Milleniaalin näkökulma syntyvyyden laskuun

Me milleniaanit olemme varovaisia. Elämä on niin sekavaa ja epävarmaa. Samaan aikaan ikään kuin kaikki on mahdollista se on myös hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta.

Luulen, että ehkäisyn kehittyminen on vaikuttanut sikäli, että nyt lapsenteon tulee olla hyvin tietoinen päätös. Päätös on kuitenkin niin suuri, ja olo niin ristiriitainen, että se on vaikea tehdä. Kun "vahinkoja" ei tapahdu, eivät myöskään epävarmat, jotka olisivat ehkä tarvinneet ulkoisen "pakon",  hanki lapsia.

Huom. En todellakaan glorifioi ei-toivottuja raskauksia tai ikävöi maailmaa ilman ehkäisyä. Kunhan pohdin asiaa.

Itselle jäänyt vahvasti tunne, että raskaus on epäonnistuminen. Lisääntymistä ei mitenkään positiivisessa mielessä tuotu esiin ikinä. (Tottakai olen ollut iloinen ystävieni raiskauksista, jos ne ovat olleet toivottuja raskauksia.)

Muistan elävästi kuinka huonosti ja alentuvasti lääkärit/neuvola kohtelevat teiniäidiksi tullutta ystävääni 90-luvulla.

Itse ihmettelen miksi luontoa iloisesti tuhonnut sukupolvi on nyt ihmeissään tästä tilanteesta.  Hihkutaan puhdasta luontoa.... Asumme maailman saastuneimman meren vieressä. Ei Itämeri ollut tuollainen leväpuuro 90-luvulla... Tosi moni vesistö on pilattu soiden ojituksilla. Oikeita luonnonvaraisia metsiä on Suomessa jäljellä todella vähän... Yli 120 vuotiasta metsää reilut 10% "metsistämme" ja metsien keski-ikä hieman alle 70 vuotta. Tuossa ajassa ei kasva edes laadukasta puutavaraa.

Viera kirjoitti:

Tilanne on muuttunut ja maailman väestö tulee romahtamaan koska vauvoja syntyy lian vähän

Myös muissa maissa on kokkareita.  Meillä onnellisin kansa vain lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vetoaminen ettei ole rahaa tehdä lapsia on puhtaasti tekosyy. jokainen tietää että suomessa on ihan hyvät tuet myös täysin köyhänkin hankkia lapsia.

Urakeskeisyys on itsekkyyden seurausta.

-milleniaali joka on etsinyt vaimoa 20 vuotta tuloksetta.

Missä tynnyrissä oikein asut? Justiinsa tehdään leikkauksia, jotka heikentävät ja kurjistavat kaikista köyhimpien elämää. "Ihan hyvä" on totta vaan, jos vertaa tilanteeseen "ei mitään", mutta niillä tuilla ei kyllä lasta kasvata ja Suomen palkkataso ei ole mikään kehuttava kuluihin nähden. Jos yksinäisenkin ihmisen on vaikea tulla toimeen pienellä palkalla saati jollain tukiaisilla, niin lapsi siihen yhtälöön vetää kyllä reilusti miinuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tämä keskustelu otti aika erilaisen suunnan kuin olin kuvitellut. Tarkoituksena oli ehkä enemmänkin herätellä yleistä keskustelua syistä ja mahdollisista ratkaisuista

- Ap

Aloituksessa sanoit syyt ja siellä ne ratkaisut on. asenne muutosta vaaditaan. Nykyään alle 20 vuotias ei tee lapsia kuin vahingossa ja jopa avioliittokin on laitonta alle 18 vuotiailta.

Miksi alle 18v pitäisi saada mennä naimisiin? Kyse on alaikäisestä ihmisestä ja avioliitto on juridinen sopimus.

Taloustilanteen kyllä allekirjoitan, muut on ehkä vähän niin ja näin.

4. kohtaan kyllä se on että ihan molemmissa sukupuolissa on tuota "ehkä sitten joskus lapsia". kaikki haluavat vaan elää nykyään sellaista huoletonta elämää.. niin miehet kuin naisetkin.

Jokaisesta pitäisi löytyä sen verran itsekkyyttä, että hankkii lapsen. Kuka sinusta huolehtii vanhana, jos sinulla ei ole lasta. Elämä käy todella tylsäksi puolison kanssa, jos ei hankita lapsia. Lapsi tuo elämään iloa. Ota itseäsi niskasta ja hoida kansalaisuusvelvollisuus. Kasvata lapsesi yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nuori nainen synnyttää lapsen, kasvattaa ja hoitaa sitä ja sama pyörä pyörii niin eihän nainen ole kuin pelkkä synnytys-hoitokone?

Milloin ihminen sitten elää, 20-40 on kuitenkin se "the elämä", sitten alkaakin jo vaivat ja kolotukset eikä voi enää elää täysillä, vaikka haluaisi.

Miten niin milloin sitten elää? Se lapsi on osa sitä elämää. Ei lapsenkaan kanssa ole vain yhtä ainoata tapaa elää. Onko ajatus tässä, että ihan kaikki muu kuin joku tietynlainen standardimainen lastenhoito pitäisi laittaa 20 vuodeksi tauolle, kun lapsi syntyy?

Olen eri, mutta kyllä koen että lapsi rajoittaa elämää ja lapsen kanssa eletään lapsen ehdoilla, ei välttämättä niin kuin itse haluaisit.

Pikkulapsivaiheessa omat harrastukset voi jäädä, jos ei saa lapselle hoitajaa tai ei yksinkertaisesti jaksa. Omistatko eläimiä? No koira tai kissa voi joutua lähtemään jos ne eivät sovi yhteen vauvan kanssa. Vielä eksoottisemmat eläimet ovat sitten asia erikseen ja niille voi olla vielä vaikeampi löytää kotia, jos ne eivät enää sovi lapsitalouteen. Haluatko matkustaa puolisosi kanssa? Lapsi pitää ottaa mukaan ja valita lapsiystävällinen matkakohde joka ei välttämättä ole se mihin itse haluaisit mennä, tai sitten antaa lapsi hoitoon jollekulle joka lapsen suostuu ottamaan hoidettavaksi. Ehkä ette matkusta ollenkaan, koska lapsen kanssa matkustaminen tulee kalliimmaksi. Omat isovanhemmat asuu yli 500km päässä, eli jos hankkisin lapsia ja tarvitsisin hoitajaa, niin heistä nyt ainakaan ei ole avuksi. Olisiko kiva käydä kavereiden kanssa viihteellä? No lapsi ei aina ole tervetullut mukaan, joten joko jäät pois tai taas kerran varmistat että joku katsoo lapsen perään. Mahdollisesti välit kavereihin kylmenevät, jos et enää tapaa heitä, mutta minkäs teet kun se lapsi pitää laittaa kavereiden edelle. Haluatko asua jossain sivummassa, kauempana kaupungista ja kouluista ja muista lapsiperheiden palveluista? No etpä ehkä asukaan, kun sen lapsen pitäisi kuitenkin päästä niiden palveluiden pariin ja aika moni sitten muuttaa kuitenkin lähelle päiväkoteja ja kouluja ym.

Ja kyllä, se puoliso yleensä on mukana hommassa ja ottaa osaa lapsen hoitoon, mutta ihan yhtälailla se mieskin voi haluta harrastaa, käydä reissussa, omistaa sen koiran/kissan/käärmeen/tms., tavata kavereita jne. Yritä siinä sitten kahden aikuisen kesken sopia kuka saa tehdä mitä ja milloin ja kuka hoitaa sitä lasta, jota on ihan pakko hoitaa. Monesti nainen joutuu taipumaan ja jäämään hoitamaan lasta ihan käytännön syistä, samalla luopuen omista menoistaan. Pikkulasta ei voi suunnilleen edes jättää yksin kotiin, kun käy kaupassa, joten kyllä minusta aika moni asia paitsi lapsen hoito menee tauolle ainakin siihen asti, että lapsi saavuttaa jonkun 10v iän. Ja sitten alkaakin ihan omat väännöt ja haasteet, joiden vuoksi vanhempi taas joustaa lapsen tarpeiden mukaan, ei omien tarpeidensa. Lapsi on osa elämää, mutta ajattelen että sinä itse aikuisena joudut valitsemaan aina sen lapsen elämän ennen omaasi, jos valinta pitää tehdä.

Kyllähän talousnäkymät ovat ihan erilaiset nyt kuin vaikka kasarin lopussa-ysärin alussa. Hyvä esimerkki tästä on Simpsonit. Kun sarja alkoi, Simpsonien perhe oli sen ajan mittapuulla köyhä. Tavarat ovat vanhoja ja naapureilla on kaikki vähän parempaa ja hienompaa. Laskujenkin kanssa tulee ongelmia ja vanhemmat murehtivat välillä lasten (Lisan) koulutusrahastoa, että riittääkö se.

Mutta, Simpsonien köyhällä perheellä on omakotitalo, jossa on 3 makuuhuonetta, heillä on kaksi autoa ja kolme lasta. Kaiken tämän elättää isä Homer omalla palkallaan, koska Marge on kotiäiti. Näin oli meilläkin, kun minä olin lapsi kasarilla ja ysärillä. Molemmat vanhemmat olivat osa-aikatöissä. Välillä isällä oli enemmän hommaa, välillä äidillä. Meillä oli 2 autoa (vanhoja, mutta silti), omakotitalo, nintendo, pleikkari, kaksi telkkaria, 3 lasta, 3 kissaa, 2 hevosta, koira ja kani.

Minä olen 41v., sitä vanhempaa milleniaanien porukkaa, ja voin vain haaveilla esimerkiksi omasta talosta. Kallein omaisuuteni on mummon vanha kaulakoru.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta pitäisi löytyä sen verran itsekkyyttä, että hankkii lapsen. Kuka sinusta huolehtii vanhana, jos sinulla ei ole lasta. Elämä käy todella tylsäksi puolison kanssa, jos ei hankita lapsia. Lapsi tuo elämään iloa. Ota itseäsi niskasta ja hoida kansalaisuusvelvollisuus. Kasvata lapsesi yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi.

Sinun lapsesi tietysti työskentelee palvelutalossa aikuisena ja huolehtii minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lapsia syntyy vain joko omasta valinnasta tai koska ei ole ehkäisyä käytettävissä. Maapallon kantokyvyn kannalta nyt väistämätön väestön väheneminen vaan tulee liian myöhään.

Se on se ja sama mitä suomalaiset tekevät tai jättävätkö lapset tekemättä maailman kannalta. Intia, Kiina ja Afrikka ovat maita, jossa vela-naisia ei tunneta, tai siitä välitetä. Vauvattomuudella saavutetaan ainoastaan se, että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon.

Kiinassa tälläkin hetkellä väestö vähenee, sillä yhden lapsen politiikka on vähentänyt erityisesti lisääntymisikäisiä naisia. Tätä nykyä siellä taitaa olla jo kolmen lapsen -politiikka käytössä, sillä väestö sielläkin ikääntyy vauhdilla. Samansuuntainen kehitys on käynnissä Intiassa. Ainoa paikka missä väestö kasvaa holtittomasti on Saharan eteläpuolinen Afrikka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nuori nainen synnyttää lapsen, kasvattaa ja hoitaa sitä ja sama pyörä pyörii niin eihän nainen ole kuin pelkkä synnytys-hoitokone?

Milloin ihminen sitten elää, 20-40 on kuitenkin se "the elämä", sitten alkaakin jo vaivat ja kolotukset eikä voi enää elää täysillä, vaikka haluaisi.

Miten niin milloin sitten elää? Se lapsi on osa sitä elämää. Ei lapsenkaan kanssa ole vain yhtä ainoata tapaa elää. Onko ajatus tässä, että ihan kaikki muu kuin joku tietynlainen standardimainen lastenhoito pitäisi laittaa 20 vuodeksi tauolle, kun lapsi syntyy?

Olen eri, mutta kyllä koen että lapsi rajoittaa elämää ja lapsen kanssa eletään lapsen ehdoilla, ei välttämättä niin kuin itse haluaisit.

Pikkulapsivaiheessa omat harrastukset voi jäädä, jos ei saa lapselle hoitajaa tai ei yksinke

En nyt ymmärrä tätä valitusta. Tietenkään pikkulasta ei voi jättää yksin kotiin kun köyhät kaupassa. Tämä on ihan yksinkertainen perusasia. Pikkulapsi kulkee rattaissa helposti mukana kaupassa, ostoksetkin kulkee rattaiden alakorissa ilman kantamista. Autolla yhtä helposti.

Miksi kaksi aikuista ei voisi sopia keskenään, kumpi hoitaa lasta toisen harrastaessa? Matkustamisen ei myöskään tarvitse loppua.

Vierailija kirjoitti:

Taloustilanteen kyllä allekirjoitan, muut on ehkä vähän niin ja näin.

4. kohtaan kyllä se on että ihan molemmissa sukupuolissa on tuota "ehkä sitten joskus lapsia". kaikki haluavat vaan elää nykyään sellaista huoletonta elämää.. niin miehet kuin naisetkin.

Onko sinun mielestäsi tämä nykyinen elämä kovinkin huoletonta?

Minusta tämä on ollut sellaista kyytiä viime vuodet eikä loppua näy, että ihan sama onko siinä liuta lapsia tuomassa lisästressiä vai ei. Yksi hyttysenpaska isossa läjässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lapsia syntyy vain joko omasta valinnasta tai koska ei ole ehkäisyä käytettävissä. Maapallon kantokyvyn kannalta nyt väistämätön väestön väheneminen vaan tulee liian myöhään.

Se on se ja sama mitä suomalaiset tekevät tai jättävätkö lapset tekemättä maailman kannalta. Intia, Kiina ja Afrikka ovat maita, jossa vela-naisia ei tunneta, tai siitä välitetä. Vauvattomuudella saavutetaan ainoastaan se, että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon.

Kiinassa tälläkin hetkellä väestö vähenee, sillä yhden lapsen politiikka on vähentänyt erityisesti lisääntymisikäisiä naisia. Tätä nykyä siellä taitaa olla jo kolmen lapsen -politiikka käytössä, sillä väestö sielläkin ikääntyy vauhdilla. Samansuuntainen kehitys on käynnissä Intiassa. Ainoa paikka missä väestö kasvaa holtittomasti on Saharan eteläpuolinen Afrikka

Saharan eteläpuolisessa Afrikassakin syntyvyys laskee jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetoaminen ettei ole rahaa tehdä lapsia on puhtaasti tekosyy. jokainen tietää että suomessa on ihan hyvät tuet myös täysin köyhänkin hankkia lapsia.

Urakeskeisyys on itsekkyyden seurausta.

-milleniaali joka on etsinyt vaimoa 20 vuotta tuloksetta.

 

Sinulla on kohtalotovereita. Toivotaan muutosta asiaan.

 

Ajoitkohan tällä takaa, että nimenomaan naisten urakeskeisyys on itsekkyyden seurausta?

Miksi olisin naisena uhrannut urani perhe-elämän takia, tyytynyt elelemään jollain minimillä ja tukien varassa ilman, että kartutan säästöjä ja varallisuutta? Katsellen samalla vierestä kun mies kerryttää omaisuuttaan ja etenee urallaan...

Minusta tässä ei ole kyse itsekkyydestä, vaan tasa-arvosta; tuohan on naisen näkökulmasta ihan todella huono

Suomessa ei ole milloinkaan ollut normi, että mies elättää. Naiset ovat aina käyneet töissä. 

Eikä se ole normi tänä päivänä enää missään maassa, missä laki ei kiellä naisia käymästä töissä. Lähtökohtaisesti naiset eivät halua olla miehen elätettävänä. Eivätkä olekaan, vaikka miehet valehtelevat esimerkiksi että Amerikassa mies elättää perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen myöhäiskeski-ikäinen mies ja olen niiin onnellinen, että lopulta hankimme ja saimme lapsen.

Tämä. Ihan absurdia että täällä verrataan lapsen saamista johonkin matkailuun! Itse ollaan pariskunta joka lykkäsi ihan saamattomuuttaan lapsen hankkimista, teki väitöskirjat, matkusti, harrasti ja hommasi työpaikat. Oman kokemuksen mukaan mikään tuollainen ei tule LÄHELLEKÄÄN lapsen saamista. Eihän se eka vuosi tietysti herkkua ole, jos yöunet jäävät vähiin, mutta pitkälle plussan puolelle menee sekin.

Väestö on kasvanut yhdessä vuosisadassa noin miljardista 7,8 miljardiin. Kun ihmiset sanovat, että on tapahtunut väestöräjähdys, se on totta. Virhe on olettaa, että kasvu jatkuu, sanoo väestötieteeseen perehtynyt tietokirjailija ja mielipidetutkija Darrell Bricker.

Kanadalainen Bricker on kirjoittanut kollegansa John Ibbitsonin kanssa yhden viime vuosien puhutuimman kirjan väestönkasvusta.

Kirjan pääväite on, että seuraavan kolmen vuosikymmenen kuluessa maailman väkiluku kääntyy laskuun, ja laskun alettua se ei enää pysähdy. Kutistumme lukumääräisesti yhä pienemmäksi, kohti tuntematonta.

Kirjoittajat nojaavat väestöennusteisiin, jotka pitävät todennäköisenä, että 11 miljardin sijaan väestö kääntyy laskuun paljon aikaisemmin. Ehkä 8,5 miljardissa tai alle, uskoo Bricker. Jos katsoo väestölaskuria, siihen ei ole enää kauaa.

Väestöräjähdyksen sijaan meitä odottaa ennen pitkää väestökato. Kirjan nimi on Empty Planet, Tyhjä planeetta.

Tyhjä planeetta, todellako?

Tyhjä planeetta oli parempi nimi kuin vähän niin kuin tyhjä planeetta. Oikeasti kukaan ei tiedä varmasti, miten alas väestö laskee. Yritämme kirjassa vain korjata kertakaikkisen väärää näkemystä siitä, että maailman väkiluku olisi karkaamassa käsistä, Bricker sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myöhäiskeski-ikäinen mies ja olen niiin onnellinen, että lopulta hankimme ja saimme lapsen.

Tämä. Ihan absurdia että täällä verrataan lapsen saamista johonkin matkailuun! Itse ollaan pariskunta joka lykkäsi ihan saamattomuuttaan lapsen hankkimista, teki väitöskirjat, matkusti, harrasti ja hommasi työpaikat. Oman kokemuksen mukaan mikään tuollainen ei tule LÄHELLEKÄÄN lapsen saamista. Eihän se eka vuosi tietysti herkkua ole, jos yöunet jäävät vähiin, mutta pitkälle plussan puolelle menee sekin.

Valitettavasti vaan se lapsiperhe-elämä kestää vähintään sen 18 vuotta- eikä ne haasteet teinien kanssa ainakaan helpota asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Me milleniaanit olemme varovaisia. Elämä on niin sekavaa ja epävarmaa. Samaan aikaan ikään kuin kaikki on mahdollista se on myös hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta.

Luulen, että ehkäisyn kehittyminen on vaikuttanut sikäli, että nyt lapsenteon tulee olla hyvin tietoinen päätös. Päätös on kuitenkin niin suuri, ja olo niin ristiriitainen, että se on vaikea tehdä. Kun "vahinkoja" ei tapahdu, eivät myöskään epävarmat, jotka olisivat ehkä tarvinneet ulkoisen "pakon",  hanki lapsia.

Huom. En todellakaan glorifioi ei-toivottuja raskauksia tai ikävöi maailmaa ilman ehkäisyä. Kunhan pohdin asiaa.

 

Näinhän se on. Lapsen saaminen on nykyään päätös. päätös jota ei haluta tehdä, oman mukavuuden ja toimeentulon vuoksi. Hiljan oli jossain juttua "vauvakuumeesta " ja sen merkityksestä lasten hankkimiselle. Kun perheissä on se vain pari lasta niin alle 30 v aikuiset altistuu kovin vähän lapsille arjessaan. On aikuisia ,jotka ei ole ikinä esim. joutuneet/ saaneet pitää vauvaa sylissään. Ne on outo ja rasittavan oloinen asia,joista haluaa pysytellä kaukana. Ennenwanhaan perheet oli suuria ja vanhemmat lapset joutui hoitamaan pienempiään ja sitten nuoremmat sisaruksaet jeesasi vanhempien sisarusten perheitä toimimalla lapsenlikkoina. Nykyisin ei tällaista ole. 

Bricker sanoo, että lähes kaikki ylikansoituksen pelätyt seuraukset nälänhädästä lapsikuolleisuuteen ja köyhyyteen menevät tilastollisesti parempaan suuntaan. Silti moni kokee maailman kehittyvän huonoon suuntaan.

Meillä on kuin kiveen kirjoitettu käsitys siitä, että maailman väestö räjähtää ja se jatkuu, kunnes tuhoamme planeettamme. Data ei kerta kaikkiaan tue sitä.

Niitä, jotka näkevät maailmanlopun väestönkasvussa, Bricker kutsuu malthusianilaisiksi ennustajiksi.

Väestötieteilijä Thomas Malthus (17661834) päätteli, että ihmiskunnan lisääntyessä eksponentiaalisesti ruoantuotannon rajat tulevat väistämättä vastaan. Hän uskoi sen johtavan köyhyyteen, nälänhätään ja kulkutauteihin.

Väestöräjähdys-termi syntyi 1960-luvulla, kun ihmiskunta kasvoi ennätysnopeasti. Kasvua siivitti 1900-luvulla nopea vaurastumisen, hyvinvoinnin kasvu ja lääketieteen kehitys. 

Stanfordin yliopiston väestötieteen professori Paul R. Ehrlichin varoitti kirjassaan The Population Bomb (1968), että ylikansoitus johtaisi ympäristökriiseihin, maailmanlaajuiseen nälänhätään ja mullistuksiin. Maailmassa oli tuolloin kolme miljardia ihmistä.

Darrell Brickerin mielestä käsitys hallitsemattomasta väestönkasvusta on nykytiedon valossa vanhentunut.

Viralliset tahot ja populaarikulttuuri ovat ruokkineet vuosikymmeniä mielikuvaa siitä, että väestönkasvu on karannut käsistä. Mielikuvasta on tullut niin vahva, että siitä on joskus vaikea käydä edes keskustelua, Bricker sanoo.

Kirjailija mainitsee yhtenä esimerkkinä suositun Avengers: Infinity War -elokuva (2018), jossa elokuvan pahis, Thanos, haluaa puolittaa ihmiskunnan tehdäkseen maailmasta paremman paikan.

Bricker haluaa kumota mielikuvat faktoilla. Sellainen on, että maailman väkiluvun kasvu on hidastunut jo 50 vuotta. Jos kehitys ei tee täyskäännöstä, se johtaa väestön pienenemiseen.