Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun olen 28-vuotias epäonnistunut mies, joka on heittänyt elmänsä täysin hukkaan, eikä ole mitään elämänkokemusta..
19.03.2024 |
-Pokuus tallella, en ole koskaan seurustellut, enkä ole koskaan uskaltanut lähestyä naisia tai tehdä deittiprofileja.
-Ei ole edes halaillut
-Ei oikeita kavereita koska ei uskalla hankkia kavereita tai liittyä seuroihin jne.
-Ei niin hyvä työhistoria, vain lyhyitä pestejä. Maisterintutkinto yhteiskuntatieteellisestäl, jolla ei tee mitään. Ujouden takia en verkostoitunut
-Huono itsetunto, pelkuri
-Ei paljon harrastuksia, mielenkiintoisia sellaisia
-Ei oikeastaan tiedä maailman menosta paljon
-Ei tunne pop-kulttuuria hyvin, ei tiedä mistään mitään
Mitä pitäisi tehdä kun on luuseri ja normaalit ihmiset pitävät tätä säälittävänä? 20-vuotiailla on jopa enemmän elämänkokemusta kuin minulla, he ovat olleet vastuullisisia töissä ja käyneet reissuilla ulkomailla. Minulla ei ole mitään kerrottavaa kun en ole kokenut mitään. Masentaa oikeasti.
Kaiken lisäksi olen nettiaddikti, joka jatkuvasti siirtää asioita eteenpäin. Ainot positiiviset asiat on, että harrastan liikuntaa ja osaan pitää itsestäni ja kodistani huolta. Muuten olen täysin epäonnistunut..
Kommentit (505)
Ainoan valittamisen aiheen tuosta ymmärrän on se ettei oo naista tai ystäviä. Mee nettideiteille. Laita ulkonäkö mahdollisimman hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele hoitoalalle. Ei siitä tarvitse tulla loppuelämän hommaa, mutta sanon että tekee itsetunnolle hyvää, kun työntantajat pyytävät sinua töihin eikä tarvi madella ja vakuutella ja myydä itseään. Suurin osa työkavereistasi on naisia. Todennäköisesti jonkun kanssa synkkaa. Palkka ei ole päätä huimaava, mutta tekisit työtä, jolla on oikeasti merkitystä. Sit jos alkaa liikaa kyrsiä se homma niin voit vaihtaa alaa, ja kappas sulla onkin cv:ssä työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Ainoan valittamisen aiheen tuosta ymmärrän on se ettei oo naista tai ystäviä. Mee nettideiteille. Laita ulkonäkö mahdollisimman hyväksi.
En uskaltaisi mennä deitille, eikä ulkonäössä ole ongelmia. Tärkeintä nyt olisi saada töitä.
AP
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oikeasti mitä pitäisi enää tehdä. Tuntuu, että en sovellu mihinkään työhön.. Minulla oli tällä viikolla yksi haastattelu varastoalalle, mutta ei ole mitään varmuutta pääseenkö.
Taas masentaa ja harmittaa vietävästi kun en mennyt opiskelemaan jotain konkreettista ja työllistävää alaa silloin 10 vuotta sitten..
AP
Mene henkilökohtaiseksi avustajaks. Saatat saada sosiaalisen elämän samalla siitä. Taksikuskeista on pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoan valittamisen aiheen tuosta ymmärrän on se ettei oo naista tai ystäviä. Mee nettideiteille. Laita ulkonäkö mahdollisimman hyväksi.
En uskaltaisi mennä deitille, eikä ulkonäössä ole ongelmia. Tärkeintä nyt olisi saada töitä.
AP
Ootko varma, jos ensin tutustuisit hyvi? Tai hanki bentsot lääkäriltä jännittäviin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tulee viestejä "Valitettavasti valintamme emme kutsu sinua haastatteluun". Lähetän hyviä hakukirjeitä ja laitan työtodistuksia liitteeksi, mutta EI.. Mitä teen väärin?
AP
Mä en ole saanut yhtäkään työpaikkaani työhakemuksia lähettämällä. En yhtäkään. Ne kaikki ovat saatu suhteilla. Suhteet ovat tärkeitä! Eikä tämä todellakaan tarkoita sitä, että tarvitsisi osata olla joku itsevarma supliikkimies ja sosiaalinen perhonen. On vaan hyvä tiedostaa, että todella moneen työpaikkaan tarvitaan työntekijää, mut hakua ei koskaan avata julkiseksi, koska rekryäminen on niin raskas prosessi. Moni työpaikka palkkaa jonkun jo olemassaolevan työntekijän tutun. Se tuttu voi olla entinen opiskelukaveri, serkku, lapsenlapsi, naapuri, lautapelikerhosta tuttu, pomon puolison ystävän puoliso jne jne jne.
Kaikki koskaan luomasi ihmissuhteet ovat potentiaalinen reitti työllisyyteen. Siksi on ihan ok joskus kysellä sukulaisilta, kavereilta ja tutuilta, että onko kukaan kuullut että mihinkään tarvittaisi työntekijää.
myös oman alan ulkopuolelle jäävät työt ovat paremmat kun ei mitään, koska työkaverisi hampurilaispaikassa voi tuntea jonkun joka onkin töissä omalla alallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoan valittamisen aiheen tuosta ymmärrän on se ettei oo naista tai ystäviä. Mee nettideiteille. Laita ulkonäkö mahdollisimman hyväksi.
En uskaltaisi mennä deitille, eikä ulkonäössä ole ongelmia. Tärkeintä nyt olisi saada töitä.
AP
Ootko varma, jos ensin tutustuisit hyvi? Tai hanki bentsot lääkäriltä jännittäviin tilanteisiin.
Ei niitä bentsoja myönnetä jos ei ole merkittävää haittaa elämään. Voin asioida, käydä haastatteluissa, hammaslääkärissä jn. ilman mitään ongelmia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoni on, että mene takaisin äidin helmoihin. Toisaalta siellähän sinä jo olet.
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma, jos ensin tutustuisit hyvi? Tai hanki bentsot lääkäriltä jännittäviin tilanteisiin.
Sori mutta tosi paska neuvo bentsot. Ne pehmentää pään ja niihin jää koukkuun ja jos unohdat että oot ottanut niitä ja vedät holia niin huonolla tuurilla lähtee henki.
sosiaaliset tilanteet totta kai jännittää ihmistä joka ei ole niihin tottunut. Altistamalla itsensä pelon aiheelle pelko yleensä jossain vaiheessa hellittää. Mitään huumeita ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
+ korkeakoulututkinto
+ sentään jonkin verran työhistoriaa
+ liikuntaharrastus
+ kodinhoitokyky
Sinulla on moni asia kunnossa. Nykyään on normaalia pätkätyöt ja nettiafdomteja olemme kaikki. Seurustelu on vähentynyt yleisesti. Onko ongelmasi yksinäisyys ja se, ette voi jakaa asioita kenellekään?
Akateeminen.
Kokematon on paras valinta. Tautiset seksiaddiktit joutavat pitkälle. Jos en olisi varattu, niin kiinnostuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoan valittamisen aiheen tuosta ymmärrän on se ettei oo naista tai ystäviä. Mee nettideiteille. Laita ulkonäkö mahdollisimman hyväksi.
En uskaltaisi mennä deitille, eikä ulkonäössä ole ongelmia. Tärkeintä nyt olisi saada töitä.
AP
Ootko varma, jos ensin tutustuisit hyvi? Tai hanki bentsot lääkäriltä jännittäviin tilanteisiin.
Ei niitä bentsoja myönnetä jos ei ole merkittävää haittaa elämään. Voin asioida, käydä haastatteluissa, hammaslääkärissä jn. ilman mitään ongelmia.
AP
Kyllä sulla on aika merkittävä haitta, jos et uskalla tutustua ihmisiin. Uskon, että voisit saada jopa helpommin bentsot, kuin moni muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskele hoitoalalle. Ei siitä tarvitse tulla loppuelämän hommaa, mutta sanon että tekee itsetunnolle hyvää, kun työntantajat pyytävät sinua töihin eikä tarvi madella ja vakuutella ja myydä itseään. Suurin osa työkavereistasi on naisia. Todennäköisesti jonkun kanssa synkkaa. Palkka ei ole päätä huimaava, mutta tekisit työtä, jolla on oikeasti merkitystä. Sit jos alkaa liikaa kyrsiä se homma niin voit vaihtaa alaa, ja kappas sulla onkin cv:ssä työkokemusta.
Miten opiskelu toimisi jos ei ole ensikertalainen ja opintotukikuukaudet käytetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tulee viestejä "Valitettavasti valintamme emme kutsu sinua haastatteluun". Lähetän hyviä hakukirjeitä ja laitan työtodistuksia liitteeksi, mutta EI.. Mitä teen väärin?
AP
Mä en ole saanut yhtäkään työpaikkaani työhakemuksia lähettämällä. En yhtäkään. Ne kaikki ovat saatu suhteilla. Suhteet ovat tärkeitä! Eikä tämä todellakaan tarkoita sitä, että tarvitsisi osata olla joku itsevarma supliikkimies ja sosiaalinen perhonen. On vaan hyvä tiedostaa, että todella moneen työpaikkaan tarvitaan työntekijää, mut hakua ei koskaan avata julkiseksi, koska rekryäminen on niin raskas prosessi. Moni työpaikka palkkaa jonkun jo olemassaolevan työntekijän tutun. Se tuttu voi olla entinen opiskelukaveri, serkku, lapsenlapsi, naapuri, lautapelikerhosta tuttu, pomon puolison ystävän puoliso jne jne jne.
Kaikki koskaan luomasi ihmissuhteet ovat potentiaalinen
Vaikeaahan tämä on kun ei ole yhtään suhteita..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla rohkeutta siis.
Miten rohkeutta hankitaan?
Vierailija kirjoitti:
Neuvoni on, että mene takaisin äidin helmoihin. Toisaalta siellähän sinä jo olet.
Olen nevonut omia lapsia tuohon myös. Vanhempien luokse voi aina tulla ja me ei ikinä tuomita.
Autetaan aina vaikka lapset olisi kuinka vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla rohkeutta siis.
Miten rohkeutta hankitaan?
Ap on kuin Euno Leunon Helkavirsiä runosta Tumma. Google hakuun vain ja totea se että sinusta hän kirjoitti ja näki sinut jo ajan takaa ap.
Oma isoisäni oli samalainen. Hän joutui sotaan ja tuli sodasta pelottomana. Sen jälkeen hän totesi ettei pelkää mitään. Hän pelkäs niin paljon ja näki pelkoa, että kyllästyi siihen.
Tupakasta hän totesi niin että hyvä lisä ja nautintoaine ja vain pelkurit lopettaa polttamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskele hoitoalalle. Ei siitä tarvitse tulla loppuelämän hommaa, mutta sanon että tekee itsetunnolle hyvää, kun työntantajat pyytävät sinua töihin eikä tarvi madella ja vakuutella ja myydä itseään. Suurin osa työkavereistasi on naisia. Todennäköisesti jonkun kanssa synkkaa. Palkka ei ole päätä huimaava, mutta tekisit työtä, jolla on oikeasti merkitystä. Sit jos alkaa liikaa kyrsiä se homma niin voit vaihtaa alaa, ja kappas sulla onkin cv:ssä työkokemusta.
Miten opiskelu toimisi jos ei ole ensikertalainen ja opintotukikuukaudet käytetty?
Amistutkinto?
Iän, koulutuksen ja elämäntilanteen puolesta edellytykset kuulostavat hyviltä, joten ongelma on varmaan siinä, miten suhtaudut itse itseesi.
Minusta voit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, eikä sinun tarvitse verrata itseäsi muihin.
Et voi vastuuttaa muita omista valinnoistasi.
Sulla on melkein koko elämä edessäsi! Älä nyt ainakaan masennu. Mieti, mitä haluat elämästäsi ja mikä tekisi sut onnelliseksi. Sitten alat kulkea tavoitteitasi kohti. Aikaa sulla on. Tsemppiä!