On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin parisuhdetta olen seuraillut. Mitään ei puhuta, ei edes huomenta. Jos puhutaan, niin äyskimällä ja negatiiviseen sävyyn. Missään ei käydä yhdessä, mitään ei tehdä yhdessä. Lapset ovat aikuisia, velaton koti. Mies on tuurijuoppo eikä kotona laita tikkua ristiin. Miksi, miksi pitää jatkaa tuollaista parisuhdesontaa...
Samanlaista minunkin kaverillani. Mitään ei tehdä yhdessä, nytkin syyslomalla rouva reissussa jossain ja mies könöttää kotona sohvalla. En vaan voi käsittää.
Ei sinun varmaan tarvikaan käsittää, kun kyse heidän parisuhteestaan eikä sinun. Pitäisikö mies raahata sinun mieliksesi reissuun? Jos heille sopii riittävästi noin, niin heille sopii riittävästi niin.
Vierailija kirjoitti:
Joku takaa-ajatushan näissä on. Tuskin kukaan nyt niin surullinen on jonkun toisen parisuhteesta, ellei ole tarkoitus vaikuttaa siihen. Nämä on sitä psyko osastoa.
Hamutaan itselle sitä toisen parisuhteen osapuolta tai ei vain kestetä että toisella asiat järjestyksessä. Kukaan, ei kukaan elä parisuhteen alkuhuumaa ikuisesti. On realistisuutta käsittää se. Ja riitoja ja ongelma-aikoja on lähes joka suhteessa. Ne ovat normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä eroamisen ylistämispuheita. Näistä tulee niitä sarjaeroavia. Erotaan aina kun alkaa vähän kyllästyttää ja se elämäntapa sitten muka on hyvinvointia.
Oikeasti se on pahoinvointia. Jota puetaan eromyönteisyyden valheellisen kaapuun.
Yhteisen joulun voi järjestää vaikkei olisi naimisissa
Kuvasit vanhempieni avioliiton. Paitsi että eivät edes itke. Kaikki tunteet ovat täysin kuolleet avioliiton aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit vanhempieni avioliiton. Paitsi että eivät edes itke. Kaikki tunteet ovat täysin kuolleet avioliiton aikana.
Ihmiset eivät tee työtä parisuhteen eteen.
Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.
Moni vanhus muuttuu katkeraksi kun ei tehnyt mitä itse halusi. Toinen määräsi tahdin, niin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan viitsi enää viisikymppisenä alkaa suureen elämänmuutokseen. Siinähän ne vuodet vierähtää tutussa helvetissä.
Tämä on velttouden huippu
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen joulun voi järjestää vaikkei olisi naimisissa
Ei kukaan tervepäinen järjestä 40 vuotiaille lapsille yhteistä joulua exänsä kanssa, ja jätä uutta kumppania omilleen. Ei nyt aleta lapselliseksi
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhus muuttuu katkeraksi kun ei tehnyt mitä itse halusi. Toinen määräsi tahdin, niin se menee.
Kuka on noin lapatossu ja kynnysmatto?
Ehkä tässä iässä on jo aika kaavoihinsa kangistunut.
Itse olen sinkkuna ja suhteeseen sopeutuminen tuntuisi vaikealta. Pitäisi joustaa omista piintyneistä tavoista ja rutiineista.
Sama varmaan suhteessa. On tottunut siihen elämään. Kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen joulun voi järjestää vaikkei olisi naimisissa
Ei kukaan tervepäinen järjestä 40 vuotiaille lapsille yhteistä joulua exänsä kanssa, ja jätä uutta kumppania omilleen. Ei nyt aleta lapselliseksi
Ei niin. Koska. Elämä. On. Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen joulun voi järjestää vaikkei olisi naimisissa
Ihanko vaikka on avopari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhus muuttuu katkeraksi kun ei tehnyt mitä itse halusi. Toinen määräsi tahdin, niin se menee.
Kuka on noin lapatossu ja kynnysmatto?
Monetkin. Onhan se tavallaan aika helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässä iässä on jo aika kaavoihinsa kangistunut.
Itse olen sinkkuna ja suhteeseen sopeutuminen tuntuisi vaikealta. Pitäisi joustaa omista piintyneistä tavoista ja rutiineista.
Sama varmaan suhteessa. On tottunut siihen elämään. Kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa.
Itse totuin kyllä heti vapaaseen ja mukavaan sinkkuelämää. Ei tarvinnut enää katsella sitä munien ja nenän kaivelua päivästä toiseen.
Täysin sivusta: miten minusta tuntuu, että tämän(kin) pohdiskelijat ovat nuoria, kaksi-kolmekymppisiä? En tarkoita, että huonoon suhteeseen jäämisessä olisi mitään hienoa, mutta minun viisikymppisellä kokemuksellani on olemassa paljon asioita, jotka näyttäytyvät laveammalla skaalalla kuin vain joko-tai-mustavalkoakselilla.
Vierailija kirjoitti:
Täysin sivusta: miten minusta tuntuu, että tämän(kin) pohdiskelijat ovat nuoria, kaksi-kolmekymppisiä? En tarkoita, että huonoon suhteeseen jäämisessä olisi mitään hienoa, mutta minun viisikymppisellä kokemuksellani on olemassa paljon asioita, jotka näyttäytyvät laveammalla skaalalla kuin vain joko-tai-mustavalkoakselilla.
Ehdottomat ja mustavalkoiset ihmiset eroilevat heppoisin syin.
Ei se avioliitto ole mikään muu naiselle, kuin kärsimys. Ihan sama kenen kanssa naimisiin menee. Ei se naisen osa ole koskaan hyvä,
Joku takaa-ajatushan näissä on. Tuskin kukaan nyt niin surullinen on jonkun toisen parisuhteesta, ellei ole tarkoitus vaikuttaa siihen. Nämä on sitä psyko osastoa.