Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Miksi ihmeessä pitäisi automaattisesti auttaa? Kaikki eivät pidä lapsista.
- kahden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku kyselee, mitä perheelliset tekevät lapsettomien ystäviensä eteen. Minä olen perheellinen ja lapsettomia ystäviä kohtaan pätevät mm. seuraavat asiat:
-Olen kiinnostunut heidän elämästään, kuuntelen ilot ja murheet. Ihan yhtä tärkeitä asioita nuo ovat kuin minun juttuni.
-Muistan lapsettoman tärkeät päivät (valmistujaiset, synttärit, mahdollisen naimisiin menon jne). Lapseton saa minulta paketin (lempiherkkujaan sekä kahvia/teetä, jos tykkää jompaa kumpaa juoda). Jos joku läheisensä kuolee, muistan kortilla, osanotoilla ja kysyn vointia.
-Jos tarvitsee jotain apua, niin autan. Voisin vaikka viedä koiran ulos, jos ystävä sitä pyytäisi. Tai kävisin apteekissa/kaupassa, jos hän on sairaana eikä itse pääse.
Mitä muuta tässä vielä pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perheelliset vastavuoroisesti osallistuu lapsettomien ystäviensä elämään?
Eivät mitenkään.
Mistä sinä sen tiedät? Kyllä minä ja mieheni ainakin olemme auttaneet lapsettomia läheisiämme monet kerrat. Mm. majoitimme miehen sisarusta muutaman viikon, kun tältä meni asunto alta, ystävilleni olen lainannut rahaa... Ja meillä on lapsia. Miten se estää auttamista?
Vierailija kirjoitti:
Mikö tanan velvollisuus lapsettomilla olis auttaa? Ite en auta ketään enkä auttais jos jos olisin lapseton.
"Ite en auta ketään" kiitos, tämä kommentti kiteyttääkin hienosti nykyajan asenteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikö tanan velvollisuus lapsettomilla olis auttaa? Ite en auta ketään enkä auttais jos jos olisin lapseton.
"Ite en auta ketään" kiitos, tämä kommentti kiteyttääkin hienosti nykyajan asenteen.
Mitä helevatan apua porukka ees kaipaa toisilta. Onko ne niin käsiä ettei itellä onnistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikö tanan velvollisuus lapsettomilla olis auttaa? Ite en auta ketään enkä auttais jos jos olisin lapseton.
"Ite en auta ketään" kiitos, tämä kommentti kiteyttääkin hienosti nykyajan asenteen.
Mitä helevatan apua porukka ees kaipaa toisilta. Onko ne niin käsiä ettei itellä onnistu?
Niin, mitähän apua sitä ihmiset voivat joskus kaivata? Taidat olla niitä, jotka onnettumuuspaikoilla kaivavat puhelimen esiin vain ottaakseen videota.
Yhden tutun perheen vanhemmat on sellasia uhriutujia, kun heillä on niin rankkaa vilkkaiden lasten kanssa ja mitään apua eivät ikinä mukamas saa, vaikka lapset ovat olleet useita lomia mummolassa hoidossa ja kyläilee silloin tällöin muidenkin lähisukulaisten luona. Mikään ei vain riitä, kun heidän arkensa on niin vaikeaa eikä kukaan ymmärrä miten raskasta heillä on.
Syyllistämällä avun kerjääminen on luotaantyöntävää manipulointia. Toisella läheisellä on myös erityislapsi ja todella rankkaa on ollut, mutta ei heiltä kuule tuollaista jatkuvaa valitusta ja syyllistämistä. Kaikki apu otetaan ilolla ja kiitoksella vastaan.
Sitten kun joku ottaa näiden uhriutujien lapset hoitoon, alkaa säälivirsi, että "kerrankin joku auttaa". Sitten kun heille sanoo, että vastahan te olitte kahdestaan reissussa, niin loukkaantuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kyselee, mitä perheelliset tekevät lapsettomien ystäviensä eteen. Minä olen perheellinen ja lapsettomia ystäviä kohtaan pätevät mm. seuraavat asiat:
-Olen kiinnostunut heidän elämästään, kuuntelen ilot ja murheet. Ihan yhtä tärkeitä asioita nuo ovat kuin minun juttuni.
-Muistan lapsettoman tärkeät päivät (valmistujaiset, synttärit, mahdollisen naimisiin menon jne). Lapseton saa minulta paketin (lempiherkkujaan sekä kahvia/teetä, jos tykkää jompaa kumpaa juoda). Jos joku läheisensä kuolee, muistan kortilla, osanotoilla ja kysyn vointia.
-Jos tarvitsee jotain apua, niin autan. Voisin vaikka viedä koiran ulos, jos ystävä sitä pyytäisi. Tai kävisin apteekissa/kaupassa, jos hän on sairaana eikä itse pääse.
Mitä muuta tässä vielä pitäisi olla?
Raakaa, mutta totta. Tuo on lapselliselta jo tosi jaloa, että pitää lapsettoman asioita yhtä tärkeinä kuin omiaan. Harvalta onnistuu. Ja lähettää jopa kortin tai paketin tai voisi ehkä viedä koiran ulos. Tuo on oikeasti paljon enemmän kuin useimmilta lapsellisilta voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kyselee, mitä perheelliset tekevät lapsettomien ystäviensä eteen. Minä olen perheellinen ja lapsettomia ystäviä kohtaan pätevät mm. seuraavat asiat:
-Olen kiinnostunut heidän elämästään, kuuntelen ilot ja murheet. Ihan yhtä tärkeitä asioita nuo ovat kuin minun juttuni.
-Muistan lapsettoman tärkeät päivät (valmistujaiset, synttärit, mahdollisen naimisiin menon jne). Lapseton saa minulta paketin (lempiherkkujaan sekä kahvia/teetä, jos tykkää jompaa kumpaa juoda). Jos joku läheisensä kuolee, muistan kortilla, osanotoilla ja kysyn vointia.
-Jos tarvitsee jotain apua, niin autan. Voisin vaikka viedä koiran ulos, jos ystävä sitä pyytäisi. Tai kävisin apteekissa/kaupassa, jos hän on sairaana eikä itse pääse.
Mitä muuta tässä vielä pitäisi olla?
Nuo "avut" ei todellakaan vastaa mitään lastenhoitoa. Muistaminen merkkipäivänä tai kuoleman kohdatessa? Kyllä sitä tekevät "lapsellisetkin "
Lasten ottaminen hoidettavakseen on paljon suurempi ja vaativampi apu.
No miten olisi, käytkö auttamassa lapsettomia vaikka ikkunoitten pesussa? Autatko suursiivouksessa? Oletko apuna heidän vanhojen vanhempiensa hoidossa?
Menetkö heille haravoimaan ja tekemään pihatöitä? Koiran ulkoiluttaminenko vastaa jotenkin sitä, että otetaan toisen lapset kotiinsa ja mahdollisesti useammaksikin päiväksi?
Koko kirjoituksesi huokui sitä, että et jaksaisi tai viitsisi itse hoitaa lapsiasi. Selitit pitkään, kuinka 90-luvulla kaikki ihmiset ottivat toisten lapsia hoidettavakseen. Sillä yrität oikeuttaa vaatimuksesi siitä, että muut ottaisivat lapsesi hoidettavakseen.
Se ei pidä paikkaansa. Hyvin harvoilla on niitä perheettömiä lähisukulaisia, jotka riemusta kiljuen ottavat lapsia hoitoonsa.
Itse sain kaikki lapsenlapseni juuri 90-luvulla, ja ainoa ulkopuolinen, joka niitä hoiti olin minä. Toinen mummokin oli liian vanha ja sairas. Tuo kirjoituksesi ei takuulla ole mikään yleistys. Voi kuvata jotain 50-lukua vielä maalaisoloissa, mutta jo 60-luvulta ne naimattomat ja lapsettomat täditkin kävi jo töissä ja viettivät omaa elämäänsä, ei siihen mitään jatkuvaa sukulaislasten hoitamista kuulunut.
Mieti niitä lapsettomia ystäviäsi ja sukulaisiasi. Ketä heistä tässä nyt ajattelet, että heidän pitäisi lapsiasi hoitaa? Onko sulla paljonkin potentiaalisia vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä koko homma on misogyynistä kakkaa. Jos nainen ei lisäänny, olisi hänen velvollisuutensa auttaa lapsellisia äitejä. Tietenkään ei ylläpidetä tällaista toisista hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko homma on misogyynistä kakkaa. Jos nainen ei lisäänny, olisi hänen velvollisuutensa auttaa lapsellisia äitejä. Tietenkään ei ylläpidetä tällaista toisista hommaa.
Täysin totta. Lapsettomia miehiä ei ikinä syyllistetä siitä etteivät he auta perheellisiä sukulaisia tai kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vain niin on, että kun perustetaan perhe, johon tulee lapsi(a), vanhempien täytyy muutamiksi vuosiksi laittaa omat kivat harrastukset tauolle ja keskittyä omaan perheeseen.
Lapsi ei voi hyvin, jos hänet jatkuvasti viedään kotoa pois omien vanhempien luota. Myös kasvatus lähtee väärille urille, jos kasvatusvastuuta jaetaan liian monen erilaisen kasvattajan kanssa.
Vanhemmat, hoitakaa oma velvollisuutenne isinä ja äiteinä. Kasvattakaa lapsenne itse. Opettakaa heille myös edes alkeelliset käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että kun perustetaan perhe, johon tulee lapsi(a), vanhempien täytyy muutamiksi vuosiksi laittaa omat kivat harrastukset tauolle ja keskittyä omaan perheeseen.
Lapsi ei voi hyvin, jos hänet jatkuvasti viedään kotoa pois omien vanhempien luota. Myös kasvatus lähtee väärille urille, jos kasvatusvastuuta jaetaan liian monen erilaisen kasvattajan kanssa.
Vanhemmat, hoitakaa oma velvollisuutenne isinä ja äiteinä. Kasvattakaa lapsenne itse. Opettakaa heille myös edes alkeelliset käytöstavat.
Lapset voivat oikein hyvin, jos heillä on rakkaat isovanhemmat joiden luona viettää aikaa. Mummit ja ukit on valtava rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä valitsen olla lapseton, se ei tarkoita että olen vapaa huolehtimaan muiden lapsista. Jos haluaa tehdä lapsia, kannattaa niitä tehdä sen verran mitä jaksaa hoitaa. Lapsettomilla on oma elämä elettävänä.
Miksi lapsiperheet eivät auta läheisten lapsettomia talouksia nykyään lainkaan?
Oli noin 10- 20 vuoden aika, jolloin läheisillä ei ollut alaikäisiä lapsia lainkaan. Sitten tuli kylään porukka, joilla oli lapsia. Mitään tapoja eivät heidän vanhemmat olleet opettaneet, eivätkä lotkauttaneet korvaansakaan selkeästi rumasta lastensa käytöksestä.
Tähän on tultu. Mukuloita ei osata enää komentaa. Mukuloille ei jakseta opettaa tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on omahyväistä porukkaa tässä ketjussa. Itselläni on pieniä lapsia, mutta silloin kun ei vielä ollut, olisin mielelläni välillä tarjonnut apua sisaruksilleni ja kavereilleni hoitamalla heidän lapsiaan. Antanut heidän päästä rauhassa kauppaan, harrastuksiin, viettämään iltaa. Ei olisi ollut mikään iso taakka itselleni, päinvastoin - mielestäni on kiva olla avuksi läheisille ihmisille. Mutta näköjään monilla on niin tärkeä ja kiireinen elämä, ettei siitä liikene edes tuntia tai paria silloin tällöin toisten avuksi.
Miksi puhut potentiaali-muodossa, olisit tarjonnut, ei olisi ollut? Ei siis toteutunut kuitenkaan? Helppohan se on haaveilla itsestä joustavana hyväntekijänä, jos oma tilanne ei kuitenkaan mahdollistanut tai vaatinut tätä aidosti. Parempi silloin on pidättäytyä muiden todellista kokemusta pelkkiin mutuun ja uskomuksiin perustuen arvioimasta.
Aloituskin oli täysin subjektiivinen yksittäinen kokemus asiasta. Ei mikään todennettu yleisempi ilmiö. Mutua, omiin muisteloihin perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että kun perustetaan perhe, johon tulee lapsi(a), vanhempien täytyy muutamiksi vuosiksi laittaa omat kivat harrastukset tauolle ja keskittyä omaan perheeseen.
Lapsi ei voi hyvin, jos hänet jatkuvasti viedään kotoa pois omien vanhempien luota. Myös kasvatus lähtee väärille urille, jos kasvatusvastuuta jaetaan liian monen erilaisen kasvattajan kanssa.
Vanhemmat, hoitakaa oma velvollisuutenne isinä ja äiteinä. Kasvattakaa lapsenne itse. Opettakaa heille myös edes alkeelliset käytöstavat.
Lapsi ei voi hyvin, jos hänellä ei ole muita läheisiä turvallisia aikuisia kuin vanhemmat. Tai pahimmassa tapauksessa vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että kun perustetaan perhe, johon tulee lapsi(a), vanhempien täytyy muutamiksi vuosiksi laittaa omat kivat harrastukset tauolle ja keskittyä omaan perheeseen.
Lapsi ei voi hyvin, jos hänet jatkuvasti viedään kotoa pois omien vanhempien luota. Myös kasvatus lähtee väärille urille, jos kasvatusvastuuta jaetaan liian monen erilaisen kasvattajan kanssa.
Vanhemmat, hoitakaa oma velvollisuutenne isinä ja äiteinä. Kasvattakaa lapsenne itse. Opettakaa heille myös edes alkeelliset käytöstavat.
Lapsi ei voi hyvin, jos hänellä ei ole muita läheisiä turvallisia aikuisia kuin vanhemmat. Tai pahimmassa tapauksessa vain yksi.
Mutta miksi sen turvallisen aikuisen pitäisi olla lapseton? Miksi ei käy sellainen aikuinen, jolla on lapsia? Tässä ketjussahan ap haluaisi hoitoapua nimenomaan lapsettomilta eikä sellaisilta, joilla on itselläänkin lapsia. Ja mitä siihen ysäriin tulee, niin silloin oli varsin tavallista, että napaurustossa tutustuttiin muihin pienten lasten äiteihin ja sitten vastavuoroisesti oltiin lapsenvahteina, jos toisen piti päästä vaikka hammaslääkäriin tms.
Alue: Aihe vapaa
Omahyväisillä tarkoitan niitä, jotka oikein ylpeilevät tässä ketjussa sillä, etteivät auttaisi läheisiään lastensa kanssa, vaikka nämä joskus apua pyytäisivät. Ja kyllä, auttamisen kuuluu tietysti olla myös vastavuoroista.