Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.

Vierailija kirjoitti:

Tuon 'kurjuuskohdan' voisin näin iskänä korjata. Toki lapsen eka vuosi on työläs, mutta homma käy viikko viikolta helpommaksi. Esim. tuo sinun kaverisi, jolla on 8 kk lapsi, pitää tajuta, että tuo lapsi ymmärtää suurimman osan hänen puheestaan jo nyt, vaikkei itse puhukaan. Mutta heinäkuussa muuten puhuu jo. Ja kävelee.

Itse ajattelin tuosta vaipan vaihtamisesta yms. niin, että eihän siinä itse asiassa vaihdeta vaippaa vauvalle, vaan tehdään kaverille palvelus. Nimittäin kyseessähän siis ei ole 'vauva' vaan kokonainen ihminen, jolla on nimi ja oma luonne ja huumorintaju ja kaikki, ja joka on sinun vastuullesi annettu. Se on ehdottomasti suurin kunnia, jonka ihminen voi saada. Kokonainen toinen ihminen. Sinä olet iskänä hänelle IHAN KAIKEN tässä maailmassa velkaa ja se on mahtavaa.

Toivottavasti saat nämä asiat järjestymään ja pääset joskus isäksi. Jos vaikkapa matkailu tai konsertissa ja kaljalla käyminen ovat läpsäyksiä p

Ja perheestä ja vauvasta riippuen yösyöttöjäkin voi pikkuhiljaa vähentää ja lopettaa. Meillä vauva oli tottunut liian hyvään, eli sai aina rinnan suuhun halutessaan, kun tutti ei kelvannut. 6 kk kohdalla lopetettiin yösyötöt, koska ei vauva tarvinnut oikeasti ruokaa, oli vain tottunut nukahtamaan uudestaan rinnalle. Söi kyllä rintaa vielä aamulla kuuden aikaan ja jatkoi unia vielä jokusen tunnin, mutta 9 kk kohdalla lopetti aamurinnan syömisen itsekseen. Nukkuu välillä läpi yön, enimmäkseen pitää ehkä kerran yössä käydä avustamassa nukahtamaan uudelleen. Mies saa nukkua arkisin kun käy töissä, viikonloppuisin minä saan nukkua. En itsekään ymmärrä vaipanvaihdosta valittamista. Itse palaan kohta töihin ja mies jää mielellään vauvan kanssa kotiin, on suunnitellut jo vaikka mitä hauskanpitoa yhdessä tehtäväksi.

Kun lukee kommenttipalstoilta, kuinka kauheita vanhemmat ovat, tai työlläitä ikäännyttyään, eikö ole parempi suojata heitä kärsimyksiltä, ja olla hankkimatta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.

Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.

T.kahden lapsen isä.

Mitä ne lapset antavat? 

M33

Rakkautta, sisältöä ja tarkoitusta omaan elämään. Opettavat epäitsekkyyttä ja pyyteetöntä rakkautta.

Lapselliset, ovatko siis omat lapsenne näitä vailla, jos heillä ei vielä omia lapsia? Aika karua.

Ei kannata ymmärtää tahallisesti väärin. Jokainen ymmärtää että ihmissuhteet ovat erilaisia. Lapsen ja vanhemman suhde on erilainen kuin vaikka puolisoiden suhde tai suhde omiin sisaruksiin. Enkä sanoa että parempi mutta erilainen ja usein intensiivisempi niin hyvässä kuin pahassakin.

"Elämässä on kaikenlaisia muutoksiin pakottavia asioita, lapset eivät ole ainoa tekijä"

Tietenkään se ei ole ainoa. Mutta se on ihan uniikki ja hyvin intensiivinen ja siihen voi itse vaikuttaa harvinaisen vähän.

Ja näkökulmaa minulla kyllä on koska elän taas jo vapaata elämää lasten lähdettyä kotoa. Ja nautin suunnattomasti siitä että nyt on sitä vapautta. Mutta en usko että nauttisin siitä nyt samalla tavalla jos välissä ei olisi ollut lapsiperhevaihetta onmine iloineen ja suruineen. Jollain muulla voi sitten olla eri tavallakin.

Valivalivalivalivalivalivalivalivalivalivali.

Itselläni on lapsia ja he ovat minulle tärkeitä, mutta silti minusta ap:llä on hyvät pointit, ei kaikki sovi kaikille

Melkoista ulinaa. Hyvä ettet lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.

Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.

T.kahden lapsen isä.

Mitä ne lapset antavat? 

M33

Rakkautta, sisältöä ja tarkoitusta omaan elämään. Opettavat epäitsekkyyttä ja pyyteetöntä rakkautta.

Lapselliset, ovatko siis omat lapsenne näitä vailla, jos heillä ei vielä

Sitähän se kuitenkin käytännössä tarkoittaa, kun vanhemmuudella arvotetaan ihmisen elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoista ulinaa. Hyvä ettet lisäänny.

Mielestäni hyvää pohdintaa. Löytyy niin paljon niitä isiä, jotka ei sitten jaksakaan olla isiä. 

Viimeisen parin vuoden aikana moni nainen on ilmaissut halunsa hankkia lapsia kanssani. Mutta minulla on muut asiat mielessä, etenkin ura, ja olen lopulta vähän nirso naisten suhteen, joten en kokenut näitä yksilöitä välttämättä sopivimmiksi itselleni. Mukavia tyyppejä toki, ei siinä. Tuskin hankin lapsia vielä viiteen vuoteen, mutta eihän sitä tiedä, jos sopiva nainen tulee vastaan jo sitä ennen. Mutta sellaiset kolme lasta voisi pyöräyttää ennen kuin täytän 45 v. Hyvä löytää nainen, joka tykkää olla kotona pienten lasten kanssa ja kunnioittaa perinteisiä sukupuolirooleja. Moni nainen tällainen onkin omissa kokemuksissani. 

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä on kaikenlaisia muutoksiin pakottavia asioita, lapset eivät ole ainoa tekijä"

Tietenkään se ei ole ainoa. Mutta se on ihan uniikki ja hyvin intensiivinen ja siihen voi itse vaikuttaa harvinaisen vähän.

Ja näkökulmaa minulla kyllä on koska elän taas jo vapaata elämää lasten lähdettyä kotoa. Ja nautin suunnattomasti siitä että nyt on sitä vapautta. Mutta en usko että nauttisin siitä nyt samalla tavalla jos välissä ei olisi ollut lapsiperhevaihetta onmine iloineen ja suruineen. Jollain muulla voi sitten olla eri tavallakin.

Ihan turhaa vanhemmuuden mystifiointia. Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä on kaikenlaisia muutoksiin pakottavia asioita, lapset eivät ole ainoa tekijä"

Tietenkään se ei ole ainoa. Mutta se on ihan uniikki ja hyvin intensiivinen ja siihen voi itse vaikuttaa harvinaisen vähän.

Ja näkökulmaa minulla kyllä on koska elän taas jo vapaata elämää lasten lähdettyä kotoa. Ja nautin suunnattomasti siitä että nyt on sitä vapautta. Mutta en usko että nauttisin siitä nyt samalla tavalla jos välissä ei olisi ollut lapsiperhevaihetta onmine iloineen ja suruineen. Jollain muulla voi sitten olla eri tavallakin.

Tästäkään ei ole takuuta, milloin muuttavat kotoa. Jos ongelmia löytyy, että saat kämppäkaverin vielä hyvin pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

"Mä en ole ikinä tajunnut tätä, kun lapsien hankkimisen vastakohtana pidetään jotain ihme luksuselämää jossa vaan matkustellaan, ostellaan ja biletetään. Ja sitten sitä halveksutaan ja pidetään huonompana elämäntapana kuin lasten kasvatusta."

Pointti ei ollut se matkustelu vaan se että lapsettomilla se elämä helposti pyörii vain niiden ihan samojen asioiden ympärillä vuosikymmenestä toiseen, olivat ne asiat sitten luksusta tai ihan tavallista elämää.

Lapsien kanssa hienoa on juuri se että elämä ei jämähdä vaan sen lapsen kasvun myötä koko ajan tulee uutta ja elämä on jatkuvaa muutosta. Ei voi elää samalla tavalla vauvan kuin viisivuotiaan kanssa eikä alakoululaisen kanssa kuten lukiolaisen.

En silti siis sano lapsettoman elämää huonommaksi mutta tasaisempaa ja yllätyksettömämpää se usein on. Ei sillä lapsettoman kuuluisalla vapaudella useimmiten tehdä mitään ihmeellistä tai villiä, vain samoja asioita

Mitä ihmettä selität? Suurimmalla osalla tuntemistani lapsiperheistä elämä on nimenomaan jämähtänyttä, elämä pyörii lapsien ja työssäkäynnin ympärillä. Ei ole aikaa eikä rahaa mihinkään ja vanhatkin harrastuksen jää pois. Ja vaikka olisikin rahaa, niin kaikki on aina vaikeaa, aina on joku sairaana jne.

Vierailija kirjoitti:

"Osittain totta, mutta maailma (myös Suomi) on muuttunut siinä suhteessa ennalta-arvaamattomammaksi. Pitkä, katkeamaton työura jää monella vain haaveeksi."

Ihan samoin se oli minun sukupolvellani, 90-luvun lamaan valmistuneilla. Todella pitkä tie oli monilla ennen kuin työelämä vakiintui. Itselläni siinä kesti 9 vuotta valmistumisesta ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen työpaikan, miehellä 12 vuotta.

Ja silti tuohon epävarmuuteen tehtiin kaksi lasta ja hyvin selvittiin. Ei vain osattu pelätä että ei pärjättäisi.

Onneksi olkoon. Kiva että teillä meni hyvin. Muistan tuon laman oikein hyvin.

Nyt lähestyn 40 ikävuotta, eikä ensimmäistäkään vakituista työsuhdetta ole vielä ollut.

Pelkkää määräaikaista määräaikaisen perään. Pitkien työttömyysjaksojen säestämänä.

Ei mitään toivoa omasta perheestä - tai lapsista yleensäkään.

Ihan perspektiiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.

Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? Rahan lisäksi lapsi vie elämän ja vapauden pois.

Käytän rahani kaikkein mieluiten perheeni hyväksi. Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin omat lapset ja puoliso. Niitä ei välttämättä saa edes rahalla. Lisäksi lapset tuovat mukanaan valtavasti elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain, mutta tuollaisella asenteella ei taitaisi vanhemmuudesta selvitäkään. Että ehkä parempi, että elät yksin. 

ehkäisystä ikinä kuullut?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin erikoista kun mies kertoo miksi ei aio hankkia lapsia, ihan kuin hän liittyisi siihen projektiin mitenkään tai päättäisi siitä tuleeko niitä lapsia. Exänikään ei halunnut yhtään lasta ja hänellä on niitä 4. Niitä uhkasi tulla enemmänkin joten kiireesti hommasi vasektomian kun kuuli neljännen olevan tulossa.

Jos minä en liittyisi siihen projektiin millään tapaa niin tottakai minä silloin voisin niitä lapsia tehdä vaikka 10 tai 100 mutta nykyisin mieskin siihen projektiin kuuluu niin siksi niitä lapsia en tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.

Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.

T.kahden lapsen isä.

Mitä ne lapset antavat? 

M33

Rakkautta, sisältöä ja tarkoitusta omaan elämään. Opettavat epäitsekkyyttä ja pyyteetöntä rakkautta.

Onpa kurjaa, kun sinulta puuttunut nuo asiat ennen lapsia. Onneksi itselläni toisin. Hyvä, että sinä olet lapsia saanut&nbsp

Tuskin ne puuttuivat, mutta hän lienee saanut niitä monin verroin lisää.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen parin vuoden aikana moni nainen on ilmaissut halunsa hankkia lapsia kanssani. Mutta minulla on muut asiat mielessä, etenkin ura, ja olen lopulta vähän nirso naisten suhteen, joten en kokenut näitä yksilöitä välttämättä sopivimmiksi itselleni. Mukavia tyyppejä toki, ei siinä. Tuskin hankin lapsia vielä viiteen vuoteen, mutta eihän sitä tiedä, jos sopiva nainen tulee vastaan jo sitä ennen. Mutta sellaiset kolme lasta voisi pyöräyttää ennen kuin täytän 45 v. Hyvä löytää nainen, joka tykkää olla kotona pienten lasten kanssa ja kunnioittaa perinteisiä sukupuolirooleja. Moni nainen tällainen onkin omissa kokemuksissani. 

Kyllä se 45v on auttamatta liian myöhään. Alkaa ne siittiötkin olemaan hitaita ja harhailevia. 

Näin miehenä tilanne on "haastava" koska jo pelkästään parisuhteeseen pääseminen on hankalaa koska ne ole kovin tasokas mies, olen vähän ylipainoinen, palkkaa en saa kovin paljoa ja en ole se komistus jonka nainen kuin nainen haluaa. Naiset haluavat miehen joka on uraohjus mutta samalla naiset haluavat miehen joka viettää aikaa perheen kanssa,mies osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoon yhtä paljon kuin nainen itse. 

Naisille ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän tai miestä joka on naista vähemmän kouluttautunut, se on outoa koska eiköhän juuri sellaiset miehet ole niitä jotka voisivat jäädä vaikka koti-isäksi kun nainen tuo rahaa taloon. 

Naiset ei tiedä mitä he haluavat.