Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä koko ajan joku uusi suunnitelma päässään, alan väsyä siihen
14.03.2024 |
Ei koskaan ole tyytyväinen nykytilanteeseen, vaan aina pitää olla joku suunnitelma johonkin muuhun.
Viime vuodet on menneet seuraavasti. Oli mieluisassa työssä, mutta halusi jotain muuta. Haki työhön ulkomaille moneen paikkaan, puhui jo kaikesta "sitten kun olen siellä". Mutta ei päässyt, joten haki opiskelemaan. Sinne pääsi ja sen jälkeen sai heti koulutustaan vastaavan työn.
Sitten halusi erääseen tiettyyn työpaikkaan. Haki sinne parikin kertaa, sitten pääsi. Pienen hetken oli tyytyväinen, sitten alkoi haluta vähän eri tehtävää. Tuskastui kun ei heti saanut sitä, haki opiskelemaan korkeampaa tutkintoa. Ei päässyt. Alkoi hakea sinne tänne töhin, ilman selkeää suunnitelmaa. Nyt sitten sai sen haluamansa paikan nykyisestä työpaikasta. Ei hetkenkään iloa, hakee uudelleen opiskelemaan. Olin jo sen ajatuksen kanssa sinut, mutta nyt jo ennen pääsykokeita hän suunnittelee minne hakisi opiskelemaan sitten, jos ei tule valituksi tähän toivomaansa.
Ja nyt mulla meni kuppi nurin. Miksei ihminen osaa olla paikallaan ja tyytyväinen siihen mitä on saanut? En osaa ollenkaan suhtautua tuollaiseen että kun iso toive esim työpaikan suhteen toteutuu, alkaa vaan päässä pyöriä seuraava suunta. Wtf?
Kommentit (137)
älä ainakaan yhteisiä lapsia hanki tuulen vietävän kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan samanluonteinen analysoinut, miksi ei voi olla tyytyväinen koskaan? Ihan sivusta huutelen, mutta kiinnostaa. Luulisi että elämä valuu hukkaan jos ei koskaan malta nauttia saavutuksista, vaan aina haluaa jotain muuta.
Tyytyväisyys tulee juuri siitä, että on uusia, ihania haasteita. Miksi jämähtää paikalleen johonkin tuttuun?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on varsinaisesti aapeen ongelma?
Oisko mahdollista hyväksyä mies sellaisenaan?
Miten ei olisi?? Erosin 15 vuoden jälkeen tuollaisesta miehestä. Aina sai odottaa muuttoehdotusta tai milloin mitäkin järistystä. Ja mikä inhottavampaa: toinen ei ikinä vaikuttanut aidosti tyytyväiseltä tai onnelliselta oikeasti minuuttia pidempään.
Tuollaista tyhjyyttä saa olla ikuisesti täyttämässä eikä koskaan helpota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista haahuilua kuin päätön kana olisi. Arvostan harkittuja valintoja ja myös nykyhetkeen pysähtymistä. En olisi edes aloittanut suhdetta tuon tyylisen ihmisen kanssa.
En jaksaisi itsekään. Ihan kummallisia nämä kommentit siitä että tuo muka olisi miehen oma asia. Eivätkö nuo kommentoijat ole ikinä olleet parisuhteessa? Vaikuttaa se tietysti omaan elämään, jos puoliso säätää ja suunnittelee sitä sun tätä. Ikinä ei tiedä mitä on tulossa.
Ja jos jatkuvasti pitää olla opiskelemassa jotain mikä ei lopulta kiinnosta, se rajoittaa myös puolison elämää vaikka mies pystyisi kustantamaa opiskelut itse. Opiskelija nimittäin ei pysty maksamaan puolta vaikka uudesta talosta tai lomamatkasta.
No onkko pakko ostaa uusi talo ja opiskelija voi jäädä kotiin lomamatkan ajaksi.
On pakko keskustella puolison kanssa. Toinen ei saa tehdä yksin päätöksiä jotka vaikuttavat molempiin.
Mun 21v poika on kans kuvaamasi kaltainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo haittaa niin kauan kuin hän pystyy ne itse rahoittamaan ja maksaa puolet muista kustannuksista. Siinä opiskelkoon niin paljon kuin ehtii. Maksajaksi en alkaisi pataopiskelijalle.
Haittaa se silloin, jos on yhdessä suunnitteltu jotain joka nostaa kustannuksia. Vaikka omakotitalon hankinta. Se haave menee sitten jäihin vuosiksi jos toinen käyttää rahansa opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on todella raskas ja epämiellyttävä persoona. Todennäköisesti ei ole ikinä mihinkään tyytyväinen, tahtotilat kiertävät lopulta kehää ja ikinä ei ole hyvä olla.
Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi tehdä mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska henkilö ei ole sellaiseen kykenevä. Todennäköisesti maailmankuvakin on hyvin itsekeskeinen ja kaikki pyörii tämän henkilön halujen ympärillä.
Asiasta voi keskustella mutta jotta tilanne muuttuisi niin tuollaisen henkilön pitää tehdä se tietoinen päätös, että ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. Se asia oikeasti pitää ymmärtää ja tiedostaa. FOMO ei saa olla se elämän modus operandi.
Tämä. Eksä myös teki kanssani "suunnitelmia", jotka eivät vaan pitäneetkään koskaan silloin kun olisi ollut kyseessä minun urani tai tavoitteideni edistäminen. Tai edes yhteisiksi luulemieni, jos juuri sillä hetkellä olikin jotain muuta kivempaa mielessä. Nuorena olin itsekin joustavampi ja tykkäsin muutoksista, enkä tarpeeksi kiinnittänyt asiaan huomiota, kunnes toinen petti huolella useammassa isossa sopimuksessa. Ja kun itse lakkasin joka kerta joustamasta niin siihen se suhde päättyikin.
Ei tuollaista "parisuhdetta" loputtomiin jaksa jossa vain yhden polkua kuljetaan. Etenkään kun siitä huolimatta se toinen on aina yhtä tyytymätön kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap märisee täällä omasta puolisostaan sen sijaan että keskustelisi, tukisi ja kannustaisi? Toivottavasti mies tajuaa häipyä noin toksisesta suhteesta.
Miehet taaperoita? Pitäiskö sille vielä lässyttääkkin ettei vaan tule paha mieli? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan samanluonteinen analysoinut, miksi ei voi olla tyytyväinen koskaan? Ihan sivusta huutelen, mutta kiinnostaa. Luulisi että elämä valuu hukkaan jos ei koskaan malta nauttia saavutuksista, vaan aina haluaa jotain muuta.
Tyytyväisyys tulee juuri siitä, että on uusia, ihania haasteita. Miksi jämähtää paikalleen johonkin tuttuun?
Tähän kysymys! 😄 Minun mielessäni jämähtäminen on sitä, että ollaan vaikka 10 vuotta täsmälleen samassa työssä, tai vielä kauemmin, plus että alkaa tehdä mieli muualle. Missä kohtaa sinä ajattelet sen "jämähdyksen" tapahtuvan? Koska se jos on haaveilemassaan työpaikassa tyytyväisenä muutamia tai useitakin vuosia, on mielestäni täysin normaalia eikä mitenkään jämähtämistä.
Enkä ymmärrä yhtään sitä että hakee haluamaansa työpaikkaa, saa sen, eikä pysähdy hetkeksikään vaan alkaa suunnitella jo seuraavaa liikkua. Ei se ole edes "johonkin tuttuun jämähtämistä", kun ei se uusi työ vielä ehdi edes tutuksi 😄 ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on varsinaisesti aapeen ongelma?
Oisko mahdollista hyväksyä mies sellaisenaan?
Miten ei olisi?? Erosin 15 vuoden jälkeen tuollaisesta miehestä. Aina sai odottaa muuttoehdotusta tai milloin mitäkin järistystä. Ja mikä inhottavampaa: toinen ei ikinä vaikuttanut aidosti tyytyväiseltä tai onnelliselta oikeasti minuuttia pidempään.
Tuollaista tyhjyyttä saa olla ikuisesti täyttämässä eikä koskaan helpota.
Korostin tekstistä tuota kohtaa, joka osui ihan kunnolla. Kun mies sai kauan haaveilemansa työn, olin aivan innoissani ja onnellinen hänen puolestaan, ja oli aika pysäyttävää, kun mies itse vaan "oli". Että no se paikka tuli nyt, joo. Ja alkoi puhua tulevasta. Ihmettelinkin että etkö olekaan iloinen? "Joo olen tottakai, mutta..." Kun olisin kuvitellut, että ehdottaisi lähtemistä vaikka ulos syömään uutisen kunniaksi, ja olisi ollut siitä mielissään, tohkeissaan pitkän aikaa. Mutta ei. Ketjussa on ehdotettu masennusta, ikäkriisiä tms. Ikäkriisiin en itse usko, mutta voihan jotain masennustyyppistä ollakin. Ap
Jaha, ei lihavointi toiminutkaan lainauksessa. Tarkoitus siis korostaa edellisessä tätä "toinen ei ikinä vaikuttanut aidosti tyytyväiseltä tai onnelliselta oikeasti minuuttia pidempään". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsikommentoijille vielä, meidän lapset on jo aikuisia. Mies ei tosiaan ollut tällainen ekaan 20 vuoteen kun yhdessä oltiin, tämä on alkanut vasta sen jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja lapsikommentoijille vielä, meidän lapset on jo aikuisia. Mies ei tosiaan ollut tällainen ekaan 20 vuoteen kun yhdessä oltiin, tämä on alkanut vasta sen jälkeen. Ap
Omituista. Voisiko tuohon olla jokin fysiologinen selitys? En kyllä tiedä, mikä tuollaista voisi aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia olet edes mennyt yhteen noin erilaisen ihmisen kanssa? Miksi et huomioinut parinvalinnassa sitä, että toinen on riittävän samankaltainen niin ajatus- kuin arvomaailmaltaankin sekä omaa samankaltaisen elämänkatsomuksen- ja rytmin jolloin yhdessäelo on mutkatonta? Parisuhteessa on haasteensa ilmankin, että lisäksi tulee joutavaa/jatkuvaa tahkoamista siitä, että toinen on tavoitteellisempi tai muuten vaan aikaansaavempi ja spontaanimpi kun taas itse on enemmänkin vähään tyytyväinen jahkaaja.
Ja ei, kumpikaan ei ole toista parempi/pahempi vaan ainoastaan liian erilaisia toisilleen.
Kärsiikö hän itse epävakaisuudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Kärsiikö hän itse epävakaisuudestaan?
No enpä tiedä voidaanko puhua epävakaisuudesta, mutta ei ainakaan oman tietämyksensä mukaan, kai, mitenkään kärsi. Hänellä vaan on suunnitelmia.
Itse nyt huolestuin hieman enemmän kun tajusin, ettei hän tosiaan osannut ? tuntea iloa viimeisimmästä saavutuksestaan ja onnistumisestaan. Täytyy jutella illalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa masentuneelta.
Kyllä. Jos ei tunne iloa, ei näe saavutuksiaan, mihinkään ei ole tyytyväinen.
Jos kerta on vasta tämmöiseksi muuttunut, ei se ikäkriisi tai muu ole varmaan kaukaa haettua.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tuo haittaa niin kauan kuin hän pystyy ne itse rahoittamaan ja maksaa puolet muista kustannuksista. Siinä opiskelkoon niin paljon kuin ehtii. Maksajaksi en alkaisi pataopiskelijalle.