Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milleniaalin näkökulma syntyvyyden laskuun
26.03.2024 |
Olen lapseton milleniaali (nainen). Myös kaikki ystäväni ovat lapsettomia. Haluaisin perheellistyä lähivuosina. Kuulun kuitenkin vähemmistöön ystäväpiirissäni, suuri osa joko tietää ettei halua, tai sitten vieläkin arpoo, että haluaisiko "sitten joskus" vai ei. Alla luetellut syyt ovat omia kokemuksiani, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni yleisimpä syitä lykätä/luopua lasten hankinnasta.
1. Seksuaalikasvatus. Sukupolveni on saanut hyvän mutta tiukan ehkäisyvalistuksen. Sen osana edelleen jossain takaraivossa istuu ajatus, että (vahinko-)raskaus olisi sama kuin pilaisi koko loppuelämänsä.
2. Ympäristöahdistus. Maailma on todennäköisesti ollut aika erilainen ennen nykyistä informaatiotulvaa. Kuulunen vieläpä oikein siihen kohderyhmään, jolle kohdistetaan ympäristön kurjistuvaan tilaan liittyvää uutisointia. Omaa hiilijalanjälkeä laskeskellessa tulee mieleen, haluanko pahentaa tilannetta tai olenko syyllinen sen pahenemiseen, jos alan vielä tehtailla uusia ihmisiä maapallolle.
3. Taloustilanne. Siitä huolimatta että olen ystäväpiirini hyväosaisimpia (hyvä tulotaso, vakityö, kumppanilla sama tausta), epävarmuus ja huoli pärjäämisestä ahdistaa. Työntekijän oikeuksien heikennyksiä, leikkauksia, uhkailua ja pelottelua siitä että talous ja esimerkiksi eläkejärjestelmä romahtavat. Iso kuva on tietysti se, että tarvitaan lisää niitä veronmaksajia. Mutta yksilönä mietin, että pitäisikö olla lisääntymättä ja säästää. Lapsettomissa ystävissäni on paljon niitä, jotka edelleen opiskelevat tai ovat pätkätöissä. Tai kumppanilla se tilanne. Ilman sitä vakautta en yhtään ihmettele, ettei perheen perustaminen ole prioriteettilistan kärjessä
4. Miehet ja deittailu. Olin vuosia deittimarkkinoilla etsimässä ikäistäni miestä, joka haluaisi myös perheellistyä. Olen onnekas, kun lopulta sellaisen löysin. Mutta kerkesin kyllä vajota epätoivoon ennen sitä. Ikäiseni miehet tuntuivat hyvin usein olevan lastenhankinnan suhteen sillä linjalla, että "sitten joskus, ehkä". Tätä näen myös ystävieni parisuhteissa; miesosapuoli, jolla biologinen kello ei tikitä samaan tahtiin, venyttää pahimmillaan vuosia omaa harkinta-aikaansa ja antaa sillä välin näitä ympäripyöreitä vastauksia. On kyllä myös naispuolisissa ystävissäni näitä "ehkä joskus" -tyyppejä. Syyt tälle varmaan samat kummallakin sukupuolella. Parisuhteen totaalinen puuttuminen kyllä, nyt kun mietin, lienee omilla ystävilläni se todellinen/yleisin syy tuon tyyppiselle vastaukselle. Tulkitsen tilanteessa vastauksen niin, että haave on, mutta ehtiikö toteutua.
5. Huoli jaksamisesta. Suunnilleen koko ystäväpiirini kokee tai on kokenut jonkinasteista uupumusta, joihin syyt liittynevät todennäköisesti työelämän, ylipäänsä työllistymisen, taloustilanteen, yleisen maailmatilan murehtimiseen. Eikä ruuhkavuosia varsinaisesti kuvata mediassa ainakaan yhtään helpompana ajanjaksona. Myöskin suuren osan ystävistäni on opinnot tai työelämä kuljettanut satojen kilometrien päähän tukiverkosta.
6. Vapauden, nuoruuden ihannointi. Sukupolveni arvottaa matkustelun, kokemukset, vapauden, nuoruuden niin korkealle, että ajatus lapsiperhearjesta tuntuu aika ankealta. Myöskin paljon törmää ainakin netin palstoilla syyllistävään asenteeseen, joita jo perheellistyneisiin kohdistetaan silloin, kun he uskaltavat jossain paljastaa toteuttaneensa tätä puolta itsestään viemällä vaikkapa lapset viikonlopuksi isovanhempien luo tai päiväkotiin omana vapaapäivänään. Se on sääli, koska näin lapsettoman näkökulmasta siihen lasten hankintaan kannustaisi huomattavasti enemmän tarinat ja kokemukset siitä, miten myös se oma aika ja vapaus on edes jollain tyydyttävällä tavalla onnistuttu yhdistämään.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet milleniaani niin sitten on tosi kiire jo.
Nuorin milleniaaleihin kuuluva ikäluokka taitaa täyttää tänä vuonna 28.
Miehillä ei ole kiirettä. naisten kohdalla juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivero olisi myös ilmastoteko
Suomalaiset hankkivat viime vuonna enemmän koiria kuin vauvoja
Maailmassa on yli miljardi koiraa!!
Herätkää!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009540051.html
Varsinkin kun koira aiheuttaa vuodessa saman verran päästöjä kuin ajaisi 10 000 km maastoautolla.
Lapsi aiheuttaa paljon suuremmat päästöt. Lasten hankkijoiden pitäisi maksaa haittaveroa jokaisesta kersastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivero olisi myös ilmastoteko
Suomalaiset hankkivat viime vuonna enemmän koiria kuin vauvoja
Maailmassa on yli miljardi koiraa!!
Herätkää!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009540051.html
Varsinkin kun koira aiheuttaa vuodessa saman verran päästöjä kuin ajaisi 10 000 km maastoautolla.
Lapsi aiheuttaa paljon suuremmat päästöt. Lasten hankkijoiden pitäisi maksaa haittaveroa jokaisesta kersastaan.
Eli ehdotat m a. s. s. a. m. u. r. h. a. a ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvää pohdintaa. Mutta kuten itsekin ehkä tiedät, nuo syyt eivät ole hyviä. Riskit ovat naiselle paljon suuremmat kuin miehelle. Jos käy niin, että kaduttaa 45-vuotiaana? Mies voi lähteä ja etsii nuoren naisen. Sinä et voi valita uudelleen. Lapsia tekemään vaan rohkeasti!
Naiselle lasten synnyttäminen nimenomaan on paljon suurempi riski kuin miehelle.
Riskiä voi hallita ja pienentää vain sillä, ettei tee lapsia ollenkaan.
Pienin riski on tehdä lapsi 15-20 vuotiaana.
Päinvastoin. Tuonikäisenä on suurimmat riskit.
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivero olisi myös ilmastoteko
Suomalaiset hankkivat viime vuonna enemmän koiria kuin vauvoja
Maailmassa on yli miljardi koiraa!!
Herätkää!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009540051.html
Niin? Koirasta pääsee koska tahansa eroon, mikäli niin haluaa- kakarasta ei milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli 30 v. asti ajatus, että en hanki lapsia koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Asiaa mietittyäni hankin kuitenkin 2 kpl:tta ja yllätyin miten helppoa kaikki on ollut. Pikkuvauva-aika oli väsyttävää, mutta nyt lapsista on paljon iloa ja seuraa. En ole omaa elämää laittanu tauolle vaan lapset kulkevat mukana harrastuksissa. Nyt olin vklp:n laskettelureissussa ja mummo lapsenvahtina. Välillä kavereiden lapsijuttuja kuunnellessa ihmettelen miksi asioista pitää tehdä liian vaikeita ja raskaita.
Ilmastoasioissa olen ajatellut, että opetan lapsille minimalistisempaa ajattelua ja ekologisia valintoja. Näin ei rahastakaan ole tiukkaa, vaikka hinnat nousevat. Iltapäivälehtien lööpit jätän lukematta ne ovat enimmäkseen turhia klikkiotsioita.
Ap hyvä lista ja itse näin lapsettomana ikisinkkumiehenä voin yhtyä kohtaan 3,4 ja 6 ainakin osittain.
3. Itse käyn töissä ja olen duunari, palkkaa saan noin 3200-3400 euroa kuukaudessa ja en ole varma pystyisinkö elättämään lasta koska asuminen ja auto on nyt vaan niin kallista. Parempi palkka jos olisi niin se nostaisi intoa tehdä lapsia.
4. Deittailusta sen verran että parisuhdetta on vaikea saada ja minun mielestä parisuhdemarkkinat on tosi pinnallista nykyään. En toki itse ole ollut se kovinkaan aktiivinen naistestenmetsästäjä joten syy on myös minussa etten naista löydä.
6. Tuntuu siltä että parisuhde ja vauva veisi minulta vapauden, ikisinkkuna koen että voin olla vapaa ja elää sellaista elämää mistä nautin. En tiedä nauttisinko vaippojen vaihtelusta yms.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tämä keskustelu otti aika erilaisen suunnan kuin olin kuvitellut. Tarkoituksena oli ehkä enemmänkin herätellä yleistä keskustelua syistä ja mahdollisista ratkaisuista
- Ap
Aloituksessa sanoit syyt ja siellä ne ratkaisut on. asenne muutosta vaaditaan. Nykyään alle 20 vuotias ei tee lapsia kuin vahingossa ja jopa avioliittokin on laitonta alle 18 vuotiailta.
Nuo ikärajat ovat aivan liian matalat.
Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, joten sitä nuorempien ei pidä tehdä lapsia eikä mennä avioliittoon. Ei alle 25-vuotias saa adoptiolastakaan mistään, koska on liian nuori, joten on aivan sairasta painostaa sen ikäisiä lastentekoon.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvää pohdintaa. Mutta kuten itsekin ehkä tiedät, nuo syyt eivät ole hyviä. Riskit ovat naiselle paljon suuremmat kuin miehelle. Jos käy niin, että kaduttaa 45-vuotiaana? Mies voi lähteä ja etsii nuoren naisen. Sinä et voi valita uudelleen. Lapsia tekemään vaan rohkeasti!
Niin, kenen kanssa niitä lapsia sitten mennään vain tekemään? Mun sisko on myös milleniaali (meillä ikäeroa 15v, itse olen vanhempi) ja hän tuskailee juuri tämän asian kanssa. Oman ikäiset miehet, ne siis joita deittailee ja joiden kanssa voisi kuvitella perustavansa perheen, eivät halua vielä sitoutua eikä varsinkaan perustaa perhettä. Todella moni orastava suhde on kaatunut tähän, että mies ilmoittaa, että hän haluaa lapsia sitten joskus 45-vuotiaana, etsii sitten jonkun alle 30v naisen kun on aika perustaa perhe. Onko tuokaan ensinnäkään mikään itsestäänselvyys, että joku 27v nuori nainen haluaa sitten lapsia 45-vuotiaan miehen kanssa?!
Naiset kyllä tietävät biologiset rajoitteensa, ja siskolleni tämä alkaa olla jo aika ahdistavaa, kun on 33-vuotias, suurin haave on ollut jo vuosikausia perhe. Ihan normaali haave, että löytää hyvän miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Mutta kun nämä miehet elävät jotain pitkitettyä nuoruutta ja kuvittelevat löytävänsä nuoren synnyttäjän siinä vaiheessa, kun itse ovat lähempänä 50v valmiita asettumaan aloilleen. Sisko alkaa kallistua siihen vaihtoehtoon, että tekee lapsen yksin.
Ja kyllä, on myös sitten niitä miehiä, jotka haluavat sen perheen myös ns. normaalissa iässä eli noin 3-kymppisenä. Mutta aina ei sitten tosiaan kohtaa kemiat sun muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin todella paljon näitä kysymyksiä, olen 33v nainen.
Ympäristön näkökulmasta ajatukseni on tosin aika erilainen kuin aplla: "Omaa hiilijalanjälkeä laskeskellessa tulee mieleen, haluanko pahentaa tilannetta tai olenko syyllinen sen pahenemiseen, jos alan vielä tehtailla uusia ihmisiä maapallolle."
En itse mieti mahdollisen lisääntymiseni aikaansaamaa ympäristökuormitusta vaan sitä, onko maailma edes elinkelpoinen tuleville jälkeläisilleni. Vastaus on, että ei ole. Maapallo ei todennäköisesti ole edes oman elinaikani loppuun elinkelpoinen. Olisi hulluutta ajatella itsekkäästi ja tehdä lapsia "koska minä haluan"-mentaliteetilla, välittämättä todella oleellisista seikoista, jotka eivät kosketa itseä, mutta jotka vaikuttavat suoraan jälkikasvun elämänlaatuun..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v nainen. Pätkätöitä ja välillä työttömänä. En voisi kuvitellakaan tekeväni lapsia nykyiseen yhteiskuntaan. En halua lapseni joutua kiusatuksi, koska hänellä on köyhä äiti, jolla ei ole varaa ostaa nykymaailman vaativia statussymboleitä. Mieluummin yksin köyhänä, kun alistaisin lapseni koulukiusatuksi. Pelkään nykyistä yhteiskuntaa
Kun katsoo ikääsi niin voi todeta ettei tämä ketju juurikaan kosketa sinua. Ainoastaan voit osallistua aiheeseen liittyviin kansalaisaloitteisiin jos sellaisia syntyy.
Miten niin? Hänellä on joka tapauksessa vähintään 10 vuotta lisääntymisaikaa ja hyvässä lykyssä 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tämä keskustelu otti aika erilaisen suunnan kuin olin kuvitellut. Tarkoituksena oli ehkä enemmänkin herätellä yleistä keskustelua syistä ja mahdollisista ratkaisuista
- Ap
Aloituksessa sanoit syyt ja siellä ne ratkaisut on. asenne muutosta vaaditaan. Nykyään alle 20 vuotias ei tee lapsia kuin vahingossa ja jopa avioliittokin on laitonta alle 18 vuotiailta.
Nuo ikärajat ovat aivan liian matalat.
Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, joten sitä nuorempien ei pidä tehdä lapsia eikä mennä avioliittoon. Ei alle 25-vuotias saa adoptiolastakaan mistään, koska on liian nuori, joten on aivan sairasta painostaa sen ikäisiä lastentekoon.
Tämä on juuri niitä yhteiskunnallisia asenne kysymyksiä. Feministit jankkaa näitä valheita aivojen kehityksestä joka päivä vaikka AIVOT KEHITTYY LÄPI ELÄMÄN!
Ennen seksuaalimoraalinvallankumousta 60-70 lukua asenne ilmapiiri oli aivan toinen. minun mummoni syntyi 1920 luvulla ja sai esikoisen 16 vuotiaana mikä oli täysin normaalia. hänen aivoissaan ei ollut mitään vikaa. ainoastaan hänen vanhempansa oli kasvattanut hänestä aikuisen.
Ympäristöahdistus.. Olen itsekin milleniaali ja ainoa, mikä ahdistaa on tuo ympäristöstä ahdistuminen. Suomessa ei todellakaan tarvitse potea minkään sortin ympäristöahdistusta, nyt haloo. Se on ehdottomasti surkein tekosyy, nimenomaan tekosyy, olla haluamatta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hankkimista sitä vasta saakin katua.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvää pohdintaa. Mutta kuten itsekin ehkä tiedät, nuo syyt eivät ole hyviä. Riskit ovat naiselle paljon suuremmat kuin miehelle. Jos käy niin, että kaduttaa 45-vuotiaana? Mies voi lähteä ja etsii nuoren naisen. Sinä et voi valita uudelleen. Lapsia tekemään vaan rohkeasti!
Miksi nuo syyt eivät ole hyviä?
Vierailija kirjoitti:
Ympäristöahdistus.. Olen itsekin milleniaali ja ainoa, mikä ahdistaa on tuo ympäristöstä ahdistuminen. Suomessa ei todellakaan tarvitse potea minkään sortin ympäristöahdistusta, nyt haloo. Se on ehdottomasti surkein tekosyy, nimenomaan tekosyy, olla haluamatta lapsia.
Ei siihen tarvita ahdistusta ettei halua osallistua liikakansoitukseen. Minä en jaksa ahdistua mutta kannan silti korteni kekoon ja jätän jälkikasvun hankkimatta.
Tosi hyvää pohdintaa aloittajalta. Samoja ajatuksia täälläkin, olen 30-vuotias nainen jos sillä on merkitystä.
Haluaisin lisätä vielä sen näkökulman, että nykyisillä deittimarkkinoilla kumppanuuden vaaliminen ei ole kovin trendikästä. Ihmisten kohtaaminen on nykymaailmassa vaikeaa ja deittisovelluksissa kahlaaminen turhauttavaa.
Lisäksi minua ottaa päähän naisten syyllistäminen alhaisesta syntyvyydestä. Tätä on näkynyt esim. Väestöliiton ulostuloissa: aina löytyy joku asiantuntija kertomaan, että naiset eivät muka ymmärtäisi oman hedelmällisyytensä rajoja. Väärin.
Itse erosin vastikään useamman vuoden avoliitosta siksi, että mies kyllä kovasti väitti haluavansa perheen, omakotitalon ja farmariauton, mutta kun olisi pitänyt tehdä asian eteen jotakin, kaikki oli joko ihan sama tai ehtiihän sitä myöhemminkin. Esimerkiksi perheen perustamisen toiveista puhuminen oli ehdoton ei, kun ei se kuulemma ollut ajankohtaista moneen vuoteen. Tein tästä jahkailusta omat johtopäätökseni ja muutin pois.
Kumppaniin pitää voida luottaa 100% niin henkisesti kuin taloudellisestikin, kun lapsista haaveillaan. Perhe tulisi nähdä yksikkönä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää erityisesti jos halutaan, että toinen vanhemmista hoitaa lasta kotona edes parin vuoden ajan. Tällainen on kuitenkin nykypäivänä yhä harvinaisempaa: tiedän itsekin tapauksia, joissa toinen vanhempi on käyttää omia säästöjään maksaakseen kulut 50-50 myös ollessaan kotihoidontuella kotona, samalla kun toinen porskuttaa tyytyväisenä töissä ja laittaa rahansa sukanvarteen. Kotona oleva vanhempi saa lisäksi osakseen narinaa, jos kaikki ei ole koko ajan tiptop. Parhaassa tapauksessa se työssäkäyvä lopulta lähtee ja jättää toisen vanhemman kitkuttamaan siinä vaiheessa, kun säästöt on syöty ja toinen puilla paljailla. Miksikö? Koska kumppanuus puuttuu ja perhe on vain rasite.
Tekisinkö lapsia jos riskinä on joutua tällaiseen suhteeseen? Ei kiitos.
Ehkä Väestöliiton kannattaisi syyllistämisen sijaan kehittää vaikka deittiappi perheellistymistä toivoville sinkuille, jos sinne löytyisi samanhenkisiä ihmisiä kohtaamaan toisiaan :)
Olen myöhäiskeski-ikäinen mies ja olen niiin onnellinen, että lopulta hankimme ja saimme lapsen.
Yhteiskunta on todellakin muuttunut siihen suuntaan, että jopa 30-vuotiaista puhutaan nuorina. Kaupungin nuorisotyö on suunnattu 17-vuotiaille. Juuri äsken oli aamu-tv:n uutisissa joku tutkimus, että nuoret eivät enää halua ostaa omistusasuntoa. Kyselyyn osallistuneet olivat 18-30-vuotiaita.
En tiedä, mitä te muut tästä ajattelette? Minun mielestäni 30-vuotias ei kuitenkaan ole nuori, vaan aikuinen. Itse sain esikoisen 27-vuotiaana, mikä oli täysin normaali ikä tuolloin 20 vuotta sitten. Koin olevani ihan aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen, en mikään nuori. Jotenkin tämä tällainen ajattelu, että 3-kymmpinen on vielä nuorisoa, lisää vain tätä ajattelua, ettei ole mikään kiire perustaa perhettä. Media lisää tätä tekemällä jatkuvasti juttuja 49-vuotiaista julkkisnaisista, jotka ovat saaneet lapsen. Kyllä, on ennen muinoinkin käynyt niin, että vielä 5-kymppisenä on tapahtunut ihme, ja perheeseen on syntynyt ns. iltatähti. Mutta nykyään tätä pidetään jotenkin normaalina, vaikkei biologia on mihinkään muuttunut. Toki lapsettomuushoidot ovat kehittyneet.
Alue: Aihe vapaa
Kiitti äiti!
-vahinko.