Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämästä jää suuri osa kokematta, jos ei ole omia lapsia. Sen tajuaa vasta kun lapsi on syntynyt. Vauva menee kaiken muun edelle. Onhan se välillä vaikeaakin, mutta pitäisikö aikuisen elämä olla pelkkää tuutimista. 

Kun ei resonoi pätkääkään, niin jääköön kokematta. Ei haittaa yhtään. Keskity sinä sen oman lapsesi hoivaan ja kasvattamiseen. Nykylapset ja -nuoret voivat niin huonosti, että selkeästi tämän päivän vanhemmat ovat epäonnistuneet surkeasti tehtävässään. 

Sotien jälkeiset nuoret ja lapset (boomerit) ja varsinkin ne jotka näki sodan pienenä. He ovat pahiten päästään kilahtaneita ja sen takia meillä on tämmöinen tulevaisuus nyt tässä näin.

Heillä on henkisesti kaikista pahiten päässä vikaa ja kroppakin on kokenut paljon sellaista mitä ei ihmisten pitäisi koskaan kokea työelämässä tai muutoinkaan elintarvikkeissa nautittuna.

Heillä on suurin alkoholiongelmakin ja muut sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäväpiirini ainoa vela. Ja täytyy sanoa, että minä olen meistä elämänmyönteisin, iloisin ja kiitollisin elämää kohtaa. Ystäväni ovat todella halunneet ja onneksi saaneet lapsia. Ja varmasti pitävät lapsiaan tärkeimpänä asiana elämässään ja niin se kuuluu ollakin. Samalla varsinkin kaksi näistä ystävistäni kipuilee oman paikkansa ja merkityksellisyyden kanssa. Aina on jollain tavalla hankalaa ja kriisi päällä. Oman itsensä kanssa. 

Pointti tässä oli, että vanhemmuus ei välttämättä korjaa tai paranna itsessä yhtään mitään. Näiden lapsellisten kipuilevien ystävieni lasten puolesta olen surullinen. Itsensä kanssa hukassa olevan vanhemman ongelmat väistämättä jättää jäljen lapseen. Traumat siirtyy sille lapselle.

Siksi minusta on aivan kamalaa, että täällä toitotetaan, että lapsia pitäisi hankkia juuri sen vuoksi, että vanhemman oma elämä tunt

Ei ole väärin, samalla tiettyjä aikuiseksi kasvamisen elementtejä ei ole kestävää kohdistaa vanhemmuuteen. Meillä jokaisella on haasteemme ja suurin osa niistä juontaa juurensa siihen millaisia vanhempamme ovat olleet meille. Joten soisi, että siihen vanhemmuuteen lähdettäisiin vasta sitten kun ollaan tarpeeksi aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin, samalla tiettyjä aikuiseksi kasvamisen elementtejä ei ole kestävää kohdistaa vanhemmuuteen. Meillä jokaisella on haasteemme ja suurin osa niistä juontaa juurensa siihen millaisia vanhempamme ovat olleet meille. Joten soisi, että siihen vanhemmuuteen lähdettäisiin vasta sitten kun ollaan tarpeeksi aikuisia. 

 

 Aikuisuuteen tarvitaan pääomaa. Kun palkat laahaa karkkirahojen ja viikkorahojen tasolla, niin kolmekymppiset jää ikuisesti teinin tasolle. Ei ole taloudellisesti mahdollista kasvaa aikuiseksi ja tehdä aikuisten hankintoja. Meillä yhteiskunta tykkää siitä että ihmiset aikuistuu noin viisikymppisenä. Ennen siinä iässä alettiin jäämään jo eläkkeelle varhain, vaikka se tiesikin pienempää eläkettä.

Meillä on työelämä tosi lapsivihamielinen ja naisia syrjitään ihan palkkatasollakin.

Kukaan ei uskalla raskautua tai menee työt.

Pelkästään työelämä kun kannustaisi naisia tulemaan raskaaksi. Näitä duunipaikkoja on harvassa, jossa pääsee äitiyslomalle ja tulevaisuus on turvattu ja töitä on jatkossa tarjolla.

Suomessa yksinkertaisesti syrjitään naisia työelämässä ja heitä kohdellaan kuin roskaa. Samaa on nähtävissä nuorien miesten kanssa. Heitäkin on alettu kohdella kuin roskaa.

Tärkeimpiä kansalaisia kohdellaan kuin kuonaa. Tämä on huono strategia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työelämä tosi lapsivihamielinen ja naisia syrjitään ihan palkkatasollakin.

Kukaan ei uskalla raskautua tai menee työt.

Pelkästään työelämä kun kannustaisi naisia tulemaan raskaaksi. Näitä duunipaikkoja on harvassa, jossa pääsee äitiyslomalle ja tulevaisuus on turvattu ja töitä on jatkossa tarjolla.

Suomessa yksinkertaisesti syrjitään naisia työelämässä ja heitä kohdellaan kuin roskaa. Samaa on nähtävissä nuorien miesten kanssa. Heitäkin on alettu kohdella kuin roskaa.

Tärkeimpiä kansalaisia kohdellaan kuin kuonaa. Tämä on huono strategia.

No tuo toiseksi viimeinen lause nyt vesitti tämän. 

Kiitos näkemyksistäsi. Sulla on kaikki oikeus ajatella noin ja pitäytyä tuossa, mutta koska tämä on keskustelufoorumi niin saanen kommentoida paria kohtaa. Kohta 1: 

Lapselle kannattaa jo raskausaikana hankkia lapsivakuutus. Itse hankin sen pikkuvauva-aikana jolloin anafylaktisen shokin vaaran aiheuttava allergia oli jo todettu, joten kun lapsella on aina oltava adrenaliinikynä mukana, se menee omista rahoista ( no se maksaa vain 50e ja uus pitää ostaa vain jos joutuu käyttämään/vanhenee ). 

Mutta kun lapsi sai isompana ADHD diagnoosin, lapsivakuutuksesta todella oli iso apu koska päästiin vakuutuksen turvin nopeasti tutkimuksiin ja kalliit ADHD lääkkeet menevät vakuutuksesta. Muutenkin kun lapsella on vaikka korvatulehdus, on todella hyvä kun voi mennä yksityiselle. Maksan vakuutusta noin 30e/kk mutta mulla on siinä myös henkivakuutus lapselle mukana, tapaturmavakuutus jne. Suosittelen kyllä niitäkin ( Jos maksan vakuutusta aina, se on lapsella 80-vuotiaaksi asti joten hänelle siitä pitkään iso hyöty ). 

Lapsi ei pienenä maksa paljoa, koska lastenvaatteita ja tarvikkeita saa ilmaiseksi ( kaikki tuttavamme antoivat meille niin paljon vauvanvaatteita yms etten joutunut ostamaan itse lapselle vaatteita ekaan pariin vuoteen: Kaikki haluavat eroon niistä ) ja hyvin halvalla käytettynä. Jos itse haluaa välineurheilla, toki lapseen saa rahaa laitettua. Vaippoihin toki saa menemään rahaa jos ei käytä kestovaippoja, mutta mulla on sua pienemmät tulot eikä ole ollut ongelmia. Lapsilisä on myös olemassa vaikka ei se paljoa olekaan. 

Myös priimakuntoista merkkikamaa löytyy hyvin käytettynäkin edullisemmin. Esim. Sain hyvän merkin sitterin kympillä jne. 

Vasta kun lapsi on kouluikäinen ja teini, alkaa rahaa palaa enemmän. Pitää olla puhelin, läppäri jne. Huvipuistot yms teemasynttärit voi maksaa. Riippuu toki perheen arvoista mitä on ( esim. Meidän 7v lapsella on 89e maksanut kellopuhelin emmekä ole älypuhelinta hänelle ostamassa vuosiin ). Kotivakuutus korvaa lapsen rikkomia juttuja. 

Sulla on hyvä tulotaso, ihan hyvin riittää vanhemmalle. Jos oot silti epävarma, niin katsopa huvikses paljonko lasten tarvikkeet maksaa nettikirpparilla tai kaupassa. Monesti kaupoissa on niin hyviä alennuksiakin että saa hyviä luomupuuvillapaitojakin jollain vitosella. 

Lapsella on myös toinen vanhempi jolla on elatusvelvollisuus ja jos tämä kuolee, lapsi saa 20-vuotiaaksi lapseneläkettä kuolleen työeläkeyhtiöstä sekä Kelasta ( Tutulla se tilanne ja lapsen eläke on noin 700e/kk joka on tarkoitettu lapsen elämisen kuluihin kuolleen vanhemman puolesta ). 

Lapsille, varsinkin pienille on paljon ilmaista ja edullista ohjelmaa ja etuja sekä alennuksia. Esim. Heurekaan pääsee alle 5v ilmaiseksi jne. Monissa ravintoloissa ihan pienet syövät ilmaiseksi tai parilla eurolla. Eri paikkakunnat järjestää ohjelmaa, esim. Pääkaupunkiseudulla Pienten Helsinki sivu listaa tapahtumia. Luontoretkiä, leikkipuistoja yms. 

Sitten kysymys: Kuinka arvokasta on rakkaus? Lapsen ja vanhemman välinen rakkaus on korvaamaton aarre jota vaalia. 

Se, että sä ajattelet taloutta ja kaikkea tarkkaan ja syvällisesti on yksi merkki siitä, että susta tulis aivan loistava isä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäväpiirini ainoa vela. Ja täytyy sanoa, että minä olen meistä elämänmyönteisin, iloisin ja kiitollisin elämää kohtaa. Ystäväni ovat todella halunneet ja onneksi saaneet lapsia. Ja varmasti pitävät lapsiaan tärkeimpänä asiana elämässään ja niin se kuuluu ollakin. Samalla varsinkin kaksi näistä ystävistäni kipuilee oman paikkansa ja merkityksellisyyden kanssa. Aina on jollain tavalla hankalaa ja kriisi päällä. Oman itsensä kanssa. 

Pointti tässä oli, että vanhemmuus ei välttämättä korjaa tai paranna itsessä yhtään mitään. Näiden lapsellisten kipuilevien ystävieni lasten puolesta olen surullinen. Itsensä kanssa hukassa olevan vanhemman ongelmat väistämättä jättää jäljen lapseen. Traumat siirtyy sille lapselle.

Siksi minusta on aivan kamalaa, että täällä toitotetaan, että lapsia pitäisi hankkia juuri sen vuoksi, että vanhemman oma elämä tuntuisi täydemmältä, merkityksellisemmältä, olisi  

Tämä x 10!

Toinen kohta:

Raskaus ja vauva-aika ovat tervepäiselle ihmiselle aina kasvun paikka: On luonnollista joutua käsittelemään monia tunteita kun on oikeasti yhtäkkiä vastuussa toisesta ihmisestä joka tarvitsee sua ja turvaa suhun. Väsyneenä ajatukset voivat olla synkkiäkin. Muistan että oma kasvu äitiyteen ja vanhemmuuteen oli välillä tosi raskasta ja tuntui melkein traumaterapialta kun omat lapsuuden traumat ja kipeä isäsuhde tuli mieleen. Tätä voi ehkäistä käymällä terapian etukäteen. Toisaalta on myös vihdoin ymmärtänyt omien vanhempiensa virheitä ja inhimillisyyttä syvällisemmin. Jotkut ärsyttävät neuvot ovat osoittautuneet päteviksi. 

Pitäis olla enemmän huolissaan, jos mitään kauhun tunnetta tai kriisiä ei tulis, koska se tarkoittaisi ettei oikeasti välitä edes. Lapsen puolesta on huolissaan ja tajuaa, että tän voi mokata.  Sun ystäväkin käy isyyttä läpi vaikka se on välillä tosi rankkaa eikä häivy. Jos häipyy, menettää itse ison opin ja kokemuksen elämästä. Mun isä häipyi ja oman lapsen myötä olen tajunnut miten lapselliseksi hän jäi ja ymmärtämättömäksi, kun ei ole käynyt läpi sitä että valvoo öitä toisen takia. 

Oli myös jonkin aikaa tosi rankka paikka kun ei yhtäkkiä ollut enää itsenäinen vaan jos halusi lähteä jonnekin minne vauvan aikataulut ja lapsen ikä yms eivät sopineet, piti pyytää äiti lapsenvahdiksi ja kertoa koska tulee kotiin kuin joku teini. Tulet illanvietosta miehen kanssa kotiin ja eteisessä kohtaat äidin joka kysyy oliko kivaa ja sitten heti palataan lapsen asioihin. Pieniä juttuja, ja joillekin ei ehkä tunnu missään mutta ymmärrettävää myös että niihin voi väsyneenä reagoida ahdistuen. Omat harrastukset eivät enää ole onnistuneet, mutta olen alkanut harrastaa sellaisia juttuja mitä en olis ennen lasta edes tajunnut ( kun kotona ja pienissä ympyröissä pitää keksiä jotain, uusia ovia avautuu. 

On oikeasti totta että lapset kasvaa nopeasti: Vauvavuosi on super lyhyt aika sun koko elämästä!

Uhmaikäkausi opettaa aikuiselle psykologisia taitoja ja sietämään mm. Häpeän tunteita. Nyt kun oma lapsi on menossa kouluun, on ihan ihmeellistä koska siis justhan se syntyi. Hän on mahtava tyyppi jonka juttuja on parasta kuunnella. 

Myös miehen kasvu isäksi on sisältänyt kasvukipuja mutta on myös ollut tosi kaunista katsottavaa. He urheilevat yhdessä ym. Rakkaus miehen silmissä ja pieni tyyppi joka kutsuu: " Isi, tuutko mun kaa leikkimään autoilla? "

Ylipäätään vaikka välillä on ollut tosi raskasta meillä, niin sitä olis itse vielä aika kakara itsekin ilman tätä kokemusta. Esim. Ikinä et saa sairastaa rauhassa niin tajusin miten pienistä jutuista ennen valitin. Miten pienen osan omasta kapasiteetista ja sietokyvystä käytin. Ja huom: Vapaaehtoiset extremekokemukset eivät ole sama asia kun niistä pääsee pois ja palautumaan. 

Miehen kanssa ollaan hitsauduttu yhteen tosi läheisiksi. Norovirusmuistot elää ja niin edelleen. Nykyään lapsi osaa jo antaa sairastaakin, mutta ekat vuodet olivat kyllä kova koulu.  Toisaalta, se on vahvistanut kun sen on sietänyt. 

Juhlapyhät yhdessä perheenä on parasta. Lautapelejä, hyvää ruokaa, lapsi sanoo että: " Pääsiäinen on ihan parasta! " Ennen lasta joku pääsiäinenkin meni vain ohi. Nyt kun on lasta varten vaalinut perinteitä, ne ovat heränneet eloon melkein kuin olisin itsekin lapsi jälleen!

Lapsettomana noi kauhujutut on ihan eri asia kuin silloin kun itse on tilanteessa ja voihan olla, että sulla olis helpompaa kuin sun ystävällä. Sulla vois olla jotkut muut kriisit. Mutta uskon että kaikki tapahtuu tarkoituksella,  ja että epämukavuusalueella kehittyy. Nää jutut kuuluu elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäväpiirini ainoa vela. Ja täytyy sanoa, että minä olen meistä elämänmyönteisin, iloisin ja kiitollisin elämää kohtaa. Ystäväni ovat todella halunneet ja onneksi saaneet lapsia. Ja varmasti pitävät lapsiaan tärkeimpänä asiana elämässään ja niin se kuuluu ollakin. Samalla varsinkin kaksi näistä ystävistäni kipuilee oman paikkansa ja merkityksellisyyden kanssa. Aina on jollain tavalla hankalaa ja kriisi päällä. Oman itsensä kanssa. 

Pointti tässä oli, että vanhemmuus ei välttämättä korjaa tai paranna itsessä yhtään mitään. Näiden lapsellisten kipuilevien ystävieni lasten puolesta olen surullinen. Itsensä kanssa hukassa olevan vanhemman ongelmat väistämättä jättää jäljen lapseen. Traumat siirtyy sille lapselle.

Siksi minusta on aivan kamalaa, että täällä toitotetaan, että lapsia pitäisi hankkia juuri sen vuoksi, että vanhemman oma elämä tuntuisi täydemmältä, merkityksellisemmältä, olisi

Voi asiaa tarkastella toiseltakin kantilta. Ystäviesi kipuilu oman itsensä kanssa lasten synnyttyä, ei ehkä johdu siitä, että lapset eivät tuoneetkaan sitä merkityksellisyyttä. Kipuilua voi aiheuttaa ihan vain se, että äitinä maassa, joka arvostaa vain ansiotyön tekemistä ja määrittää ihmisen arvon työn kautta, on helppo joutua tunteidensa kanssa ristiriitaiseen tilanteeseen. Pitäisi olla samaan aikaan tehokas työntekijä, loistava äiti ja vielä ihana vaimo puolisolle. Tasapainoilu kaikkien kolmen roolin välillä voi tuntua vaikealta ja aiheuttaa riittämättömyyden tunteita. Naisilla on usein muitakin rooleja, joihin pitäisi ehtiä venymään, kuten ystävän, sisaren tai tyttären roolit. Helposti tuntuu siltä kuin ei hoitaisi mitään näistä rooleista kunnolla ja hukkaisi sen oman itsensä toisten ihmisten luomien odotusten viidakkoon. Pyristely vaatimusten, velvollisuuksien ja haaveiden välillä ei kerro mitään ihmisen rikkonaisuudesta, vaan pikemminkin yhteiskunnan rikkonaisuudesta ja kovuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäväpiirini ainoa vela. Ja täytyy sanoa, että minä olen meistä elämänmyönteisin, iloisin ja kiitollisin elämää kohtaa. Ystäväni ovat todella halunneet ja onneksi saaneet lapsia. Ja varmasti pitävät lapsiaan tärkeimpänä asiana elämässään ja niin se kuuluu ollakin. Samalla varsinkin kaksi näistä ystävistäni kipuilee oman paikkansa ja merkityksellisyyden kanssa. Aina on jollain tavalla hankalaa ja kriisi päällä. Oman itsensä kanssa. 

Pointti tässä oli, että vanhemmuus ei välttämättä korjaa tai paranna itsessä yhtään mitään. Näiden lapsellisten kipuilevien ystävieni lasten puolesta olen surullinen. Itsensä kanssa hukassa olevan vanhemman ongelmat väistämättä jättää jäljen lapseen. Traumat siirtyy sille lapselle.

Siksi minusta on aivan kamalaa, että täällä toitotetaan, että lapsia pitäisi hankkia juuri sen vuoksi, että vanhemman oma elämä tunt

Niinpä, samalla aikuinen tietää roolinsa ja pitää kiinni rajoistaan. Toisaalta arvostetaan hyvää työntekijää, toisaalta glorifoidaan vanhemmuutta ja nuoruutta ja kauneutta ja vaikka mitä. Aikuinen lähtee omista arvoistaan käsin ja tämä työ olisi syytä tehdä ennen lapsia eikä sitten hajoilla kun ne lapset ovat jo siinä. Nämä ystäväni ovat kipuilleet nuoresta aikuisesta lähtien, ko ennen lapsia eikä loppua näy. Voin jo tässä vaiheessa nähdä, että lasten omilleen muutto tulee olemaan kovin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämästä jää suuri osa kokematta, jos ei ole omia lapsia. Sen tajuaa vasta kun lapsi on syntynyt. Vauva menee kaiken muun edelle. Onhan se välillä vaikeaakin, mutta pitäisikö aikuisen elämä olla pelkkää tuutimista. 

Kun ei resonoi pätkääkään, niin jääköön kokematta. Ei haittaa yhtään. Keskity sinä sen oman lapsesi hoivaan ja kasvattamiseen. Nykylapset ja -nuoret voivat niin huonosti, että selkeästi tämän päivän vanhemmat ovat epäonnistuneet surkeasti tehtävässään. 

Nykyään lapset js nuoret voi paremmin kuin koskaan. 

Miten? Ei ainakaan henkisesti tai fyysisesti.

Kyllä. Mies pituuskasvu on korkeampi kuin koskaan. Nuoret ovat ter

Mt-ongelmia, nepsydiagnooseja, lihavuutta, uupumista, rapakuntoa. Onhan noita.

Vierailija kirjoitti:

Toinen kohta:

Raskaus ja vauva-aika ovat tervepäiselle ihmiselle aina kasvun paikka: On luonnollista joutua käsittelemään monia tunteita kun on oikeasti yhtäkkiä vastuussa toisesta ihmisestä joka tarvitsee sua ja turvaa suhun. Väsyneenä ajatukset voivat olla synkkiäkin. Muistan että oma kasvu äitiyteen ja vanhemmuuteen oli välillä tosi raskasta ja tuntui melkein traumaterapialta kun omat lapsuuden traumat ja kipeä isäsuhde tuli mieleen. Tätä voi ehkäistä käymällä terapian etukäteen. Toisaalta on myös vihdoin ymmärtänyt omien vanhempiensa virheitä ja inhimillisyyttä syvällisemmin. Jotkut ärsyttävät neuvot ovat osoittautuneet päteviksi. 

Pitäis olla enemmän huolissaan, jos mitään kauhun tunnetta tai kriisiä ei tulis, koska se tarkoittaisi ettei oikeasti välitä edes. Lapsen puolesta on huolissaan ja tajuaa, että tän voi mokata.  Sun ystäväkin käy isyyttä läpi vaikka se on välillä tosi rankkaa eikä häivy.

Ihmisillä on erilaisia taustoja, täytyy sanoa että sinä olet kyllä ollut aika kokematon. Mitään mitä tuossa kuvasit ei ole minulle vierasta. Ja öitä olen lapsena joutunut valvomaan vanhemman takia, joten mulla taitaa olla hiukan enemmän perspektiiviä tähän elämään. Ja yllätyksenä ei kyllä tule vastuu toisesta ihmisestä. Liikaakin oli minulla vastuuta jo ihan lapsena. Sinä olet pumpulissa kasvanut ja nyt sitten vanhemmuuden myötä elämää saanut kohdata. Muilla sitä kokemusta voi olla jo roppakaupalla kaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia, nepsydiagnooseja, lihavuutta, uupumista, rapakuntoa. Onhan noita.

 

 

Kun maata lähdetään kaivamalla kaivamaan, niin löytyyhän sieltäkin vaikka mitä romua. Ihan miten siitä maksetaan ja millainen tuottava bisnes vikojen kaivamiseen on rakentunut.

Vikoja ja ongelmia kyllä löydetään ja niille löytyy korjaaja ja rahastaja.

Totuuteen pitää osata nähdä kaiken sotkun läpi. Ei pidä olla sentään tyhmä.

Mitä lapsiin tulee, niin niitä ei tehdä kuten jotain koneita tehdään ja niitä ei ohjelmoida tai kasvateta kuin ravinnolla ja levolla. Elävä olento on vähän kinkkinen asia sellaisen rakentajaranen ja koodariesan käsissä, että se ei ota vastaan kaikkea mitenkään.

Elävä olento on kuin leppäpirkko, jota yritetään ottaa kädelle. Se tulee jos on tullakseen ja kusasee päin pois lennähtäen jos sitä pakotetaan mihinkään. Tässä tulee koululaitoksen haastavuus.

Sellainen suunnittelu ei johda kuin suunnitelmien muutokseen. Elämässä on liikaa muuttuvia tekijöitä pitkiin suunnitelmiin. Lapsen kanssa kannattaa tähdätä sihen mitä tänään syötäisi ja sekään ei mene täysin putkeen aina :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työelämä tosi lapsivihamielinen ja naisia syrjitään ihan palkkatasollakin.

Kukaan ei uskalla raskautua tai menee työt.

Pelkästään työelämä kun kannustaisi naisia tulemaan raskaaksi. Näitä duunipaikkoja on harvassa, jossa pääsee äitiyslomalle ja tulevaisuus on turvattu ja töitä on jatkossa tarjolla.

Suomessa yksinkertaisesti syrjitään naisia työelämässä ja heitä kohdellaan kuin roskaa. Samaa on nähtävissä nuorien miesten kanssa. Heitäkin on alettu kohdella kuin roskaa.

Tärkeimpiä kansalaisia kohdellaan kuin kuonaa. Tämä on huono strategia.

No tuo toiseksi viimeinen lause nyt vesitti tämän. 

Niin. Ei ole mikään ihanne kirjoittaa populistista tekstiä. Pitää aina olla vähän punk tai kareneille sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kautta saamaa rakkautta, läheisyyttä, tyydytystä, rauhaa ja iloa on vaikea saada mistään muusta, itse uskon näin. Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää olla vain keskittymättä omaan itseensä. Lasten saaminen on kasvattanut itsestäni vähemmän itsekkään persoonan ja empaattisemman ihmisen. Ja onhan se tosi hienoa nähdä oman lapsen kasvu, kehitys, ensimmäiset sanat, askeleet jne.

Olen todella pahoillani että sinun piti itsekkäästi hankkia tänne maapallolle lisää sieluja vain opettamaan sinulle rakkautta ja epäitsekkyyttä. Mikäli et tiennyt, ihminen pystyy näitä asioita tajuamaan ja vaikka omistamaan koko elämänsä muille ilman lasten hankkimista. Ja viimeinen lause on tätä tyypillistä lässytystä, onhan se hienoa joo. Ja kysyikö lapselta kukaan haluaako hän syntyä?

Se empaattisuus, toisten ihmisten huomioon ottaminen ja elämänilo oikein huokuu tästä vastauksesta, hehheh. Taitaa olla totuus kuitenkin että tämäkin vastaaja katkeroitunut ja kateellinen vain toisten onnesta ja sen takia tuntuu "lässytykseltä" tämäkin teksti ja tuollaiseen päivät pitkät vauva.fi kun ei muuta sisältöä elämälle. Surullista.

Jos ihminen märehtii vain omia asioita ja omia ongelmia kuten lukuisat tutut lapsettomat, niin kyllä se lapsi todellakin opettaa ottaa muidenkin tarpeet huomioon ja opettaa pääsemään irti itsekeskeisyydestä "minä minä ja minun ongelmat" ajattelusta jota täällä Suomessa riittää. Tämä on nähty niin monta kertaa lähipiirissä.

Itsensä tunteva, itsensä kanssa sinut ihminen ei provosoidu noin kauniisti kirjoitetusta tekstistä vaan toteaa että kukin tyylillään, oikeaa tapa elää ei ole tässä maailmassa ja kaikille ei lapset ole tarkoitettu ollenkaan. Huh, tosi hyvä jos kaltaisesi ei lisäänny ikinä, koskaan!

Mitä tarkoittaa omistaa koko elämänsä lasten hankkimiselle? Tämä äiti lähtee yksin vkl matkoille, käy omissa harrastuksissa ja sillä aikaa lapsia hoitaa lasten isä, joka hoitaa tasan puolet lastenhoidosta ja siihen liittyvistä asioista. Tämä äiti ei ole niin tyhmä, että lisääntyisi kaltaisesi kanssa.

Kysyikö sinulta kukaan halusitko syntyä tähän maailmaan? No ei, itse voi tehdä jälkikäteen itseabortoinnin jos niin kurjalta maailma tuntuu. Suomessa ei ole itsekkyyttä hankkia lapsia kun kuolleisuus on suurempi kuin syntyvyys. Joten ainakin tämmönen lässytyspuhe voi loppua jo alkuunsa. Mutta jatka sinä trollailua jos se tuo sisältöä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaika on niin rankkaa että kyllä aidosti ihmettelen miten ihmiset jaksaa sen moneen kertaan käydä läpi. Itselläni lapsiluku jää ehdottomasti yhteen. Se sitovuus, kitinä, uhma, vauva-aika... 

Oma mielipide on, että se ensimmäinen vasta rankka oli, toisen kohdalla alkoi vasta rentoutumaan ja varmuus asioihin löytymään ja paljon helpommin kaikki meni kun ei ollut täysin uusia asioita. Toinen mikä yllätti, oli sisarusten välisen suhteen kehittyminen ja paras lahja mitä lapselle voi antaa, on mielestäni sisarus. Ihanaa katsoa heidän leikkiä keskenään ja toki tappeluakin välillä. Toki ei sitä oman jaksamisen kustannuksella kannata toista hommata, jos ei varma että jaksaa.

Lisäksi tuntui, että toisen lapsen pikkuvauva-aika meni aivan hurahtaen nopeasti kiisi ohi ja yhtäkkiä vauva oli jo vuoden vanha. Toisaalta uskon, että vielä helpompaa olisi vauva-aika ollut jos tukiverkkoja enemmän ja perheet auttaisivat toisiaan enemmän ja sekä olisi ymmärtänyt vaikka palkata lastenhoitajan. Lastenhoitajan palkkaus mullisti kaiken. Ei enää ongelmia päästä harrastuksiin tai viettää aikaa yhdessä. Ihanaa.