärrä miksi väkisin pitää olla suhteessa, jossa on kauheita vaikeuksia, pettämistä, riitoja, jatkuvia erimielisyyksiä ja kaikkea muutakin hankalaa eikä kumppanista ole mitään positiivista sanottavaa. Parisuhteissakin laatu korvaa määrän (pituuden).