Lue keskustelun säännöt.
Yli 40.v nainen - mistä olet elämässäsi katkera?
18.03.2024 |
Minä aloitan. Nainen 43.v. Olen katkera miehelleni, joka ei ollut lapsille toinen tasavertainen vanhempi vaan epävakaa ailahteleva puoliso, joka särki oman perusturvallisuuden tunteeni ja sai minut lähes uupumaan perhe-elämän taakkaan.
Nyt lasten kasvaessa alan herätä taas henkiin. Olen kaunis, eloisa, upea aikuinen nainen ja aion elää elämääni ilolla ja ottaa siitä kaiken irti. Miesten huomiosta aion nauttia vaikka olen varattu, olen nyt luotsannut lapset läpi väkivaltaisen liiton turvaan kasvamaan, raaka pikkulapsiaika on ohi ja tästä alkaa uusi vaihe.
Olen katkera, että mieheni piti minua vuosina oman arvaamattomuutensa vankina. Alan vapautua, ja se tuntuu paremmalle kuin koskaan.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera äidilleni siitä että hän "luotsasi lapset väkivaltaisen avioliiton läpi" sen sijaan että olisi eronnut, passittanut isän vankilaan tai päästänyt lapset turvaan väkivallattomaan sijaiskotiin. Näin ollen minulle ei koskaan päässyt syntymään perusturvallisuuden kokemusta ja joudun olemaan koko loppuelämäni ilman minkäänlaisia läheisiä ihmissuhteita, koska perusturvallisuutta ei voi oppia ensimmäistä kertaa aikuisiällä.
Kyllä voi, minäkin olen oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin ap:lle terapiaa. Ja eroa.
Ap:n ongelma ja luultavasti syy katkeroitumiseen on vastuun ulkoistaminen muille. Ihminen, joka elää vuosia huonossa ja väkivaltaisessa suhteessa on lopulta itse vastuussa valinnoistaan, niinkuin muutkin. Ei Suomessa avioliitto ole tuomio, se on valinta. Mutta itselleenkin voi ja kannattaa antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ap:lle terapiaa. Ja eroa.
Ap:n ongelma ja luultavasti syy katkeroitumiseen on vastuun ulkoistaminen muille. Ihminen, joka elää vuosia huonossa ja väkivaltaisessa suhteessa on lopulta itse vastuussa valinnoistaan, niinkuin muutkin. Ei Suomessa avioliitto ole tuomio, se on valinta. Mutta itselleenkin voi ja kannattaa antaa anteeksi.
Tämä on totta. Aikuisen täytyy itse ottaa vastuu elämästään, harvoin mikään tulee valmiina tarjottimella.
Täytyy myös hyväksyä, että joskus tulee tehtyä vääriä valintoja ja aina kaikki ei mene oppikirjan mukaan. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi sentään vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta monia asioita kadun kyllä. Tyhmyyttäni olen ollut huonoissa parisuhteissa. Yksi oli väkivaltainen, pari muuta käyttänyt kiltteyttäni hyväksi ja sitä myötä elellen kustannuksellani. Sinkkuna olen ollut jo vuosia ja sellaiseksi varmaan jään.
Lisäksi monesti olen miettinyt, että elantoni olisin varmasti saanut helpommallakin tai ainakin vähemmän stressaavalla. Kaikki aika menee töihin eikä vapaa-aikaa ole. Viime vkl oli eka vapaa joulupäivän jälkeen. Mutta toisaalta, enpä tiedä, mitä muutakaan olisin alkanut opiskelemaan.
asianajaja, yrittäjä, 52v
Osasitko hakea itsellesi oikeutta ammattisi puolesta, esim. väkivaltaisessa suhteessa?
Sinun elämäsi on tavallaan minun unelmaelämää ammatin puolesta. Itse tavoittelen vielä aikuisiällä lakimiehen tutkintoa, olen kovasti matkalla sitä kohti. Silti tuntuu, että oman suhteen kipukohtiin en osaisi hakea apua sillä toisessa vaakakupissa olisi häpeä ja toisessa se, ettei kaikesta haluaisi tehdä julkista juuri lastenkaan takia.
Mukava oli kuulla kommenttisi, kaikkea hyvää jatkoon myös sinulle!
Ap
En ole tuo sama, mutta olen itse päästänyt irti katkeruudesta. Miten? Käymällä ensin riittävän pitkään (kolme vuotta) yksilöterapiassa ja sitten ihan aktiivisesti asenteitani muokkaamalla. Mietin päivittäin, mistä olen kiitollinen tänään. Jos mieleen nousee katkeria tunteita, uskallan tuntea ne ja koetan saada kiinni sitä, mistä ne kumpuavat. Vain niin niistä voi päästää irti. Ja kas kummaa, vuosikymmen tällaisten harjoitusten kanssa todella tehoaa. Sitä oppii päästään irti. Ja se vasta onkin vapauttavaa!