Onko lapsettomien elämä helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä samanlainen pariskunta ja uskon, että kyllä, on valtavasti helpompaa. Toisaalta on paljon helpompi myös tehdä pitkiä työpäiviä kun ei kiirettä kotiin. Ja on kyllä hienoa pystyä tekemään kaikenlaista ilman suurempia suunnitteluja tai rahahuolia, sen kun menee ja tekee mitä huvittaa. Autot, asunnot, mökit jne voivat olla kahdelle suunniteltuja, ei tarvitse ostaa mitään isolle perheelle. Ruokaakaan ei tarvitse kantaa kamalasti kotiin.

Onko kaikilla lapsettomilla noin? Eli kaikki lapsettomat voivat ostaa mitä tahansa eikä ole rahahuolia, ja kaikki lapsettomat voivat tehdä aina ihan mitä huvittaa? Heillä on autot, asunnot, mökit...? ja sitten jos tähän kuvioon syntyy lapsi, menettää heti kaiken, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi lapseton. Koen kyllä, että meillä on ollut ruuhkavuodet, kun olemme auttaneet vanhan äitini hoidossa. Äiti menehtyi hiljattain, ja nyt ensimmäistä kertaa olemme siinä tilanteessa, että meillä ei ole töiden lisäksi velvotteita. Älkää ymmärtäkö väärin, koin kunnia-asiakseni osallistua äidin hoitoon, mutta se oli niin kokonaisvaltaista, että nyt täytyy oikeasti miettiä elämälle muutakin sisältöä. Jotain uutta harrastusta voisin aloittaa, ystäviä voisi nähdä enemmän, pientä matkailua harrastaa jne.

Niin. Jos teillä olisi lapsia, olisitte olleet työn, lasten JA oman äitisi auttamiseen ristipaineessa. Katsoa kun lapsellisillakin ne äidit joskus kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät tuo onnea tai tee elämästä helpompaa, mutta ovat mielestäni osoitus onnellisuudesta. Minulla on jotain annettavaa, kun halusin jälkikasvua. Halusin ihmissuvun jatkuvan, koska elämä on arvokas. 

 

Ei siinä sen kummempaa.

Ei ihmiset halua ihmissuvun jatkuvan, vaan haluavat saada minikokoisen jälkeläisen, joka pitää huolta siitä, ettei itse unohdu. Vaikka sadan vuoden päästä kukaan ei kuitenkaan muista.

Enkä tarkoita sitä, etteikö saisi hommata lapsia, ja jokaisella on omat syynsä, mutta olen sata varma, ettei kukaan mitään ihmiskuntaa ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla mutta vanhuus on yksinäistä.

Eikös ne pikkulasten vanhemmat just valittele yksinäisyyttä? Tai siis äidit, isäthän huitelee ties missä, töissä ja sivusuhteilemassa. Ja eikö myös pikkulapsivaiheessa erota eniten, siitäkin seuraa yksinäisyyttä ja siitä kun ei ole aikaa ystäville ja entäs tyhjän pesän -kriisi. Kyllä se yksinäisyys taitaa olla just lapsellisten juttu.

Jos on yksinäinen pikkulapsiaikana, olisi yksinäinen myös, vaikkei lasta olisikaan. Ei lapsi ketään yksinäiseksi tee, mutta monen elämä vaan on jokseenkin yksinäistä, että sitten jos valveillaoloaika ei enää mene työssä ja työstä toipumisessa, sen joutuu huomaamaan - eli juuri äitiysloma, työttömyys, sairasloma, tms voi konkretisoida sen, miten tylsää itsellä on itsekseen ja miten yksinäinen oikeastaan on. Sitten taas jotkut eivät tunne itseään yksinäiseksi missään elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kakarat maailmalla, ja elämä on todellakin helppoa, koska hoidettavana on enää ukko ja koti. ukko-parka käy vielä töissä puolet vuodesta, ja loput lomaillaan. aika mukavaa on elämä, ja oli kai se mukavaa silloinkin, kun kakarat oli kotona. tytär on kotiäiti, ja pojan vaimo samoin kotona lasten kanssa. meillä ja meidän lapsilla on vielä "perinteiset perhearvot". naiset kotona, ja miehet elättää perheensä. eli helpolla pääsee hameväki. koti kunnossa ja ukolle ruoka pöydässä kun töistä tulee. kaikki on tyytyväisiä. aina ollaan ihmetelty tuota uikutusta, että kotityöt pitää jakaa. ei pidä. se on naisen homma. mies saa auttaa jossain pienissä jutuissa, jos haluaa, pakko ei ole.

Off topic, mutta sinä päivänä kun ne teidän miehet löytää nuoremman, olette tyhjän päällä. Eikö tämä fakta koskaan pelota?

Hyvä pointti, mutta nuo perinteisten perhearvojen ihmiset ovat aina naimisissa, eli eron jälkeen edes se kotiäiti ei jää sen enempää tyhjän päälle mitä on suhteessa ollessaan. Ja ei Suomessa lopulta KUKAAN jää tyhjän päälle - sosiaaliturvaleikkauksista huolimatta meillä kuitenkin vielä ON sosiaaliturva. Tyhjän päälle ei jää kukaan. Mutta en silti itsekään kannata tuollaista "nainen kotona ja mies tienaa" -mallia monesta muustakaan syystä.

Varmaan tietyllä lailla helpompaa, mutta kyllähän nuorena on energiaa ja jaksaa.

Minulla on vanhempi sisko, jolla ei ole lapsia, enkä vaihtaisi mistään hinnasta elämää hänen kanssaan. Jotenkin tyhjää elämää, vaikka hänellä on mielenkiintoinen työ ja matkustelee miehensä kanssa, mutta näin sen näen. Paljosta jää paitsi.

Nyt kun lapseni ovat onnellisesti opiskelemassa ja yksi jo työelämässä ja ensimmäinen lapsen lapsi tulossa, siirrymme uuteen mummo-pappa vaiheeseen. Eläkkeelle jääminen todennäköisesti helpompaa, kun vauhtia, juhlia ja vaarallisia tilanteita tullee riittämään, mikäli itse niin haluamme ja miksi emme haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tietyllä lailla helpompaa, mutta kyllähän nuorena on energiaa ja jaksaa.

Minulla on vanhempi sisko, jolla ei ole lapsia, enkä vaihtaisi mistään hinnasta elämää hänen kanssaan. Jotenkin tyhjää elämää, vaikka hänellä on mielenkiintoinen työ ja matkustelee miehensä kanssa, mutta näin sen näen. Paljosta jää paitsi.

Nyt kun lapseni ovat onnellisesti opiskelemassa ja yksi jo työelämässä ja ensimmäinen lapsen lapsi tulossa, siirrymme uuteen mummo-pappa vaiheeseen. Eläkkeelle jääminen todennäköisesti helpompaa, kun vauhtia, juhlia ja vaarallisia tilanteita tullee riittämään, mikäli itse niin haluamme ja miksi emme haluaisi.

Minusta on aina vaarallista puhua etukäteen siitä, miten ihanaa sitten eläkkeellä on. Lähipiirissä on varoittavia esimerkkejä.

Kannattaa elää nyt, eikä eläkkeellä, sillä mitä lähempänä eläkeikä, sitä lähempänä myös sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tietyllä lailla helpompaa, mutta kyllähän nuorena on energiaa ja jaksaa.

Minulla on vanhempi sisko, jolla ei ole lapsia, enkä vaihtaisi mistään hinnasta elämää hänen kanssaan. Jotenkin tyhjää elämää, vaikka hänellä on mielenkiintoinen työ ja matkustelee miehensä kanssa, mutta näin sen näen. Paljosta jää paitsi.

Nyt kun lapseni ovat onnellisesti opiskelemassa ja yksi jo työelämässä ja ensimmäinen lapsen lapsi tulossa, siirrymme uuteen mummo-pappa vaiheeseen. Eläkkeelle jääminen todennäköisesti helpompaa, kun vauhtia, juhlia ja vaarallisia tilanteita tullee riittämään, mikäli itse niin haluamme ja miksi emme haluaisi.

Onko siskosi sitä mieltä, että elämänsä tyhjää? Sun mielipiteellä ei tietenkään ole siskon elämän suhteen mitään väliä. 

Niin, tuo isovanhempiaika on just hyvä, kun sinusta tulee perheenjäsenen sijaan sukulainen, kun lapsellasi on nyt se oma perhe. Muistapa sitten asemasi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on vela pariskunta??

Vapaaehtoisesti lapseton pariskunta.

vela = vapaaehtoisesti lapseton

Ei ole aina helppoa poiketa yhteiskunnan normista ja pärjätä yksin. Lasten kasvatus on varmasti raskasta mutta ainakin perheellä on toisensa 

T. Vasten tahtoaan sinkku ja lapseton

Emme vaihtaisi mistään hinnasta lapselliseksi pariskunnaksi. On millä ostaa ja omistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aina helppoa poiketa yhteiskunnan normista ja pärjätä yksin. Lasten kasvatus on varmasti raskasta mutta ainakin perheellä on toisensa 

T. Vasten tahtoaan sinkku ja lapseton

Saat myötuntoa muilta lapsettomilla ja veloilta, lapsellisilta turhaa odottaa muuta kuin täysin perusteetonta tuomitsemista. Ovat itsekästä porukkaa nuo lapselliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.

Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli  aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.

Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.

Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkop

Kun ei Suomessa kohta ole riittävästi lapsia, jotta riittäisi työntekijöitä yleiseen vanhustenhuoltoon. Suurimmalle osalle veri on vettä sakeampaa, joten hoidetaan omat vanhukset (vaikka maksua vastaan), ja velat jäävät omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Missä tilanteessa jaloissa pyörivä lapsi voisi edes teoriassa tehdä elämästä helpompaa?

Ei lapsia sen takia haluta, että se tekee elämän helpoksi.

Tämä. Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.

Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.

On se varmaan helpompaa mutta sillä ei ole samalla tavalla tarkoitusta. T. Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Emme vaihtaisi mistään hinnasta lapselliseksi pariskunnaksi. On millä ostaa ja omistaa. 

Mitä onnea on ostamisesta ja omistamisesta? Paljon syvempää onnea tuovat läheiset ihmissuhteet kuten omat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme vaihtaisi mistään hinnasta lapselliseksi pariskunnaksi. On millä ostaa ja omistaa. 

Mitä onnea on ostamisesta ja omistamisesta? Paljon syvempää onnea tuovat läheiset ihmissuhteet kuten omat lapset.

Tämä. Seuraa saa helpoiten pakottamalla alapäästään.

En pidä omaa lapsetonta elämääni erityisen helppona, enkä varsinkaan kevyenä. On ollut monenlaista vastoinkäymistä ja menetystä. Osalla perheellisistä ystävistäni on ollut joitakin vastaavia kokemuksia, osalla ei. Mutta tottakai minulla on valtavan paljon vähemmän asioita hoidettavana, kuin perheellisillä ystävilläni. Pääsääntöisesti matkustan jonkin verran enemmän kuin he, mutta ei minullakaan rahaa mitenkään rajattomasti ole, ei ole jatkuvasti mahdollista noin vain singahdella viikonloppulomille yms. 

Elämä lasten kanssa ei todellakaan ole helpompaa, vaan aivan valtavasti vaikeampaa. 

Vela ei voi ymmärtää mitä on se tarve kun haluaa oman lapsen ja perheen. Sen tuskan kanssa eläminen on aika vaikeaa. Etenkin jos ei ole sisaruksia ja omat vanhemmat ovat kuolleet. Perheen haluaminen on mielestäni todella inhimillinen tarve. Ei se perhe silti elämää helpommaksi tee, vaan onnellisemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen kokenut lapsettomana, että minulle on jopa oltu kateellisia siitä vapaudesta. Sitä ei ole sanottu ääneen, mutta sen on joistain asioista voinut  aistia. Silloin tulee mieleen,että sanoisin, että ihan oma valinta on ollut hankkia lapsia,että älä minua syytä :D. Eli tehty mikä tehty, ei voi enää valittaa. Tälläisiä asioita ovat olleet vapaapäivien hiljaiset, hitaat aamut ja vapaus lähteä minne tahansa, milloin tahansa spontaanisti.

Olisin minäkin kateellinen, jos ei olisi tuollaista mahdollisuutta. Minä vietän usein hiljaisia hitaita aamuja ja lähden kavereiden mukaan spontaanisti. Lapsillani on onneksi isä, joka osaa hoitaa heitä myös omatoimisesti. Kaikilla ei ole ja silloin on varmasti rankkaa ja kateellinen lapsettomille.