Onko lapsettomien elämä helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.

Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli  aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.

Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, hu

 

Hei! Tuo ei ollut minun logiikkani. Ei ihmisiinkään tietenkään voi luottaa, ja sitähän sillä rahalla juuri yritetään eli yritetään ostaa ihmisiä. Ei niin helppoa kuin voisi kuvitella.

 

Enemmän luottaisinkin läheisiin ihmisiin, omaan perheeseen ja sukuun kuin täysin vieraisiin ihmisiin, mahdollisesti joudut jopa mahdollisimman vieraiden ihmisten (ulkomaalaisten) varaan. Oletko todella ajatellut loppuun asti. 

 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on helppoa työttömänä kaupungin vuokra-asunnossa nyhjöttäen. Koko elämä menee tekemättä yhtään mitään. Makaa vaan sohvalla ja sykjeksii kattoon.

Lapset, kesämökit, ulkomaanmatkat ja työurat tekee elämästä vähemmän helppoa. Vaan toisaalta mikä taas olikaan elämän tarkoitus? Tekeekö se sohvalla makaaminen ihmisestä onnellisen?

Sitten kun päälläsi on muutama kuutio multaa se elämäntarkoitus on aivan yksi ja sama.Itse näen että eläessä kannattaa pyrkiä tekemään asioita jotka tekee sinulle hyvää mieltä.

Elämä on valintoja, meillä on erilaisia arvoja ja elämänmerkitys muodostuu erilaisista elämänfilosofioista. Vähän vaikea verrata appelsiineja ja omenoita, eikä tarvitsekaan.

Voi olla tai voi olla olematta. Mielekkäintä on vapaasti valittu omannäköisensä elämä sopuloimatta massan mukana.

EK. kätyreineen on ehkäisyväline.                                                                                                                            lHl

Jotkut taitavat tehdä lapsia, koska haluavat tuntea ittensä paremmaksi ihmiseksi. Tai painostuksesta. Näin he ovat täyttäneet yhteiskunnan hyväksynnän tms.merkillisen. Minä en tehnyt lasta, vaikka siihen melkein painostettiin ja jatkuvasti kyseltiin asiasta. Enää ei onneksi kysellä kun alan lähennellä kuuttakymmentä. En kadu pätkääkään lapsettomuuttani. Lapset voivat muuttaa työn perässä ties minne niin ei lapset takaa vanhuuden turvaa.

Halusin lapset nuorena ja sainkin. En tiedä olisiko elämä ollut helpompaa ilman lapsia, ehkä. Mutta toisaalta lapsien takia sitä on tehnyt elämässä sellaisia valintoja, jotka on tehnyt itseni onnelliseksi ja perheen elämästä helpompaa. Luulen, että ilman lapsia en olisi ikinä kouluttautunut pidemmälle, vaan olisin tyytynyt siihen palkkaan mitä työstäni sain ja käyttänyt muun ajan harrastuksiin, enkä olisi noussut urallani. Nyt elämässä on ollut nuoresta asti jotain minkä vuoksi saada parempi tulotaso. Eli ainakaan uramahdollisuuksia lapset eivät ole multa ikinä vieneet. Yöunet joskus, kun olivat pieniä, mutta sekään ei haittaa enää, kun ovat jo koululaisia.

Lapset ovat elämän suola 

No kyllä tietenkin on helpompaa ja siitä pitäisikin nauttia. Yksi isoimmista syistä, miksi olen vela, on se että en halua arkeeni liikaa ohjelmaa. Haluan, että aamuni ovat rauhallisia ja saan viikonloppua makoilla sängyssä ja tehdä hyvän aamupalan ja nauttia siitä, ehkä päivällä otan päikkärit. Perheelliset kaverit syyllistävät siitä, että voin ottaa päikkäreitä, enkä ole viikonloppuna jo aamu kymmeneen mennessä käynyt kaupassa, leikkipuistossa, pessyt kahta koneellista pyykkiä jne. Nämä ovat niitä jokaisen omia valintoja, eikös?

Totta kai lapsettomalla on helpompaa. Minä en halunnut helppoa elämää, sillä se oman navan kaivelu alkoi tuntumaan tympeältä siinä vaiheessa, kun aikuistuin. Nyt elämäni on hyvää, lapset ovat elämäni tärkein asia ja tuntuu siltä, että olen kokonainen. Mikään viikonloppureissu tai raha ei voi korvata elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta lapset ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Nyt he ovat jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.

Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli  aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.

Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.

Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkopojan kanssa IKEAan, laskemme ettemme alle 3 tunnin s

Totta tämäkin. Tulet saamaan paljon alapeukkuja, sillä monen lapsettoman psyyke ei kestä kertomiasi faktoja.

T. Lapseton

Voi miten suloinen aloitus. Montako palstaklisettä sait mahtumaan? Ja joo joo, tämä oli sun ensimmäinen aloituksesi palstalla, jota luet vain hyvin satunnaisesti / eksyit nyt jostain syystä tänne jonnekin Aihe Vapaa -sivustolle... :D

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Asun yksin ja maksan menoni yksin. Nytkin olen kauheassa vatsataudissa ja kukaan ei ole auttamassa. 

Mutta saat sairastaa kaikessa rauhassa sen sijaan, että norossa hoitaisit oksentavia kuivuvia lapsia samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.

Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli  aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.

Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.

Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkop

Laadukkaita vanhustenhoitopalveluja ei muuten ole tarjolla, ellet saa eläkettä 6000 euroa kuussa eli ole rikas. On ihan naurettavaa ajatella, että joku ostopalvelu korvaisi ihmissuhteet ja omat lapset.

On lapsettomana helmpompaa, sehän on päivän selvää. Lapset osa iso vastuu, vievät paljon aikaa ja rahaa, aiheuttavat huolta ja murhetta ja lisäävät elämään enemmän säätöä, ja muistettavia asioita, jotka ainakin vaikuttavat omaan kuormitukseeni merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lapsettomalla on helpompaa. Minä en halunnut helppoa elämää, sillä se oman navan kaivelu alkoi tuntumaan tympeältä siinä vaiheessa, kun aikuistuin. Nyt elämäni on hyvää, lapset ovat elämäni tärkein asia ja tuntuu siltä, että olen kokonainen. Mikään viikonloppureissu tai raha ei voi korvata elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta lapset ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Nyt he ovat jo aikuisia.

Et näytä tuntevan lapsetonta elämää, joten eipä kannata hirveästi huudella. Selkeästi et ole ainakaan aikuistunut, kun pientä piikkiä pitää lyödä. Mukavaa kuulla, että elämäsi on täydentynyt. Huomioithan ettei kaikilla lähtökohtaisesti ole sitä tyhjiötä alunperinkään. Eikä sitä varsinkaan tarvitse hakea muista ihmisistä tai vaikkapa rahasta.

Vaikea vertailla. Kaikkien lapsettomien elämä ei ole samanlaista eikä kaikkien perheidenkään elämät. On myös vähän väärä lähtökohta miettiä vain tietynlaisten asioiden kautta, kenen elämä on "helpompaa". Pitää miettiä sitä, mikä on mielekästä elämää kenellekin. Ja tähän ei siis ole yleistettävää vastausta, koska se, mikä tuo elämänsisältöä yhdelle, ei ole samaa toiselle. Tärkeintä on se, että voi elää itsensä näköistä elämää ja saa elämäänsä sellaisia asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi.



Itse koen hotellissa nukkumisen vähän semitylsäksi, mutta matkustelusta tykkään. Just olin kahden lapseni kanssa ulkomailla - joten en ihan tajua, että miten niin hotellilomat eivät muka olisi mahdollisia sellaiselle, jolla on lapsia. Pelkän hotellin takia en itse jaksaisi lähteä, eli sen takia mitkään staycationit ei ole minun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vertailla. Kaikkien lapsettomien elämä ei ole samanlaista eikä kaikkien perheidenkään elämät. On myös vähän väärä lähtökohta miettiä vain tietynlaisten asioiden kautta, kenen elämä on "helpompaa". Pitää miettiä sitä, mikä on mielekästä elämää kenellekin. Ja tähän ei siis ole yleistettävää vastausta, koska se, mikä tuo elämänsisältöä yhdelle, ei ole samaa toiselle. Tärkeintä on se, että voi elää itsensä näköistä elämää ja saa elämäänsä sellaisia asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi.



Itse koen hotellissa nukkumisen vähän semitylsäksi, mutta matkustelusta tykkään. Just olin kahden lapseni kanssa ulkomailla - joten en ihan tajua, että miten niin hotellilomat eivät muka olisi mahdollisia sellaiselle, jolla on lapsia. Pelkän hotellin takia en itse jaksaisi lähteä, eli sen takia mitkään staycationit ei ole minun juttu.

Kysymys koski ainoastaan elämän helppoutta, mielekkyys on aivan eri asia. Jotenkin kummallisen vaikea asia on vastata vain tähän kysymykseen helppouteen.  Vaikka kysymyksen tarkoitus olikin varmaan aloittaa tämä sama väsynyt vääntö lapsellisten ja lapsettomien välillä. Moni näköjään haksahtikin tähän ansaan taas.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.

Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli  aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.

Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.

Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkopojan kanssa IKEAan, laskemme ettemme alle 3 tunnin s

Heh, mistä tiedät että lapsesi tulevat auttamaan sinua? On myös niitä jotka vie eläkkeen, tai jättää makaamaan laitokseen ja lähettää joulukortin. Ja näitä on paljon!

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat elämän suola 

Suola on myrkkyä.