Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä kun olen 28-vuotias epäonnistunut mies, joka on heittänyt elmänsä täysin hukkaan, eikä ole mitään elämänkokemusta..
19.03.2024 |
-Pokuus tallella, en ole koskaan seurustellut, enkä ole koskaan uskaltanut lähestyä naisia tai tehdä deittiprofileja.
-Ei ole edes halaillut
-Ei oikeita kavereita koska ei uskalla hankkia kavereita tai liittyä seuroihin jne.
-Ei niin hyvä työhistoria, vain lyhyitä pestejä. Maisterintutkinto yhteiskuntatieteellisestäl, jolla ei tee mitään. Ujouden takia en verkostoitunut
-Huono itsetunto, pelkuri
-Ei paljon harrastuksia, mielenkiintoisia sellaisia
-Ei oikeastaan tiedä maailman menosta paljon
-Ei tunne pop-kulttuuria hyvin, ei tiedä mistään mitään
Mitä pitäisi tehdä kun on luuseri ja normaalit ihmiset pitävät tätä säälittävänä? 20-vuotiailla on jopa enemmän elämänkokemusta kuin minulla, he ovat olleet vastuullisisia töissä ja käyneet reissuilla ulkomailla. Minulla ei ole mitään kerrottavaa kun en ole kokenut mitään. Masentaa oikeasti.
Kaiken lisäksi olen nettiaddikti, joka jatkuvasti siirtää asioita eteenpäin. Ainot positiiviset asiat on, että harrastan liikuntaa ja osaan pitää itsestäni ja kodistani huolta. Muuten olen täysin epäonnistunut..
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Keitä ne "monet ovat"? Kuka palkkaa työttömän filosofian maisterin? Mitä tekemään? Sen verran kauan ollut työttömänä että nyt sitä konkretiaa kehiin!
No ei kukaan. Sinun pitää löytää nyt uusi väylä tai jatkokoulutus, jonka kautta saat kontakteja. Työpaikat menee suhteilla. Paitsi ehkä hoivapuolella revitään töihin vaikka olisi sosiopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keitä ne "monet ovat"? Kuka palkkaa työttömän filosofian maisterin? Mitä tekemään? Sen verran kauan ollut työttömänä että nyt sitä konkretiaa kehiin!
No ei kukaan. Sinun pitää löytää nyt uusi väylä tai jatkokoulutus, jonka kautta saat kontakteja. Työpaikat menee suhteilla. Paitsi ehkä hoivapuolella revitään töihin vaikka olisi sosiopaatti.
Ei vaan kun tuossa aiemmin joku sanoi, että "Monet palkkaa mielellään sellaisia, joilla on akateeminen tutkinto ihan miltä tahansa alalta, koska sen katsotaan osoittavan että on pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja riittävästi älykkyyttä hommaan" niin minua ihan aidosti näin työttömänä maisterina kiinnostaisi se että kuka meitä palkkaisi? Kun ei mitään merkkiäkään ole omassa tilanteessa ollut siihen suuntaan että näin maisterina saisi hommia tai että kukaan tai mikään haluaisi palkata tai edes haastatteluun kutsua. Uutta koulutusta taas ei uskalla aloittaa kun se ei ollenkaan varmasti työllistä yhtään paremmin ja alastakaan ei ole mitään tietoa (en halua hoitajaksi ja olisin siinä hommassa kävelevä katastrofi.)
Onnistuin pitämään 3 tunnin tauon netistä kun olin kotona. Luin kirjaa.
Ja tuon edellisen sivun kirjoittajalle toivotan tsemppiä, sinä joka haita yliopistoon ja amikseen.
AP
Kerro AP tänne myöhemminkin kuulumisiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi muka tehdä jos tutkinto on semmoinen, että et oikeasti osaa mitään hyödyllistä? Olen oikeasti hyvin vihainen itselleni, että en ajatellut tätä syvemmin silloin 20-vuotiaana..
AP
Moneen työhön voi opetella siinä työssä itsessään. Esim. minä olen ihan eri alan ihminen, mutta koodaan työkseni, koska tällä alalla on töitä toisin kuin varsinaisella alallani. Monet palkkaa mielellään sellaisia, joilla on akateeminen tutkinto ihan miltä tahansa alalta, koska sen katsotaan osoittavan että on pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja riittävästi älykkyyttä hommaan. Tekemällä sitä oppii sitten, ja mitä olen katsellut, niin jopa ne tuoreet varsinaiset alan maisterit ja DI:t joutuvat koulun penkiltä tultuaan ihan yhtä lailla opettelemaan käytännön työn asiat.
Keitä ne "monet o
No itse esimerkiksi hain suureen kanadalaisperäiseen it-taloon. Heillä oli sellainen ohjelma, että koulutetaan pilviosaajaksi talossa. Minä hain sinne, sain 3 kk koulutuksen ja sitten projekteihin, alkuun avustavissa juniorirooleissa. Palkka oli ekat puoli vuotta pienempi juniori/harjoittelijapalkka. Mutta sen jälkeen nousi ihan oikein mukavaksi it-alalle aika tavanomaiseksi palkaksi, ja töitä tuntuu riittävän vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi muka tehdä jos tutkinto on semmoinen, että et oikeasti osaa mitään hyödyllistä? Olen oikeasti hyvin vihainen itselleni, että en ajatellut tätä syvemmin silloin 20-vuotiaana..
AP
Moneen työhön voi opetella siinä työssä itsessään. Esim. minä olen ihan eri alan ihminen, mutta koodaan työkseni, koska tällä alalla on töitä toisin kuin varsinaisella alallani. Monet palkkaa mielellään sellaisia, joilla on akateeminen tutkinto ihan miltä tahansa alalta, koska sen katsotaan osoittavan että on pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja riittävästi älykkyyttä hommaan. Tekemällä sitä oppii sitten, ja mitä olen katsellut, niin jopa ne tuoreet varsinaiset alan maisterit ja DI:t joutuvat koulun penkiltä tultuaan ihan yhtä lailla opettelemaan käytännön työn asia
Millaisella pohjakoulutuksella ja/tai aiemmalla kokemuksella pääsit noihin pilvihommiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä työnhaku on masentavaa ja jänistän heti kun näen työpaikkavaatimukset. Tulee taas fiilis, että en koskaan tule pääsemään töihin..
AP
Masentavaahan se on. Minä en jänistä vaatimukset nähdessäni, vaan olen jotenkin turtunut niihin. Lähetän hakemuksia mutta samalla tiedän etten kuitenkaan pääse edes haastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä mitään töitä saa. Taas tuli yksi uusi hylsy tänään ja ensi viikolla ropisee lisää. AP:lle voimia.
28-vuotiaan elämä ei ole vielä ohitse, joten ei ole heittänyt sitä hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP täällä taas
Elämä junnaa paikallaan.. Tein nyt päätöksen, että poistan tutkintoni CV.stä kokonaan ja haen vain töitä, joihin ei tarvita mitään koulutusta. Olen lopen kyllästynyt näihin "Saimme heukeat 200 hakemusta, valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun".
Olet vielä nuori, elämän suunta voi vielä muuttua. Minä olen elävä esimerkki aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori, elämän suunta voi vielä muuttua. Minä olen elävä esimerkki aiheesta.
Mitä sitten teit?
En tiedä oikeasti mitä pitäisi enää tehdä. Tuntuu, että en sovellu mihinkään työhön.. Minulla oli tällä viikolla yksi haastattelu varastoalalle, mutta ei ole mitään varmuutta pääseenkö.
Taas masentaa ja harmittaa vietävästi kun en mennyt opiskelemaan jotain konkreettista ja työllistävää alaa silloin 10 vuotta sitten..
AP
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oikeasti mitä pitäisi enää tehdä. Tuntuu, että en sovellu mihinkään työhön.. Minulla oli tällä viikolla yksi haastattelu varastoalalle, mutta ei ole mitään varmuutta pääseenkö.
Taas masentaa ja harmittaa vietävästi kun en mennyt opiskelemaan jotain konkreettista ja työllistävää alaa silloin 10 vuotta sitten..
AP
Ehdit kyllä vielä opiskella jotain konkreettista.
Niin yleisesti olen nähnyt monia kaltaisiasi tapauksia. Tuntuu että usein tuohon tilanteeseen johtaa jo yläkouluikäisenä tai aiemmin alkaneet sosiaaliset vaikeudet, yhdistettynä etäisiin tai muuten vaikeisiin suhteisiin vanhempien kanssa. Jää jotain nuoruuden kehitysvaiheita välistä eikä siksi oikein psyykkisesti aikuistu (en tarkoita vain mekaanista suorittamista kuten töihin menoa vaan huonoa itsetuntoa ja huonoja sosiaalisia taitoja ym)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oikeasti mitä pitäisi enää tehdä. Tuntuu, että en sovellu mihinkään työhön.. Minulla oli tällä viikolla yksi haastattelu varastoalalle, mutta ei ole mitään varmuutta pääseenkö.
Taas masentaa ja harmittaa vietävästi kun en mennyt opiskelemaan jotain konkreettista ja työllistävää alaa silloin 10 vuotta sitten..
AP
Ehdit vielä opiskella. Itse suoritin kaksikin ammattitutkintoa kun en sinun ikäisenäsi saanut töitä. Voi olla että suoritan vielä pari lisää.
Aika vähän on nykyään ihmisiä jotka eivät opiskele aikuisena.
Mutta siitä ei ole yhtään mitään iloa että jää miettimään menneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oikeasti mitä pitäisi enää tehdä. Tuntuu, että en sovellu mihinkään työhön.. Minulla oli tällä viikolla yksi haastattelu varastoalalle, mutta ei ole mitään varmuutta pääseenkö.
Taas masentaa ja harmittaa vietävästi kun en mennyt opiskelemaan jotain konkreettista ja työllistävää alaa silloin 10 vuotta sitten..
AP
Ehdit vielä opiskella. Itse suoritin kaksikin ammattitutkintoa kun en sinun ikäisenäsi saanut töitä. Voi olla että suoritan vielä pari lisää.
Aika vähän on nykyään ihmisiä jotka eivät opiskele aikuisena.
Mutta siitä ei ole yhtään mitään iloa että jää miettimään menneitä.
Olen tässä miettinyt, miten tämä toteutuisi käytännössä. Opintotukikuukausia ei ole ja ensikertalaisuus on mennyt. Miten tämä sitten toimii ammatillisen koulutuksen puolella? Ainakin joskus ei ollut niin yksinkertaista ainakin tukien osalta.
AP
Olen niin vihainen itselleni ja en voi käsittää miten olin niin tyhmä kun aikoinaan menin opiskelemaan jotain täysin turhaa, jolla ei tee mitään. Kun olen katsonut työpaikkoja, niin enhän minä oikeasti osaa YHTÄÄN MITÄÄN, ei mitään hyödyllistä.. Pitäisi olla talous- ja IT-osaamista ja mitä minä osaan? Selata nettiä ja kirjoittaa wordissa.
Motivaatio on laskenut merkittvästi siitä kun alotin tämän ketjun. Nyt olen jatkuvasti siirtänyt työnhakua eteenpäin päivä kerrallaan.. Mitään ei tapahdu koska aina jänistän..
Pidän todennäköisesti nyt noin kuukauden mittaisen tauon tästä ketjusta, mutta tuskinpa tilanne paranee..
AP
Alue: Aihe vapaa
Pitää tähän sivusta vastata (en ole ap), että kyllähän jokaisen elämässä vaikuttaa moni asia. Minäkin olin lapsena melko rohkea. Meillä oli toisten lapsiakin hoidossa usein. Näin siis paljon eri ihmisiä. Minulla oli myös paljon harrastuksia. Silti lapsuuden lopulla siinä 12-vuotiaana alkanut kiusaaminen joka jatkui aina lukioon asti vaikutti aivan liikaa siihen millainen olen nyt. Näin hyväkään lapsuus ja harrastukset yms ei tavallaan takaa sitä suojaa esim kiusaamiselta. Näin on vähän turhaa syyttää vanhempiakaan. Samalla jokainen ihminen on yksilö. Ei voi ikinä tietää mikä jokaisen tausta on. Minäkin olisin erilainen ihminen ilman kokemuksiani. Nyt itsetuntoni on todella huono. Samoin tuohon viestisi alkuun pitää lisätä se, ettei kaikki vaan ole läheisiä vanhempiensa kanssa. Minäkin olen näennäisesti. Tulemme toimeen ja asiat sujuvat melko hyvin. Silti totuus on se, että jäin omilleni esim kiusaamisen kanssa. Näin en voi puhua tästä asiasta tai esim yksinäisyydestäni heidän kanssaan. Elämämme vähän kuin eri elämää. Itse jännitän kaikkea ja he taas eivät ymmärrä sitä. Eivät näe sitä miten kiusaaminen on vaikuttanut minuun ja samalla meillä ei saisi olla heikko yms.