Yritin soitella 16v pojan kesätyönhaun merkeissä, firmasta vastattiin takaisin että "toivottavasti poikasi olisi jatkossa oma-aloitteisempi"
Mitä tuo nyt tarkoitti? Poika on hyvin itsenäinen mutta ei tykkää erityisesti puhua puhelimessa, joten hoidimme vastuujaon tällä tavalla.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.
ap
Eikös kesätyön hakeminen ole ihan paras tapa harjoitella virallisempia puheluja. Vai millaisella puhelulla harjoittelu pitäisi aloittaa?
Itselläni oli onni asua nuorena vireällä maalaispaikkakunnalla. Ensimmäisen kesätyöpaikan sain, kun olin kaverilla kylässä ja kaverin isä kyseli, joko kesätyöpaikka on valmiina. En ollut vielä edes miettinyt kesätöitä, mutta sen keskustelun aikana sovin muutaman viikon siivoustyön loppukesään. Seuraavana kesänä pääsin ihan itse soittamaan. Sain paikan, mutta sain aloittaa vasta viikon myöhemmin kuin muut, kun olin täyttänyt vaadittavat 16 v.
Oma poikani soitteli tet-harjoittelupaikat itse. Ensimmäisenä vuonna autoin sen verran, että kysyin esimieheltäni keneen hän voisi olla yhteydessä. Muuten poika hoiti itse. Toisena vuonna poika soitti paikkaan, joka häntä kiinnosti. Silloin etsimme yhdessä netistä yhteystiedot, muuten hän hoiti asian itse.
Perhetuttu teki uransa puolustusvoimissa ja kertoi tapauksista, kun äiti soitellut varuskuntaan huolissaan kun hänen janipetteri ei osaa kuoria perunoita.
Curlingmutsi se siellä yrittää tasoittaa tietä muksulleen, tajuamatta, että oikeasti kasaa ylimääräisiä esteitä pojan tielle.
Vaikka trollihan tämä selkeästi on.
Tän aloituksen täytyy olla vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo aikamoinen "red flag" on, että huoltaja soittaa 16 -vuotiaan poikansa puolesta. Menetkö myös pojan puolesta sinne töihin?
Ensivaikutelma on tärkeä. Pojasta ensivaikutelma on, että mukavuudenhaluinen mamman poika.
Palaute oli asiallinen ja paikkaansa pitävä.
No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.
ap
Jos ei ole Porvoosta, niin epäilen tuotakin. Puhelimessa on rennompi puhua kuin kasvotusten, joten lieneekö sellaisen live-haastattelussa mitään järkeä, joka ei edes puhelimitse kykene hoitamaan asioita.
Ai? Itse olen ihan aikuinen ihminen, lähes viisikymppinen jo, ja työelämässä pärjännyt jo kolmisenkymmentä vuotta, mutta minulla on edelleen aivan järkyttävä puhelinkammo. Livenä asioiden hoitaminen sen sijaan on aina ollut minulle helppoa, en ole ujo enkä arka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo aikamoinen "red flag" on, että huoltaja soittaa 16 -vuotiaan poikansa puolesta. Menetkö myös pojan puolesta sinne töihin?
Ensivaikutelma on tärkeä. Pojasta ensivaikutelma on, että mukavuudenhaluinen mamman poika.
Palaute oli asiallinen ja paikkaansa pitävä.
No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.
ap
No, se kasvatus sosiaaliseen kommunikointiin aloitetaan jo alle kouluikäisenä. Jos lapsi esim. huoltiksella haluaa jäden, niin rahat kouraan ja lapsi menee itse hakemaan sen sijaan että äiti hakee. Itse puututaan tapahtumaan vasta jos tulee ongelmia.
Kun näin toimitaan pienestä pitäen ei "virallinen puhelu" 16 vuotiaana sujuu siinä missä epävirallinenkin.
Täälläpäin fiksuimmat firmat laittaa kesätyöilmoituksiin suoraan että vanhempien ei sitten kannata vaivautua vastailemaan.
Jos ei kakaras kykene itse soittelemaan vaan äidin täytyy se tehdä puolestaan, ei kovin lupaavalta vaikuta työpaikassakaan että sais siellä mitään tehtyä ilman äitiään. Joku raja nyt tohon paapomiseen!!!
Kukin toimii tavallaan. Esikoinen tarvitse uuden henkilökortin viime vuonna, niin hän sai keskustella poliisiasemalla omatoimisesti virkailijan kanssa. Olin mukana, koska poliisilla oli minullekin kysymys. Sama systeemi toimi pankissa hyvin. 15v osaa jo ottaa vastuuta ja jos hän ei tiennyt mitä vastata, niin olin apuna.
Vierailija kirjoitti:
Tän aloituksen täytyy olla vitsi.
Satoja työhaasteluja pitäneensä voin todeta, että ei ole vitsi. Äidit ja isät soittelee lapsensa, siis jopa valmistuneen puolesta, kesäharjoittelijoita puhumattakaan. Vaimo yrittää saada korkeakoulutetulle miehelleen työpaikan.
Ai työnantaja odottaa kaikkien 700 soittoa innoissaan😆
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttäreni on kyllä ollut kaikilla kesälomilla töissä ja ihan itse on ne työt hakenut ja saanut, kun yhden hyvän todistuksen saa työnantajalta, niin seuraava paikka on jo helpompaa saada. Ensimmäinen kesätyö vanhainkodissa ei ollut kovin mieluisa, mutta seuraavista jo tykkäsi enemmän. Siinä koululaisena tutustui myös monenlaiseen alaan ja sieltä lähtöisin oli sitten päätös uravalinnastakin.
Hyvä että saatiin lähihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo aikamoinen "red flag" on, että huoltaja soittaa 16 -vuotiaan poikansa puolesta. Menetkö myös pojan puolesta sinne töihin?
Ensivaikutelma on tärkeä. Pojasta ensivaikutelma on, että mukavuudenhaluinen mamman poika.
Palaute oli asiallinen ja paikkaansa pitävä.
No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.
ap
Jos ei ole Porvoosta, niin epäilen tuotakin. Puhelimessa on rennompi puhua kuin kasvotusten, joten lieneekö sellaisen live-haastattelussa mitään järkeä, joka ei edes puhelimitse kykene hoitamaan asioita.
Ei nykyajan työelämässä tarvitse käyttää puhelinta kuin somettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttäreni on kyllä ollut kaikilla kesälomilla töissä ja ihan itse on ne työt hakenut ja saanut, kun yhden hyvän todistuksen saa työnantajalta, niin seuraava paikka on jo helpompaa saada. Ensimmäinen kesätyö vanhainkodissa ei ollut kovin mieluisa, mutta seuraavista jo tykkäsi enemmän. Siinä koululaisena tutustui myös monenlaiseen alaan ja sieltä lähtöisin oli sitten päätös uravalinnastakin.
Hyvä että saatiin lähihoitaja.
Mistä näin päättelit?
Tuossa iässä on hyvä alkaa opetella soittamaan noita virallisia puheluita. Onhan se jännittävää, mutta vain tekemällä ja harjoittelemalla se jännitys laantuu. Ensin voitte tietysti yhdessä miettiä mitä olisi hyvä sanoa, mutta jos meinaa töissä pärjätä niin kyllä pitäisi osata puhelimella soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo aikamoinen "red flag" on, että huoltaja soittaa 16 -vuotiaan poikansa puolesta. Menetkö myös pojan puolesta sinne töihin?
Ensivaikutelma on tärkeä. Pojasta ensivaikutelma on, että mukavuudenhaluinen mamman poika.
Palaute oli asiallinen ja paikkaansa pitävä.
No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.
ap
Jos ei ole Porvoosta, niin epäilen tuotakin. Puhelimessa on rennompi puhua kuin kasvotusten, joten lieneekö sellaisen live-haastattelussa mitään järkeä, joka ei edes puhelimitse kykene hoitamaan asioita.
Ai? Itse olen ihan aikuinen ihminen, lähes viisikymppinen jo, ja työelämässä pärjännyt jo kolmisenkymmentä vuotta, mutta minulla on edelleen aivan järkyttävä puhelinkammo. Livenä asioiden hoitaminen sen sijaan on aina ollut minulle helppoa, en ole ujo enkä arka.
Jep samaa mieltä, puhelimella soittaminen on epämiellyttävää, kasvokkain puhuminen on paljon helpompaa ja rennompaa. Tietysti tsemppaan itseni soittamaan pakolliset puhelut, mutta aina jos mahdollista käytän muita yhteydenottokeinoja. En edes tiedä mikä siinä on, mutta olen inhonnut soittamista niin kauan kuin muistan.
Hankkikaa niille lapsille puhelin, niin kammo häviää ;)
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttäreni on kyllä ollut kaikilla kesälomilla töissä ja ihan itse on ne työt hakenut ja saanut, kun yhden hyvän todistuksen saa työnantajalta, niin seuraava paikka on jo helpompaa saada. Ensimmäinen kesätyö vanhainkodissa ei ollut kovin mieluisa, mutta seuraavista jo tykkäsi enemmän. Siinä koululaisena tutustui myös monenlaiseen alaan ja sieltä lähtöisin oli sitten päätös uravalinnastakin.
Näin meilläkin homma meni, että kun ensimmäiset itse hankitut työpaikat oli sellaisia, joissa tulevaisuus alalla ei innostanut, niin se kasvatti motivaatiota opiskeluun.
Olisin kyllä saanut heidät omalle työpaikalle ei siis teihin sisähommiin. Olivat kyllä silloin katkeria miksi minä en auttanut heitä kuten työkaverini tekivät heidän koulutovereidensa suhteen. Mutta myöhemmin ovat kyllä kiitelleet, että siitä oli heille hyötyä.
Tarkoitti varmaan juuri sitä mitä sanoi.
Vanhemmat tekevät lapsilleen ison karhunpalveluksen jos soittelevat työpuheluita tms lapsen puolesta. Lapsen pitää oppia oma-aloitteiseksi, että pärjää elämässä. Tottakai aluksi ne viralliset puhelut jännittää, mutta sen takia niitä pitääkin harjoitella.
Tuollaisesta työnhakijasta tulee sellainen ennakkovaikutelma, että kyseessä on veltto työntekijä, jota joutuu potkimaan eteenpäin ja joka ei ole kykenevä poistumaan mukavuusalueeltaan hoitaakseen työtehtäviä. Jos hän ei kykene puhumaan puhelimessa, niin miten mahdolliset asiakaskohtaamiset tai työkavereiden kanssa kommunikointi onnistuisivat?
Lisäksi mulle tulisi työnantajana sellainen olo, että kyseessä on sellainen "leijonaäiti", joka tulee mahdollisen työsuhteen aikanakin päsmäröimään.
Mun tyttäreni on kyllä ollut kaikilla kesälomilla töissä ja ihan itse on ne työt hakenut ja saanut, kun yhden hyvän todistuksen saa työnantajalta, niin seuraava paikka on jo helpompaa saada. Ensimmäinen kesätyö vanhainkodissa ei ollut kovin mieluisa, mutta seuraavista jo tykkäsi enemmän. Siinä koululaisena tutustui myös monenlaiseen alaan ja sieltä lähtöisin oli sitten päätös uravalinnastakin.