Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä koko ajan joku uusi suunnitelma päässään, alan väsyä siihen
14.03.2024 |
Ei koskaan ole tyytyväinen nykytilanteeseen, vaan aina pitää olla joku suunnitelma johonkin muuhun.
Viime vuodet on menneet seuraavasti. Oli mieluisassa työssä, mutta halusi jotain muuta. Haki työhön ulkomaille moneen paikkaan, puhui jo kaikesta "sitten kun olen siellä". Mutta ei päässyt, joten haki opiskelemaan. Sinne pääsi ja sen jälkeen sai heti koulutustaan vastaavan työn.
Sitten halusi erääseen tiettyyn työpaikkaan. Haki sinne parikin kertaa, sitten pääsi. Pienen hetken oli tyytyväinen, sitten alkoi haluta vähän eri tehtävää. Tuskastui kun ei heti saanut sitä, haki opiskelemaan korkeampaa tutkintoa. Ei päässyt. Alkoi hakea sinne tänne töhin, ilman selkeää suunnitelmaa. Nyt sitten sai sen haluamansa paikan nykyisestä työpaikasta. Ei hetkenkään iloa, hakee uudelleen opiskelemaan. Olin jo sen ajatuksen kanssa sinut, mutta nyt jo ennen pääsykokeita hän suunnittelee minne hakisi opiskelemaan sitten, jos ei tule valituksi tähän toivomaansa.
Ja nyt mulla meni kuppi nurin. Miksei ihminen osaa olla paikallaan ja tyytyväinen siihen mitä on saanut? En osaa ollenkaan suhtautua tuollaiseen että kun iso toive esim työpaikan suhteen toteutuu, alkaa vaan päässä pyöriä seuraava suunta. Wtf?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrataanpa 2 eri kehityskaarta levottomuudessa:
1) Ihminen on nuorena levoton, eri opintoja, alanvaihtoja, työpaikkoja, muuttoja jne. Jossain vaiheessa löytyy sen verran sopiva työ ja elämäntilanne että tahti rauhoittuu, koska etsimällä on löydetty. Elämä ei pysähdy kokonaan muuttumattomaksi loppuelämäksi, mutta nyt pystyy kuitenkin olemaan iloinen elämänsä asioista edes joitakin vuosia kerrallaan.
2) Ihminen ei rauhoitu koskaan tai muuttuu iän myötä yhä levottomammaksi. Etsiminen, hakeminen, muutokset ja kykenemättömyys elää toisinaan myös tässä ja nyt puuttuu lähes kokonaan. Kaikki kiinnostava ja motivoiva on jossain tulevaisuudessa ja kuvitelmissa.
Onhan nuo 2 täysin eri taustasta ja syistä kumpuavaa tilannetta. Täysin erilaisia ihmiselle itselleen. Kovin erilaisia rinnalla olevalle kumppanille, lapsille, koko perheelle (jos on perheellinen).
Koska tahtoo vielä saavuttaa muuta kuin oppimansa perustason. Siihen ei ole valmiiksi kirjoitettua kaavaa. Se pitää itse määritellä.
Ikä tekee levottomaksi. Jos kotona kaikki on tehty, ei enää tiedä kuinka päin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kerro aloituksessa itsestään. Jospa pitäisi katsoa peiliin, löytyykö sieltä syytä? Oletko työtön tuhlari, joka valittaa vähän kaikesta? Rahat on koko ajan loppu ja mottonasi on, että miehen pitää tuoda leipä taloon? Mitä jos itsekin menisit töihin tai opiskelisit paremman ammatin sen sijaan, että ihmettelet toisen yrittämistä?
Mikä sinua vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
En ole ap mutta kiinnostaa voiko Adhd siis puhjeta vasta keski-iässä? Ja voiko se näyttäytyä vaan yhdessä asiassa?
Ei, mutta sen ilmeneminen vaihtelee eri aikoina. Se ikäänkuin kiertää aivoissa.
Ongelmat voivat lisääntyä tai vähentyä. Omalla miehellä ikä ja stressitekijät kasaantuivat, kognitio heikkeni ja pam.
Se on hänen suvussaan tavallista. Oma omaiseni taas pystyi samassa iässä saamaan enemmän aikaan kuin ennen tai jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on varsinaisesti aapeen ongelma?
Oisko mahdollista hyväksyä mies sellaisenaan?
Kukaan voimaantunut suominainen ei hyväksy miestään sellaisenaan. Aina pitää valittaa ja yrittää muokata. Aina.
Aivan! Kun nainen sanoo "tahdon" se tarkoittaa että hyväksyy aihion.
Kaikki me mennään aihioina kimppaan, mutta jotkut eivät hyväksy ja myönnä sitä. Mikään ei saisi muuttua.
Opiskelukaverini oli ihan samanlainen. Puheenaiheet oli myös aina mitä aiot tehdä seuraavaksi tyyppisiä. Itse pidän vakaudesta ja kun olen saanut mukavan työn niin se on työn puolesta sitten siinä ja suunnittelen lähinnä muuta elämää tai nautin siitä, uutta työtä mietin vasta jos tulee yt-neuvottelut. Emme oikein olleet samalla aaltopituudella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä naisilla, ap mukaanluettuna, on täysi oikeus ottaa ero ilman että teette miehestä paskapuheketjua tälle miesvihapalstalle.
Suosittelen käyttämään sitä oikeutta. Suhtautukaa siihen jopa velvollisuutena.
Haluaisit siis kaveriksi jonkun tyhjäpään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä vielä ihmetellä, miksi niin monen mielestä pitäisi nyt erota? Vai onko sama kommentoinut monesti. Provoja? Ap
Jos jaksat hyvin niin ei tietenkään tarvitse! Kunhan hahmotat, ettå mitään "iän myötä rauhoittumista" ei mieheesi välttämättä tule.
Itse en jaksanut.
Elämännälkä....seikkailunhalu jne, se ei sammu ikinä. Ja jos on kykyjä ja mahdollisuuksia, mennään sinne mikä milloinkin innostaa. Intohimoisena ihmisenä itsekin menen ns päätyyn saakka kun jostain innostun. Mutta olen onneksi yksin nykyään kun eronnut ja lapset omillaan, nyt saan toteuttaa unelmiani. Lähinnä harrastusten osalta. Kauan uhrasinkin elämääni toisille!
N.54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä naisilla, ap mukaanluettuna, on täysi oikeus ottaa ero ilman että teette miehestä paskapuheketjua tälle miesvihapalstalle.
Suosittelen käyttämään sitä oikeutta. Suhtautukaa siihen jopa velvollisuutena.
Taas kerran: miksi olet täällä?
Vierailija kirjoitti:
Ja lapsikommentoijille vielä, meidän lapset on jo aikuisia. Mies ei tosiaan ollut tällainen ekaan 20 vuoteen kun yhdessä oltiin, tämä on alkanut vasta sen jälkeen. Ap
Olisko tässä jotain tyhjän pesän syndroomaa osaltaan mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tilanteen reiluus ap:n kannalta riippuu ihan siitä mitä mies ap:lta vaatii. Pitääkö olla valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ehkä ulkomaillekin, kustantamaan perheen elatus, kun mies vähän "kokeilee" jne. Jos mies vaihtaa paikkakunnalla töitä tai koulupaikkaa tai reissaa näihin samana pysyvästä kodista ja hoitaa osansa raha-asioista, niin en tiedä kenellä on "oikeutta" siihen puuttua? Me nyt vaan ollaan erilaisia. Jos ap saa itse elää omanlaistaan elämää, niin miksei mieskin saisi?
Joo, kyllä ollaan muuteltu miehen töiden ja opiskelujen perässä. On tullut asuttua siellä täällä eri asunnoissa, ja vaihdettua itse työpaikkaa monen monta kertaa, pakon edessä. Ulkomaille en olisi lasten kanssa muuttanut, mutta eihän se toteutunutkaan.
En ole miestä mistään kieltämässä, mutta on vaan niin tosi vaikea ymmärtää tuota. Hän on siis 9 vuotta niin hirveästi
Tuossa voi olla sitäkin, ettei hän ole pysähtynyt matkan varrella miettimään ja tarkistamaan haaveitaan. Haaveesta on tullut pakonomainen tavoite, eikä hän ole huomannut, ettei oikeastaan edes enää haaveile siitä. Kun hän sitten saavuttaa sen, siinä ei olekaan mitään hohtoa.
Jotain neuropoikkeavuutta saattaa taustalla olla kyllä. Olen vähän samanlainen, kun en tiedä mitä haluaisin tehdä. Kaikki kiinnostaa, muttei riittävästi. Mahdollista myös, että vanhemmat olleet vaativia.
Epävakaalta ei ehkä niinkään kuulosta.
Hänellä on etsintävaihde. Ehkä sinäkin joudut vaihtoon joku päivä. Ette selkeästi ole sopivat toisillenne. Olet jämähtäjä ja hän kokija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä vielä ihmetellä, miksi niin monen mielestä pitäisi nyt erota? Vai onko sama kommentoinut monesti. Provoja? Ap
Jos jaksat hyvin niin ei tietenkään tarvitse! Kunhan hahmotat, ettå mitään "iän myötä rauhoittumista" ei mieheesi välttämättä tule.
Itse en jaksanut.
Niin, ehkä tosiaan odotan jotain rauhoittumista, kun tämäkin muutos on tullut niin yhtäkkiä. Toivon sen hiipuvankin yhtä nopeasti 😄
Joku kirjoitti unelmien "tarkistamisesta", siinäkin voi olla perää tavallaan. Ainakin unelma on jotenkin arkipäiväistynyt, kun sitä haluamaansa paikkaa piti hakea niin monta kertaa. Niin monta pettymystä, että sitten hyvä uutinen ei enää tuntunut miltään?
Joku kommentoi tyhjän pesän syndroomasta, niin sellainen voisi näkyä lähinnä siinä että nyt mies ajattelee että olemme valmiit liikkumaan, muuttamaan, kun ei ole lapsia enää kaitsettavana. Ja ollaan muutettukin, mutta alan itse jo rauhoittua aloilleni. Ap
Ei pitäis olla ap n ongelma millään tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Ap ei kerro aloituksessa itsestään. Jospa pitäisi katsoa peiliin, löytyykö sieltä syytä? Oletko työtön tuhlari, joka valittaa vähän kaikesta? Rahat on koko ajan loppu ja mottonasi on, että miehen pitää tuoda leipä taloon? Mitä jos itsekin menisit töihin tai opiskelisit paremman ammatin sen sijaan, että ihmettelet toisen yrittämistä?