Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

Isovanhempien pitäisi nyt ottaa sellainen uusi asenne, sellainen jota on paljon Yhdysvalloissa. Eli ylisukupolvinen varakkuus. Ei istua omien rahojen päällä tai vaan humputella menemään ilman huolen häivää, kun oma lapsi perheineen kituuttaa.

Suomessa rahaa voi antaa vain 3999e vuodessa, muuten joutuu maksamaan lahjaveron. Mitenkä yhdysvalloissa on? 

Ei taida olla kuten täällä verotuksenverotus-maassa 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

Isovanhempien pitäisi nyt ottaa sellainen uusi asenne, sellainen jota on paljon Yhdysvalloissa. Eli ylisukupolvinen varakkuus. Ei istua omien rahojen päällä tai vaan humputella menemään ilman huolen häivää, kun oma lapsi perheineen kituuttaa.

Suomessa rahaa voi antaa vain 3999e vuodessa, muuten joutuu maksamaan lahjaveron. Mitenkä yhdysvalloissa on? 

Suomalainen myös laskee tuon ja tietoisesti antaa alle tuon rajan, jotta ei tarvitsisi maksaa lahjaveroa. Tai etsii keinon kiertää sen jotenkin. Eli koko lahjaveron tarkoitus katoaa. Itsekkäistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

Niinpä. Köyhänä ajatukset pyörii jatkuvasti rahassa. Yksin sinkkuna pystyy kituuttamaan melko pienellä kun ei tarvitse huomioida ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

Isovanhempien pitäisi nyt ottaa sellainen uusi asenne, sellainen jota on paljon Yhdysvalloissa. Eli ylisukupolvinen varakkuus. Ei istua omien rahojen päällä tai vaan humputella menemään ilman huolen häivää, kun oma lapsi perheineen kituuttaa.

Suomessa rahaa voi antaa vain 3999e vuodessa, muuten joutuu maksamaan lahjaveron. Mitenkä yhdysvalloissa on? 

Suomalainen myös laskee tuon ja tietoisesti antaa alle tuon rajan, jotta ei tarvitsisi maksaa lahjaveroa. Tai etsii keinon kiertää sen jotenkin. Eli koko lahjaveron tarkoitus katoaa. Itsekkäistä syistä.

Suomessa veroja maksetaan aivan liikaa joten siksi ihmiset pyrkivät välttelemään veroja. Verot tekevät ihmisistä köyhiä. Sillä vähän pienemmällä palkalla tulisi paremmin toimeen jos vaikka alvi tippuisi 10% ja vaikka autoilun verotusta kevennettäisi 50%

Kannattaa muistaa, että kun Suomessa perhettä perustetaan niin yleensä sekä äiti että isä tuo palkkansa perheen hyväksi. Harva äiti jättäytyy pois työelämästä vuosikausiksi ja äitiys- ja vanhempainvapaalla saa päivärahaa.

Suurempi ongelma on se, ettet tapaa arjessasi ikäisiäsi naisia, joista jonkun kanssa haluaisit perheen perustaa. Odottamalla tilanne ei parane vaan sinun täytyisi jotenkin pyrkiä menemään tilanteisiin ,joissa tutustuminen on mahdollista. Tämä voisi esim. harrastusten tai kaverien avulla onnistua. Tinderiin en kehota ketään menemään, mutta onhan niitä keskustelukanavia muitakin esim. faceryhmät ja jodel. Johonkin paikalliseen toimintaan osallistuminen voisi myös olla mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

Mutta kun tämä on just se kliseinen argumentti lapsettomia vastaan, että ilman lapsia ei ole elämällä merkityksellisyyttä, on vain tyhjää ja elämän tarkoitus puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

 

Niinpä. Köyhänä ajatukset pyörii jatkuvasti rahassa. Yksin sinkkuna pystyy kituuttamaan melko pienellä kun ei tarvitse huomioida ketään muuta.

Sanotaanko näin että kyllä minullakin ajatukset pyörii aika paljon rahassa vaikka en ole ihan köyhä vaan taidan kuulua alempaan keskiluokkaan. Se on totta että näin sinkkuna pystyy kituuttelemaan aika pienellä mutta mitä jos työt lähtee altaa? Myös taloyhtiön remontit ja auton remontit vie aika paljon rahaa. Itse juuri siksi kituuttelen aika pienellä jotta saan rahaa säästöön tai sijoituksiin pahojen päivien varalle. Onneksi kohta asuntolaina on maksettu, olen noin 40 vuotias silloin kun asuntolaina pitäisi olla maksettu ja sitten jää rahaa tilille kun ei tarvi lyhennyksiä maksella. 

M33

"Itse olen lapseton nainen ja just kävin puolisoni kanssa viikon ex-tempore vapaalaskureissulla. Olis jäänyt sekin reissu tekemättä jos perheessä olisi lapsia."

Hyvä jos osaat nauttia elämästäsi. Ihan samaa ei voi tehdä perheellisenä mutta kun lapset ovat vähän isompia niin aika paljon sitten voi. Esim. itse olen käynyt Alpeilla monta kertaa "poikien matkalla" niin että mukana on ollut omat lapset sekä veljeni lapsineen. Kummankaan puolisot kun eivät niin välitä laskettelusta. Ja todella hauskoja ja uniikkeja matkoja ovat olleet. Eivät sinkkumatkoja mutta uniikkeja kokemuksia silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

Isovanhempien pitäisi nyt ottaa sellainen uusi asenne, sellainen jota on paljon Yhdysvalloissa. Eli ylisukupolvinen varakkuus. Ei istua omien rahojen päällä tai vaan humputella menemään ilman huolen häivää, kun oma lapsi perheineen kituuttaa.

Suomessa rahaa voi antaa vain 3999e vuodessa, muuten joutuu maksamaan lahjaveron. Mitenkä yhdysvalloissa on? 

No itseasiassa se on 4999 e kerran kolmessa vuodessa niin ei mene lahjaveroa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa. Mutta vaikka pikkulapsiaika on raskasta, niin ihmiset kokevat kuitenkin saavansa merkitystä elämäänsä lasten kautta. Oletko sitä aspektia miettinyt? Ja kysyn tätä itsekin lapsettomana.

Itsekin olen lapseton, mutta en koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. Minulla on monenlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, osa juontuu jo lapsuudesta, osan harrastuksista olen aloittanut vasta aikuisena. En ole koskaan kokenut että kaipaisin lasta tuomaan elämääni sisältöä, introverttinä nautin yksinolosta ja voin ihan rehellisesti sanoa ettei minulla koskaan ole tylsää, keksin aina tekemistä.

Te ketkä väitätte että sinkulla on jotenkin helpompaa taloudellisesti niin olen kyllä eri mieltä. Sinkku maksaa kaikesta yksin kun taas pariskunnat voivat jakaa kulut puoliksi. Sinkku jos jää työttömäksi niin se on paha homma mutta pariskunnasta jos toinen jää työttömäksi niin yhä toinen käy töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä rahaa on ajatella, köyhyys tuo paljon surkeutta mukanaan ja usein periytyy. Ei voi vaan olla itsekäs vaan täytyy miettiä millaiset lähtökohdat on antaa lapselle.

 

Niinpä. Köyhänä ajatukset pyörii jatkuvasti rahassa. Yksin sinkkuna pystyy kituuttamaan melko pienellä kun ei tarvitse huomioida ketään muuta.

Sanotaanko näin että kyllä minullakin ajatukset pyörii aika paljon rahassa vaikka en ole ihan köyhä vaan taidan kuulua alempaan keskiluokkaan. Se on totta että näin sinkkuna pystyy kituuttelemaan aika pienellä mutta mitä jos työt lähtee altaa? Myös taloyhtiön remontit ja auton remontit vie aika paljon rahaa. Itse juuri siksi kituuttelen aika pienellä jotta saan rahaa säästöön tai sijoituksiin pahojen päivien varalle. Onneksi kohta asuntolaina on maksettu, olen noin 40 vu

Kuulostaa siltä, että sinulla on asiat hyvin. Oma asunto ja säästöjä tulevaisuuden varalle . Järkevästi toimittu 

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä väitätte että sinkulla on jotenkin helpompaa taloudellisesti niin olen kyllä eri mieltä. Sinkku maksaa kaikesta yksin kun taas pariskunnat voivat jakaa kulut puoliksi. Sinkku jos jää työttömäksi niin se on paha homma mutta pariskunnasta jos toinen jää työttömäksi niin yhä toinen käy töissä. 

Saati jos jää yksinhuoltajaksi sinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

Mutta kun tämä on just se kliseinen argumentti lapsettomia vastaan, että ilman lapsia ei ole elämällä merkityksellisyyttä, on vain tyhjää ja elämän tarkoitus puuttuu. 

Kyllä elämällä voi tietenkin olla paljon muitakin merkityksiä ja onneksi moni sellaisen löytää. Ehkä tämä stereotypia lapsettomista tulee siitä että perheellisen silmään aika moni perheetön ei lopulta tunnu tekevän sillä elämällään lopulta juuri sen kummempia asioita kuin perheellisetkään. Käy töissä, tapaa ystäviä ja harrastaa. Mutta jos siitä tulee oikeasti ja aidosti onnelliseksi niin sehän on vain hyvä. Ei sen elämän sisällön tarvitse olla mitään niin kummallista jos ei halua.

Köyhyys periytyy, mielenterveysongelmat periytyy, ahdistuneisuus periytyy...

Tämäkin on sellainen asia, jota ihmiset voisivat miettiä ennen lasten hankkimista. Miten estetään tämä periytyminen?

Monet ei tätä mieti ja sit, kun se vauva kasvaa ja siitä tulee teini, johon et saa enää mitään otetta. Pahimmassa tapauksessa saat turpiisi omalta lapseltasi ja hän ryöstää sinut. Sit nostetaan kädet pystyyn ja lapsi yhteiskunnan kasvatettavaksi ja sit valitetaan, kun yhteiskunta ei auttanut aiemmin, mutta itsekkään en mitään tehnyt auttaakseni itseäni ja lastani... Koska uhriutuminen on kivempaa. En ole itse vastuussa mistään.

T: Entinen lastensuojelu työntekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa veroja maksetaan aivan liikaa joten siksi ihmiset pyrkivät välttelemään veroja. Verot tekevät ihmisistä köyhiä. Sillä vähän pienemmällä palkalla tulisi paremmin toimeen jos vaikka alvi tippuisi 10% ja vaikka autoilun verotusta kevennettäisi 50%

Ja silti rahaa (palkkaa tms) halutaan koko ajan enemmän. Vaikka vähemmälläkin pärjäisi. Huomaatko ristiriidan? Se suurempi veroprosentti kun on suora seuraus kasvaneista tuloista. Jos tulot jakautuvat tasaisemmin, myös verotaakka jakautuu tasaisemmin. Lisähyötyinä useammalla olisi työpaikka. Ja kohtuulliset tulot. Joilla kannatella koko yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

Hyvin moni lapsellinen huomaa ennen pitkään olevansa vaan äiti tai isä. Oma minä ja parisuhde unohtuu kokonaan ja jossain vaiheessa iskee kriisi ja sitten erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä väitätte että sinkulla on jotenkin helpompaa taloudellisesti niin olen kyllä eri mieltä. Sinkku maksaa kaikesta yksin kun taas pariskunnat voivat jakaa kulut puoliksi. Sinkku jos jää työttömäksi niin se on paha homma mutta pariskunnasta jos toinen jää työttömäksi niin yhä toinen käy töissä. 

Pariskunnalla monesti myös tuppaa ne menot ja puitteet elämälle olemaan isommat kuin  sinkulla. Helposti ajatellaan, että on eritavalla varaa asioihin kun on kaksi maksajaa. Halutaan tehdä ja kokea yhdessä asioita ja se maksaa helposti enemmän.  

Itse olen tässä kolmekymppisen nuoren miehen äitinä  seuraillut pojan ja kavereidensa elämää ja parisuhteita. Aika monella on käynyt niin, että on hankittu pian  yhteinen asunto/ talo ja sitten tulee erimielisyyttä siitä mihin rahat käytetään ja kuka maksaa mitäkin. Oma poika jäi yksin maksamaan omakotitaloa. Toinen ehti naimisiin asti ja talo meni myyntiin ja kaveri siirtyi asumaan asuntovaunuun. Kolmas meni komennusmieheksi Ruotsiin, että saa talonsa yksin maksuun. Jokainen on hämmästynyt miten paljon enemmän jää rahaa kuussa käteen kun elää yksin. Ainakin saa itse päättää rahojen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

"Mä en ole ikinä tajunnut tätä, kun lapsien hankkimisen vastakohtana pidetään jotain ihme luksuselämää jossa vaan matkustellaan, ostellaan ja biletetään. Ja sitten sitä halveksutaan ja pidetään huonompana elämäntapana kuin lasten kasvatusta."

Pointti ei ollut se matkustelu vaan se että lapsettomilla se elämä helposti pyörii vain niiden ihan samojen asioiden ympärillä vuosikymmenestä toiseen, olivat ne asiat sitten luksusta tai ihan tavallista elämää.

Lapsien kanssa hienoa on juuri se että elämä ei jämähdä vaan sen lapsen kasvun myötä koko ajan tulee uutta ja elämä on jatkuvaa muutosta. Ei voi elää samalla tavalla vauvan kuin viisivuotiaan kanssa eikä alakoululaisen kanssa kuten lukiolaisen.

En silti siis sano lapsettoman elämää huonommaksi mutta tasaisempaa ja yllätyksettömämpää se usein on. Ei sillä lapsettoman kuuluisalla vapaudella useimmiten tehdä mitään ihmeellistä tai villiä, vain samoja asioita

Ja edelleen yhtä järjetön viesti. Miksi elämän pitäisi olla villiä ja yllätyksellistä? Miksei saisi tehdä samoja asioita vuodesta toiseen jos ne asiat tekevät onnelliseksi?

Ja taas toisekseen, mistä sinä edes tiedät kuka lapseton tekee mitäkin? Ihan yhtä lailla lapselliset joko kangistuvat kaavoihinsa tai eivät - jokainen etsiköön sen oman tien. En itse tunne yhtäkään lapsiperhettä joka tekisi jotain ihmeellistä ajallaan.

Vaikka kuinka viisivuotias ja lukiolainen ovat erilaisia, on heissä silti se yhteinen tekijä: he ovat lapsia. Ja heidän kanssaan eläminen olisi painajaiseni, koska he ovat lapsia. Todellakin mieluummin "tasainen ja yllätyksetön" elämäni on sitten sitä New Yorkin matkaa vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

Mutta kun tämä on just se kliseinen argumentti lapsettomia vastaan, että ilman lapsia ei ole elämällä merkityksellisyyttä, on vain tyhjää ja elämän tarkoitus puuttuu. 

Kyllä elämällä voi tietenkin olla paljon muitakin merkityksiä ja onneksi moni sellaisen löytää. Ehkä tämä stereotypia lapsettomista tulee siitä että perheellisen silmään aika moni perheetön ei lopulta tunnu tekevän sillä elämällään lopulta juuri sen kummempia asioita kuin perheellisetkään

Se on juurikin ikävää, että lapselliset viljelee näitä stereotypioita. Lapseton ei muuten tarkoita perheetöntä. Siinä yksi näistä viljellyistä vinoumista.