Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.
- Olen ihan vakituisessa työssä ja en tiedä olisiko minulla varaa lapsiin. Saan palkkaa nyt noin 3300e/kk ja käteen jää se noin 2300e/kk. Asuminen,auto,vakuutukset ja muut pakolliset laskut vie palkasta sen vähän yli 1000e/kk. Jos lapsia tekisin niin luultavasti eläisin sitten köyhyydessä koska lapsi vaatii myös rahaa.
- Olen ikisinkku. Ylipäätänsä tuntuu siltä että pariutuminen on todella haastavaa, täällä eteläsuomessa kaupungissa missä asun ei taida sinkkunaisia olla yhtään lähettyvillä. En ole miesmallin näköinen vaan iskäkroppanen duunari joten tuskin se ihan halutuin mies olen parisuhdemarkkinoilla. Toki en itse myöskään ole se kovinkaan aktiivinen seuran hakija vaan olen oikeastaan "syrjäytynyt" parisuhdemarkkinoilta. En myöskään tapaa kumppaniehdokkaita oikein missään koska työpaikallani on lähinnä vain miehiä ja harrastukset minulla on sellaisia missä olen yksin.
- Tiedän yhden kaverin jolla on lapsi nyt noin 8kk ikäinen. Hän on kertonut että isyys ei ole kovin antoisaa vaan se on ankeaa. Joutuu öisin herämään syöttöhommiin, vauva ei pärjää yksin yhtään, työura kärsii lapsista ja ei se vaippojen vaihtokaan ole antoisaa. Olen itse kauhuissani kuunnellut sen juttuja, hän menetti oman elämän kun se teki lapsen tähän maailmaan?
- Suomessa ylipäätänsä asiat tuntuu olevan mennyt huonompaan suuntaan koko minun aikuis iän ajan. Hinnat on nousseet ja verotus on vain kiristynyt. Tuntuu myös siltä että kaiken maailman "ääriliikkeet" saavat nykyään ihan liikaa vaikutusvaltaa jolla he pyrkivät muuttamaan ihmisten käyttäytymistä sekä elämää.
- Uusimpana asiana maailman tilanne eli on inflaatiota,korkojen nousua, oli koronaa, on sotia,ilmastonmuutosta,väestönräjähdystä.. jne eikä nämä asiat houkuttele lapsia tekemään.
Naisten vika ei alhainen syntyvyys ole enkä naisia asiasta syyttele enkä myöskään ole katkera ikisinkkuudesta vaan viihdyn sinkkuna hyvin.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
M33
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen parin vuoden aikana moni nainen on ilmaissut halunsa hankkia lapsia kanssani. Mutta minulla on muut asiat mielessä, etenkin ura, ja olen lopulta vähän nirso naisten suhteen, joten en kokenut näitä yksilöitä välttämättä sopivimmiksi itselleni. Mukavia tyyppejä toki, ei siinä. Tuskin hankin lapsia vielä viiteen vuoteen, mutta eihän sitä tiedä, jos sopiva nainen tulee vastaan jo sitä ennen. Mutta sellaiset kolme lasta voisi pyöräyttää ennen kuin täytän 45 v. Hyvä löytää nainen, joka tykkää olla kotona pienten lasten kanssa ja kunnioittaa perinteisiä sukupuolirooleja. Moni nainen tällainen onkin omissa kokemuksissani.
Kyllä se 45v on auttamatta liian myöhään. Alkaa ne siittiötkin olemaan hitaita ja harhailevia.
Niin? Sanoinkin että kaikki lapset olisi hankittu siihen mennessä. Toisaalta ei siittiöiden laatu ole huono tyypillisesti tuossakaan iässä.
"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "
Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.
Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.
Keskustelua aiheesta tullut näköjään sillä aikaa kun kävin kaupasta ostamassa mämmiä. Minusta on huvittavaa väittää että ulisen aloitusviestissäni koska noin minä vain ajattelen ja pohdin. Jotkut ovat sitä mieltä että minun pitäisi lapsia tehdä siitä huolimatta tai että olen jollakin tapaa epäihminen kun en lapsia tee.
Minun mielestä se on hyvä asia että saamme nykyään itse päättää teemmekö lapsia vai emme vaikka osa yhä painostaa lapsien tekoon. On minuakin hiukan painostettu asian suhteen kun on udeltu että koska löydän naisen ja perustan perheen tai että olisin hyvä isä joten miksi en lapsia tee? Olen heille sanonut vain että kaikki aikanaan tai muuta ympäripyöreää selitellyt.
M33
Vierailija kirjoitti:
"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "
Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.
Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.
Ja arvio perustuu sun omaan elämään? Eli ei tarkoita yhtään mitään.
"Korjaan: Lapsen ENSIMMÄISET VUODET ainakin aina viiteen vuoteen asti ovat hyvin työläitä ja rajoittavat ja kurjistavat elämää hyvin paljon aiempaan nähden. Ja tarkoitan nyt todella, TODELLA paljon. Olen itse rempannut taloja, perustanut yrityksen, perustanut yhteisön, toiminut omaishoitajana, omanut kolme koiraa, opiskellut viimeiset viisitoista vuotta aktiivisesti samalla töitä tehden ja mikään, EI MIKÄÄN ole ollut yhtä raskasta kuin lapset elämässä. KAIKESTA MUUSTA voit ottaa lomaa, pitää viikonlopun tai olla tarvittaessa sairaslomalla, mutta LASTEN HOIDOSTA ET VOI OTTAA LOMAA. Aivan sama oliko rankka viikko tai loma, oliko 40c kuumetta tai ei, niin silti pitää herätä aikaisin, tehdä ruuat, vaihtaa vaipat ja muut hirveätä shittiä."
Joo, elämästä ei voi ottaa lomaa. Lisäksi meillä taitaa olla ollut hiukan erilainen suhtautuminen tähän lapsiasiaan.
Vierailija kirjoitti:
"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "
Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.
Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.
Lasten tekeminen juurikin ei ole uniikkia, kun suurin osa niin tekee. Toistaiseksi näin.
Omalla kohdallani kyse on koko peruskoulun kestäneestä ja toisessa asteessa ja armeijassakin jatkuneesta kiusaamisesta. Seurauksena läjä mielenterveysongelmia. Jos omasta itsestä huolehtiminen on tällaista suossa tarpomista päivästä päivään, niin miten pystyisin pitämään samalla huolta jostain toisesta? Murheellista sinänsä, kun omasta mielestäni minusta olisi oikeissa olosuhteissa tullut hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kyse on koko peruskoulun kestäneestä ja toisessa asteessa ja armeijassakin jatkuneesta kiusaamisesta. Seurauksena läjä mielenterveysongelmia. Jos omasta itsestä huolehtiminen on tällaista suossa tarpomista päivästä päivään, niin miten pystyisin pitämään samalla huolta jostain toisesta? Murheellista sinänsä, kun omasta mielestäni minusta olisi oikeissa olosuhteissa tullut hyvä isä.
Kiusaaminen ja ylipäätänsä kaltoinkohtelu aiheuttaa kyllä arpia monelle. Monen itsetunto on turmeltu kyseisten asioiden takia ja siitä on harmia ihan jo parisuhdemarkkinoilla ja pariutumisessa. Jotain on haukuttu rumaksi tai lihavaksi vuosia joten kyllähän siinä sen haukutun itsetunto kärsii, se alkaa ajattelemaan niin ettei se edes halua lähestyä vastakkaistasukupuolta koska hän ajattelee olevansa ruma tai lihava.
Nykyään ei ole mikään pakko hankkia lapsia jos ei halua tai pysty. Itsellänikin sairaus enkä olisi millään jaksanut tai kyennyt vanhemmuuteen.
Vain nainen kykenee synnyttämään ja nainen tekee aina vallinnan kenen kanssa harrastaa seksiä toisin kuin miehet. Syntyvyyteen miehet ei voi vaikuttaa millään tapaa, se on naisten päätettävissä paljonko syntyvyys on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "
Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.
Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.
Ja arvio perustuu sun omaan elämään? Eli ei tarkoita yhtään mitään.
No suurin osa lapsellisista ihmisitä kokee ihan samat asiat kuin lapsettomat, työelämän, harrastukset, matkustelun jne. Vain hieman erilaisina. Eli aika harva lapseton lopulta kokee mitään sellaista ihan ihmeellistä mitä lapsiperheessä elävä ei voisi ollenkaan kokea. Mutta toisinpäin se kyllä on eli lapseton ei koe sitä lapsiperhe-elämää.
Mutta kuten olen jo monesti sanonut, tämä ei arvota ihmisiä paremmiksi tai huonommiksi, vain erilaisiksi. Ja todella myös toivon että ne lapsettomat ihan oikeasti sitten hyödyntävät sen vapautensa ja todella hankkivat sellaisia uniikkeja kokemuksia joita ei muuten voisi.
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen kykenee synnyttämään ja nainen tekee aina vallinnan kenen kanssa harrastaa seksiä toisin kuin miehet. Syntyvyyteen miehet ei voi vaikuttaa millään tapaa, se on naisten päätettävissä paljonko syntyvyys on.
Kyllä miehet pystyy vaikuttamaan paljonkin sen kautta, että ovatko potentiaalisesti hyviä vanhempia.
Jos tiedostaa ettei ole haluja ja paukkuja vanhemmuuteen, on kaikkein etu jättää lapset hankkimatta. Omalla kohdalla lapsettomuuden syy on puhtaasti taloudellinen ja se miten epävarma taloustilanne stressaa liiaksi. Lapsenhankinta olisi liian iso riski.
Ihmettelen kuitenkin tuota toteamusta että lapsien kasvattaminen ja hoitaminen voikin olla ankeaa. Tuntuu omituiselta että jollekin tuo tulee ylipäätään yllätyksenä ja se että se homma on aika-ajoin rankkaa mutta monen mielestä myös palkitsevaa. Vähän sama kuin ihmettelisi että opiskelu tai työelämä ei ole aina herkkua. Eikö se ole itsestäänselvyys? Saa olla todellisuudesta vieraantunut jos ei tiedä että hommaan sisältyy vaipanvaihtoa, puklua, valvomista ja huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "
Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.
Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.
Ja arvio perustuu sun omaan elämään? Eli ei tarkoita yhtään mitään.
No suurin osa lapsellisista ihmisitä kokee ihan samat asiat kuin lapsettomat, työelämän, harrastukset, matkustelun jne. Vain hieman erilaisina. Eli aika harva lapseton lopulta kokee mitään sellaista ihan ihmeellistä
Jokainen meistä on kokenut lapsiperhe-elämän, koska olemme jokainen itse olleet lapsia. Joten eipä sekään ole jäänyt kokematta. Toki ei vanhemman roolissa, mutta enpä kyllä haluakaan kokea. Siinä ei ole mitään ihmeellistä koettavaa.
Musta tää on oikein tervettä et jos ei koe että olisi vanhemmaksi halua, ei siihen ryhdy. Toki sullakin ajatukset varmaan olisi hyvin erilaiset jos löytyisi yhtäkkiä kumppani joka muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen alkaisi perhettä haluta. Miehillä se taitaa aika luonnollisesti mennä siinä naisen vanavedessä useimmiten ja sitten ovat ihan onnellisia ja hyviä isiä.
Itsellä on 3 lasta, todella vaikeaa ja hankalaa alkuun ja etenkin pienten lasten kanssa sairastelut ja uni-ongelmat tuottaneet harmaita hiuksia ja tuskaa mutta kokonaisuudessa parasta mitä mun elämässä on ikinä ollut. Ovat teinejä jo ja niin rakkaita ja tärkeitä, olen saanut ihan tarpeeksi elellä muutakin elämää heidän kanssa ja erikseen, onhan heillä isä.
Joku sanoi hyvin tuossa aikaisemmin että miten perhe-elämän kokee riippuu siitäkin saako muista ihmisistä energiaa vai viekö he sitä. Itse nautin siitä elämästä ja melskeestä ja tarvitsen ja haluan ääntä ja seuraa ympärille. Viihdyn kyllä yksinkin mutta tuo on minulle sitä laatu-aikaa. Toki tiedostan et hyvä toimeentulo (pl hoitovapaa) on vaikuttanut tähän myös eli itse olen hyväpalkkaisessa työssä niin raha-asiat eivät ole olleet ns ongelma vaan pärjätty ihan hyvin, rikkaita ei olla.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.
Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? Rahan lisäksi lapsi vie elämän ja vapauden pois.
Milloin ihmiset on aivopesty ajattelemaan pelkkää rahaa? Elämä ja vapaus ovat taas täysin subjektiivisia käsitteitä. Lapset kannattaa jättää tekemättä jos ei koe lainkaan halua saada niitä. Jos taas haluaa niin onko järkeä luopua tästä halusta pelkkien pelkojen takia?
"Jokainen meistä on kokenut lapsiperhe-elämän, koska olemme jokainen itse olleet lapsia. Joten eipä sekään ole jäänyt kokematta. Toki ei vanhemman roolissa, mutta enpä kyllä haluakaan kokea. Siinä ei ole mitään ihmeellistä koettavaa."
No onhan se vanhempana olo nyt täysin eri asia kuin olla itse lapsena perheessä. Ja siinä on paljon ihmeellistä koettavaa. Mutta ei ole pakko eikä se tee sinusta huonompaa ihmistä, vain erilaisen.
Ihan kuin 40 vuotta naimisissa ollut ihminen on kokenut sellaiset puolet elämästä jota ikisinkku ei ole kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen parin vuoden aikana moni nainen on ilmaissut halunsa hankkia lapsia kanssani. Mutta minulla on muut asiat mielessä, etenkin ura, ja olen lopulta vähän nirso naisten suhteen, joten en kokenut näitä yksilöitä välttämättä sopivimmiksi itselleni. Mukavia tyyppejä toki, ei siinä. Tuskin hankin lapsia vielä viiteen vuoteen, mutta eihän sitä tiedä, jos sopiva nainen tulee vastaan jo sitä ennen. Mutta sellaiset kolme lasta voisi pyöräyttää ennen kuin täytän 45 v. Hyvä löytää nainen, joka tykkää olla kotona pienten lasten kanssa ja kunnioittaa perinteisiä sukupuolirooleja. Moni nainen tällainen onkin omissa kokemuksissani.
Kyllä se 45v on auttamatta liian myöhään. Alkaa ne siittiötkin olemaan hitaita ja harhailevia.
Niin? Sanoinkin että kaikki lapset olisi hankittu
Siittiöiden laatu on auttamatta huono tuossa iässä. Sille on syynsä miksei miehiä hyväksytä spermanluovuttajiksi kuin 40-vuotiaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Musta tää on oikein tervettä et jos ei koe että olisi vanhemmaksi halua, ei siihen ryhdy. Toki sullakin ajatukset varmaan olisi hyvin erilaiset jos löytyisi yhtäkkiä kumppani joka muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen alkaisi perhettä haluta. Miehillä se taitaa aika luonnollisesti mennä siinä naisen vanavedessä useimmiten ja sitten ovat ihan onnellisia ja hyviä isiä.
Itsellä on 3 lasta, todella vaikeaa ja hankalaa alkuun ja etenkin pienten lasten kanssa sairastelut ja uni-ongelmat tuottaneet harmaita hiuksia ja tuskaa mutta kokonaisuudessa parasta mitä mun elämässä on ikinä ollut. Ovat teinejä jo ja niin rakkaita ja tärkeitä, olen saanut ihan tarpeeksi elellä muutakin elämää heidän kanssa ja erikseen, onhan heillä isä.
Joku sanoi hyvin tuossa aikaisemmin että miten perhe-elämän kokee riippuu siitäkin saako muista ihmisistä energiaa vai viekö he sitä. Itse nautin siitä elämästä ja melskeestä ja tarvitsen ja haluan ääntä
Naiset toimii väärin koska naiset painostaa miehiä lisääntymään ja sen takia sitten erotaan ja nainen nyhtää mieheltä rahaa.
Näitä lapsellisten kommentteja lukiessa on ilmeisesti tullut paljon muutakin. Mm erityisesti kyky asettua toisen asemaan vähenee, ilkeys ja ehdottomuus ja epäempaattisus nousussa. Mustavalkoinen ajattelu myös vahvaa.