Saako miehesi olla mitään mieltä kodistanne ja lapsistanne?
Tuo minua kiinnostaa, miehillä ei näytä isoa arvoa olevan ja heitä ja heidän taustaansa, äitiään, saa huoletta haukkua kotona ja somessa.
Ovatko miehet ihan lampaita, nöyrästi ristinsä, joka tuli naitua, kantavat.
Kommentit (15)
Jo tuo kysymyksenasettelu osoittaa, että olet mieleltäsi samanlaista porukkaa kuin nuo miehiään ja/tai miehiä haukkuvat naiset.
No ei tietenkään. Taisi olla vähän tyhmä kysymys?
Ei tietenkään. Miehen tulee tietää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa. Miehelläni on ihan omat mielipiteensä asioista. Usein todella hyviä ideoita. Yleensä yhdessä pohditaan asioita ja päätetään asioista. Jos on eriäviä mielipiteitä pyrimme jonkinlaiseen kompromissiin,
Onko kodissasi tilaa miehesi tavaroille, vasaralle, porakoneelle, nauloille, ongille vai säilyttääkö äitinsä varastoissa, josta siitäkin pääset sanomaan
Täällä naiset kirjoittavat aina "minun kodissani", ei "kodissamme. "
Tottakai ja tuleekin olla. Perhe ja koti pvat yhteisiä. Kannattaa hankkia tasaveroinen ja tasa-arvoinen kumppani ja puhua asiat läpi jo ennen perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa. Miehelläni on ihan omat mielipiteensä asioista. Usein todella hyviä ideoita. Yleensä yhdessä pohditaan asioita ja päätetään asioista. Jos on eriäviä mielipiteitä pyrimme jonkinlaiseen kompromissiin,
Onko kodissasi tilaa miehesi tavaroille, vasaralle, porakoneelle, nauloille, ongille vai säilyttääkö äitinsä varastoissa, josta siitäkin pääset sanomaan
Täällä naiset kirjoittavat aina "minun kodissani", ei "kodissamme. "
Miehen äiti on ollut jo aika kauan mullan alla joten tavaroita ei äidin varastossa ole pitkään aikaan voinut säilyttää.
Aika paljon näyttää olevan perheitä joissa ei edes ruuat ole yhteisiä.
Eksällä oli ihan hiivatisti mielipiteitä, minusta, lapsista, kodista. Ei meidän yhteiselämään juuri mitään muuta mahtunutkaan kuin herran mielipiteitä, kriiseilyjä, känkkäilyä ja oikkuilua. Hänen elämänvaiheitaan ja tunnetilojaan piti kaikkien muidenkin elää. Ja siksi se kai eron halusikin, kun oli kaikkeen niin vatun tyytymätön. Ei se kyllä sen jälkeenkään ollut tyytyväinen, mutta ei ole enää minun ongelmani.
Tästä rakenteellisesta tasa-arvo-ongelmasta ja kotiväkivallasta pitäisi puhua enemmän. Miehillä ei sijaa maksamassaan talossa ja oikeutta lapsiinsa.
Ainoastaan Helena koivu voi tulla ulos kommentoimaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa. Miehelläni on ihan omat mielipiteensä asioista. Usein todella hyviä ideoita. Yleensä yhdessä pohditaan asioita ja päätetään asioista. Jos on eriäviä mielipiteitä pyrimme jonkinlaiseen kompromissiin,
Onko kodissasi tilaa miehesi tavaroille, vasaralle, porakoneelle, nauloille, ongille vai säilyttääkö äitinsä varastoissa, josta siitäkin pääset sanomaan
Täällä naiset kirjoittavat aina "minun kodissani", ei "kodissamme. "
Kun minä ja mieheni aloimme seurustella, miehen asunto näytti vanhan mummon asunnolta. Miksi? Siksi, ettei hän välitä sisustuksesta, ja sinne oli tuotu jotkut vanhat huonekalut hänen lapsuudenkodistaan, ja äitinsä oli tuonut koriste-esineitä, pieniä kristallimaljakoita joissa ikivanhoja tekokukkia, ja pieniä pitsisiä pöytäliinoja, luonnollisesti, pari kynttilääkin... Mieheni käytti asuntoaan lähinnä nukkumiseen töiden välillä. Asunto oli uudessa talossa, joten miehen keittiön kaapit oli yhtä lukuunottamatta tyhjät, siinä yhdessä oli kahvia ja puurohiutaleita, uunissa oli vielä kaikki muoveissa ja siellä oli lieden ohjeet jne. paperit. Jääkaappi oli erittäin siisti. Siellä oli maitoa ja äitinsä tekemää pitsaa välipalaksi tai iltapalaksi.
Joten ei. Ei kauheasti ole miehen tavaroita meillä kun ollaan puolet mun elämästä oltu yhdessä, eli neljännesvuosisata. Miestä ei juurikaan huonekalut kiinnosta, kunhan ei ole liian erikoisia värejä tai räikeitä, ja sohvalla pystyy istua ja sängyssä nukkua. Miehellä ei ole onkea, toisella pojalla on, ja se on tuossa eteisen nurkassa. Porakone mikä meillä on, on mun ostama. Samoin minä olen ostanut tämän huushollin ruuvit ja naulat suurimmaksi osaksi. Miestä ei mikään nikkarointi kiinnosta. Anoppi kuoli vuosia sitten, ja nyt on jotain anopin tavaroita meidän saunassa kun muuta tilaa ei enää ollut. Minä ostan tähän huusholliin kaiken, ja myös asennan elektroniikan, jos minä en osaa, lapset auttaa, ei mies. Mies on kuusikymppinen, niin ei hän mikään tietokone-expertti ole.
Ja kyllä. Esikoistyttären asioihin mies ei juuri ole puuttunut, sekin on syynä että tytär ei ole mieheni biologisesti. Teinipojat jotka on yhteisiä on olleet miehen kanssa paljon pienestä asti, minä olen ihan tietoisesti poikien asioita jättänyt miehelle. Minä toki ostan poikien tavarat, vaatteet ja kengät kuten miehenkin, mutta minä en seuraa enää ollenkaan esim. Wilmaa, se on miehen tehtävä. Minulla ei ole koskaan ollut sinne tunnuksia vaikka pojat on jo viimeistä vuotta peruskoulussa. Miehellä on oikeus, mutta myös velvollisuus huolehtia omista lapsistaan. Ja luonnollisesti olemme puhuneet lapsista aina keskenään, mies oli raskausaikana joka kerta mukana neuvolassakin, ensimmäisestä kerrasta lähtien, myös silloin kun poikia vietiin neuvolaan, joskus taisi jopa olla niin että minä en ollut mukana.
Hyvä kun löysit helposti hallittavan kiltin miehen.
Somessa voi huudella mitä rahansa, kun joku asia ottaa päästä niin voi avautua vaikka se olisi vain hetken turhautumista. Taitaa toimia terapiana. Mikä koti se on jos molemmat ei osallistu ja molempien mielipiteet ja tärkeät tavarat pitää mahtua. Tietty jos toinen sanoo, että ei kiinnosta tai päätä sinä, niin turha jälkikäteen narista.
Onko työkalut jotain erityisesti miehen tavaroita? Kyllä meillä ne on ainakin yhteisiä ja tuolla ne on remppakaapissa, ei ne kyllä esille pääse ellei ole remppa kesken.
Tottakai saa. Miehelläni on ihan omat mielipiteensä asioista. Usein todella hyviä ideoita. Yleensä yhdessä pohditaan asioita ja päätetään asioista. Jos on eriäviä mielipiteitä pyrimme jonkinlaiseen kompromissiin,