Lue keskustelun säännöt.
Sain eilen tietää olevani kehitysvammainen
15.03.2024 |
Olen melko järkyttynyt. Olen kyllä aina tiennyt että jotain minussa on vialla ja oppimisvaikeuksia tiedän kyllä minulla olevan, mutta eilen omakannasta muuta tietoa etsiessäni huomasin, että olen saanut yläasteella kehitysvammadiagnoosin!
Diagnoosi itsessään on toki suuri helpotus ja minun on helpompi hyväksyä itseni nyt kun tiedän mistä vaikeuteni johtuvat. Tuntuu kuitenkin nololta ja kiusalliselta samaan aikaan ja ahdistaa, ettei kukaan ole minulle tästä suoraan kertonut. Todella moni ongelmani selittyy kyllä tuolla diagnoosilla. Oloni on samaan aikaan helpottunut mutta tuntuu todella nololta ja pahalta, hävettää ja haluaisin vain käpertyä itseeni. En aio kertoa kenellekään tutulle tästä diagnoosista.
Pystyn asumaan itsenäisesti mutta kodin ylläpito on haastavaa, siivoaminen vähän niin ja näin ja ruokaa en oikein jaksa yksin laittaa. Opinnot ovat aina sujuneet melko heikosti tai keskitasoisesti, työelämässä on ollut hankalaa. Pystyn tekemään yksinkertaisia rutiininomaisia töitä ja työ ihmisten kanssa sujuu hyvin, mistään vaativammasta työstä on turha edes haaveilla. Lukiossa yritin opiskella muutaman vuoden mutta opinnoista ei tullut mitään joten vaihdoin amikseen.
Amiksesta sain sellaiset keskivertopaperit ja nyt alkuvuodesta aloitin opinnot amkissa, pääsin sisään ihan viimeisiltä varasijoilta todistusvalinnalla.
Emotionaaliselta kehitykseltäni huomaan olevani reilusti ikätovereitani jäljessä, minulla ei ole kovin kummoisia ihmissuhdetaitoja ja ystäviäkin on vähän. Huomaan kyllä olevani muita jäljessä joten yleensä yritän vain olla hiljaa enkä halua juurikaan puhua muiden kanssa ettei tyhmyyteni paljastuisi. Olen siis koko ajan kyllä ollut tietoinen omasta älyllisestä heikkoudestani mutta tuo diagnoosi oli kyllä järkytys.
Onko täällä muita jotka ovat saaneet diagnoosin vasta aikuisena tai saaneet tietää omasta diagnoosistaan aikuisiällä?
Kommentit (163)
Aloittaja puhuu ristiriitaisia asioita itsestään. Aloituksessa lukee että "minulla ei ole kovin kummoisia ihmissuhdetaitoja" mutta myöhemmin kehuu omia ihmissuhdetaitojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhuu ristiriitaisia asioita itsestään. Aloituksessa lukee että "minulla ei ole kovin kummoisia ihmissuhdetaitoja" mutta myöhemmin kehuu omia ihmissuhdetaitojaan.
Esimerkiksi aloittaja sanoo myöhemmissä teksteissä vahvuuksikseen tunneälyn, empaattisuuden ja huumorintajun ja kertoo osaavansa tulkita sosiaalisia tilanteita oikein hyvin.
aika hyvin kirjoitat kehariksi joten en usko. monet ei neharitkin kirjlittavat aivan hiton naivilla ja bsikeari unmärertävälllä tsvslla.
Sain juuri 31v. iässä kuulla omaavani puheenymmärtämishäiriön ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet, todnäk myös ADD:n. Itselläni on sellainen olo, kuin voisin hyvin olla alikehittynyt, koska ihan joka tasolla elämässä on ollut ongelmia, joita myös luettelit. Myös hahmotushäiriötä olen miettinyt ja tämä kaikki on aiheuttanut myös masennuksen ja sos. tilanteiden pelon. Olo on vain ollut tyhmä koko ikäni, eikä auttanut että koulukiusatttuna sitä sai myös muilta kuulla olevansa. Oli myös itselle helpotus saada diagnooseja kun tiesi jonkin olevan pielessä, mutta kyllä se mielen pisti myös matalaksi saada kuulla todella olevansa "tyhmä".
Itse kerroin perheelle ja lähimmille kavereille ja murskasi vähän fiilistä lisää, etteivät kysyneet mitään diagnooseista lisää tai saanut kummempaa tukea, ei vain tainnut kiinnostaa. Harmittaa myös kun vasta nyt saa kuulla, että kouluissa olisi voinut saada apua ja tukea näihin, mutta minkä sille voi kun mitään testejä ei tehty. Nyt siitä kärsii sitten aikuisena, mutta näillä mennään. Teen sen mukaan asioita kuin kykenen ja itseluottamusta keräilen muru murulta takaisin mm. hypnoterapian ja kuntoutuskurssin avulla. Ei se elämä siihen pysähdy, se vaatii vain hieman muutoksia ja tottumista uuteen. Toivon että pääset sujuiksi tilanteesi kanssa. :) <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja joo, siis tasa-arvo! Mutta pitääkö oikeasti jokaisen aivovammaisen tai kädettömän pakko saada olla aivokirurgi? Eikö oikeasti voisi keksiä jotain itselle helpompaa, jossa olisi samalla lähtöviivalla muiden opiskelijoiden kanssa?
ADHD-ihmiselle ei ole mitään alaa, jonka opiskeleminen olisi helppoa, eikä hän ole samalla lähtöviivalla muiden kanssa, vaikka riman laskisi kuinka alas. Kun ajatus ei pysy kasassa, niin se ei pysy kasassa. Edes suorittavan tason työ ei onnistu, vaikka siinä ei tarvitse älyä ollenkaan - homma pitää hoitaa niin nopeasti, että joutuu koko ajan pinnistelemään, ja pinnistely vaatii niin valtavasti energiaa tarkkaavaisuushäiriöiseltä, ettei se onnistui kuin pieninä annoksina.
Tiedän tuon kaiken kokemuksesta. Kyse ei ole laiskuudesta, vaan siitä, että aivot eivät toimi niinkuin pitäisi. Tyhmyydestäkään ei ole kyse, sillä älykkyystesteissä kyllä pärjään selvästi keskitasoa paremmin, en kuitenkaan pääsisi Mensan jäseneksi.
-eri
Tämä aloitus ei ole lievästi kehitysvammaisen ihmisen kirjoittama. Menen siitä vaikka takuuseen, koska työskentelen kehitysvammaisten parissa. Miksi joku haluaa provota tällaisella aiheella, sitä en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kehitysvammainen kyllä pysty AMK:ssa opiskelemaan. Ei sitten millään.
Kehitysvammainen mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ensimmäiset omakanta merkinnät vuodelta 2015 ja senkin jälkeen osa vielä puuttuu. Periaatteessa ap voisi olla nähnyt tällä ajatuksella, jos hän on saanut diagnoosin yläasteella ysillä tuolloin 15-16-vuotiaana ja olisi nyt n.24-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus ei ole lievästi kehitysvammaisen ihmisen kirjoittama. Menen siitä vaikka takuuseen, koska työskentelen kehitysvammaisten parissa. Miksi joku haluaa provota tällaisella aiheella, sitä en tajua.
Lievästi kehitysvammaisella voi olla erityistaitoja. Ap:n jutuissa on ristiriitoja, mutta tiedän heikkolahjaisia, jotka kuitenkin ovat loistavia kirjoittajia. Sitten siinä yhdessä bändissä esim. se Sami puhui loistavaa englantia kehitysvammasta huolimatta. Suvussamme on vaikeasti autistinen, jolla on kehitysvamma. Hän ei juurikaan puhu, mutta kirjoittaa ajatuksiaan ja kirjoitukset on erittäin hyvää kieltä. Hän alkoi kirjoittaa lauseita jo siinä vaiheessa kun puhui vasta muutamia sanoja. Nykyään puhuu lauseita, mutta ei puhu paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Samaa mieltä. Epätasainen kyktprofiili ja tunne-elämähuomiot 15-vuotiaana on nykypäivän autismikirjon diagnoosi. Kuriositeettina menen lähes takuisiin, ettei tuollaista kirjoitusta voi tuottaa älyllisesti kehitysvammainen. Joten joko aloitus on provo, tai ap:n kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Kehitysvammaisia on monenlaisia. Minä uskon aloittajaa, tunnen myös näitä joilla on jokin selkeä vahvuus, aloittajalla se on kirjoittaminen ja joku kehitysvammainen voi olla esimerkiksi musikaalisesti lahjakas ja soittaa joitakin instrumentteja ja laulaa nuotilleen, joku maalaa upeita tauluja ja joku on kilpaurheilija.
Ap voi myös aivan hyvin omasta vammastaan huolimatta tehdä töitä kehitysvammaisten kanssa varsinkin jos hän itse on lievästi kehitysvammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap kertoo monta kertaa ketjussa olevansa 04 te kannan ihmettelijät. Mistään ei käy ilmi myöskään apn sukupuoli mutta oletatte naiseksi hänet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Samaa mieltä. Epätasainen kyktprofiili ja tunne-elämähuomiot 15-vuotiaana on nykypäivän autismikirjon diagnoosi. Kuriositeettina menen lähes takuisiin, ettei tuollaista kirjoitusta voi tuottaa älyllisesti kehitysvammainen. Joten joko aloitus on provo, tai ap:n kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Tämä. ÄO:n on oltava keva-diagnoosiin alle 70.
*Kehitysvammat jaetaan vaikeuden perusteella lieviin (ÄO 50-69), keskivaikeisiin (ÄO 35-49), vaikeisiin (ÄO 20-34) ja syviin (ÄO alle 20).*
Siis miksi muka kehitysvammainen ei osaisi kirjoittaa? Hehän käyvät nykyään ihan normaalisti koulua aina oppivelvollisuuden päättymiseen asti eikä luku- ja kirjoitustaito ole mikään harvinainen asia kehitysvammaisille. Jopa keskivaikeasti vammaiset voivat osata kirjoittaa aivan selkeää ja hyvää suomen kieltä. Tämä on kyllä ihmeellinen palsta :D
Lähihoitaja kehitysvammaisten asumisyksiköstä
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi muka kehitysvammainen ei osaisi kirjoittaa? Hehän käyvät nykyään ihan normaalisti koulua aina oppivelvollisuuden päättymiseen asti eikä luku- ja kirjoitustaito ole mikään harvinainen asia kehitysvammaisille. Jopa keskivaikeasti vammaiset voivat osata kirjoittaa aivan selkeää ja hyvää suomen kieltä. Tämä on kyllä ihmeellinen palsta :D
Lähihoitaja kehitysvammaisten asumisyksiköstä
Kirjoitustaito on hiukkasen eri asia kuin ap:n kirjoituksesta ilmenevä analysointi- ja itsereflektoinikyky. Niihin ei ylsinkertaisesti alle 70 äo:lla kyetä. Sen lisäksi epätasainen kykyprofiili ei riitä keva-diagnoosiin, vaan juurikin kokonaisuuden on oltava heikko, että tuohon tulokseen päädytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Samaa mieltä. Epätasainen kyktprofiili ja tunne-elämähuomiot 15-vuotiaana on nykypäivän autismikirjon diagnoosi. Kuriositeettina menen lähes takuisiin, ettei tuollaista kirjoitusta voi tuottaa älyllisesti kehitysvammainen. Joten joko aloitus on provo, tai ap:n kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Tämä. ÄO:n on oltava keva-diagnoosiin alle 70.
*Kehitysvammat jaetaan vaikeuden perusteella lieviin (ÄO 50-69), keskivaikeisiin (ÄO 35-49), vaikeisiin (ÄO 20-34) ja syviin (ÄO alle 20).*
Ja ap sai jopa Mensan kriteerit alittavat pisteet ja heidän testistä tulokset aina 20 pisteeseen saakka ovat mahdollisia. Apn äo on siis alle 20.
Lievä kehitysvamma on hyvin alidiagnosoitu johtuen kehitysvammaan liittyvistä stereotypiosta - ei siis niinkään lääkäreillä, vaan enemmänkin tukea antavilla ammattilaisilla (toiminta- ja puheterapeutit) sekä vanhemmilla. Lapsi ei yksinkertaisesti pääse oikeista haasteista sinne psykologin tutkimuksiin asti. Opettajilla asiasta tulee usein "käry", sillä he näkevät oppilaan oppimisen äärellä jatkuvasti, mutta oppilaan saaminen psykologin tutkimuksiin voi tuntua hyvin vaikealta, jos vanhemmat peittelevät ja eivät halua, että lastaan arvioidaan tästä näkökulmasta. Hyvin monet vanhemmat selittävät vaikeita oppimisen ongelmia tarkkaavuushäiriöepäilyllä yms. ja valitettavasti on myös ammattilaisia, jotka lähtevät tähän leikkiin mukaan ja lapsi saattaa kulkea koulun pienryhmissä vuodesta toiseen tai normaalissa luokassa helpotutetulla oppimäärällä. Toimintaterapia saattaa myös kulkea lisänä. Ongelma on, että moni kuntouttava ammattilainen ja vanhempi ei ymmärrä, että kehitysvamma todella on oppimisen ongelma - eli asioiden oppiminen vie enemmän aikaa ja toistoja kuin muilla samanikäisillä ja ajan myötä lapsi jää kehitystasosta jälkeen huomattavasti.
Suomessa aika lempeästi ohjataan lapsia erilaisiin arvioihin, muualla maailmassa saatetaan sanoa suoraan, että lapsenne on niin jäljessä kehityksestä, että hänen pitää mennä tutkimuksiin ja korostetaan asian vakavuutta. Et ole todellakaan mikään harvinaisuus, Suomessa annetaan paljon kehitysvammadiagnooseja myöhäisellä iällä. Ongelmat usein havaitaan jo varhaiskasvatusiässä, mutta vanhemman torppaaminen ja ongelmien peittely voi jatkua yläkouluikään asti, jolloin alkaa olla jo välttämätöntä mennä tutkimuksiin.
Kehitysvammako muka, ja pah.