Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun olen 28-vuotias epäonnistunut mies, joka on heittänyt elmänsä täysin hukkaan, eikä ole mitään elämänkokemusta..
19.03.2024 |
-Pokuus tallella, en ole koskaan seurustellut, enkä ole koskaan uskaltanut lähestyä naisia tai tehdä deittiprofileja.
-Ei ole edes halaillut
-Ei oikeita kavereita koska ei uskalla hankkia kavereita tai liittyä seuroihin jne.
-Ei niin hyvä työhistoria, vain lyhyitä pestejä. Maisterintutkinto yhteiskuntatieteellisestäl, jolla ei tee mitään. Ujouden takia en verkostoitunut
-Huono itsetunto, pelkuri
-Ei paljon harrastuksia, mielenkiintoisia sellaisia
-Ei oikeastaan tiedä maailman menosta paljon
-Ei tunne pop-kulttuuria hyvin, ei tiedä mistään mitään
Mitä pitäisi tehdä kun on luuseri ja normaalit ihmiset pitävät tätä säälittävänä? 20-vuotiailla on jopa enemmän elämänkokemusta kuin minulla, he ovat olleet vastuullisisia töissä ja käyneet reissuilla ulkomailla. Minulla ei ole mitään kerrottavaa kun en ole kokenut mitään. Masentaa oikeasti.
Kaiken lisäksi olen nettiaddikti, joka jatkuvasti siirtää asioita eteenpäin. Ainot positiiviset asiat on, että harrastan liikuntaa ja osaan pitää itsestäni ja kodistani huolta. Muuten olen täysin epäonnistunut..
Kommentit (505)
"En ole ap, mutta moneen kertaan luettuani en edelleenkään ymmärtänyt. Niin siis miten?"
Esimerkki:
Olet vihainen jollekin ihmiselle. Viha on negatiivinen tunne vai mitä? Tämän negatiivisen tunteen kohde on kyseinen ihminen. Tällöin tämä ihminen on (negatiivisesti) tärkeä sinulle.
Jos et pitäisi häntä enää tärkeänä, eli hän ei olisi enää vihasi kohde, olet antanut hänelle vaikka anteeksi, olisitko hänelle vielä vihainen?
Mitä ymmärsin APn viestistä on se että hän vertaa omaa elämäänsä muiden elämään mikä vaikuttaa häeen negatiivisesti. Tällöin hänellä on tunteilleen lähtökohta/objekti. Nyt hänen on selvitettävä miksi näin on? Miksi tämä muiden elämä on hänelle tärkeää? Tämän jälkeen siitä on jollain keinolla päästävä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En ole ap, mutta moneen kertaan luettuani en edelleenkään ymmärtänyt. Niin siis miten?"
Esimerkki:
Olet vihainen jollekin ihmiselle. Viha on negatiivinen tunne vai mitä? Tämän negatiivisen tunteen kohde on kyseinen ihminen. Tällöin tämä ihminen on (negatiivisesti) tärkeä sinulle.
Jos et pitäisi häntä enää tärkeänä, eli hän ei olisi enää vihasi kohde, olet antanut hänelle vaikka anteeksi, olisitko hänelle vielä vihainen?
Mitä ymmärsin APn viestistä on se että hän vertaa omaa elämäänsä muiden elämään mikä vaikuttaa häeen negatiivisesti. Tällöin hänellä on tunteilleen lähtökohta/objekti. Nyt hänen on selvitettävä miksi näin on? Miksi tämä muiden elämä on hänelle tärkeää? Tämän jälkeen siitä on jollain keinolla päästävä yli.
En ole ap, mutta yksinäisenä ihmisenä, haluaa kuulua joukkoon/olla jotenkin suosittu. Jokainen ihminen haluaa kuulla itsestä jotain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäiseksi aloittaisin tuon nettiaddiktion purkamisesta. Ihan jo niin, että aikataulutat kuinka kauan sallit itsesi roikkua netissä päivittäin. Pakotat itsesi sen sijaan harrastuksiin, ammatillisiin verkostoitumistilaisuuksiin, jne.
Pakotin kerran itseni tanssilattialle.
Siis tilanne oli melkein sellainen, että työnnän fyysistä ruumistani keskelle tanssilattiaa ja alan vatkata lantiotani raivoisasti. Tunnen kuinka musiikki imeytyy lihaan ja aloittaa likaisen työn. Riisun kauluspaidat villisti ja paljastan laihan vartaloni. Jano ja kuuma pakottaa tuulettamaan.
Katselen ulkopuolelta miten pyörittelen paitaa etusormeni varassa ja kaksi ulosheittäjää ottaa käsistäni kiinni ja vie minut pihalle tanssiravintolasta, koska olin itsensäpaljastaja. Menin tuntemattomaan paikkaan paljastamaan itseni muille, eivätkä he koskaan oppineet tuntemaan sitä, joka pakotti toimimaan
Sä et nyt yritä ollenkaan auttaa miestä mäessä, vaan syöstä hänet samaan suohon missä itsekin rämmit.
Kyllä te miehetkin osaatte olla todella susia toisillenne. Koko keskustelu miesten puolelta pelkkää lyttäämistä, ryyppää ja käy hoorisssa, silloin elämä on hyvää.
Ehkä ap on kuitenkin teitä fiksumpi tapaus?
Miten paljon kokemattomuus haittaa naisia?
AP
(En taas ymmärrä minkä takia ei lainaa koko tekstiä vaan vain osan)
"En ole ap, mutta yksinäisenä ihmisenä, haluaa kuulua joukkoon/olla jotenkin suosittu. Jokainen ihminen haluaa kuulla itsestä jotain hyvää."
Tuo kuulostaa siltä, että sinä ainakin ymmärrät mistä tunteesi johtuu - kuuluvuuden tunteen puutteesta. Se on jo yksi osa että tiedät mistä se johtuu. Se miten se korjataan siihen minulla ei valitettavasti ole vastausta muuta kuin ympäripyöreä: saadaksesi jotain ihmisiltä sinun pitää tietää/tavata/tuntea ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon kokemattomuus haittaa naisia?
AP
Sehän riippuu täysin naisesta. Ei kaikki naisetkaan ole mitään villejä, seikkailunhimoisia, kokeneita ja meneviä supliikkeja, yhtään sen enempää kuin ei kaikki miehetkään ole.
Toki ujoille naisille "suodaan" enemmän mahdollisuuksia rikkoa itseään elämänkokemuksilla, kuin ujoille miehille, mutta sekin vain luo lisää kuilua ujojen naisten ja miesten kohtaamiseen.
Käytännössä ne ujot naiset vain katoaa markkinoilta kokonaan pois ja ujoille miehille jää ainoana vaihtoehtona taistella niistä kokeneista naisista, joissa sitten onkin melkoista variaatioita..
Itse olin kokematon kolmekymppinen nainen ja seurustelin jonkin aikaa samanlaisen kokemattoman ikäiseni miehen kanssa.
Kaikki meni oikeastaan tosi hyvin siihen asti kunnes tuli sen kaikkein kauheimman aika. Siinä meni oikeastaan ihan kaikki pieleen mitä vaan voi ikinä mennä. Mies esitti tietävänsä mitä tekee ja minä naisena teeskentelin nauttivani kaikista pornojutskista.
Se suhde oli jo sillä hetkellä ohi.
Vaikka yritimme 3 vuotta, kaikki fyysinen puoli muuttui aina vain huonommaksi. Voi sanoa, että noin vuoden seurustelun jälkeen ei enää ollut seksiä ollenkaan. Edes sitä huonoa, mitä se alusta asti oli, vaikka se aika vilkasta ja hauskaa olikin. Tavallaan käytiin kaikki läpi, mitä tiedettiin pornosta. Sitten se oli niin kuin katsottu. Luettu läpi kuten kirja.
Tämä oli vähän sellainen kahden luuserin yhdistyminen, mikä romanttisessa mielikuvassa menee hyvin. Mutta tosiasiassa muut ovat hoitaneet nämä teennäisyydet ja harjoittelusuhteet jo teininä.
Seksuaalisuus ei ole suorittamista kuten pornossa. Se on itsensä löytämistä.
En jaksanut edes lukea, mutta runkkaa ainakin 3 kuukautta ensialkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä lopeta tuo vinkuminen.
Hohhoijaa, olet vielä nuori noin 15 vuotta. Sitten vasta olet mies. Poikanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole ap, mutta moneen kertaan luettuani en edelleenkään ymmärtänyt. Niin siis miten?"
Esimerkki:
Olet vihainen jollekin ihmiselle. Viha on negatiivinen tunne vai mitä? Tämän negatiivisen tunteen kohde on kyseinen ihminen. Tällöin tämä ihminen on (negatiivisesti) tärkeä sinulle.
Jos et pitäisi häntä enää tärkeänä, eli hän ei olisi enää vihasi kohde, olet antanut hänelle vaikka anteeksi, olisitko hänelle vielä vihainen?
Mitä ymmärsin APn viestistä on se että hän vertaa omaa elämäänsä muiden elämään mikä vaikuttaa häeen negatiivisesti. Tällöin hänellä on tunteilleen lähtökohta/objekti. Nyt hänen on selvitettävä miksi näin on? Miksi tämä muiden elämä on hänelle tärkeää? Tämän jälkeen siitä on jollain keinolla päästävä yli.
En ole ap, mutta yksinäisenä ihmisenä, halua
Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi, kohdatuksi.
Mutta ei sellaista huomiota tapahdu sulkeutumalla omiin oloihinsa. Ei voi vain vaatia muilta antamista. Anna itse!
Sitä kun teet tarpeeksi paljon, ja riittävän usein, myös saat joskus jotain, jos on hyvä tuuri. Ei se huomio meillä muillekaan taviksilla noin vain hopeatarjottimella ole tullut.
No nythän sulla ei oo enää mitään paineita kun olet jo heitttänyt elämäsi hukkaan. Voit alkaa tehdä ihan mitä vain. Onnea uudelle elåmällesi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka tämän kirjoitit. Luin tekstisi, mutta haluatko avata tätä itsevarmuuden nostamista/haitallisten ajatusten vähentämistä? Mainitsi kirjoittamisen, mutta osaatko sanoa, että mikä siinä varsinaisest auttaa?
Ymmärsinkö oikein siis, että nämä kokemukset toivat myötätuntoa, joka tavallaan laittoivat jotain päässä ns järjestykseen tms?
Kirjoittamisesta: Varmaan se, että tällöin se on "konkreettisesti" käyty läpi - olen ajatellut X asiaa, olen tiedostan sen ja nyt siirrän ajatukseni/mietteeni paperille, tässä tapauksessa kirjoittamalla, sen sijaan, että vatvon sitä aikani mielessäni ja luulen päässeeni siitä yli, kun lakkaan ajattelemasta sitä jossain kohtaa. Kirjoittaminen on ikään kuin asian loppuun käyminen sillä, että olet fyysisesti siirtänyt ajatuksesi paperille.
Ehkä vähän ontuva vertauskuva, mutta tiedät varmaan stereotypian tai tarinan/jutun taidemaalarista joka saa jonkun maanisen episodin ja kuola suusta roiskuen purkaa tunteensa kankaalle. Pitäisin kirjoittamista samankaltaisena.
Noista kokemuksista sanon, että ne "avasivat silmäni" ja "laajensivat näkökenttääni". Jälkikäteen katsottuna pahimpina masennuskausina tuntui kuin olisi kulkenut sellaiset ravihevosen silmälaput naamalla jotka vähä vähältä kavensivat näkökenttää. Olin täysin oppoutunut omiin vahingollisiin ajatuksiini eikä edes mielessä käynyt mitä muut ihmiset ovat käyneet/käymässä läpi. En ole erityisen uskonnollinen ihminen, mutta nuo kohtaamiset tapahtuivat sen jälkeen kun aloitin terapian ja tavallaan ne tuntuivat ikään kuin jonkin sortin "johdatukselta" - "tässä on sinulle ihmisiä, tulet kuuntelemaan heitä ja puhumaan heille ja toivottavasti tajuat ja opit jotain".
Siinä tuli sitä perspektiiviä elämään ja kuten sanoit myötätuntoa. Tämän jälkeen sitä alkoi oikeasti miettimään, että onko tässä nyt oikeasti mikään hätä? Mitä minä nyt oikeasti olen menettänyt tähän astisessa elämässä, onhan sitä jo tähän asti selvitty ihan hyvin. Siinä viimein tajusi, että suurin osa siitä masennuksesta oli vain "oman pään sisällä" - olin masentunut koska annoin itseni olla masentunut. Ei niinkään että minulle olisi tapahtunut jotain niin ylitsepääsemätöntä josta voisin olla "oikeasti masentunut" esim. mainitsemani narkkarinuoret ja heidän perheväkivaltataustansa.
Myönnetään, että tuskin koskaan pääsen täysin irti siitä mitä 9 vuotta koulukiusaamista aiheutti, mutta en minä enää niitä ajattele ja ole siitä masentunut vaan enemmänkin sen seurauksista - olen hyvin varautunut, ulospäin kylmä ihminen ja luotan hyvin hitaasti uusiin ihmisiin. Haluaisin olla ulospäin suuntautuneempi, avoimempi jne. mutta se on vain niin hankalaa muuttaa ja se aina välillä masentaa.
Käy tutustumassa 'Etsivä nuorisotyö' googlesta ja ota heihin yhteyttä. Ikärajasi tulee kohta täyteen, pitkään ei kannata miettiä. Kerrot heille, minkä täälläkin.
Mitään ei saa, jos ei yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kaikki nuo kohdat pystyy korjaamaan kolmen viikon Pattayan lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä lopeta tuo vinkuminen.
Mikä ihmeen vinkuminen? Kerroin kaiken mitä elämässäni on pielessä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Käy tutustumassa 'Etsivä nuorisotyö' googlesta ja ota heihin yhteyttä. Ikärajasi tulee kohta täyteen, pitkään ei kannata miettiä. Kerrot heille, minkä täälläkin.
Mitään ei saa, jos ei yritä.
Miten nämä voivat käytännössä auttaa? Onko siis kyseessä jonkunlainen kurssi tai tukipalvelu?
hki-bkk lento, sitte jonku aikaa tutustelet kulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
hki-bkk lento, sitte jonku aikaa tutustelet kulttuuriin.
En ikinä uskaltaisi. Täysin mahdotonta.
AP
Näinhän se on. Elämää pitää saada myös sisältöä, koska tylsyydessään helposti alkaa löytämään/hakemaan haitallista sisältöä.