Sain eilen tietää olevani kehitysvammainen

Olen melko järkyttynyt. Olen kyllä aina tiennyt että jotain minussa on vialla ja oppimisvaikeuksia tiedän kyllä minulla olevan, mutta eilen omakannasta muuta tietoa etsiessäni huomasin, että olen saanut yläasteella kehitysvammadiagnoosin!

Diagnoosi itsessään on toki suuri helpotus ja minun on helpompi hyväksyä itseni nyt kun tiedän mistä vaikeuteni johtuvat. Tuntuu kuitenkin nololta ja kiusalliselta samaan aikaan ja ahdistaa, ettei kukaan ole minulle tästä suoraan kertonut. Todella moni ongelmani selittyy kyllä tuolla diagnoosilla. Oloni on samaan aikaan helpottunut mutta tuntuu todella nololta ja pahalta, hävettää ja haluaisin vain käpertyä itseeni. En aio kertoa kenellekään tutulle tästä diagnoosista.

Pystyn asumaan itsenäisesti mutta kodin ylläpito on haastavaa, siivoaminen vähän niin ja näin ja ruokaa en oikein jaksa yksin laittaa. Opinnot ovat aina sujuneet melko heikosti tai keskitasoisesti, työelämässä on ollut hankalaa. Pystyn tekemään yksinkertaisia rutiininomaisia töitä ja työ ihmisten kanssa sujuu hyvin, mistään vaativammasta työstä on turha edes haaveilla. Lukiossa yritin opiskella muutaman vuoden mutta opinnoista ei tullut mitään joten vaihdoin amikseen.

Amiksesta sain sellaiset keskivertopaperit ja nyt alkuvuodesta aloitin opinnot amkissa, pääsin sisään ihan viimeisiltä varasijoilta todistusvalinnalla. 

Emotionaaliselta kehitykseltäni huomaan olevani reilusti ikätovereitani jäljessä, minulla ei ole kovin kummoisia ihmissuhdetaitoja ja ystäviäkin on vähän. Huomaan kyllä olevani muita jäljessä joten yleensä yritän vain olla hiljaa enkä halua juurikaan puhua muiden kanssa ettei tyhmyyteni paljastuisi. Olen siis koko ajan kyllä ollut tietoinen omasta älyllisestä heikkoudestani mutta tuo diagnoosi oli kyllä järkytys. 

Onko täällä muita jotka ovat saaneet diagnoosin vasta aikuisena tai saaneet tietää omasta diagnoosistaan aikuisiällä?