Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.
- Olen ihan vakituisessa työssä ja en tiedä olisiko minulla varaa lapsiin. Saan palkkaa nyt noin 3300e/kk ja käteen jää se noin 2300e/kk. Asuminen,auto,vakuutukset ja muut pakolliset laskut vie palkasta sen vähän yli 1000e/kk. Jos lapsia tekisin niin luultavasti eläisin sitten köyhyydessä koska lapsi vaatii myös rahaa.
- Olen ikisinkku. Ylipäätänsä tuntuu siltä että pariutuminen on todella haastavaa, täällä eteläsuomessa kaupungissa missä asun ei taida sinkkunaisia olla yhtään lähettyvillä. En ole miesmallin näköinen vaan iskäkroppanen duunari joten tuskin se ihan halutuin mies olen parisuhdemarkkinoilla. Toki en itse myöskään ole se kovinkaan aktiivinen seuran hakija vaan olen oikeastaan "syrjäytynyt" parisuhdemarkkinoilta. En myöskään tapaa kumppaniehdokkaita oikein missään koska työpaikallani on lähinnä vain miehiä ja harrastukset minulla on sellaisia missä olen yksin.
- Tiedän yhden kaverin jolla on lapsi nyt noin 8kk ikäinen. Hän on kertonut että isyys ei ole kovin antoisaa vaan se on ankeaa. Joutuu öisin herämään syöttöhommiin, vauva ei pärjää yksin yhtään, työura kärsii lapsista ja ei se vaippojen vaihtokaan ole antoisaa. Olen itse kauhuissani kuunnellut sen juttuja, hän menetti oman elämän kun se teki lapsen tähän maailmaan?
- Suomessa ylipäätänsä asiat tuntuu olevan mennyt huonompaan suuntaan koko minun aikuis iän ajan. Hinnat on nousseet ja verotus on vain kiristynyt. Tuntuu myös siltä että kaiken maailman "ääriliikkeet" saavat nykyään ihan liikaa vaikutusvaltaa jolla he pyrkivät muuttamaan ihmisten käyttäytymistä sekä elämää.
- Uusimpana asiana maailman tilanne eli on inflaatiota,korkojen nousua, oli koronaa, on sotia,ilmastonmuutosta,väestönräjähdystä.. jne eikä nämä asiat houkuttele lapsia tekemään.
Naisten vika ei alhainen syntyvyys ole enkä naisia asiasta syyttele enkä myöskään ole katkera ikisinkkuudesta vaan viihdyn sinkkuna hyvin.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
M33
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Kysypä isältäsi miksi hän on isäsi ja onko hän katunut isyyttään. Sinä kun jäit 8kk ikäisen vauvan tasolle.
En ole häneltä kysynyt. Tiedän vain sen että isäni teki tosi paljon töitä silloin kun olin vauva, äitini oli kotiäitinä. Isäni myös tienasi tosi hyvin ja hän eteni urallaan tosi hyvin vaikka hänen ainoa koulutus oli kansakoulu.
M33
Ei naisille tavismies kelpaa! Naiset haluavat miehen joka on jännä,rikas,akateeminen ja komea.
Eihän sitä mikään pakko ole lapsia tehdä. Itse näin äitinä pidin kyllä vauva ja taaperoaikaa ankeana, toista se on kun lapsi kasvaa. Nyt kun hän on teini-iässä niin on ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Toki lapsesta on huolta ja murhetta mutta myös paljon iloa. Eikä lapsia tosiaan ole pakko tehdä.
Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä mikään pakko ole lapsia tehdä. Itse näin äitinä pidin kyllä vauva ja taaperoaikaa ankeana, toista se on kun lapsi kasvaa. Nyt kun hän on teini-iässä niin on ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Toki lapsesta on huolta ja murhetta mutta myös paljon iloa. Eikä lapsia tosiaan ole pakko tehdä.
Mutta eikö vanhemmat/vanhempi ole velvollisia hoitamaan sitä lasta 18 ikävuoteen asti? Minun mielestä se on tosi pitkä aika elämästä kun joutuu olemaan toisen ihmisen holhooja niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei naisille tavismies kelpaa! Naiset haluavat miehen joka on jännä,rikas,akateeminen ja komea.
No nyt hei.... Toi länkytys on sua vanhempi. Anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä mikään pakko ole lapsia tehdä. Itse näin äitinä pidin kyllä vauva ja taaperoaikaa ankeana, toista se on kun lapsi kasvaa. Nyt kun hän on teini-iässä niin on ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Toki lapsesta on huolta ja murhetta mutta myös paljon iloa. Eikä lapsia tosiaan ole pakko tehdä.
Mutta eikö vanhemmat/vanhempi ole velvollisia hoitamaan sitä lasta 18 ikävuoteen asti? Minun mielestä se on tosi pitkä aika elämästä kun joutuu olemaan toisen ihmisen holhooja niin pitkään.
Tottakai joutuu. Ei tämä minusta niin pitkältä ole tuntunut, tosin vielä siihen, että lapsi on 18v on aikaa 2,5 vuotta.
Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.
Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.
T.kahden lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.
Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? Rahan lisäksi lapsi vie elämän ja vapauden pois.
Anteeksi nyt vain, mutta tuollaisella asenteella ei taitaisi vanhemmuudesta selvitäkään. Että ehkä parempi, että elät yksin.
Näin jo aikuisen lapsen äitinä ja kaveripiirin lapsia seuratessa, on erittäin ankeaa seurata lasten taistelua työmarkkinoilla, parisuhteiden epäonnistumisia ja osalla myös ihan syrjäytymistä pelkän tietokoneen ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.
Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.
T.kahden lapsen isä.
Mitä ne lapset antavat?
M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.
Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? Rahan lisäksi lapsi vie elämän ja vapauden pois.
Elämän helppous ja vapaus ei ole ainoa joka tuo elämään onnen. Monesti se tuo tyhjyyden jos sitä kestää kovin kauan.
Ihmiselle tekee hyvää vähän ponnistella, joutua välillä koville ja selvitä niistä eteenpäin vahvempana ja parempana ihmisenä.
Itse olen oppinut ja saanut todella paljon lapsien myötä. Kohdannut asioita ja tunteita joita en olisi muuten koskaan tuntenut, oppinut epäitsekkyyttä ja iloitsemista muiden kasvusta ja kehityksestä sekä tajunnut itseni osaksi sukupolvien ketjua.
"Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? "
Paljon. Mutta arvaa mitä? Ei harmita yhtään. Se on juuri osa vanhemmuutta että isointa iloa on se mitä voi muille antaa, ei se mitä itse saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.
Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? Rahan lisäksi lapsi vie elämän ja vapauden pois.
Elämän helppous ja vapaus ei ole ainoa joka tuo elämään onnen. Monesti se tuo tyhjyyden jos sitä kestää kovin kauan.
Ihmiselle tekee hyvää vähän ponnistella, joutua välillä koville ja selvitä niistä eteenpäin vahvempana ja parempana ihmisenä.
Itse olen oppinut ja saanut todella paljon lapsien myötä. Kohdannut asioita ja tunteita joita en olisi muuten koskaan tuntenut, oppinut epäitsekkyyttä ja iloitsemista muiden kasvusta ja kehityksestä sekä tajunnut itseni osaksi sukupolvien ketjua.
Aivan eli sinä hyväksyt hallituksen leikkaukset ja sinä myös hyväkyt esimerkiksi sen että palkkasi vaikka puolitetaan?
Olen töissä hoitamassa vastasyntyneitä, ja kyllä ne vastasyntyneiden vauvojen isät ovat niitä jotka ovat eniten innoissaan siitä vauvasta, ihan ärsytykseen saakka.
Isienkin pitää päästä yöpymään sairaalassa kun äitikin saa, jos vauva yöllä pihahtaa niin isät loikkii aluspöksyissä esiin hädissään, kuvataan ja kysellään ja häiritään hoitajan kiireistä työtä.
Toki olen sen huomannut, että suomenkielisiä isiä on vähemmän kuin muuta kieltä puhuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.
Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.
T.kahden lapsen isä.
Mitä ne lapset antavat?
M33
Rakkautta, sisältöä ja tarkoitusta omaan elämään. Opettavat epäitsekkyyttä ja pyyteetöntä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Kysypä isältäsi miksi hän on isäsi ja onko hän katunut isyyttään. Sinä kun jäit 8kk ikäisen vauvan tasolle.
Naurettava kommentti, eihän nykyään yli puolet ole isäänsä nähnytkään tai jos on ihan pienenä niin ei sitä edes muista.
Tuon 'kurjuuskohdan' voisin näin iskänä korjata. Toki lapsen eka vuosi on työläs, mutta homma käy viikko viikolta helpommaksi. Esim. tuo sinun kaverisi, jolla on 8 kk lapsi, pitää tajuta, että tuo lapsi ymmärtää suurimman osan hänen puheestaan jo nyt, vaikkei itse puhukaan. Mutta heinäkuussa muuten puhuu jo. Ja kävelee.
Itse ajattelin tuosta vaipan vaihtamisesta yms. niin, että eihän siinä itse asiassa vaihdeta vaippaa vauvalle, vaan tehdään kaverille palvelus. Nimittäin kyseessähän siis ei ole 'vauva' vaan kokonainen ihminen, jolla on nimi ja oma luonne ja huumorintaju ja kaikki, ja joka on sinun vastuullesi annettu. Se on ehdottomasti suurin kunnia, jonka ihminen voi saada. Kokonainen toinen ihminen. Sinä olet iskänä hänelle IHAN KAIKEN tässä maailmassa velkaa ja se on mahtavaa.
Toivottavasti saat nämä asiat järjestymään ja pääset joskus isäksi. Jos vaikkapa matkailu tai konsertissa ja kaljalla käyminen ovat läpsäyksiä poskelle, isyys on niihin verrattuna potku munille, jos noin asioiden mittasuhteita verrataan.
Kysypä isältäsi miksi hän on isäsi ja onko hän katunut isyyttään. Sinä kun jäit 8kk ikäisen vauvan tasolle.