Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (893)
Miks pitäisi auttaa kun ei ole mitään velvollisuutta auttaa. Älytön kysymyksen asettelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se isompi tabu ole, miten itsekkäitä pienten lasten vanhemmat voivat olla, ja vaativat muilta apua ja palveluksia joka käänteessä.
Tämä. "Sullahan on aikaa, koska olet lapseton". Joo, voi olla, mutta en halua käyttää sitä aikaa kenenkään kakaroiden hoitamiseen.
Jokaisella on oma elämä. Muilta vaatiminen on itsekästä. Ystävyyskin perustuu aina vastavuoroisuuteen.
Jos teet lapsia, ole valmis myös pitämään ihan itse niistä huolta. Ei ole läheistesi velvollisuus huolehtia niistä.
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäisi auttaa kun ei ole mitään velvollisuutta auttaa. Älytön kysymyksen asettelu.
Niinpä. Oma valinta ei tarkoita että se tulee muiden vastuulle!
ihmeellistä, kyllä meillä auttaa tai on auttanut. Lapsettomat ovat aina niitä kivoja setiä ja tätejä, koska ovat aidosti vielä innostuneita lapsista eikä väsyneitä niihin kuten jo lapsen arjen kokeneet.
Mikä tuossa lasten kasvatuksessa on niin rankkaa? Meillä 4 lasta jotka nyt jo teinejä. Kertaakaan emme ole ketään vaivanneet kysymällä apua mihin? Kertaakaan eivät ole olleet yökylässä tms.
Kyllä se niin on että jos lapsia tekee niin itse ne on hoidettava. Nykyään vaan kaikki on niin rankkaa ja muiden pitäisi tehdä kaikki kun itse ei jaksa.
HÄVETKÄÄ!!!!
Mikä ihmeen tabu? Minusta enemmän on tabu se, että lapsiperheelliset odottavat automaagisesti saavansa lapsettomilta jotain ilmaisia palveluja.
Minusta on ihan normaali tila se, ettei liiemmin auteta. Jos halutaan viettää yhdessä aikaa ja nähdä toisiaan, se on vähän eri asia, kuin apuna oleminen.
Itsekästä ja epäkypsää ensin tehdä lapsia ja sitten sysätä heidät lapsettomien vastuulle.
Miksi pitäisi auttaa? Hoida vaan itte ongelmasi..
Kukaan ei halua olla ilmainen lapsenvahti. Toisten lapsiperheiden kanssa homma toimii, kun toisten lapsia hoidetaan vastavuoroisesti. Mitä sä sille lapsettomalle teet vastavuoroisesti? Hoidat lapsia mitä ei ole?
Onko sulla useinkin tapana vaatia palveluksia kavereiltasi, ilman aikomustakaan tehdä ikinä vastapalvelusta?
Meillä on toiminut tämä "lastenhoitorinki" hyvin, kun kaikki vanhemmat on vastuullisia ja fiksuja. Mitään tuntilaskentaa on turha pitää, kun tunnit tasaantuu kyllä ajan kanssa. Onneksi AP ei ole mukana, sitten joutuisi pitämään tuntikirjanpitoa, ettei yksi riistä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa lasten kasvatuksessa on niin rankkaa? Meillä 4 lasta jotka nyt jo teinejä. Kertaakaan emme ole ketään vaivanneet kysymällä apua mihin? Kertaakaan eivät ole olleet yökylässä tms.
Kyllä se niin on että jos lapsia tekee niin itse ne on hoidettava. Nykyään vaan kaikki on niin rankkaa ja muiden pitäisi tehdä kaikki kun itse ei jaksa.
HÄVETKÄÄ!!!!
Mitä sitten jos joku häpeää? Poistaako se ongelman juurisyytä eli on hankittu lapset tietämättä mihin on ryhtymässä?
Mä auttaisin kyllä ihan mielelläni mutta apua ei kertaakaan ole pyydetty. Ja sanon sen heille keitä olisin valmis auttamaan. Se, että joka välissä tuputtaisin apuani olisi minusta tosi toksista ja epäkohteliasta. Eli sitä on osattava sitten pyytää kun portti on auki.
90-luvulla kun olin lapsi ei minua ikinä hoitanut kukaan lapsettomista sukulaisista tai tutuista, eivätkä ottaneet muhun edes mitään kontaktia, ehkä just ja just tervehtivät. Tällaista se suomalainen lasten huomiointi meidän epäsosiaalisessa ja ydinperhekeskeisessä kulttuurissa taitaa edelleen olla. Yksi syy miksi mulla ne ehkä jää tekemättä. Meidän naapurustossakin huomaa selvän eron, miten ulkkareiden lapset uskaltaa tervehtiä ja jutella naapuriaikuisille, mutta suomalaislapset tuijottavat aikuisia tosi epäluuloisen pelokkaasti eivätkä uskalla ees tervehtiä. Kyllä meillä olisi musta vähän opittavaa siinä miten yhdessä huomaamme ja kohtaamme lapset.
Oma lapseni on aikuinen joten menen varmaan lapsetttomasta. Olen tarjoutunut hoitamaan mutta ei ole kelvannut. Sen sijaan valitetaan kun kukaan ei hoida lapsia. Toki lapset pitäisi tuoda tänne minun luokseni eli en ala hoitamaan kenenkään lapsia niin että maksan siitä bussi rahoja tai taksi rahoja tai edes oman auton käyttökustannuksia jota minulla ei kylläkään ole.
Eli hoito kelpaisi jos osaisin tarjota sitä juuri sillä sekunnilla kun sitä tarvitaan eli hoitaja pitää olla heti paikalla kuten esim vanhempani ovat, ja minun pitäisi itse hoitaa itseni heille lapsia hoitamaan eli eivät voi tuoda vaikka on kaksi autoa perheessä eivätkä voi hakea minua hoitamaan lapsia.