Onko lapsettomien elämä helpompaa?

Usein ne perheelliset joille lapsiperhe-elämä on jotenkin kovin vaikeaa, ovat eläneet aika lailla pumpulissa aikuisikänsä, kuten katsoo näitä kommentteja kuinka lapset kasvattavat yms. Eli heillä ei ole ollut niitä kasvattavia kokemuksia aikaisemmin ja sitten lapsen saaminen onkin aivan ihmeellisen rankkaa kun ei saa asettaa itseään etusijalle. Tämähän on monen yksineläjän arkea myös, että omaa itseä ei ole koskaan saanut asettaa etusijalle, mutta tätähän eivät pumpulissa eläneet ymmärrä.

Mun mielestä tää on jotenkin hassua, että puhutaan vaan aina siitä pikkulapsiajasta. Sitähän kestää tosi vähän aikaa! Mun lapset oli pienenä hyvää seuraa ja nyt kun ne on teinejä, niin aivan mahtavaa seuraa. 

Mulle on ihan sama tekeekö muut lapsia vai ei. Mutta mun mielestä on vääristynyttä, jos se valinta lapsettomuuteen perustuu vain siihen, että pikkulapsiaika on vaativaa. 

Ei tietysti pitäisi luottaa siihen, että jälkeläiset huolehtii sinusta siinä vaiheessa kun olet vanha, mutta kun nyt olen seurannut omien isovanhempieni (ovat siinä 90-vee) hoitoa ja sitä, miten se ei meinaa järjestyä inhimillisesti muuten kuin mun vanhempien ja tätien/enojen väsymättömällä asioihin puuttumisella niin kyllä mua vähän hirvittäisi olla lapseton. Mummi ja ukko laitettiin eri paikkoihin hoitoon, vaikka halusivat samaan paikkaan, sitten kun pääsivät samaan paikkaan piti vääntää apuvälineistä ja muusta, kivunlievityksen&lääkkeiden saamisen ja lääkäriin pääsemisen kanssa on niin ja näin, perään pitää kysellä ja kaiken päälle huonekin siivotaan huonosti (tosin kun oli huonosti siivottu, niin ilmeni että lääkkeiden antamisessa oli ongelmaa, kun Ukko oli jemmannut pillereitään sängyn alle, kun eivät kunnolla katsoneet, että hän ottaa ne). 

Niin että mä kyllä yritän pitää suhteeni jälkikasvuun sillä tasolla, että ne 50 vuoden päästä tahtoo vielä mun parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman elämä on helpompaa, mutta siltikin henkisesti köyhempää. Vanhempi kasvattaa lasta ja lapsi ennen kaikkea vanhempaa. Vastaavaa kokemusta ei saa mistään muusta. 

En antaisi mistään hinnasta tätä upeaa kokemusta pois. 

Ja henkistä rikkautta oli vain yhtä lajia?

Sinä et ainakaan ole tainnut saada kovin paljoa irti tästä elämästä. Etkä myöskään ole kasvanut, ainakaan henkisesti, ihan raakile olet.

Lapsettomat käyvät mm sellaisen prosessin läpi, että mikä on merkityksellistä ihmisessä itsessään, kun lapselliset ulkoistavat tämän muihin ihmisiin eli jälkeläisiinsä. Eli jäätte kovin paljosta paitsi.

Onko lapsettomat sitten kuitenkin  lähtökohtaisesti jotenkin parempaa valiojoukkoa?

Ihmetyttää nämä lapselliset, joilla ei ole merkitystä elämällään ilman lapsia sekä ovat ihan vajaita sekä epäkypsiä ennen lapsiaan. Pelkkää tyhjyyttä. Voi raukat teitä. 

Joskus olen kokenut lapsettomana, että minulle on jopa oltu kateellisia siitä vapaudesta. Sitä ei ole sanottu ääneen, mutta sen on joistain asioista voinut  aistia. Silloin tulee mieleen,että sanoisin, että ihan oma valinta on ollut hankkia lapsia,että älä minua syytä :D. Eli tehty mikä tehty, ei voi enää valittaa. Tälläisiä asioita ovat olleet vapaapäivien hiljaiset, hitaat aamut ja vapaus lähteä minne tahansa, milloin tahansa spontaanisti.

Ei näy kasvattavan vanhempaa, niin suppea ja kliseisellä tavalla näköalaton ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman elämä on helpompaa, mutta siltikin henkisesti köyhempää. Vanhempi kasvattaa lasta ja lapsi ennen kaikkea vanhempaa. Vastaavaa kokemusta ei saa mistään muusta. 

En antaisi mistään hinnasta tätä upeaa kokemusta pois. 

Tällaisen "analyysin" tehnyt ihminen on kyllä ennen kaikkea henkisesti rutiköyhä. 

On helpompaa jos lapsia ei halua. Mutta jos lapsia oikeasti haluaa niin ei edes mieti onko elämä helppoa vai ei. Me halusimme elää lapsiperhe-elämää ja onneksi saimme 2 ihanaa lasta. Elämä on ollut juuri sellaista kuin halusimmekin. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja omillaan mutta emme voisi kuvitella elämää ilman heitä. Parasta mitä on saatu aikaiseksi!

On se helpompaa. Mutta pitääkö elämässä päästä mahdollisimman helpolla? Tylsä ajatus. Haukotuttaa. 

Jos haluatte lapsen niin älkää miettitkö. Tehkää se. Ihmiset käyttää ihan liikaa aikaa arpomiseen että kannattaako ja siinä elämä sitten menee istuessa ja katsellessa kun toiset uskaltavat elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, lapset ovat siunaus, mikä jo tekee lapsellisista erittäin etuoikeutettuja. Sen lisäksi kaikki lapsiin liittyvät etuudet, palvelut, kaikki lapsille ja vanhemmille järjestetyt tapahtumat ja muut vapaa-ajan kerhot ja muut jutut, miten paljon huomiota ja tukea onkaan olemassa vain sen takia, että on ollut etuoikeutettu ja saanut lapsen. 

No kuule toisille ne lapset olisi suuri suru ja epätoivottu asia. Noita palveluita ei tosiaankaan kaipaa.

Epätoivottu? Suomessa ei pakoteta lapsentekoon. Valitettavasti joissakin muissa maissa pakotetaan. 

Yksi hyppäsi katolta, ei kuollut vaan vammautui. Toinen menetti työkyvyn.

Molemmat suomalaisia ja pakotettuja. Tapahtui noin 20 vuotta sitten.

Mikä kysymys tämä nyt on, tietenkin on helpompaa elämä jos ei ole lapsia huollettavana. Toki sitten vanhuuden päivillä niistä aikuisista lapsista voi olla apua, paljonkin, mutta voi olla olemattakin. Sen varaan ei oikein voi laskea. 

Ja tietenkään ei voi yleistää että kaikilla lapsettomilla olisi aina helpompaa kuin lapsiperheillä, koska tilanteita on niin erilaisia. Lapset toisaalta tuovat elämään myös iloa ja merkitystä - se saattaa joskus olla ratkaiseva voimavara jonka avulla jaksaa nousta vaikeasta paikasta. Mutta noin keskimäärin ajateltuna kyllä on helpompaa olla lapseton.

Täällä yksi lapseton. Koen kyllä, että meillä on ollut ruuhkavuodet, kun olemme auttaneet vanhan äitini hoidossa. Äiti menehtyi hiljattain, ja nyt ensimmäistä kertaa olemme siinä tilanteessa, että meillä ei ole töiden lisäksi velvotteita. Älkää ymmärtäkö väärin, koin kunnia-asiakseni osallistua äidin hoitoon, mutta se oli niin kokonaisvaltaista, että nyt täytyy oikeasti miettiä elämälle muutakin sisältöä. Jotain uutta harrastusta voisin aloittaa, ystäviä voisi nähdä enemmän, pientä matkailua harrastaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää on jotenkin hassua, että puhutaan vaan aina siitä pikkulapsiajasta. Sitähän kestää tosi vähän aikaa! Mun lapset oli pienenä hyvää seuraa ja nyt kun ne on teinejä, niin aivan mahtavaa seuraa. 

Mulle on ihan sama tekeekö muut lapsia vai ei. Mutta mun mielestä on vääristynyttä, jos se valinta lapsettomuuteen perustuu vain siihen, että pikkulapsiaika on vaativaa. 

 

Totta! Minusta esim koiran omistajuus on paljon helpompaa kun on kotona useampia lenkittäjiä, kun teini-ikäiset lapset hoitaa osan lenkeistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vertailla. Kaikkien lapsettomien elämä ei ole samanlaista eikä kaikkien perheidenkään elämät. On myös vähän väärä lähtökohta miettiä vain tietynlaisten asioiden kautta, kenen elämä on "helpompaa". Pitää miettiä sitä, mikä on mielekästä elämää kenellekin. Ja tähän ei siis ole yleistettävää vastausta, koska se, mikä tuo elämänsisältöä yhdelle, ei ole samaa toiselle. Tärkeintä on se, että voi elää itsensä näköistä elämää ja saa elämäänsä sellaisia asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi.



Itse koen hotellissa nukkumisen vähän semitylsäksi, mutta matkustelusta tykkään. Just olin kahden lapseni kanssa ulkomailla - joten en ihan tajua, että miten niin hotellilomat eivät muka olisi mahdollisia sellaiselle, jolla on lapsia. Pelkän hotellin takia en itse jaksaisi lähteä, eli sen takia m

Mutta toisaalta kun niin lapsettomien kuin perheellisten elämän helppouteen ja vaikeuteen vaikuttavat todella monet asiat. Jonkun elämä voi lasten myötä jopa helpottua, ainakin joiltain osin. Jollekin sitten taas lapseton elämä on kaikin puolin helpompaa. Jonkun kohdalla taas terveyteen, työhön, ihmissuhteisiin, tms liittyvät haasteet ja vaikeudet ovat se ratkaiseva asia siinä, kuinka vaikeaa elämä on.

Useimmiten lapset ei kyllä ainakaan helpota näitä terveyteen, työhön ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita ja vaikeuksia. Mutta totta on, että joskus lapsista voi olla tietyllä tapaa hyötyä tai ainakin he voivat antaa iloa ja voimaa arkeen. Ja lapsettomuus voi lapsia haluavalle olla niin suuri suru, että se tekee koko elämästä ilotonta. 

Vierailija kirjoitti:

On se helpompaa. Mutta pitääkö elämässä päästä mahdollisimman helpolla? Tylsä ajatus. Haukotuttaa. 

Jos haluatte lapsen niin älkää miettitkö. Tehkää se. Ihmiset käyttää ihan liikaa aikaa arpomiseen että kannattaako ja siinä elämä sitten menee istuessa ja katsellessa kun toiset uskaltavat elää. 

Mikä se kellekin sitten on tylsää? Sinulle lapseton elämä, minulle elämä biolapsen kanssa. Lapsellisen elämän olen jo kertaalleen elänyt itse lapsena, ei pätkääkään kiinnosta lapsielämä vanhemman roolissa. Haluan ja koen kaikkea uutta, enkä vieressä seuraa ja fasilitoi toisen elämää. 

Typerä provo, mutta vastaan kuitenkin kun kerran keskustelu on jo pitkällä.

Lapset ovat perheenjäseniä siinä kuin muutkin, toki itsetehtyinä rakkaampia vielä kuin sisarukset tai omat vanhemmat, koska lapset on kaikille aina tärkeimmät ihmiset maailmassa. 

Perheenjäsenistä on paljon iloa, oli ne ketä hyvänsä, mutta harvemmin ne asioita helpottavat. Aina kun on joku toinen paikalla jonka mielipide pitää ottaa huomioon, asiat mutkistuu. Kun on yksin, ja tekee kaikki päätökset itse, vain omia intressejä ajatellen, on helpointa. Heti kun tulee vaikka lemmikki kuvioihin, asiat mutkistuu, pitää miettiä mihin kissa, koira tai gerbiili hoitoon kun lähden viikoksi matkalle. Tai kun on puoliso, niin se haluaakin eri paikkaan lomalle, sillä on eri aikaan loma kun sulla, se ei tykkää kaikista samoista ruuista kuin sinä, teillä ei ole täysin samanlainen sisustusmaku, se toinen roudaa sun kotiis jotain ihme kamaa josta sinä et piittaa jne.

Toki toinen ihminen voi auttaa sua jossain, ja siten helpottaa sun elämää, mutta sitten se taas vaikeuttaa jossain muussa jutussa. Harva kuitenkaan silti haluaa elää täysin yksin erakkona.

"Töiden lisäksi ei ole mitään velvoitteita."

Tämä ap:n toteamus ei liity muuhun kuin itsekkyyteen ja varmasti se hänenlaisilleen tuottaa helppoa elämää. Aika moni muu lapseton hoitaa esim. ikääntyviä vanhempiaan ja jotkut hoitavat sairasta puolisoaan. He eivät todellakaan lähde tuosta vaan hotellilomille. 

Mutta tämän palstan lapsettomathan eivät välitä koskaan kenestäkään muusta kuin itsestään eivätkä osaa ajatella muilta kannoilta elämäänsä. 

Puolison he jättävät heti, jos tämä sairastuu, koska "hyi, velvoitteet". 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää on jotenkin hassua, että puhutaan vaan aina siitä pikkulapsiajasta. Sitähän kestää tosi vähän aikaa! Mun lapset oli pienenä hyvää seuraa ja nyt kun ne on teinejä, niin aivan mahtavaa seuraa. 

Mulle on ihan sama tekeekö muut lapsia vai ei. Mutta mun mielestä on vääristynyttä, jos se valinta lapsettomuuteen perustuu vain siihen, että pikkulapsiaika on vaativaa. 

 

Juuri näin. Samaa aina ihmettelen. Että eikö ne ihmiset itse hoksaa, että eivät itsekään ole enää vanhempiensa hoidettavia, ja aika pitkään kotona asuessaankin itse kävivät vessassa ja söivät, ja jopa tekivät avuksi kotitöitä. Jokainen meistä on elänyt pikkulapsiperhearkea, itse ollen se pikkulapsi. En minä ainakaan ollut mitenkään hankala tai rasittava lapsi vanhemmilleni, eikä ole olleet omat lapsetkaan minulle. Systeri oli vastasyntyneenä muutaman kk rasittava kun itki paljon, mutta sen jälkeen on ollut hyvin helppo lapsi, ja nyt hänellä on itsellään neljä lasta, ja hänenkin lapsensa on kaikki hyvätapaisia, pari jo aikuista, eikä mitään ongelmia ole ollut. Toki jos itse on ollut lapsena kauhukakara, niin voi ollakin hyvä idea olla lisääntymättä, kun lapset perii ne sun geenit.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen kokenut lapsettomana, että minulle on jopa oltu kateellisia siitä vapaudesta. Sitä ei ole sanottu ääneen, mutta sen on joistain asioista voinut  aistia. Silloin tulee mieleen,että sanoisin, että ihan oma valinta on ollut hankkia lapsia,että älä minua syytä :D. Eli tehty mikä tehty, ei voi enää valittaa. Tälläisiä asioita ovat olleet vapaapäivien hiljaiset, hitaat aamut ja vapaus lähteä minne tahansa, milloin tahansa spontaanisti.

Niin, sellaista se on, että aina joskus ajattelee, että kun asiat olisi jotenkin toisin, ei olisi tuota ärsyttävää puolisoa tai kaveria, mutta sitten kuitenkin jonkun ajan päästä miettii, että on se kuitenkin aika ihana. Ihan sama pätee kaikkiin ihmisiin. Ja vapaapäivien hiljaiset hitaat aamut on taattuja kun teinit nukkuu iltapäivään asti. Ja oikeasti. Ei ihmiset kovinkaan usein lähde mihinkään niin spontaanisti vaikka olisivat yksin eläjiä. Siellä ne yksinään asuvat murjottavat kämpillä kun kukaan ei pyydä mukaan mihinkään, kun niillä on ne perheet ja kaikki... Kaikilla normaaleilla ihmisillä on esteitä tehdä spontaanisti mitä vaan, joko pitää olla töissä tai opiskelemassa, tai jos on työtön, ei ole rahaa tehdä mitään eikä matkustaa mihinkään.