Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä kun olen 28-vuotias epäonnistunut mies, joka on heittänyt elmänsä täysin hukkaan, eikä ole mitään elämänkokemusta..
19.03.2024 |
-Pokuus tallella, en ole koskaan seurustellut, enkä ole koskaan uskaltanut lähestyä naisia tai tehdä deittiprofileja.
-Ei ole edes halaillut
-Ei oikeita kavereita koska ei uskalla hankkia kavereita tai liittyä seuroihin jne.
-Ei niin hyvä työhistoria, vain lyhyitä pestejä. Maisterintutkinto yhteiskuntatieteellisestäl, jolla ei tee mitään. Ujouden takia en verkostoitunut
-Huono itsetunto, pelkuri
-Ei paljon harrastuksia, mielenkiintoisia sellaisia
-Ei oikeastaan tiedä maailman menosta paljon
-Ei tunne pop-kulttuuria hyvin, ei tiedä mistään mitään
Mitä pitäisi tehdä kun on luuseri ja normaalit ihmiset pitävät tätä säälittävänä? 20-vuotiailla on jopa enemmän elämänkokemusta kuin minulla, he ovat olleet vastuullisisia töissä ja käyneet reissuilla ulkomailla. Minulla ei ole mitään kerrottavaa kun en ole kokenut mitään. Masentaa oikeasti.
Kaiken lisäksi olen nettiaddikti, joka jatkuvasti siirtää asioita eteenpäin. Ainot positiiviset asiat on, että harrastan liikuntaa ja osaan pitää itsestäni ja kodistani huolta. Muuten olen täysin epäonnistunut..
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan vaikka sillä, että meillä kaikilla on yhtä paljon elämänkokemusta.
Niin. Kaikilla meillä on vain erilainen elämänkokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on maisterin paperit ja se on jo saavutus. Lähde politiikkaan mukaan!
En suosittelisi tuota. Se on julma maailma.
AP kuulostaa vähän meikäläiseltä, ite olen kolmissakymmenissä oleva mies.
Omalla taustalla on koko peruskoulun kestänyt koulukiusaaminen. Lukiosta pääsin rimaa hipoen muuten läpi, mutta matikan reputin joten en voinut mihinkään AMKn alalle mikä kiinnosti hakea sinä keväänä. Kesän jälkeen olin amiksessa varapaikassa, kesti kaksi vuotta ja eipä siitä mitään hyötyä ole ollut (tähän asti).
Olin jo tuolloin pahasti masentunut enkä jaksanut keskittyä kuin yhteen asiaan - työllistymiseen ja vanhempien luota pois muuttamiseen. Yhdessä nuorisopalvelun työpaikassa olin vuoden verran ja suoraan sanottuna näyttelin ja valehtelin itselleni vähän aktiivisemman persoonan vaikka työpäivän jälkeen olinkin aivan poikki. Sain kys. työpaikasta kaksi suosittelijaa ja sen jälkeen hain kesätöihin teollisuusalalle. Tarina lyhennettynä: olin siellä hetken aikaa määräaikaisena ja se alkoikin tuntua ihan tarpeeksi mukavalta työltä ja vähän sen jälkeen minut vakinaistettiin. Seitsemän vuotta myöhemmin siellä olen vieläkin.
Mitä kaikkeen sosiaalisuuteen sun muuhun, kokemuksiin tuli niin ei minulla ole muuta neuvoa kuin heitä ittesi syvään päätyyn. Alusta asti osallistuin nykyisessä työpaikassani kaljailtoihin sun muihin vaikka olin kainalot märkänä ja kurkku kireänä niihin mennessä. Muutama ystävä on myöskin ja jos heillä oli suunnitelmia niin menin myös vaikka välillä ei olisi kiinnostanut.
Kun minut vakinaistettiin näin mahdollisuuden ostaa oman asunnon ja näin tein. Olin 26v kun muutin pois vanhempien luota pois nykyiseen yksiööni, monien mielestä varmaan yli-ikäinen, mutta lähtipä kerralla napanuora pois ja siinä sitten alat itse setvimään itse omia laskujasi, vastikkeita, ruuanlaittoa sun muuta. Mutta minkäs teet kun itsekseen olet?
Muutama vuosi takaperin otin projektikseni saada masennukseni kuntoon ja pyrkiä parisuhteeseen. Pari vuotta mä jaksoin sitä (typerästi) itse yrittää, kunnes vaan paloin loppuun ja oli pakko myöntää, että tarvitsen apua. Siinä sitten eräänä työpäivän jälkeisenä alku-iltana itku kurkussa, vastasin odottamaani puheluun ja parin viikon päästä aloitin työtervyden kautta 10 käyntikerran lyhytterapiajakson. Enää olen vain vihainen siitä, että miksi en tajunnut aikaisemmin hakea apua! Jääräpää mikä jääräpää...
Terapiasta voin sen sanoa ja mikä itseäni auttoi merkittävästi on kirjoittaminen. Oikeasti, kirjoita. Kirjoita ihan sama mitä siellä päässä kulkee, kirjota kielioppivirheitä täynnä olevaa tajunnanvirtaa, kirjoita runo, kirjoita joku hölmö riimi tai sana mikä päähän putkahti. Kirjoita englanniksi, suomeksi tai vaikka savoksi. Ihan sama, kunhan se tulee paperille.
(jatkuu)
(jatkuu)
Kirjoittamisesta sanon sen vielä, että olen sen kautta, vähän sattumalta tajunnut että ei oma tilanteeni nyt niin toivoton ole. Käyn silloin tällöin yksin baarissa, menen jonnekin nurkkapöytään kirjoittamaan ja aina silloin tällöin pöytään tuppaa seuraa spontaanisti ja kysyvät, että mitä kirjoitan. Ihan suoraan sanon, että se on tapani hoitaa masennusta ja selvittää päätäni. Tämän jälkeen nämä ihmiset ovat hyvinkin avoimia ja kertoneet vastavuoroisesti itsestään. Vastaan on tullut:
Kahden exän kierteessä oleva yh-äiti kunnon ongelma-teineineen.
Kaksi 19v narkkarinuorta joilla taustalla väkivaltaiset vanhemmat.
Vast'ikään vaimonsa menettänyt n. 65v mies.
Noista kohtaamisista on tullut sitä perspektiiviä elämään, että pahemminkin olisi voinut olla ja voisi olla.
Onko minulla ollut jonkun verran tuuria? Varmaankin. Olisinko jotkut asiat voinut hoitaa paremmin? Takuulla. Mutta näin on tähän asti eletty.
Ja viimeiseksi mainittakoon, että poikuus tallella, mutta se hoituu jos hoituu jos saa parisuhdetta, mutta siihen pyrin vasta kun pidän itseäni tarpeeksi ok tilassa ilman, että olen riippakivenä toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä tää on kun ihmiset ei enää käy baarissa
Eikä juo viinaa.
Baarista saa kallista viinaa. Menee palkka parissa illassa.
Vierailija kirjoitti:
(jatkuu)
Kirjoittamisesta sanon sen vielä, että olen sen kautta, vähän sattumalta tajunnut että ei oma tilanteeni nyt niin toivoton ole. Käyn silloin tällöin yksin baarissa, menen jonnekin nurkkapöytään kirjoittamaan ja aina silloin tällöin pöytään tuppaa seuraa spontaanisti ja kysyvät, että mitä kirjoitan. Ihan suoraan sanon, että se on tapani hoitaa masennusta ja selvittää päätäni. Tämän jälkeen nämä ihmiset ovat hyvinkin avoimia ja kertoneet vastavuoroisesti itsestään. Vastaan on tullut:
Kahden exän kierteessä oleva yh-äiti kunnon ongelma-teineineen.
Kaksi 19v narkkarinuorta joilla taustalla väkivaltaiset vanhemmat.
Vast'ikään vaimonsa menettänyt n. 65v mies.
Noista kohtaamisista on tullut sitä perspektiiviä elämään, että pahemminkin olisi voinut olla ja voisi olla.
Onko minulla ollut jonkun verran tuuria? Varmaankin. Olisinko jotkut asiat voinut hoitaa paremmin? Takuulla. Mut
ta näin on tähän asti eletty.
Ja viimeiseksi mainittakoon, että poikuus tallella, mutta se hoituu jos hoituu jos saa parisuhdetta, mutta siihen pyrin vasta kun pidän itseäni tarpeeksi ok tilassa ilman, että olen riippakivenä toiselle.
Vitsi miten kuulostat fiksulta. Nostan hattua! Ja täältä komppaus kirjoittamiselle, teen sitä ite nykyään aika usein ja on nimenomaan hyvä keino tuulettaa päätä ja kuunnella, mitä itselle kuuluu. Keino tutustua itseen. Opetella myötätuntoa ja itsensä arvostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opinnoissani käytin SPSS ja Jaspia. Yritän parhaillaan oppia R ja Pyhton, mutta tämä takkuilee nettiaddiktion takia.. Lisäksi moni toivoo, että pitäisi osata SQLää.
Hei, hyvä alku! Ota näistä yksi jo opettele sen alkeet. Tsekkaa myös AMK:t, data-analytiikan opintoja voi tehdä jonkun verran ihan etänäkin. Et tarvitse uutta tutkintoa. Tarvitset noi taidot alkuun, ja töitä.
No se pointti on etta nykyaan sinun kokemuksesi on se uusi normaali. Nettiaddiktoituminen, silppuhommat, vaikeus saada kavereita tai seurustelusuhteita. Eli et paljon eroa muista ikaisistasi. Olettaisin etta tuo tieto edes helpottaa jollain tavalla. Olet ihan tavallinen, normaali nuori mies.
Mutta ratkaisut on omissa kasissasi eli jollain tavalla kannattaisi saada esim ihmisten kanssa enemman olemista alkuun. Oletusarvoisesti se on aluksi vaikeaa niinkuin useimmat muutkin jutut joita ei usein tee. Aloita helpoista jutuista, esim naapurin tervehtimisesta yms. Jollain keinolla se omaan napaan tuijottaminen ja netin edessa istuminen on saatava poikki. Pienetkin muutokset voivat kaantaa mielentilan paremmaksi.
Ja tavallaan, puhuthan sina ihmisten kanssa nytkin. Me ollaan kaikki ihan oikeita ihmisia. Mutta parempi olisi valilla puhua naamatusten, edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opinnoissani käytin SPSS ja Jaspia. Yritän parhaillaan oppia R ja Pyhton, mutta tämä takkuilee nettiaddiktion takia.. Lisäksi moni toivoo, että pitäisi osata SQLää.
Hei, hyvä alku! Ota näistä yksi jo opettele sen alkeet. Tsekkaa myös AMK:t, data-analytiikan opintoja voi tehdä jonkun verran ihan etänäkin. Et tarvitse uutta tutkintoa. Tarvitset noi taidot alkuun, ja töitä.
Millaisia työpaikkoja kannattaa sitten hakea? Siis niin moni mainitsee, että pitäisi olla scientist jne. Mistä tietää, että ei tarvitse osata tohtorin tasolla statistiikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se pointti on etta nykyaan sinun kokemuksesi on se uusi normaali. Nettiaddiktoituminen, silppuhommat, vaikeus saada kavereita tai seurustelusuhteita. Eli et paljon eroa muista ikaisistasi. Olettaisin etta tuo tieto edes helpottaa jollain tavalla. Olet ihan tavallinen, normaali nuori mies.
Mutta ratkaisut on omissa kasissasi eli jollain tavalla kannattaisi saada esim ihmisten kanssa enemman olemista alkuun. Oletusarvoisesti se on aluksi vaikeaa niinkuin useimmat muutkin jutut joita ei usein tee. Aloita helpoista jutuista, esim naapurin tervehtimisesta yms. Jollain keinolla se omaan napaan tuijottaminen ja netin edessa istuminen on saatava poikki. Pienetkin muutokset voivat kaantaa mielentilan paremmaksi.
Ja tavallaan, puhuthan sina ihmisten kanssa nytkin. Me ollaan kaikki ihan oikeita ihmisia. Mutta parempi olisi valilla puhua naamatusten, edes jotain.
Tuntuu vaan niin huonolta kun näkee jotain 20-vuotiatia, joilla on kunnon työt ja palkat ja reissaileet. Minä saamattomana en ole saanut mitään aikaiseksi..
AP
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan niin huonolta kun näkee jotain 20-vuotiatia, joilla on kunnon työt ja palkat ja reissaileet. Minä saamattomana en ole saanut mitään aikaiseksi..AP
Ei sellaisia ole olemassakaan. 20 on ihan lapsi vasta. Isän ja äidin rahoilla on matkustelleet. Sinäkin olet vielä ihan kakara huolinesi, vaikka elät täysin huolettomassa yhteiskunnassa.
Voit käytännössä tehdä ihan mitä vain. Elämäs on edessäsi ja mitään ei ole edes pakko tehdä jos et halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että jos jotenkin saisi itsekuria pitää vain 1 tuntia netin selailua päivässä niin se olisi jo hyvä alku.
AP
Vierailija kirjoitti:
(jatkuu)
Kirjoittamisesta sanon sen vielä, että olen sen kautta, vähän sattumalta tajunnut että ei oma tilanteeni nyt niin toivoton ole. Käyn silloin tällöin yksin baarissa, menen jonnekin nurkkapöytään kirjoittamaan ja aina silloin tällöin pöytään tuppaa seuraa spontaanisti ja kysyvät, että mitä kirjoitan. Ihan suoraan sanon, että se on tapani hoitaa masennusta ja selvittää päätäni. Tämän jälkeen nämä ihmiset ovat hyvinkin avoimia ja kertoneet vastavuoroisesti itsestään. Vastaan on tullut:
Kahden exän kierteessä oleva yh-äiti kunnon ongelma-teineineen.
Kaksi 19v narkkarinuorta joilla taustalla väkivaltaiset vanhemmat.
Vast'ikään vaimonsa menettänyt n. 65v mies.
Noista kohtaamisista on tullut sitä perspektiiviä elämään, että pahemminkin olisi voinut olla ja voisi olla.
Onko minulla ollut jonkun verran tuuria? Varmaankin. Olisinko jotkut asiat voinut hoitaa paremmin? Takuulla. Mut
Sinä joka tämän kirjoitit. Luin tekstisi, mutta haluatko avata tätä itsevarmuuden nostamista/haitallisten ajatusten vähentämistä? Mainitsi kirjoittamisen, mutta osaatko sanoa, että mikä siinä varsinaisest auttaa?
Ymmärsinkö oikein siis, että nämä kokemukset toivat myötätuntoa, joka tavallaan laittoivat jotain päässä ns järjestykseen tms?
"Tuntuu vaan niin huonolta kun näkee jotain 20-vuotiatia, joilla on kunnon työt ja palkat ja reissaileet. Minä saamattomana en ole saanut mitään aikaiseksi."
Tiedätkö mikä sinua vaivaa? Liiallinen "tärkeys". Kirjoita tähän vastaten, että miksi sinä pidät muiden elettyä elämää omaasi tärkeämpänä? Tässä kysymyksessä on yksi kikka jonka selitän.
"Tärkeä" yleensä tarkoittaa ihmisille jotain positiivista vai mitä - perhe, ystävät, ura, lemmikki, uusi kirja, kuivat lämpimät sukat jne. Asia minkä itse olen tajunnut erään kirjan montaa kertaa luettua on se, että "negatiivinen tärkeys" on myös asia joka on olemassa.
"Negatiivinen tärkeys" on asia joka yhdistää kaikkia negatiivisiä tunteita, niilläkin tunteilla pitää olla jokin lähtökohta tai objekti jota sinä pidät (negatiivisesti) tärkeänä. Jos sinä et pitäisi sitä (negatiivisesti) tärkeänä niin et sinä tällöin velloisi siinä ja sitä kautta olisi surullinen, ahdistunut, masentunut tai mitä lie. Käykö järkeen?
Joten toisen kerran, miksi se toisten elämä on sinulle niin tärkeää?
Voin sanoa, kun itse ratkaisin tuon "tärkeys"ongelman niin on ollut huomattavasti helpompaa. Sen jälkeen tuli vihdoin se tajuaminen, että minulla tai muilla ei ole enää mitään merkitystä ajatuksen tasolla - en pidä itseäni huonompana tai parempana kuin muita, en "välitä" minulle ulkopuolisista ihmisistä muodostaakseeni heistä kummempaa mielipidettä tai anna heidän vaikuttaa elämääni. Minä annan heidän olla samoin kuin 99,99% heistä antaa minun olla.
Vierailija kirjoitti:
"Tuntuu vaan niin huonolta kun näkee jotain 20-vuotiatia, joilla on kunnon työt ja palkat ja reissaileet. Minä saamattomana en ole saanut mitään aikaiseksi."
Tiedätkö mikä sinua vaivaa? Liiallinen "tärkeys". Kirjoita tähän vastaten, että miksi sinä pidät muiden elettyä elämää omaasi tärkeämpänä? Tässä kysymyksessä on yksi kikka jonka selitän.
"Tärkeä" yleensä tarkoittaa ihmisille jotain positiivista vai mitä - perhe, ystävät, ura, lemmikki, uusi kirja, kuivat lämpimät sukat jne. Asia minkä itse olen tajunnut erään kirjan montaa kertaa luettua on se, että "negatiivinen tärkeys" on myös asia joka on olemassa.
"Negatiivinen tärkeys" on asia joka yhdistää kaikkia negatiivisiä tunteita, niilläkin tunteilla pitää olla jokin lähtökohta tai objekti jota sinä pidät (negatiivisesti) tärkeänä. Jos sinä et pitäisi sitä (negatiivisesti) tärkeänä niin et sinä tällöin velloisi siinä ja si
En ole ap, mutta moneen kertaan luettuani en edelleenkään ymmärtänyt. Niin siis miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opinnoissani käytin SPSS ja Jaspia. Yritän parhaillaan oppia R ja Pyhton, mutta tämä takkuilee nettiaddiktion takia.. Lisäksi moni toivoo, että pitäisi osata SQLää.
Hei, hyvä alku! Ota näistä yksi jo opettele sen alkeet. Tsekkaa myös AMK:t, data-analytiikan opintoja voi tehdä jonkun verran ihan etänäkin. Et tarvitse uutta tutkintoa. Tarvitset noi taidot alkuun, ja töitä.
Millaisia työpaikkoja kannattaa sitten hakea? Siis niin moni mainitsee, että pitäisi olla scientist jne. Mistä tietää, että ei tarvitse osata tohtorin tasolla statistiikkaa?
Työpaikkailmoitukset on haaveiden toivelista. Aika harva täyttää kaikkia vaatimuskohtia, ja jos täyttää, niin ei välttämättä kelpuuta paikkaa tai palkkaa, koska vientiä olis muuallekin.
Sun täytyy löytää rohkeus hakea paikkoja. Mitä hakiessa häviää? Ei mitään. Rohkeasti liikkeelle vaan! Matkan varrella opit lisää työpaikoista ja ehkä omista toiveistasikin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan niin huonolta kun näkee jotain 20-vuotiatia, joilla on kunnon työt ja palkat ja reissaileet. Minä saamattomana en ole saanut mitään aikaiseksi
Aina löytyy joku nuorempi ja näpsäkämpi ja menestyneempi ja ties mitä. Hei nyt irti vertailusta. Sulla on sun elämä ja on susta kiinni, miten jatkat tästä eteenpäin. Et missään nimessä ole saamaton - sulla on maisterintutkinto! Itse vasta hain opiskelemaan sun ikäisenä ja silti menee hyvin näin nelikymppisenä. Päästä irti vertailusta ja ota oma elämäsi omaksesi.
Hae nettiriippuvuuteen apua, jos et selviä sen kanssa yksin. Eikä terapiakaan tekisi pahaa, ehkä se voisi auttaa käsittelemään riittämättömyyden tunteita.
Alue: Aihe vapaa
Hei etkä ole. Olin kutakuinkin samassa tilanteessa kaksikymmentä vuotta sitten. Päätin pysyä poterossa ja mitään pahaa ei tapahtunut. Kaikki on kuin ennenkin. Samassa asunnossa vuokralla ja huonekalujen järjestys on sama. Pölykerros on kenties kymmenen vuotta vanha ja en siivoa niin tarkkaan kuin ennen. Muuten olen vain oleskellut.
Suomessa voi vain olla ja sun ei tarvitse olla mitään muuta kuin sä oot nyt. Sinä olet sinä ja tärkeä sellaisena kuin nyt olet.
Rakasta itseäsi. Kukaan muu ei sitä sinulle tee.
t. leipomies 52v