Yritin soitella 16v pojan kesätyönhaun merkeissä, firmasta vastattiin takaisin että "toivottavasti poikasi olisi jatkossa oma-aloitteisempi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tuo aikamoinen "red flag" on, että huoltaja soittaa 16 -vuotiaan poikansa puolesta. Menetkö myös pojan puolesta sinne töihin? 

Ensivaikutelma on tärkeä. Pojasta ensivaikutelma on, että mukavuudenhaluinen mamman poika.

Palaute oli asiallinen ja paikkaansa pitävä.

No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.

ap

 

16v ei ole mikään lapsi jonka asioita äidin pitäis hoitaa. Jos ei itse pysty työnhakua hoitamaan ei tietenkään ole kypsä työhönkään. Kotona voi poikaa tukea, mut karhunpalvelus sekaantua pojan ty

Minäpä tunnen pojan joka olikin kypsä työntekoon ja tosi ahkera, mutta hirveän ujo soittamaan puhelimella ja sopimaan aikuisten kanssa virallisia asioita. Sen kesän jälkeen hän sai itsetuntoa ja kuulin että myöhemmin osasikin itse soittaa ja sopia asioita. Hyvä työmies oli ja oppi nopeasti asiat.

 

Ei pidä olla noin armoton ja saatanan tyhmä. Menettää vain hyviä tekijöitä tuollaisella hölmöläisen asenteella. Nuorissa on hyviä tyyppejä ja hienoa että äidit jaksaa hommata heidät alkuun. Siitä se sitten lähtee käyntiin se työelämä.

Tuollaisessa tilanteessa se äiti opettaa poikansa soittamaan, eli ensin harjoitellaan vaikka yhdessä ja mietitään mitä sanotaan, ja sitten on vailla vieressä apuna kun lapsi soittaa. Jos siis toivoo että lapsi sen työpaikan saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin mäkin vastasin, kun edellisessä työpaikassani huolehdin nuorten kesätyöntekijöiden palkkaamisesta.

Niiden hakemukset siirsin automaattisesti syrjään, jotka eivät ottaneet yhteyttä itse vaan joiden puolesta asioi äiti tai isi.

Niin. Eli opetat, että vain ulospäinsuuntautuneilla ekstroverteillä on arvo. Tätähän se on monella läpi elämän.

Hiljaiset, arat, introvertit... Menetämme valtavasti potentiaalia, kun asenteemme on tuo.

Henkilö, jolle vastasit, ei ollut kesätyöntekijöiden opettaja, kasvattaja tai muuten vaan empatiseeraaja, vaan hän on  työnantajan edustajana hoitanut palkkaamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin mäkin vastasin, kun edellisessä työpaikassani huolehdin nuorten kesätyöntekijöiden palkkaamisesta.

Niiden hakemukset siirsin automaattisesti syrjään, jotka eivät ottaneet yhteyttä itse vaan joiden puolesta asioi äiti tai isi.

Niin. Eli opetat, että vain ulospäinsuuntautuneilla ekstroverteillä on arvo. Tätähän se on monella läpi elämän.

Hiljaiset, arat, introvertit... Menetämme valtavasti potentiaalia, kun asenteemme on tuo.

Henkilö, jolle vastasit, ei ollut kesätyöntekijöiden opettaja, kasvattaja tai muuten vaan empatiseeraaja, vaan hän on  työnantajan edustajana hoitanut palkkaamisen. 

Jep. Rekrytoijan tehtävä on seuloa joukosta todennäköisesti parhaat hakijat. Ei voi mitenkään antaa mahdollisuutta kaikille, siihen menisi tolkuttomasti aikaa, joten kyllä se ensivaikutelma vaan työnhaussa on olennainen.

Ne hiljaisten ja arkojen vanhemmat tekee karhunpalveluksen, jos eivät opeta lapsiaan soittamaan ja hoitamaan vaikeitakin asioita, se on vaan elämässä jossain vaiheessa opittava. 

Niin. Kun työnantajat ovat noin nirsoja ja typeriä, niin osa nuorista toteaa, ettei heitä oikeasti tarvita mihinkään työhön. 

Minusta on päivänselvää, että poika itse menee opettelemaan ja tekemään ne työt.

Olin itsekin arka nuorena ja puhelinsoitot jännittivät kovasti. Toki sain ne soitettua.

Mutta eihän työnantajilla tietenkään ole mitään empatiaa eikä ymmärrystä työnhakijoita kohtaan.

Olen auttanut lastani oikolukemalla hänen tekemänsä hakemuksen. Ilmoitus työhaastatteluun tuli sähköpostitse, joten puhelinsoittoa ei tullut ollenkaan. Meni haastatteluun ja sai paikan.

Lapseni pitää puhelintaan yleensä äänettömällä, mutta työnhaun jälkeen laittoi äänet päälle ja pelkäsi soittoa. Toivoi siis vastausta kirjallisesti, mutta oli valmis vastaamaan tarvittaessa. Ei pidä puhelimessa puhumisesta ollenkaan. Ystävien kanssa viestittää lähes aina ja puhelimessa puhuu harvoin. Nuoret ovat tottuneet viestittelyyn enemmän kuin puheluihin.

Ei kyllä olis tullut mieleenkään oman teinin kohdalla. Itse on hoitanut koko työnhaun ja työllistymisen hakemuksineen, puheluineen, haastatteluineen kaikkineen. Korkeintaan työsopimuksen voin vilkaista ennen allekirjoitusta että on kunnollinen. Katsoisin ettei teini ole valmis töihin ellei itsenäisesti osaisi työnhakua hoitaa. Enkä kyllä itsekään palkkaisi ketään jonka työnhakua hoitaa joku muu kuin työnhakija itse. 

                  voi tziiz mitä tolloja vanhempia   huh

Vierailija kirjoitti:

No huh huh. Oma-aloitteisuus on ihan tuhottu näillä lapsilla. Jatkossa eletään ilmeisesti yhteiskunnan tuilla, tai vaihtoehtoisesti vanhempien nurkissa ja rahoilla. 

Nykyään nuoret eivät viitsi tehdä mitään, mikä ei ole kivaa. Ei aikuistuta ollenkaan, eikä oteta omasta elämästä mitään vastuuta. Isi tai äippä hoitaa, jos eivät hoida, niin sitten jää asiat kokonaan hoitamatta. Miten tämä tilanne on tähän pisteeseen päässyt? 

Myös ne nuoret, jota mahdollisesti suhteilla saavat jonkinlaisen työpaikan, eivät ymmärrä sitä yksi kertaista asiaa, että työaikana ollaan töissä ja tehdään töitä. Vaikka olisi kuinka kamalaa herätä aamulla klo 7.00. Ja vaikka olisi kuinka kiva vaan näprätä sitä puhelinta. 

Tuntuu, että meillä on käsissämme hukattu sukupolvi, joka ei kykene mihinkään itsenäiseen toimintaan. Toki tiedän, että on olemassa myös fiksuja ja reippaita nuoria, jotka kykenevät vallan hy

Oma-aloitteiseksi ja aikuiseksi ei kasva myöskään sillä työstä saadulla palkalla. Pikkulapsen rahoja.

Ei saa säästöön rahaa ja ei kykene tekemään aikuisten hankintoja. Lapsiksi on meidän kolmekymppiset kasvatettu ja ylläpidetään ostovoimalla. Ei niillä palkoilla perheitäkään perusteta tai käydä treffeiillä.

Meillä on sukupolvellinen aikuisia vauvoja ja se on taloudella pedattua taktikointia.

Minä olen nelikymppinen ja aina työnhaussa laitan viestiä kyseisiin firmoihin jo pelkästään työhakemuksissa että viestitäthän, koska en vastaa puheluihin ja en puhu puhelimeen.

Kun tulee jotain ongelmaa tästä, niin totean että pakotatteko myös kuuromykän puhumaan puhelua?

Haluan yksinkertaisesti ainoastaan viestitse kommunikaatiota, en puhelua. Muistakaa mainita tämä, jos vihaatte puhelimeen puhumista. Teillä on oikeus saada kommunikoida myös viestitse.