Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä koko ajan joku uusi suunnitelma päässään, alan väsyä siihen
14.03.2024 |
Ei koskaan ole tyytyväinen nykytilanteeseen, vaan aina pitää olla joku suunnitelma johonkin muuhun.
Viime vuodet on menneet seuraavasti. Oli mieluisassa työssä, mutta halusi jotain muuta. Haki työhön ulkomaille moneen paikkaan, puhui jo kaikesta "sitten kun olen siellä". Mutta ei päässyt, joten haki opiskelemaan. Sinne pääsi ja sen jälkeen sai heti koulutustaan vastaavan työn.
Sitten halusi erääseen tiettyyn työpaikkaan. Haki sinne parikin kertaa, sitten pääsi. Pienen hetken oli tyytyväinen, sitten alkoi haluta vähän eri tehtävää. Tuskastui kun ei heti saanut sitä, haki opiskelemaan korkeampaa tutkintoa. Ei päässyt. Alkoi hakea sinne tänne töhin, ilman selkeää suunnitelmaa. Nyt sitten sai sen haluamansa paikan nykyisestä työpaikasta. Ei hetkenkään iloa, hakee uudelleen opiskelemaan. Olin jo sen ajatuksen kanssa sinut, mutta nyt jo ennen pääsykokeita hän suunnittelee minne hakisi opiskelemaan sitten, jos ei tule valituksi tähän toivomaansa.
Ja nyt mulla meni kuppi nurin. Miksei ihminen osaa olla paikallaan ja tyytyväinen siihen mitä on saanut? En osaa ollenkaan suhtautua tuollaiseen että kun iso toive esim työpaikan suhteen toteutuu, alkaa vaan päässä pyöriä seuraava suunta. Wtf?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Kato ku kaikki ei oo semmosia tylsiä ,jotka haluaa olla samassa työssä eläkeikään saakka,asua samassa asunnossa ja syödä samaa puuroa joka aamu.
Kaikki ei tarvi sitä tuttua ja turvallista varmuutta.
Itse olen tällainen. Tällä hetkellä työ antaa tarpeeksi uusia haasteita. Ja nyt minulla on hakusessa vanhempi omakotitalo, jota alkaa rempata. Olen siis kahden teinin yh. Molemmat asuu vielä kotona ja noin kuuden vuoden kuluttua nuorempikin mahdollisesti muuttaa kotoa. Joten siihen saakka saa nykyinen työpaikka ja toivottavasti omakotitalo riittää projektiksi. Katsotaan mitä sitten keksin kun lapset lentäneet pesästä. Hiukan tekisi mieli kokeilla esim Tanskaan tai Saksaan muuttoa.
Varmasti tämä luonnepiirre oli osa syy eroon. Mitä vanhemmaksi mies tuli, sitä suuremman osan päivästä hän halusi vain möllöttää telkkarin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on just niitä asioita mitä kannattaisi katsoa kun miettii, sovitaanko yhteen. Se on tosi hankala yhdistelmä, jos toinen on tyytyväinen siihen mitä on ja haluaa elellä paikoillaan, ja toinen muuttua ja kehittyä. Molemmat ovat ok, mutta helpoiten suhteen muodostaa sellaisen kanssa, joka on tässä asiassa samanlainen.
Nykyään suhteisiin rynnätään aika heikkojen syiden perusteella ja sitten vuoden parin päästä ihmetellään kun ei tulla toimeen ollenkaan. Tunne on tärkeä, mutta järkeäkin saa käyttää.
Tämä. Rakkaus on myös valintaa. Aikuista sellaista. Pelkkä tunne ei riitä toimivaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
No tilanteen reiluus ap:n kannalta riippuu ihan siitä mitä mies ap:lta vaatii. Pitääkö olla valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ehkä ulkomaillekin, kustantamaan perheen elatus, kun mies vähän "kokeilee" jne. Jos mies vaihtaa paikkakunnalla töitä tai koulupaikkaa tai reissaa näihin samana pysyvästä kodista ja hoitaa osansa raha-asioista, niin en tiedä kenellä on "oikeutta" siihen puuttua? Me nyt vaan ollaan erilaisia. Jos ap saa itse elää omanlaistaan elämää, niin miksei mieskin saisi?
Joo, kyllä ollaan muuteltu miehen töiden ja opiskelujen perässä. On tullut asuttua siellä täällä eri asunnoissa, ja vaihdettua itse työpaikkaa monen monta kertaa, pakon edessä. Ulkomaille en olisi lasten kanssa muuttanut, mutta eihän se toteutunutkaan.
En ole miestä mistään kieltämässä, mutta on vaan niin tosi vaikea ymmärtää tuota. Hän on siis 9 vuotta niin hirveästi toivonut ja odottanut tätä työtehtävää, jonka hän nyt sai. Ja pelkäsi niin paljon, ettei saa paikkaa vieläkään, vietti unettomia öitä. Mutta sai, ja minusta se oli aivan mahtava juttu! Ja nyt ei ole oikeastaan yhtään iloinen ja tyytyväinen, vaan menossa jo muualle. Edelleen, wtf 😄 Ei hän osaa sitä selittää. Siksi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia vastaavasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tilanteen reiluus ap:n kannalta riippuu ihan siitä mitä mies ap:lta vaatii. Pitääkö olla valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ehkä ulkomaillekin, kustantamaan perheen elatus, kun mies vähän "kokeilee" jne. Jos mies vaihtaa paikkakunnalla töitä tai koulupaikkaa tai reissaa näihin samana pysyvästä kodista ja hoitaa osansa raha-asioista, niin en tiedä kenellä on "oikeutta" siihen puuttua? Me nyt vaan ollaan erilaisia. Jos ap saa itse elää omanlaistaan elämää, niin miksei mieskin saisi?
Joo, kyllä ollaan muuteltu miehen töiden ja opiskelujen perässä. On tullut asuttua siellä täällä eri asunnoissa, ja vaihdettua itse työpaikkaa monen monta kertaa, pakon edessä. Ulkomaille en olisi lasten kanssa muuttanut, mutta eihän se toteutunutkaan.
En ole miestä mistään kieltämässä, mutta on vaan niin tosi vaikea ymmärtää tuota. Hän on siis 9 vuotta niin hirveästi
Pelkää jämähtävänsä yhteen hommaan. Minulla sama pelko ja uusi paikka tiedossa nyt mutta katselen jo jospa edestäpäin löytyis jotain muuta työtä/opiskelua tai jotain. Olen ajatellut että jos puoli vuotta vähintään sinnittelisin tässä duunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tilanteen reiluus ap:n kannalta riippuu ihan siitä mitä mies ap:lta vaatii. Pitääkö olla valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ehkä ulkomaillekin, kustantamaan perheen elatus, kun mies vähän "kokeilee" jne. Jos mies vaihtaa paikkakunnalla töitä tai koulupaikkaa tai reissaa näihin samana pysyvästä kodista ja hoitaa osansa raha-asioista, niin en tiedä kenellä on "oikeutta" siihen puuttua? Me nyt vaan ollaan erilaisia. Jos ap saa itse elää omanlaistaan elämää, niin miksei mieskin saisi?
Joo, kyllä ollaan muuteltu miehen töiden ja opiskelujen perässä. On tullut asuttua siellä täällä eri asunnoissa, ja vaihdettua itse työpaikkaa monen monta kertaa, pakon edessä. Ulkomaille en olisi lasten kanssa muuttanut, mutta eihän se toteutunutkaan.
En ole miestä mistään kieltämässä, mutta on vaan niin tosi vaikea ymmä
Pelkää jämähtävänsä yhteen hommaan. Minulla sama pelko ja uusi paikka tiedossa nyt mutta katselen jo jospa edestäpäin löytyis jotain muuta työtä/opiskelua tai jotain. Olen ajatellut että jos puoli vuotta vähintään sinnittelisin tässä duunissa
Mielenkiintoinen näkökulma. Mutta miksi ihmiselämässä olisi jämähtämistä, vaikka olisi muutaman vuodenkin samassa työssä ja nauttisi siitä? Vai eikö siitä vaan osaa nauttia, kun pitää jo suunnitella muuta? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen vähän saman kaltaisen miehen. Ahkera toki, mutta aina uutta projektia ja edelliset kesken. Tällä miehellä on ns tuhat rautaa tulessa. Ja osa projekteista pahasti kesken. On myös kova hamstraamaan. Mies on yrittäjä ja hyvät tulot, mutta kaikki omistamansa tavara ei mahdu näihin vaan on useita varastoja vuokralla missä säilyttää omistuksiaan. Ja aina on uutta hankkimassa, uutta rakentamassa, uusia suunnittelemassa... Perhe kärsii kun energiat menee muuhun kuin perheestä huolehtimiseen. Vaimo väsynyt, kolmas lapsi nepsy ja hyvin yksin sen kanssa. Taitaa olla isäkin nepsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen että teette 3-4 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vähän saman kaltaisen miehen. Ahkera toki, mutta aina uutta projektia ja edelliset kesken. Tällä miehellä on ns tuhat rautaa tulessa. Ja osa projekteista pahasti kesken. On myös kova hamstraamaan. Mies on yrittäjä ja hyvät tulot, mutta kaikki omistamansa tavara ei mahdu näihin vaan on useita varastoja vuokralla missä säilyttää omistuksiaan. Ja aina on uutta hankkimassa, uutta rakentamassa, uusia suunnittelemassa... Perhe kärsii kun energiat menee muuhun kuin perheestä huolehtimiseen. Vaimo väsynyt, kolmas lapsi nepsy ja hyvin yksin sen kanssa. Taitaa olla isäkin nepsy.
Huh, onneksi minun miehellä tämä liittyy vain työkuvioihin! Itsekin olin melko väsynyt kun hänellä tuntui olevan jokin "pakkohaku" näihin ulkomaan paikkoihin, kun tiedossa oli että olisi sitten kauan poissa ja minulla kotona kaikki hoidettavana. Mutta ajattelin että pitää saada mennä, jos noin haluaa. Olin kuitenkin tyytyväinen kun ei päässyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi tuollaista haahuilua kuin päätön kana olisi. Arvostan harkittuja valintoja ja myös nykyhetkeen pysähtymistä. En olisi edes aloittanut suhdetta tuon tyylisen ihmisen kanssa.
Sun miehellä on ADHD!
Oma mies myös samanlainen. Kannattaa lähteä tutkimuksiin selvittelemään asiaa. Perus terveydenhuoltoon vaan varaamaan aikaa. ADHD vaikuttaa niin monella elämän osa-alueella, että siihen kannattaa hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vähän saman kaltaisen miehen. Ahkera toki, mutta aina uutta projektia ja edelliset kesken. Tällä miehellä on ns tuhat rautaa tulessa. Ja osa projekteista pahasti kesken. On myös kova hamstraamaan. Mies on yrittäjä ja hyvät tulot, mutta kaikki omistamansa tavara ei mahdu näihin vaan on useita varastoja vuokralla missä säilyttää omistuksiaan. Ja aina on uutta hankkimassa, uutta rakentamassa, uusia suunnittelemassa... Perhe kärsii kun energiat menee muuhun kuin perheestä huolehtimiseen. Vaimo väsynyt, kolmas lapsi nepsy ja hyvin yksin sen kanssa. Taitaa olla isäkin nepsy.
Ei helvetti, kauhuskenaario 😅 Kaikkein karuinta on tuo scheissen hamstraaminen, en ole koskaan ymmärtänyt tavaraa hamuavia ihmisiä. Itse tajusin viisikymppisenä, että elän aivan samaa elämää täällä ja tässä hetkessä kuin muuallakin; mulla on ehkä 15 vuotta aktiivista ja tervettä aikaa jäljellä, eikä se fakta muutu hulluna duunia raataen/matkustaen/sähläten. Yhtäkkiä tuli tärkeäksi olla hyvissä voimissaan ne hetket päivässä kun energiaa ylipäätään on. Kotona, mökillä, rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehellä on ADHD!
Oma mies myös samanlainen. Kannattaa lähteä tutkimuksiin selvittelemään asiaa. Perus terveydenhuoltoon vaan varaamaan aikaa. ADHD vaikuttaa niin monella elämän osa-alueella, että siihen kannattaa hakea apua.
Vaan kun tätä ongelmaa ei juurikaan ole muilla osa-alueilla. Hyvinkin rauhallinen ja leppoisa ihminen muuten, enkä nyt siis tarkoita etteivät adhd-ihmiset olisi leppoisia. Eikä mies kyllä mihinkään tutkimuksiin lähtisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vähän saman kaltaisen miehen. Ahkera toki, mutta aina uutta projektia ja edelliset kesken. Tällä miehellä on ns tuhat rautaa tulessa. Ja osa projekteista pahasti kesken. On myös kova hamstraamaan. Mies on yrittäjä ja hyvät tulot, mutta kaikki omistamansa tavara ei mahdu näihin vaan on useita varastoja vuokralla missä säilyttää omistuksiaan. Ja aina on uutta hankkimassa, uutta rakentamassa, uusia suunnittelemassa... Perhe kärsii kun energiat menee muuhun kuin perheestä huolehtimiseen. Vaimo väsynyt, kolmas lapsi nepsy ja hyvin yksin sen kanssa. Taitaa olla isäkin nepsy.
Ei helvetti, kauhuskenaario 😅 Kaikkein karuinta on tuo scheissen hamstraaminen, en ole koskaan ymmärtänyt tavaraa hamuavia ihmisiä. Itse tajusin viisikymppisenä, että elän aivan samaa elämää täällä ja tässä hetkessä kuin muuallakin; mulla on ehkä 15 vuotta aktiivista ja tervettä aikaa jäljellä, eikä se fakta muutu hulluna duunia raataen/matkustaen/sähläten. Yhtäkkiä tuli tärkeäksi olla hyvissä voimissaan ne hetket päivässä kun energiaa ylipäätään on. Kotona, mökillä, rauhassa.
Olen hoksannut saman. Sitä ootellessa, että mieskin hoksaisi! Toisaalta toivon että pääsisi opiskelemaan, koska sen jälkeen ei opintoja enää tällä alalla olisi, olisi pakko rauhoittua. Ellei sitten vaihda alaa 😄 ap
Tuollainen on todella raskas ja epämiellyttävä persoona. Todennäköisesti ei ole ikinä mihinkään tyytyväinen, tahtotilat kiertävät lopulta kehää ja ikinä ei ole hyvä olla.
Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi tehdä mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska henkilö ei ole sellaiseen kykenevä. Todennäköisesti maailmankuvakin on hyvin itsekeskeinen ja kaikki pyörii tämän henkilön halujen ympärillä.
Asiasta voi keskustella mutta jotta tilanne muuttuisi niin tuollaisen henkilön pitää tehdä se tietoinen päätös, että ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. Se asia oikeasti pitää ymmärtää ja tiedostaa. FOMO ei saa olla se elämän modus operandi.
Yksi, niin lukuisista puutteista miehissä.
Luetelkaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista haahuilua kuin päätön kana olisi. Arvostan harkittuja valintoja ja myös nykyhetkeen pysähtymistä. En olisi edes aloittanut suhdetta tuon tyylisen ihmisen kanssa.
En jaksaisi itsekään. Ihan kummallisia nämä kommentit siitä että tuo muka olisi miehen oma asia. Eivätkö nuo kommentoijat ole ikinä olleet parisuhteessa? Vaikuttaa se tietysti omaan elämään, jos puoliso säätää ja suunnittelee sitä sun tätä. Ikinä ei tiedä mitä on tulossa.
Ja jos jatkuvasti pitää olla opiskelemassa jotain mikä ei lopulta kiinnosta, se rajoittaa myös puolison elämää vaikka mies pystyisi kustantamaa opiskelut itse. Opiskelija nimittäin ei pysty maksamaan puolta vaikka uudesta talosta tai lomamatkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tilanteen reiluus ap:n kannalta riippuu ihan siitä mitä mies ap:lta vaatii. Pitääkö olla valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ehkä ulkomaillekin, kustantamaan perheen elatus, kun mies vähän "kokeilee" jne. Jos mies vaihtaa paikkakunnalla töitä tai koulupaikkaa tai reissaa näihin samana pysyvästä kodista ja hoitaa osansa raha-asioista, niin en tiedä kenellä on "oikeutta" siihen puuttua? Me nyt vaan ollaan erilaisia. Jos ap saa itse elää omanlaistaan elämää, niin miksei mieskin saisi?
Joo, kyllä ollaan muuteltu miehen töiden ja opiskelujen perässä. On tullut asuttua siellä täällä eri asunnoissa, ja vaihdettua itse työpaikkaa monen monta kertaa, pakon edessä. Ulkomaille en olisi lasten kanssa muuttanut, mutta eihän se toteutunutkaan.
En ole miestä mistään kieltämässä, mutta on vaan niin tosi vaikea ymmärtää tuota. Hän on siis 9 vuotta niin hirveästi
Miksi olet muuttanut perässä? Minä sanoin heti, että herra voi muuttaa ihan yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista haahuilua kuin päätön kana olisi. Arvostan harkittuja valintoja ja myös nykyhetkeen pysähtymistä. En olisi edes aloittanut suhdetta tuon tyylisen ihmisen kanssa.
En jaksaisi itsekään. Ihan kummallisia nämä kommentit siitä että tuo muka olisi miehen oma asia. Eivätkö nuo kommentoijat ole ikinä olleet parisuhteessa? Vaikuttaa se tietysti omaan elämään, jos puoliso säätää ja suunnittelee sitä sun tätä. Ikinä ei tiedä mitä on tulossa.
Ja jos jatkuvasti pitää olla opiskelemassa jotain mikä ei lopulta kiinnosta, se rajoittaa myös puolison elämää vaikka mies pystyisi kustantamaa opiskelut itse. Opiskelija nimittäin ei pysty maksamaan puolta vaikka uudesta talosta tai lomamatkasta.
No onkko pakko ostaa uusi talo ja opiskelija voi jäädä kotiin lomamatkan ajaksi.
Alue: Aihe vapaa
No tilanteen reiluus ap:n kannalta riippuu ihan siitä mitä mies ap:lta vaatii. Pitääkö olla valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ehkä ulkomaillekin, kustantamaan perheen elatus, kun mies vähän "kokeilee" jne. Jos mies vaihtaa paikkakunnalla töitä tai koulupaikkaa tai reissaa näihin samana pysyvästä kodista ja hoitaa osansa raha-asioista, niin en tiedä kenellä on "oikeutta" siihen puuttua? Me nyt vaan ollaan erilaisia. Jos ap saa itse elää omanlaistaan elämää, niin miksei mieskin saisi?