Lue keskustelun säännöt.
Miehellä koko ajan joku uusi suunnitelma päässään, alan väsyä siihen
14.03.2024 |
Ei koskaan ole tyytyväinen nykytilanteeseen, vaan aina pitää olla joku suunnitelma johonkin muuhun.
Viime vuodet on menneet seuraavasti. Oli mieluisassa työssä, mutta halusi jotain muuta. Haki työhön ulkomaille moneen paikkaan, puhui jo kaikesta "sitten kun olen siellä". Mutta ei päässyt, joten haki opiskelemaan. Sinne pääsi ja sen jälkeen sai heti koulutustaan vastaavan työn.
Sitten halusi erääseen tiettyyn työpaikkaan. Haki sinne parikin kertaa, sitten pääsi. Pienen hetken oli tyytyväinen, sitten alkoi haluta vähän eri tehtävää. Tuskastui kun ei heti saanut sitä, haki opiskelemaan korkeampaa tutkintoa. Ei päässyt. Alkoi hakea sinne tänne töhin, ilman selkeää suunnitelmaa. Nyt sitten sai sen haluamansa paikan nykyisestä työpaikasta. Ei hetkenkään iloa, hakee uudelleen opiskelemaan. Olin jo sen ajatuksen kanssa sinut, mutta nyt jo ennen pääsykokeita hän suunnittelee minne hakisi opiskelemaan sitten, jos ei tule valituksi tähän toivomaansa.
Ja nyt mulla meni kuppi nurin. Miksei ihminen osaa olla paikallaan ja tyytyväinen siihen mitä on saanut? En osaa ollenkaan suhtautua tuollaiseen että kun iso toive esim työpaikan suhteen toteutuu, alkaa vaan päässä pyöriä seuraava suunta. Wtf?
Kommentit (137)
Verrataanpa 2 eri kehityskaarta levottomuudessa:
1) Ihminen on nuorena levoton, eri opintoja, alanvaihtoja, työpaikkoja, muuttoja jne. Jossain vaiheessa löytyy sen verran sopiva työ ja elämäntilanne että tahti rauhoittuu, koska etsimällä on löydetty. Elämä ei pysähdy kokonaan muuttumattomaksi loppuelämäksi, mutta nyt pystyy kuitenkin olemaan iloinen elämänsä asioista edes joitakin vuosia kerrallaan.
2) Ihminen ei rauhoitu koskaan tai muuttuu iän myötä yhä levottomammaksi. Etsiminen, hakeminen, muutokset ja kykenemättömyys elää toisinaan myös tässä ja nyt puuttuu lähes kokonaan. Kaikki kiinnostava ja motivoiva on jossain tulevaisuudessa ja kuvitelmissa.
Onhan nuo 2 täysin eri taustasta ja syistä kumpuavaa tilannetta. Täysin erilaisia ihmiselle itselleen. Kovin erilaisia rinnalla olevalle kumppanille, lapsille, koko perheelle (jos on perheellinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urasuuntautunut ihminen.
Jos oliskin joku suunta, vaan kun sinne tänne.. ap
Nousiko palkka uusien työtehtävien myötä? Olisitko ollut valmis lähtemään hänen kanssaan ulkomaille jos olisi sinne tullut valituksi?
Kyllä palkka on aina hieman noussut uusien tehtävien myötä. Pari sataa euroa. Kerroinkin jo aiemmin että ulkomaille minä ja lapset emme olisi lähteneet, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Mutta se ulkomaan työ ei toteutunut muutenkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Verrataanpa 2 eri kehityskaarta levottomuudessa:
1) Ihminen on nuorena levoton, eri opintoja, alanvaihtoja, työpaikkoja, muuttoja jne. Jossain vaiheessa löytyy sen verran sopiva työ ja elämäntilanne että tahti rauhoittuu, koska etsimällä on löydetty. Elämä ei pysähdy kokonaan muuttumattomaksi loppuelämäksi, mutta nyt pystyy kuitenkin olemaan iloinen elämänsä asioista edes joitakin vuosia kerrallaan.
2) Ihminen ei rauhoitu koskaan tai muuttuu iän myötä yhä levottomammaksi. Etsiminen, hakeminen, muutokset ja kykenemättömyys elää toisinaan myös tässä ja nyt puuttuu lähes kokonaan. Kaikki kiinnostava ja motivoiva on jossain tulevaisuudessa ja kuvitelmissa.
Onhan nuo 2 täysin eri taustasta ja syistä kumpuavaa tilannetta. Täysin erilaisia ihmiselle itselleen. Kovin erilaisia rinnalla olevalle kumppanille, lapsille, koko perheelle (jos on perheellinen).
Entäpä sitten mieheni kohdalla, eli oli hyvinkin rauhallinen ja harkitseva käänteissään tuonne 40 ikävuoden tienoille ja vähän ylikin, mutta sitten alkoi levottomuus. Ja levottomuus nimenomaan työkuvioissa, ei muuten. Sehän tässä hämmentääkin, kun ei ole aina ollut tuollainen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrataanpa 2 eri kehityskaarta levottomuudessa:
1) Ihminen on nuorena levoton, eri opintoja, alanvaihtoja, työpaikkoja, muuttoja jne. Jossain vaiheessa löytyy sen verran sopiva työ ja elämäntilanne että tahti rauhoittuu, koska etsimällä on löydetty. Elämä ei pysähdy kokonaan muuttumattomaksi loppuelämäksi, mutta nyt pystyy kuitenkin olemaan iloinen elämänsä asioista edes joitakin vuosia kerrallaan.
2) Ihminen ei rauhoitu koskaan tai muuttuu iän myötä yhä levottomammaksi. Etsiminen, hakeminen, muutokset ja kykenemättömyys elää toisinaan myös tässä ja nyt puuttuu lähes kokonaan. Kaikki kiinnostava ja motivoiva on jossain tulevaisuudessa ja kuvitelmissa.
Onhan nuo 2 täysin eri taustasta ja syistä kumpuavaa tilannetta. Täysin erilaisia ihmiselle itselleen. Kovin erilaisia rinnalla olevalle kumppanille, lapsille, koko perheelle (jos on perheellinen).
Entäpä sitten mieheni kohdalla, eli oli hyvinkin rauhallinen ja harkitseva käänteissään tuonne 40 ikävuoden tienoille ja vähän ylikin, mutta sitten alkoi levottomuus. Ja levottomuus nimenomaan työkuvioissa, ei muuten. Sehän tässä hämmentääkin, kun ei ole aina ollut tuollainen. Ap
Masennus.
En ole ap mutta kiinnostaa voiko Adhd siis puhjeta vasta keski-iässä? Ja voiko se näyttäytyä vaan yhdessä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex teki tätä, sillä oli kaksisuuntainen. Aina hypomaniassa keksi uuden jutun ja meni täysillä sitä kohti ylioptimistisena.
Välillä se oli töitä, opiskelua, jatko-opintoja, kerran jopa kirjoitti kirjan.
Tommosilla "oireilla" mää olen saanut psykiatrilta diagnoosiksi skitsofrenian. Ei kuulemma ole normaalia vaihtaa ammatista/koulusta/harrastuksesta toiseen kuin vaihtaisi sukkia. Mistään ei saa innostua myöskään. Se mitä psykiatri ei ottanut huomioon, että olen toiminut samalla tavoin jo lapsena. Diagnoosi on todennäköisesti täysin väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on varsinaisesti aapeen ongelma?
Oisko mahdollista hyväksyä mies sellaisenaan?
Kukaan voimaantunut suominainen ei hyväksy miestään sellaisenaan. Aina pitää valittaa ja yrittää muokata. Aina.
Aivan! Kun nainen sanoo "tahdon" se tarkoittaa että hyväksyy aihion.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap märisee täällä omasta puolisostaan sen sijaan että keskustelisi, tukisi ja kannustaisi? Toivottavasti mies tajuaa häipyä noin toksisesta suhteesta.
-Just näin. Mutta pitää kuitenkin muistaa mainita perheen tuki siellä väikkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tommosilla "oireilla" mää olen saanut psykiatrilta diagnoosiksi skitsofrenian. Ei kuulemma ole normaalia vaihtaa ammatista/koulusta/harrastuksesta toiseen kuin vaihtaisi sukkia. Mistään ei saa innostua myöskään. Se mitä psykiatri ei ottanut huomioon, että olen toiminut samalla tavoin jo lapsena. Diagnoosi on todennäköisesti täysin väärä.
Ohhoh. Aika outoa. Ap
No jos ei ole tyytyväinen niin sitten ei ole. Parempi se kuitenkin edes yrittää jotain muuta kun jäädä siihen tyytymättömään tilanteeseen. Mielestäni vielä surullisempaa on sellaiset ihmiset, jotka ovat koko elämänsä työssä tai elämäntilanteessa, jota vihaavat mutta eivät laita tikkua ristiin päästäkseen pois siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä jotka unohtavat elää, kun etsivät sitä täydellistä elämää. Rasittavia tapauksia lähipiirille.
Ehkä näille toisille eläminen tarkoittaa juuri sitä että kokeillaan innokkaasti uusia asioita ja tärkeintä ei ole se määränpää vaan se matka.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole tyytyväinen niin sitten ei ole. Parempi se kuitenkin edes yrittää jotain muuta kun jäädä siihen tyytymättömään tilanteeseen. Mielestäni vielä surullisempaa on sellaiset ihmiset, jotka ovat koko elämänsä työssä tai elämäntilanteessa, jota vihaavat mutta eivät laita tikkua ristiin päästäkseen pois siitä.
Titta tämäkin. Ymmärtäisinkin paremmin jos mies haluaisi vaikka vaihtaa jollekin tietylle alalle, koska on iso kiinnostus tms. Mutta että ihan summissa ajattelee että jos en pääse sinne niin haen tuonne, tuonne ja tuonne, ilman että oikeastaan edes kiinnostaa. Olen yrittänyt sanoa että se opiskeluaika yli 3 vuotta pitäisi oikeasti jaksaa opiskella sitä alaa mikä ei kiinnosta, niin on se ehkä vähän mennyt tajuntaan 😄
Mutta tosiaan mies sai nyt työpaikan, josta on haaveillut sen 9 vuotta. Että ei pitäisi olla tyytymätön. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kyllä vielä ihmetellä, miksi niin monen mielestä pitäisi nyt erota? Vai onko sama kommentoinut monesti. Provoja? Ap
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä vielä ihmetellä, miksi niin monen mielestä pitäisi nyt erota? Vai onko sama kommentoinut monesti. Provoja? Ap
Kokemus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä vielä ihmetellä, miksi niin monen mielestä pitäisi nyt erota? Vai onko sama kommentoinut monesti. Provoja? Ap
Kokemus?
Tämä. Kokemus puhuu.
Juttelimme illalla ja mieskin huomasi, ettei hän oikein ole osannut iloita saamastaan työpaikasta. Vähän sitä ihmetteli itsekin ja totesi että varmaan pitäisi pysähtyä välillä hoksaamaan missä ollaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ite tollanen, aina kyllästyn jos ei ole jotain uutta tavoitetta. Ja onhan se uuvuttavaa, varsinkin jatkuva muuttaminen
Olet metsästäjätyyppiä. Liikut sinne tänne saaliin perässä.
Ex on tuollainen. Hän myös pitää oikeasti metsästämisestä ja viihtyy enemmän mökillä kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Verrataanpa 2 eri kehityskaarta levottomuudessa:
1) Ihminen on nuorena levoton, eri opintoja, alanvaihtoja, työpaikkoja, muuttoja jne. Jossain vaiheessa löytyy sen verran sopiva työ ja elämäntilanne että tahti rauhoittuu, koska etsimällä on löydetty. Elämä ei pysähdy kokonaan muuttumattomaksi loppuelämäksi, mutta nyt pystyy kuitenkin olemaan iloinen elämänsä asioista edes joitakin vuosia kerrallaan.
2) Ihminen ei rauhoitu koskaan tai muuttuu iän myötä yhä levottomammaksi. Etsiminen, hakeminen, muutokset ja kykenemättömyys elää toisinaan myös tässä ja nyt puuttuu lähes kokonaan. Kaikki kiinnostava ja motivoiva on jossain tulevaisuudessa ja kuvitelmissa.
Onhan nuo 2 täysin eri taustasta ja syistä kumpuavaa tilannetta. Täysin erilaisia ihmiselle itselleen. Kovin erilaisia rinnalla olevalle kumppanille, lapsille, koko perheelle (jos on perheellinen).
Joskus on pakko etsiä, koska oman alan työtä ei vain löydy. Silloin myös muuttaa herkemmin.
On myös ihan luonnollista palata entiseen työhön, kun on välillä tehnyt jotain muuta.
Nämä on näitä jotka unohtavat elää, kun etsivät sitä täydellistä elämää. Rasittavia tapauksia lähipiirille.