Milleniaalin näkökulma syntyvyyden laskuun
Olen lapseton milleniaali (nainen). Myös kaikki ystäväni ovat lapsettomia. Haluaisin perheellistyä lähivuosina. Kuulun kuitenkin vähemmistöön ystäväpiirissäni, suuri osa joko tietää ettei halua, tai sitten vieläkin arpoo, että haluaisiko "sitten joskus" vai ei. Alla luetellut syyt ovat omia kokemuksiani, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni yleisimpä syitä lykätä/luopua lasten hankinnasta.
1. Seksuaalikasvatus. Sukupolveni on saanut hyvän mutta tiukan ehkäisyvalistuksen. Sen osana edelleen jossain takaraivossa istuu ajatus, että (vahinko-)raskaus olisi sama kuin pilaisi koko loppuelämänsä.
2. Ympäristöahdistus. Maailma on todennäköisesti ollut aika erilainen ennen nykyistä informaatiotulvaa. Kuulunen vieläpä oikein siihen kohderyhmään, jolle kohdistetaan ympäristön kurjistuvaan tilaan liittyvää uutisointia. Omaa hiilijalanjälkeä laskeskellessa tulee mieleen, haluanko pahentaa tilannetta tai olenko syyllinen sen pahenemiseen, jos alan vielä tehtailla uusia ihmisiä maapallolle.
3. Taloustilanne. Siitä huolimatta että olen ystäväpiirini hyväosaisimpia (hyvä tulotaso, vakityö, kumppanilla sama tausta), epävarmuus ja huoli pärjäämisestä ahdistaa. Työntekijän oikeuksien heikennyksiä, leikkauksia, uhkailua ja pelottelua siitä että talous ja esimerkiksi eläkejärjestelmä romahtavat. Iso kuva on tietysti se, että tarvitaan lisää niitä veronmaksajia. Mutta yksilönä mietin, että pitäisikö olla lisääntymättä ja säästää. Lapsettomissa ystävissäni on paljon niitä, jotka edelleen opiskelevat tai ovat pätkätöissä. Tai kumppanilla se tilanne. Ilman sitä vakautta en yhtään ihmettele, ettei perheen perustaminen ole prioriteettilistan kärjessä
4. Miehet ja deittailu. Olin vuosia deittimarkkinoilla etsimässä ikäistäni miestä, joka haluaisi myös perheellistyä. Olen onnekas, kun lopulta sellaisen löysin. Mutta kerkesin kyllä vajota epätoivoon ennen sitä. Ikäiseni miehet tuntuivat hyvin usein olevan lastenhankinnan suhteen sillä linjalla, että "sitten joskus, ehkä". Tätä näen myös ystävieni parisuhteissa; miesosapuoli, jolla biologinen kello ei tikitä samaan tahtiin, venyttää pahimmillaan vuosia omaa harkinta-aikaansa ja antaa sillä välin näitä ympäripyöreitä vastauksia. On kyllä myös naispuolisissa ystävissäni näitä "ehkä joskus" -tyyppejä. Syyt tälle varmaan samat kummallakin sukupuolella. Parisuhteen totaalinen puuttuminen kyllä, nyt kun mietin, lienee omilla ystävilläni se todellinen/yleisin syy tuon tyyppiselle vastaukselle. Tulkitsen tilanteessa vastauksen niin, että haave on, mutta ehtiikö toteutua.
5. Huoli jaksamisesta. Suunnilleen koko ystäväpiirini kokee tai on kokenut jonkinasteista uupumusta, joihin syyt liittynevät todennäköisesti työelämän, ylipäänsä työllistymisen, taloustilanteen, yleisen maailmatilan murehtimiseen. Eikä ruuhkavuosia varsinaisesti kuvata mediassa ainakaan yhtään helpompana ajanjaksona. Myöskin suuren osan ystävistäni on opinnot tai työelämä kuljettanut satojen kilometrien päähän tukiverkosta.
6. Vapauden, nuoruuden ihannointi. Sukupolveni arvottaa matkustelun, kokemukset, vapauden, nuoruuden niin korkealle, että ajatus lapsiperhearjesta tuntuu aika ankealta. Myöskin paljon törmää ainakin netin palstoilla syyllistävään asenteeseen, joita jo perheellistyneisiin kohdistetaan silloin, kun he uskaltavat jossain paljastaa toteuttaneensa tätä puolta itsestään viemällä vaikkapa lapset viikonlopuksi isovanhempien luo tai päiväkotiin omana vapaapäivänään. Se on sääli, koska näin lapsettoman näkökulmasta siihen lasten hankintaan kannustaisi huomattavasti enemmän tarinat ja kokemukset siitä, miten myös se oma aika ja vapaus on edes jollain tyydyttävällä tavalla onnistuttu yhdistämään.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvää pohdintaa. Mutta kuten itsekin ehkä tiedät, nuo syyt eivät ole hyviä. Riskit ovat naiselle paljon suuremmat kuin miehelle. Jos käy niin, että kaduttaa 45-vuotiaana? Mies voi lähteä ja etsii nuoren naisen. Sinä et voi valita uudelleen. Lapsia tekemään vaan rohkeasti!
Kuten tiedä, lasten haluamiseen tai haluamattomuuteen ei tarvita syitä. Ei hyviä tai huonoja. Jokaisen oma valinta ja yleensä tehdään tunteen perusteella. Minä halusin lapsia. Oli myös aika, jolloin en halunnut lapsia. Kun halusin lapsia tein kaikkeni saadakseni niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala on koko yhteiskuntaa rollback:ata menneiden vuosikymmenten tilanteeseen, jolloin lapsen hankkiminen oli halutumpi ja ehkä huolettomampikin asia, tietoa ja vaihtoehtoja ei ollut niin paljon, eikä yhteiskunta ei ollut niin laitostunut / byrokratisoitunut.
Toisaalta eihän se niin saisi toimiakaan, että ihmiset saataisiin lisääntymään valheen avulla ja tietoa pimittämällä, se vain pitäisi saada houkuttelevaksi kaiken tiedon ja vaihtoehtojenkin kera.
Ennen ihmiset uskoi jumalaan. nykyään vain 20%
Miksi pitäisi uskoa?. Ei Jumala kenenkään kakaroita elätä eikä järkkää pätkä työläisille töitä ja varattomille rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi kertoa miksi niitä lapsia pitäisi hankkia? Miksi syntyvyyden väheneminen olisi ongelma?
Nytkin on 200 000 työttömänä. Eivät ne työpaikat ainakaan lisäänny kun robotit ja tekoäly vievät työpaikkoja koko ajan.
Hyvä vain että väki vähenee.
Vain 200 000 työtöntä? Eiköhän oikea numero ole lähemmäs 400 000?
Sittenhän olisi aikaa olla kotiäitinä tai -isänä. Se on taloudellisesti tiukkaa, mutta elämässä on muutakin kuin raha. Raha ei lohduta sitten vanhana, kun ei ole ketään, josta välittää tai joka välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vetoaminen ettei ole rahaa tehdä lapsia on puhtaasti tekosyy. jokainen tietää että suomessa on ihan hyvät tuet myös täysin köyhänkin hankkia lapsia.
Urakeskeisyys on itsekkyyden seurausta.
-milleniaali joka on etsinyt vaimoa 20 vuotta tuloksetta.
Sinulla on kohtalotovereita. Toivotaan muutosta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivero olisi myös ilmastoteko
Suomalaiset hankkivat viime vuonna enemmän koiria kuin vauvoja
Maailmassa on yli miljardi koiraa!!
Herätkää!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009540051.htmlNiin? Koirasta pääsee koska tahansa eroon, mikäli niin haluaa- kakarasta ei milloinkaan.
Älä nyt. Jotain rajaa sentään.
Ja edelleenkö jaksatte jauhaa? Miksi te heterot ensin itse HALUATTE estää synnytykset mm. Kiinassa, Koreassa ja Intiassa ja sitten tulette määkimään naisia takaisin? Kaiken lisäksi akat poistivat oman sukupuolensa väestöstä :DD että olette typeriä. Miksi pakotettu poikien synnytys kääntyy ekologiseksi vapaudeksi mutta täysin pakottamaton syntyvyys on ongelma? Huh huh miten kaksinaamaisia miehet ovat! Aina repimässä reikiä oman etunsa mukaan. Tyttöjä ei muuten haluta AVIOMIEHEN sukuun liittymisen takia ja silti te pellet suositte sitä kaikista syrjivintä miehen nimeä.
Lapsiluku on valinta. Kas kun nimi ja lastenhankinta on aina pakko tehdä miehen oikkujen mukaan, muuten valinnan kirkuminen loppuu siihen paikkaan.
En tee lapsia niin kauan kun nimet menevät vain miesten kautta. En tee laillisella oikeudella yhtään mitään niin kauan kun akkojen syrjintä on absoluuttista. Naisethan myös itse vastustivat äänioikeuttaan! Haha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen höpöhöpö-lista. Oletkohan nyt varmasti millenniaali vai tätä nuorempaa sukupolvea? Minä olen milleniaali ja lähes kaikilla kavereilla ja samanikäisillä tutuilla on lapsia. Tässä syyt, miksi niillä muutamalla lapsettomalla ei ole lapsia:
- Ei ole löytänyt miestä.
- Ei pysty raskautumaan.
- Sairaus, minkä vuoksi jaksaminen kortilla.
- Ei vielä lapsia, mutta todennäköisesti hommaavat lapsia lähivuosina, kun saavat ostettua isomman kodin.
Olen noin 30-vuotias milleniaali, eli sieltä nuoremmasta päästä. Voihan se olla, että 10v päästä tilanne on toinen, mene ja tiedä. Mukava kuulla, että toisenlaisiakin näkemyksiä on. Tuo oma listani on tehty tosiaan ihan omalta kokemuspohjaltani, joten siinä esiintyy lähinnä noin 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen naisten näkökulmaa.
Sitten me ollaan vähän eri ikäluokkaa. Itse olen jo lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä. Teille nuoremmille on varmaan toitotettu paljon enemmän ilmastoasioita ja muuta katastrofointia koulussa, niin vaikuttaahan se asenteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla Hesoissa noin sadantonnin tulot että uskaltaisi ilman jatkuvaa penninvenytystä lisääntyä ja valikoida asuinalueen lapselle sopivaksi. Muualla taas työt ovat hyvin huteralla pohjalla. Taloudellinen upposukellus siis eniten hyydyttää omia lisääntymishaaveita. Toisekseen oikein sopivaa kumppania ei ole tullut vastaan. Viime vuosina maailma on totaalisesti seonnut, joten hyvä vaan ettei tullut hätiköidyttyä ja tehtyä lapsia.
Ne muut jossain kaukaisessa maassa saavat kyllä lapsia eivätkä piittaa maailman ongelmista ton taivaallista. Pidätkö ajatuksesta?
Kaukaisessa maassa asuvat repoanat lisääntyvät koska naisilla ei ole oikeuksia eikä mahdollisuutta ehkäisyyn. Lisäksi siellä puuttuu kaikkinainen sosiaaliturva, joten muksuja tehdään liukuhihnalta, jotta joku niistä elää aikuiseksi ja lopulta elättää vanhempansa kun he ei siihen itse kykene
Parin milenniaalin vanhempana tunnistan nuo ap:n listaamat syyt. 80- ja 90- luvuilla olimme huolettomampia ja uskoimme että kaikki järjestyy kun vain yrittää. Ja että kyllä elämä kantaa. Nyt sanoisin että se oli monessa mielessä virheuskomus.
Muistaakseni silloin joskus ei ollut parisuhdeMARKKINOITA, ilmastonmuutoksen olemassaoloa vasta todisteltiin, elämän lapsiperheessä ei tarvinnut olla täydellistä (hyvä riitti), yrittävälle töitä löytyi, jos ei muuta niin pätkätyöputki, hirveästi ei pyöriskelty oman ja muiden mielen ongelmissa. Mutta osalla miehistä kyllä silloinkin oli haaveena villi, noin 48-vuotiaana päättyvä nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi kertoa miksi niitä lapsia pitäisi hankkia? Miksi syntyvyyden väheneminen olisi ongelma?
Nytkin on 200 000 työttömänä. Eivät ne työpaikat ainakaan lisäänny kun robotit ja tekoäly vievät työpaikkoja koko ajan.
Hyvä vain että väki vähenee.
Vain 200 000 työtöntä? Eiköhän oikea numero ole lähemmäs 400 000?
Sittenhän olisi aikaa olla kotiäitinä tai -isänä. Se on taloudellisesti tiukkaa, mutta elämässä on muutakin kuin raha. Raha ei lohduta sitten vanhana, kun ei ole ketään, josta välittää tai joka välittää.
Valitettavasti nyt vaan ilman rahaa on mahdotonta elää ja lasta kasvattaa . Nykyisellään kun on aivan tarpeeksi tässä yhteiskunnassa hyödytöntä ja laiskaa porukkaa elätettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on todellakin muuttunut siihen suuntaan, että jopa 30-vuotiaista puhutaan nuorina. Kaupungin nuorisotyö on suunnattu 17-vuotiaille. Juuri äsken oli aamu-tv:n uutisissa joku tutkimus, että nuoret eivät enää halua ostaa omistusasuntoa. Kyselyyn osallistuneet olivat 18-30-vuotiaita.
En tiedä, mitä te muut tästä ajattelette? Minun mielestäni 30-vuotias ei kuitenkaan ole nuori, vaan aikuinen. Itse sain esikoisen 27-vuotiaana, mikä oli täysin normaali ikä tuolloin 20 vuotta sitten. Koin olevani ihan aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen, en mikään nuori. Jotenkin tämä tällainen ajattelu, että 3-kymmpinen on vielä nuorisoa, lisää vain tätä ajattelua, ettei ole mikään kiire perustaa perhettä. Media lisää tätä tekemällä jatkuvasti juttuja 49-vuotiaista julkkisnaisista, jotka ovat saaneet lapsen. Kyllä, on ennen muinoinkin käynyt niin, että vielä 5-kymppisenä on tapahtunut ihme, ja perheeseen on syntynyt ns. iltatähti. Mutta ny
Mainitsit lopuksi lapsettomuushoidot, mutta se rivi ei näy tässä lainauksessa. Ihan äskettäin näin uutisen, että lapsettomuushoito onnistuu parhaiten, jos nainen on kohtalaisen nuori. Suomeksi sanottuna naisen pitäisi olla "lapsentekoiässä". 40-vuotiailla tai 45-vuotiailla onnistumisen mahdollisuus on todella pieni. Tämä kerrottiin ulkomaisella TV-kanavalla ja ohjelmassa moitittiin yksityisiä klinikoita, jotka olivat antaneet asiakkailleen epärealistisia toiveita mahdollisesta raskaudesta. Klinikka ei tietenkään luvannut kenellekään lasta varmuudella, mutta tavallinen ihminen ei ymmärrä miten pieni prosentti hoidoista oikeasti johtaa toivottuun lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Parin milenniaalin vanhempana tunnistan nuo ap:n listaamat syyt. 80- ja 90- luvuilla olimme huolettomampia ja uskoimme että kaikki järjestyy kun vain yrittää. Ja että kyllä elämä kantaa. Nyt sanoisin että se oli monessa mielessä virheuskomus.
Muistaakseni silloin joskus ei ollut parisuhdeMARKKINOITA, ilmastonmuutoksen olemassaoloa vasta todisteltiin, elämän lapsiperheessä ei tarvinnut olla täydellistä (hyvä riitti), yrittävälle töitä löytyi, jos ei muuta niin pätkätyöputki, hirveästi ei pyöriskelty oman ja muiden mielen ongelmissa. Mutta osalla miehistä kyllä silloinkin oli haaveena villi, noin 48-vuotiaana päättyvä nuoruus.
Itsekin menin naimisiin opiskelutoverini kanssa 21 vuotiaana. Ilman mitään markkinoita oli hengailtu samassa kaveriporukassa muutama vuosi. Opiskeltiin, valmistuttiin, mentiin töihin laitettiin koti ja sitten mies ehdotti että tehdään muksut. Niin tehtiin kolme kpl. Esikoisen syntyessä olin 27 v ja laitoksella titukeersttiin vanhaksi ensisynnyttäjäksi. Kokoajan meillä on ollut yhteiset tilit ja varat. Ei olla laskettu kuka maksaa mitäkin vaan on toimittu kaikessa perheen etu edellä. Samoin sisaruksillani on kolme milleniaalia lasta kullakin ja kaikki me vanhemmat olemme edelleen naimisissa alkuperäisen kumppanin kanssa.
Lapsilla on ollut pitkiäkin parisuhteita, mutta ei sellaista johon olisi voinut lapsia tehdä. Luulisin, että suurin syy siihen ettei lapsia tule, on juuri siinä, ettei löydy sopivaa luotettavaa kumppania. Taloudellinen puoli kaikilla on korkeakoulutettuina ei pääkaupunkiseudulla asuvina kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetoaminen ettei ole rahaa tehdä lapsia on puhtaasti tekosyy. jokainen tietää että suomessa on ihan hyvät tuet myös täysin köyhänkin hankkia lapsia.
Urakeskeisyys on itsekkyyden seurausta.
-milleniaali joka on etsinyt vaimoa 20 vuotta tuloksetta.
Sinulla on kohtalotovereita. Toivotaan muutosta asiaan.
Ajoitkohan tällä takaa, että nimenomaan naisten urakeskeisyys on itsekkyyden seurausta?
Miksi olisin naisena uhrannut urani perhe-elämän takia, tyytynyt elelemään jollain minimillä ja tukien varassa ilman, että kartutan säästöjä ja varallisuutta? Katsellen samalla vierestä kun mies kerryttää omaisuuttaan ja etenee urallaan...
Minusta tässä ei ole kyse itsekkyydestä, vaan tasa-arvosta; tuohan on naisen näkökulmasta ihan todella huono diili. Eri asia olisi, jos vielä tänä päivänä olisi normi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja asiat järjesteltäisiin niin, että toinen luo uraa ja elättää perhettä toisen ollessa kotona, ja kaikki rahat olisivat yhteisiä. Varmaan näitäkin vielä on, mutta jotenkin tuntuu, että enemmän on sitä että naisia tähän tyyliin syytetään itsekkyydestä kun haluavat luoda uraa, mutta niistä omista ansioista ei oltaisi todellakaan valmiita luopumaan, vaan sen pitäisi mennä juurikin niin että se nainen jättää oman uransa luomatta (tai ainakin lykkää sitä kunnes lapset tehtynä), ei kerrytä säästöjä ja jää sitten puille paljaille jos ero tulee. Kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollinen lapsesi syntyisi silti parempiin ja turvallisimpiin oloihin kuin suunnilleen kaikki esivanhempansa.
Juurikin näin. Yhtään ilmastonmuutosta vähättelemättä, jokaisella sukupolvella on ollut oma syynsä pelätä maailman tuhoutumista, ja aina vaan pallo pyörii radallaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsia syntyy vain joko omasta valinnasta tai koska ei ole ehkäisyä käytettävissä. Maapallon kantokyvyn kannalta nyt väistämätön väestön väheneminen vaan tulee liian myöhään.
Se on se ja sama mitä suomalaiset tekevät tai jättävätkö lapset tekemättä maailman kannalta. Intia, Kiina ja Afrikka ovat maita, jossa vela-naisia ei tunneta, tai siitä välitetä. Vauvattomuudella saavutetaan ainoastaan se, että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon.
Hyvää pohdintaa. Olen itsekin samaa ikäluokkaa ja allekirjoitan kyllä monen noista kohdista. Tuohon seksuaalikasvatuksen oheen lisäisin myös parantuneet ehkäisymenetelmät. En itse koe, että omaan lapsettomuuteeni (olen vela) olisi seksuaalikasvatus merkittävällä tavalla osallisena, mutta teiniraskauksien väheneminen luotettavalla ehkäisyllä on varmasti myös syy siihen, miksi yhä harvempi hankkii lapsen nuorena (<30v). Niitä ei pääse tulemaan vahingossa, eikä näitä vahinkoja silloin myöskään voida päättää pitää. Aika moni olisi jäänyt nytkin syntymättä, jos kaikki lapset olisivat suunniteltuja perheenlisäyksiä. Kaiken kaikkiaan kyse on hyvästä asiasta, mutta kyllähän se vaikuttaa myös vanhempiin naisiin ja tuo tietynlaista vapauden ja turvan tunnetta, kun parisuhteessa ei tarvitse enää pelätä yllätysraskauksia ja lapsien hankkiminen voi oikeasti olla suunniteltua eikä vaan erittäin todennäköinen sivuvaikutus. Ainakin muistan oman isoäitini kertoneen lapsuudestaan monilapsisessa perheessä 1940 luvun alkupuolella, että lapsia vaan tuli, oli iso-isomummo niitä vailla tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen itsekäs teko hankkia yhtäkään lasta tähän maailmaan.
Se lapsi joutuu syntymään tänne koska SINÄ haluat. Siltä lapselta ei kysytä mitään.
Minä en voisi sellaista päätöstä tehdä. Jos itse olisin se lapsi ja voisin päättää, en todellakaan tänne syntyisi.
Et varmasti pysty takaamaan että lapsen elämästä tulee hyvä tai edes siedettävä. Se lapsi kasvaa, tulee aikuiseksi ja minkälainen maailma häntä odottaa? Ja vain koska hänen vanhempansa (yleensä äiti, isälle yhdentekevää) itsekkäästi niin haluaa.
Ei se ole pelkästään että kun minä minä minä minä haluan.
Oletat virheellisestI että sielut eivät halua syntyä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on todellakin muuttunut siihen suuntaan, että jopa 30-vuotiaista puhutaan nuorina. Kaupungin nuorisotyö on suunnattu 17-vuotiaille. Juuri äsken oli aamu-tv:n uutisissa joku tutkimus, että nuoret eivät enää halua ostaa omistusasuntoa. Kyselyyn osallistuneet olivat 18-30-vuotiaita.
En tiedä, mitä te muut tästä ajattelette? Minun mielestäni 30-vuotias ei kuitenkaan ole nuori, vaan aikuinen. Itse sain esikoisen 27-vuotiaana, mikä oli täysin normaali ikä tuolloin 20 vuotta sitten. Koin olevani ihan aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen, en mikään nuori. Jotenkin tämä tällainen ajattelu, että 3-kymmpinen on vielä nuorisoa, lisää vain tätä ajattelua, ettei ole mikään kiire perustaa perhettä. Media lisää tätä tekemällä jatkuvasti juttuja 49-vuotiaista julkkisnaisista, jotka ovat saaneet lapsen. Kyllä, on ennen muinoinkin käynyt niin, että vielä 5-kymppisenä on tapahtunut ihme
Taas ei toimi lainaukset, mutta vastaan sinulle, joka kerroit lapsettomuushoidoista ja siitä, etteivät nekään takaa lapsen saamista iän lisääntyessä. Kyllä, se on juuri näin. Ystäväni tuli helposti raskaaksi alle 30-vuotiaana, mutta eron jälkeen löysi sopivan (myös perhe-elämään sopivan ja sitoutuvan) miehen vasta 40-vuotiaana. Ovat nyt muutaman vuoden käyneet kalliissa lapsettomuushoidoissa tuloksetta. Tästäkään ei juuri puhuta, kuten ei siitäkään, että nämä 5-kymppiset julkkisäidit tuskin ovat raskautuneet ilman hoitoja, ja siltikin se on harvinaista.
Tällainen ilmapiiri, jossa 3-kymppiset lasketaan nuorisoksi ja 5-kymppiset ensisynnyttäjät normaaliksi asiaksi, lisää todellakin tätä ajatusta, että mikään kiire perheen perustamiseen ei ole.
Olen itsekin milleniaali enkä vaihtaisi lapsetonta elämääni mihinkään. Rakastan ja arvostan vapauttani.
Ne muut jossain kaukaisessa maassa saavat kyllä lapsia eivätkä piittaa maailman ongelmista ton taivaallista. Pidätkö ajatuksesta?