Onko lapsettomien elämä helpompaa?

kakarat maailmalla, ja elämä on todellakin helppoa, koska hoidettavana on enää ukko ja koti. ukko-parka käy vielä töissä puolet vuodesta, ja loput lomaillaan. aika mukavaa on elämä, ja oli kai se mukavaa silloinkin, kun kakarat oli kotona. tytär on kotiäiti, ja pojan vaimo samoin kotona lasten kanssa. meillä ja meidän lapsilla on vielä "perinteiset perhearvot". naiset kotona, ja miehet elättää perheensä. eli helpolla pääsee hameväki. koti kunnossa ja ukolle ruoka pöydässä kun töistä tulee. kaikki on tyytyväisiä. aina ollaan ihmetelty tuota uikutusta, että kotityöt pitää jakaa. ei pidä. se on naisen homma. mies saa auttaa jossain pienissä jutuissa, jos haluaa, pakko ei ole.

Vierailija kirjoitti:

"Töiden lisäksi ei ole mitään velvoitteita."

Tämä ap:n toteamus ei liity muuhun kuin itsekkyyteen ja varmasti se hänenlaisilleen tuottaa helppoa elämää. Aika moni muu lapseton hoitaa esim. ikääntyviä vanhempiaan ja jotkut hoitavat sairasta puolisoaan. He eivät todellakaan lähde tuosta vaan hotellilomille. 

Mutta tämän palstan lapsettomathan eivät välitä koskaan kenestäkään muusta kuin itsestään eivätkä osaa ajatella muilta kannoilta elämäänsä. 

Puolison he jättävät heti, jos tämä sairastuu, koska "hyi, velvoitteet". 

Ei itsekkyydessäkään ole mitään väärää. Jos se on itselle sopiva elämäntyyli ettei halua velvoitteita, niin ihan hyvä ettei hanki niitä lapsia. Totta on, että jotkut, monetkin, lapsettomat hoitaa sairaita vanhempiaan tai puolisoaan, mutta niin hoitaa monet perheellisetkin. Useinhan ne omat vanhemmat on vanhoja ja sairaita sitten, kun omat lapset on jo isoja eivätkä kaipaa enää hoitoa. Toki jos on niin, että vanhemman sairastuessa yhdellä lapsella on omat pienet lapset hoidettavana ja toisella ei ole lapsia, se lapseton todennäköisesti ehtii enemmän olla apuna, mutta ei se aina mene niinkään.

On sinänsä helpompaa kun ei ole riippuvainen tukiverkoista, sukulaisista änkeämässä kotiin, no jotkut voi sellaisesta ihan tykätäkkin. Saa olla kototonaan kuinka lystää. Ei tarvi pitää juhlia eikä juosta toisten juhlissa. Muut ihmiset eivät stressaa. Saa ihan itse tahtinsa määrätä. Kukaan ei ole puuttumassa ja neuvomassa.

Hieman erakkoluonteiselle ihmiselle aivan ihanteellista. Ei tarvitse kärsiä metelistä. Huusholli pysyy järjestyksessä. Ei tarvitse kärsiä epäsiisteistä asukkaista ja pitää hotellia sellaisille. Kukaan ei yöllä valvo, pelaa koneella ja makaa päivällä niin kuin hotellissa. Jne, jne mitä kaikkia ongelmia voi tulla.

Lapsettomana voin todeta, että ei elämäni aina suinkaan ole helpompaa, kuin lapsellisten läheisteni, mutta kyllä se vaikeuksineen tietysti helpompaa on, kuin jos tässä olisi vielä huollettavia mukana. Helppous sinänsä ei ole itselleni mikään tavoiteltava itseisarvo, vaikka lapsia en haluakaan, mutta oman elämäni raameissa olisi aivan järkyttävän paljon raskaampaa, jos olisin vastuussa muistakin, kuin itsestäni ja omasta selviytymisestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana voin todeta, että ei elämäni aina suinkaan ole helpompaa, kuin lapsellisten läheisteni, mutta kyllä se vaikeuksineen tietysti helpompaa on, kuin jos tässä olisi vielä huollettavia mukana. Helppous sinänsä ei ole itselleni mikään tavoiteltava itseisarvo, vaikka lapsia en haluakaan, mutta oman elämäni raameissa olisi aivan järkyttävän paljon raskaampaa, jos olisin vastuussa muistakin, kuin itsestäni ja omasta selviytymisestäni. 

Näinhän se menee. Lapsettomana ei aina ole helppoa, mutta lähes aina on kyllä helpompaa kuin vastaavassa tilanteessa, jos olisi huollettavana lapsia. Toki sitten taas, ne lapsethan kasvaa ja joskus myöhemmin niistä voi olla vuorostaan apua. Mutta varmasti kokonaisuus huomioiden enemmän vaivaa kuin apua. Se ei tietenkään haittaa jos lapsia haluaa, ei se helppous ole mikään elämän päämäärä yleensä, vaan onnellisuus. Ja sitä lapset voivat tuoda rutkasti lisää (tai olla tuomatta, se riski on otettava).

Totta kai se on helpompaa. Ihan itsestäänselvä asia, että jos et joudu huolehtimaan toisesta ihmisestä, niin elämäsi on helpompaa. Myös ilman parisuhdetta on helpompaa elää. Ja työttömänä on helpompaa elää.

Siinäpä se onkin, että ei kannata mennä sieltä, missä on helpointa. Jos haluat jotain, niin tee jotain asian eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen kokenut lapsettomana, että minulle on jopa oltu kateellisia siitä vapaudesta. Sitä ei ole sanottu ääneen, mutta sen on joistain asioista voinut  aistia. Silloin tulee mieleen,että sanoisin, että ihan oma valinta on ollut hankkia lapsia,että älä minua syytä :D. Eli tehty mikä tehty, ei voi enää valittaa. Tälläisiä asioita ovat olleet vapaapäivien hiljaiset, hitaat aamut ja vapaus lähteä minne tahansa, milloin tahansa spontaanisti.

Niin, sellaista se on, että aina joskus ajattelee, että kun asiat olisi jotenkin toisin, ei olisi tuota ärsyttävää puolisoa tai kaveria, mutta sitten kuitenkin jonkun ajan päästä miettii, että on se kuitenkin aika ihana. Ihan sama pätee kaikkiin ihmisiin. Ja vapaapäivien hiljaiset hitaat aamut on taattuja kun teinit nukkuu iltapäivään asti. Ja oikeasti. Ei ihmiset kovinkaan usein lähde mihinkään niin spontaanisti vaikka olisiva

Minä en ainakaan murjottanut yksin kotona ja odottanut yhtään mitään. Elin täysillä. Kivaa on toisenkin kanssa, samalla itsekseen ja vapaana on aivan huikeaa. Tämä tietysti edellyttää, että pitää itsestään ja tykkää omista jutuista. 

Tietenkin on.

Jos olen kipeä, voin keskittyä toipumiseen. Minun ei tarvitse hoitaa, ruokkia lapsia tai huolehtia sairastuneista lapsista. 

On.

Kyllä, on helpompaa ja parempaa.

Pitääkö elämän olla helpompaa?

Niin, johtuuko se elämän hankaluudesta, kun lapselliset on noin 80 prosenttia ajasta ihan hiton huonotuulisia, puhuu rumasti omille läheisilleen ja muille tietty ja raivoaa kuin mielipuolet? Eikä missään nimessä jaksa tai osaa ajatella, että elämässä on kaikenlaisia tapoja olla onnellinen. Ei, vain lapset tekevät onnelliseksi. Kun se onnellisuus on tuota laatua, sorry, mutta EI kiitos! 

Täällä samanlainen pariskunta ja uskon, että kyllä, on valtavasti helpompaa. Toisaalta on paljon helpompi myös tehdä pitkiä työpäiviä kun ei kiirettä kotiin. Ja on kyllä hienoa pystyä tekemään kaikenlaista ilman suurempia suunnitteluja tai rahahuolia, sen kun menee ja tekee mitä huvittaa. Autot, asunnot, mökit jne voivat olla kahdelle suunniteltuja, ei tarvitse ostaa mitään isolle perheelle. Ruokaakaan ei tarvitse kantaa kamalasti kotiin.

Kyllähän se sääliksi käy katsoa sivusta lapsellisten kamppailuja. On hirveetä.

Voi olla mutta vanhuus on yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla mutta vanhuus on yksinäistä.

Suurin osa yksinäisistä vanhuksista on lapsellisia.

Vierailija kirjoitti:

kakarat maailmalla, ja elämä on todellakin helppoa, koska hoidettavana on enää ukko ja koti. ukko-parka käy vielä töissä puolet vuodesta, ja loput lomaillaan. aika mukavaa on elämä, ja oli kai se mukavaa silloinkin, kun kakarat oli kotona. tytär on kotiäiti, ja pojan vaimo samoin kotona lasten kanssa. meillä ja meidän lapsilla on vielä "perinteiset perhearvot". naiset kotona, ja miehet elättää perheensä. eli helpolla pääsee hameväki. koti kunnossa ja ukolle ruoka pöydässä kun töistä tulee. kaikki on tyytyväisiä. aina ollaan ihmetelty tuota uikutusta, että kotityöt pitää jakaa. ei pidä. se on naisen homma. mies saa auttaa jossain pienissä jutuissa, jos haluaa, pakko ei ole.

Off topic, mutta sinä päivänä kun ne teidän miehet löytää nuoremman, olette tyhjän päällä. Eikö tämä fakta koskaan pelota?

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen kokenut lapsettomana, että minulle on jopa oltu kateellisia siitä vapaudesta. Sitä ei ole sanottu ääneen, mutta sen on joistain asioista voinut  aistia. Silloin tulee mieleen,että sanoisin, että ihan oma valinta on ollut hankkia lapsia,että älä minua syytä :D. Eli tehty mikä tehty, ei voi enää valittaa. Tälläisiä asioita ovat olleet vapaapäivien hiljaiset, hitaat aamut ja vapaus lähteä minne tahansa, milloin tahansa spontaanisti.

Minulla on vapaapäivinä hiljaiset ja hitaat aamut, vaikka on lapsiakin :D No, toki eivät enää ole mitään vauva- tai päiväkoti-ikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla mutta vanhuus on yksinäistä.

Eikös ne pikkulasten vanhemmat just valittele yksinäisyyttä? Tai siis äidit, isäthän huitelee ties missä, töissä ja sivusuhteilemassa. Ja eikö myös pikkulapsivaiheessa erota eniten, siitäkin seuraa yksinäisyyttä ja siitä kun ei ole aikaa ystäville ja entäs tyhjän pesän -kriisi. Kyllä se yksinäisyys taitaa olla just lapsellisten juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hankalaa ollenkaan. Nytkin on huhti-kesäkuussa jo kolme matkaa buukattu kavereiden kanssa ulkomaille. Sama vaimolla ja välillä sitten lastenkin kanssa. En vaihtaisi pois elämääni muuhun. Olemme hyvissä duuneissa ja koko ajan jää rahaa yli nytkin. Onhan se vekkulia paljonko sitten jää, kun lapset muuttaa joskus pois. Velattomat asunnotkin on kaikille lapsille valmiina jo Helsingissä, niin ei tarvitse sittenkään stressata.

T. kolmen lapsen vanhempi

Näinhän se on. Lapset laskevat elintasoa olennaisesti vain köyhillä.

Itse asiassa kaikkein köyhimmillä lapset voivat jopa nostaa elintasoa. Esim. saa tukia isompaan asuntoon ja jos on epämiellyttävässä työssä, saa vanhempainvapaiden myötä pakopaikan työstään.