Onko lapsettomien elämä helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vertailla. Kaikkien lapsettomien elämä ei ole samanlaista eikä kaikkien perheidenkään elämät. On myös vähän väärä lähtökohta miettiä vain tietynlaisten asioiden kautta, kenen elämä on "helpompaa". Pitää miettiä sitä, mikä on mielekästä elämää kenellekin. Ja tähän ei siis ole yleistettävää vastausta, koska se, mikä tuo elämänsisältöä yhdelle, ei ole samaa toiselle. Tärkeintä on se, että voi elää itsensä näköistä elämää ja saa elämäänsä sellaisia asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi.



Itse koen hotellissa nukkumisen vähän semitylsäksi, mutta matkustelusta tykkään. Just olin kahden lapseni kanssa ulkomailla - joten en ihan tajua, että miten niin hotellilomat eivät muka olisi mahdollisia sellaiselle, jolla on lapsia. Pelkän hotellin takia en itse jaksaisi lähteä, eli sen takia mitkään staycationit ei ole minun juttu.

Mutta toisaalta kun niin lapsettomien kuin perheellisten elämän helppouteen ja vaikeuteen vaikuttavat todella monet asiat. Jonkun elämä voi lasten myötä jopa helpottua, ainakin joiltain osin. Jollekin sitten taas lapseton elämä on kaikin puolin helpompaa. Jonkun kohdalla taas terveyteen, työhön, ihmissuhteisiin, tms liittyvät haasteet ja vaikeudet ovat se ratkaiseva asia siinä, kuinka vaikeaa elämä on.

On. Jokainen saa valita osansa tämän suhteen.

Totta hitossa teillä on helpompaa. Lasten kanssa on ihan uskomattoman rankkaa, tiedän koska olin itse pitkään "vela" ja mieli muuttui sitten 35:n jälkeen. Tosin mitä sitä kukaan tietää toisten vaikeuksista, eli kysymys ei ole täysin yksiselitteinen, mutta kai pystyt kuvittelemaan että on rankempaa jos tississäsi/ahkeessa roikkuu 24/7 flunssainen pikkuhirviö-kultamussukka ja yrität tehdä vaikka töitä keskittyneesti... Tai "pitää itsestäsi huolta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vertailla. Kaikkien lapsettomien elämä ei ole samanlaista eikä kaikkien perheidenkään elämät. On myös vähän väärä lähtökohta miettiä vain tietynlaisten asioiden kautta, kenen elämä on "helpompaa". Pitää miettiä sitä, mikä on mielekästä elämää kenellekin. Ja tähän ei siis ole yleistettävää vastausta, koska se, mikä tuo elämänsisältöä yhdelle, ei ole samaa toiselle. Tärkeintä on se, että voi elää itsensä näköistä elämää ja saa elämäänsä sellaisia asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi.



Itse koen hotellissa nukkumisen vähän semitylsäksi, mutta matkustelusta tykkään. Just olin kahden lapseni kanssa ulkomailla - joten en ihan tajua, että miten niin hotellilomat eivät muka olisi mahdollisia sellaiselle, jolla on lapsia. Pelkän hotellin takia en itse jaksaisi lähteä, eli sen takia m

Miten lapsen saanti helpottaa elämää? Ihmisille tulee tietenkin kaikenlaista muutakin ongelmaa ja haastetta elämään, osalle vähemmän osalle enemmän. Kun tulee vakava sairaus tai läheisen kuolea, niin se kärsitään sekä hoidetaan lapsiin liittyvät velvollisuudet myös siinä samalla. Onhan se helpompaa ilman lapsia.

On varmasti ilman koiraakin helpompi elää, kun ei tarvitse sitä ulkoiluttaa ja hoitaa, mutta toisaalta on niin ihanaa, kun on oma koira.

Vierailija kirjoitti:

. Lapset voivat muuttaa työn perässä ties minne niin ei lapset takaa vanhuuden turvaa.

Mun mutsilla on 84-vuotias ystävätär, jonka toinen lapsi kuoli viime vuonna ja toisen lapsen kanssa hän ei ole ollut tekemisissä 20 vuoteen, kun lapsi itse aikoinaan pisti välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vertailla. Kaikkien lapsettomien elämä ei ole samanlaista eikä kaikkien perheidenkään elämät. On myös vähän väärä lähtökohta miettiä vain tietynlaisten asioiden kautta, kenen elämä on "helpompaa". Pitää miettiä sitä, mikä on mielekästä elämää kenellekin. Ja tähän ei siis ole yleistettävää vastausta, koska se, mikä tuo elämänsisältöä yhdelle, ei ole samaa toiselle. Tärkeintä on se, että voi elää itsensä näköistä elämää ja saa elämäänsä sellaisia asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi.



Itse koen hotellissa nukkumisen vähän semitylsäksi, mutta matkustelusta tykkään. Just olin kahden lapseni kanssa ulkomailla - joten en ihan tajua, että miten niin hotellilomat eivät muka olisi mahdollisia sellaiselle, jolla on lapsia. Pelkän hotel

Kirjoitin "jonkun" ja "joiltain osin". Itse sain esikoisen aikoinaan opiskeluaikana. Siihen asti olin asunut kumppanin kanssa yksiössä ja piti käydä opintojen ohessa töissä, koska halusin välttää opintolainen nostamisen. Lapsen myötä pystyi muuttamaan isompaan, tilavaan asuntoon (saimme raskauden perusteella asunnon säätiöltä, jossa vuokrat olivat halvempia kuin yksityisellä), ja kotihoidontuella pystyin opiskelemaan ilman, että oli paineita opintolainasta. Eli elämä muuttui aika paljon leppoisemmaksi. Tämä nyt siis vain yksi, ehkä vähän harvinaisempi esimerkki. Eli oma kokemukseni oli, että lapsen syntymä helpotti elämää kokonaisuudessa. Ja koska olin toivonut lasta pitkään ja stressannut sitä, kun raskaus ei meinannut alkaa, helpotti tietysti siltäkin osin kun tämä stressi ja huoli poistui.

Voi tarjoutua hoitamaan sukulaisten lapsia tai jopa ottamaan yksinhuoltajan lapsen vaikka välillä viikonlopuiksi hoidettavaksi. Sukulaiseni tekee noin ja lapsesta on tullut hyvä ystävä omien lasten kanssa ja yksinhuoltajaäiti saa levätä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lapsettomalla on helpompaa. Minä en halunnut helppoa elämää, sillä se oman navan kaivelu alkoi tuntumaan tympeältä siinä vaiheessa, kun aikuistuin. Nyt elämäni on hyvää, lapset ovat elämäni tärkein asia ja tuntuu siltä, että olen kokonainen. Mikään viikonloppureissu tai raha ei voi korvata elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta lapset ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Nyt he ovat jo aikuisia.

Et näytä tuntevan lapsetonta elämää, joten eipä kannata hirveästi huudella. Selkeästi et ole ainakaan aikuistunut, kun pientä piikkiä pitää lyödä. Mukavaa kuulla, että elämäsi on täydentynyt. Huomioithan ettei kaikilla lähtökohtaisesti ole sitä tyhjiötä alunperinkään. Eikä sitä varsinkaan tarvitse hakea muista ihmisistä tai vaikkapa rahasta.

Vastasin kysymykseen ja minä koen asian tuolla tavalla. Jos sinä olet tyytyväinen oman napasi kanssa, niin ihan rauhassa. Minulla on muuta sisältöä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lapsettomalla on helpompaa. Minä en halunnut helppoa elämää, sillä se oman navan kaivelu alkoi tuntumaan tympeältä siinä vaiheessa, kun aikuistuin. Nyt elämäni on hyvää, lapset ovat elämäni tärkein asia ja tuntuu siltä, että olen kokonainen. Mikään viikonloppureissu tai raha ei voi korvata elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta lapset ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Nyt he ovat jo aikuisia.

Et näytä tuntevan lapsetonta elämää, joten eipä kannata hirveästi huudella. Selkeästi et ole ainakaan aikuistunut, kun pientä piikkiä pitää lyödä. Mukavaa kuulla, että elämäsi on täydentynyt. Huomioithan ettei kaikilla lähtökohtaisesti ole sitä tyhjiötä alunperinkään. Eikä sitä varsinkaan tarvitse hakea muista ihmisistä tai vaikkapa rahasta.

No näinpä, sinulla on vielä kovasti kasvua edessä, jotta osaisit katsoa asioita muidenkin näkökulmasta. Olettamasi ei lapsia=oma napa on väärä ja huono tulkinta. Maailmassa on muitakin ihmisiä ja velvoitteita kuin omat biolapset. 

Ei ole hankalaa ollenkaan. Nytkin on huhti-kesäkuussa jo kolme matkaa buukattu kavereiden kanssa ulkomaille. Sama vaimolla ja välillä sitten lastenkin kanssa. En vaihtaisi pois elämääni muuhun. Olemme hyvissä duuneissa ja koko ajan jää rahaa yli nytkin. Onhan se vekkulia paljonko sitten jää, kun lapset muuttaa joskus pois. Velattomat asunnotkin on kaikille lapsille valmiina jo Helsingissä, niin ei tarvitse sittenkään stressata.

T. kolmen lapsen vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hankalaa ollenkaan. Nytkin on huhti-kesäkuussa jo kolme matkaa buukattu kavereiden kanssa ulkomaille. Sama vaimolla ja välillä sitten lastenkin kanssa. En vaihtaisi pois elämääni muuhun. Olemme hyvissä duuneissa ja koko ajan jää rahaa yli nytkin. Onhan se vekkulia paljonko sitten jää, kun lapset muuttaa joskus pois. Velattomat asunnotkin on kaikille lapsille valmiina jo Helsingissä, niin ei tarvitse sittenkään stressata.

T. kolmen lapsen vanhempi

Näinhän se on. Lapset laskevat elintasoa olennaisesti vain köyhillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat elämän suola 

Suola on myrkkyä.

Suola estää pilaantumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lapsettomalla on helpompaa. Minä en halunnut helppoa elämää, sillä se oman navan kaivelu alkoi tuntumaan tympeältä siinä vaiheessa, kun aikuistuin. Nyt elämäni on hyvää, lapset ovat elämäni tärkein asia ja tuntuu siltä, että olen kokonainen. Mikään viikonloppureissu tai raha ei voi korvata elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta lapset ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Nyt he ovat jo aikuisia.

Et näytä tuntevan lapsetonta elämää, joten eipä kannata hirveästi huudella. Selkeästi et ole ainakaan aikuistunut, kun pientä piikkiä pitää lyödä. Mukavaa kuulla, että elämäsi on täydentynyt. Huomioithan ettei kaikilla lähtökohtaisesti ole sitä tyhjiötä alunperinkään. Eikä sitä varsinkaan tarv

Voi olla. Itse en vain jaksanut omaa napaani määräänsä enempää tonkia. Siltä se nimittäin alkoi tuntumaan. Ihminen parhaassa tapauksessa kasvaa koko elämänsä läpi.

Lapsettoman elämä on helpompaa, mutta siltikin henkisesti köyhempää. Vanhempi kasvattaa lasta ja lapsi ennen kaikkea vanhempaa. Vastaavaa kokemusta ei saa mistään muusta. 

En antaisi mistään hinnasta tätä upeaa kokemusta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman elämä on helpompaa, mutta siltikin henkisesti köyhempää. Vanhempi kasvattaa lasta ja lapsi ennen kaikkea vanhempaa. Vastaavaa kokemusta ei saa mistään muusta. 

En antaisi mistään hinnasta tätä upeaa kokemusta pois. 

Samaistun tähän kokemukseen. Lisäksi lapsen saamisen myötä sain vihdoin itseäni niskasta kiinni elintapojeni suhteen. Lopetin mm. 10 vuoden aski /päivä tupakoinnin. Paras motivaattori oli oma lapseni. Yritin aiemmin monta kertaa, ei onnistunut. Lapsen kehityksen seuraaminen sai mut pohtimaan elämää ja sen haurautta. Toivon että lopetin ajoissa ja vältän esim. keuhkosyövän. Niin kovasti haluan pysyä kiinni elämän syrjässä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jonkun aikaa on kyllä. Mutta ei sitten, kun juna on jo mennyt. Jäät paitsi paljosta elämään liittyvästä. Ja vanhana varsinkin ikävämpää. Et voi pyytää/toivoa apua keneltäkään ja kukaan ei välitä sinusta.

Ne jotka valitsevat lapsettomuuden, katuvat myöhemmin. Ja mies saattaa vielä 55 v huomata virheensä  ja lähtee.





Mikä tae lapsi on siitä, että voit pyytää apua joltakin tai joku välittää sinusta?  Mänttä-Vilppulasta löytynyt muumiokin varmaan eli samanlaisessa harhassa kuin sinäkin.

Meillä on miehen kanssa takana tuollaista lapsettoman pariskunnan elämää ja sitten tätä perhe-elämää. Tykkäämpi kumpikin tästä perhe-elämästä enemmän, emmekä vaihtaisi enää tuohon aikaisempaan elämään takaisin. Hyvä on ollut kokea monenlaista. Lasten kanssa parasta on ihan se arki, pienet asiat, joissa se ilo asuu. Lasten myötä ostimme myös talon, ja minä tykkään tosi paljon viettää vapaa-aikaani pihahommissa. Tykkään käydä lasten kanssa kirjastossa ja lainata luettavaa itselle ja lapsille. Tykkään lenkkeillä, hiihtää, pyöräillä. En mä oikein kaipaa mihinkään kauas. Töissä ja kotona pääasiassa olen.

Ei ole helpompaa. Ei elämän helppous ole siitä kiinni, onko lapsia vai ei. Lapsettomalla voi olla rankkoja vastoinkäymisiä, eikä ole edes sitä puolisoa helpottamassa arkea. Lapsiperheitä tuetaan yhteiskunnassa valtavasti. Lapset ovat normaali osa elämää, eikä tee elämästä helpompaa/vaikeampaa vaan muut tekijät vaikuttavat. Miten esim normaali lapsiperheellinen nainen olisi paremmassa asemassa kuin huonolla toimintakyvyllä oleva sinkku nainen, joka ei pääse juurikaan liikkumaan kodin ulkopuolella?

Se on erilaista