Lue keskustelun säännöt.
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta
29.02.2024 |
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta kanssani vaan jättää vastaamatta tai vaikenee täysin aiheesta.
Kyseessä pitkäaikainen ystävä, tai niin luulin. Mutta yksi aihe on katkaissut välimme koska hän ei jostain syystä kykene keskustellaan aiheesta. Ei siis ollenkaan.
Joten annanko vain siis olla vai mitä?
Kyseinen aihe ei ole edes mitenkään häneen liittyvä, joten hän täysin ohittaa tai sivuuttaa minulle kiperän aihealueen josta minä haluaisin puhua. Mutta kun en voi puhua hänelle siitä, niin onko mitään järkeä edes yrittää jatkaa niin kutsuttua ystävyyttä?
Koska eihän tuollainen ole oikea ystävä minusta laisinkaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Ap on edelleen hämillään että mitä hän on tehnyt väärin ja onko kenessä nyt syy.
Ja mistä tämä johtuu. Ei selkeää edelleenkään.
Mitä hän voisi tehdä tästä eteenpäin erilailla?
Todellako olla turpa kiinni vaan aiheesta kun ei sekään nyt ihan houkuta koska aihe on ajankohtaista monelle muullekin tuttavalle nyt juuri. Vähän hankalaa sitä on ohittaa täysin.
Kun yli ei pääse ja kiertää ei voi. Kaiva?
Tuskin tuossa kenestäkään mitään "syytä" on. Ihmiset ovat erilaisia ja ystävyys on nimenomaan sitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Jos näiden kahden ystävyksen suurin ongelma on joku potkuista puhuminen niin aika hyvinhän asiat kuitenkin lopulta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
En minäkään halua sellaista draamaa missä saa jotain aihetta vältellä ehdoin tahdoin.
Nuorallatanssia se on, ei keskustelua.
Yksi ystävistäni on m uslimi. Mä en ole ja mulla on omat mielipiteet kyseisestä uskonnosta.. Emme koskaan puhu uskonnoista. Ystävyys on kestänyt jo 15 vuotta.
Mulla on muslimitaustaisia ystäviä ja itsellä lestadiolaiset sukujuuret, kaikki maallistuneita ja kolmannessa maassa. Tapauskovaisia häissä ja hautajaisissa. Puhutaan paljon uskonnoista yleensä, sen vaikutuksesta politiikkaan, yhteiskuntaan jne. Yhdelle hyvälle ystävälle Suomessa en puhu heistä, koska jos kerron kotimaan tai taustan niin sen jälkeen alkaa saarnaus ja kauhistelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
En minäkään halua sellaista draamaa missä saa jotain aihetta vältellä ehdoin tahdoin.
Nuorallatanssia se on, ei keskustelua.
Yksi ystävistäni on m uslimi. Mä en ole ja mulla on omat mielipiteet kyseisestä uskonnosta.. Emme koskaan puhu uskonnoista. Ystävyys on kestänyt jo 15 vuotta.
Mulla on muslimitaustaisia ystäviä ja itsellä lestadiolaiset sukujuuret, kaikki maallistuneita ja kolmannessa maassa. Tapauskovaisia häissä ja
Ymmärrän toki mutta onko ihan verrattavissa oleva asia?
Uskonto luulisi olevan hieman tulenarempi aiheena siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on edelleen hämillään että mitä hän on tehnyt väärin ja onko kenessä nyt syy.
Ja mistä tämä johtuu. Ei selkeää edelleenkään.
Mitä hän voisi tehdä tästä eteenpäin erilailla?
Todellako olla turpa kiinni vaan aiheesta kun ei sekään nyt ihan houkuta koska aihe on ajankohtaista monelle muullekin tuttavalle nyt juuri. Vähän hankalaa sitä on ohittaa täysin.
Kun yli ei pääse ja kiertää ei voi. Kaiva?
Tuskin tuossa kenestäkään mitään "syytä" on. Ihmiset ovat erilaisia ja ystävyys on nimenomaan sitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Jos näiden kahden ystävyksen suurin ongelma on joku potkuista puhuminen niin aika hyvinhän asiat kuitenkin lopulta on?
Kiitos tästä.
Toki jos tämä typerä asia pilaa sen kaiken muunkin niin onhan se surku
Jäi epäselväksi odotuksesi ystävältä. Siis kuunteleeko hän vai vaihtaa puheenaihetta? Ehkä hän kuuntelee, mutta ei osaa sanoa mitään. Etenkin jos olet samaa asiaa käynyt ennenkin läpi. Jotkut kokee kaiken osallistumisen neuvomisena ja tsemppailut ohittamisena. Itselleni on annettu ymmärtää, ettei kommentoitia kaivata, mutta hiljaa kuunteleminen on tulkittu epäkiinnostukseksi. Vaikeaa on siinä olla oikeanlainen. Miten itse suhtaudut hänelle tärkeisiin puheenaiheisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on edelleen hämillään että mitä hän on tehnyt väärin ja onko kenessä nyt syy.
Ja mistä tämä johtuu. Ei selkeää edelleenkään.
Mitä hän voisi tehdä tästä eteenpäin erilailla?
Todellako olla turpa kiinni vaan aiheesta kun ei sekään nyt ihan houkuta koska aihe on ajankohtaista monelle muullekin tuttavalle nyt juuri. Vähän hankalaa sitä on ohittaa täysin.
Kun yli ei pääse ja kiertää ei voi. Kaiva?
Tuskin tuossa kenestäkään mitään "syytä" on. Ihmiset ovat erilaisia ja ystävyys on nimenomaan sitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Jos näiden kahden ystävyksen suurin ongelma on joku potkuista puhuminen niin aika hyvinhän asiat kuitenkin lopulta on?
Hyvin sanottu... Jos ap haluaa olla ystävä tälle toiselle niin sitten vähentää siitä aiheesta puhumista joka hälle on vaikea... Tämä toinen jo ilmeisesti on sen hyväksynyt että ap välillä tästä puhuu kun sen sivuuttaa ja kuitenkin haluaa ap:n kanssa aikaa viettää...
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Ei ole ei mutta sä menet tueksi kun toinen tarvii? Sä et ohita asiaa.
Sit jos et vastaisi hänelle pyyntöön mennä jonnekin, antaisit ajan kulua ja päivän mennä ohi, niin tuossa olisi vähän vastaava tilanne sitten. Ohittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Olet ihana ystävä. Minulle myös se hiljainen empatia on paljon tärkeämpää kuin sanat. Liikaa asioita vatvovien ihmisten seurassa koen oloni vaikeaksi, mutta se ymmärtävä katse, kosketus olkapäälle tai jos ottaa kädestä kiinni on se, joka kertoo että välittää ja elää tunteessa mukana. Ei se sanoja vaadi yhden ainutta kumpaankaan suuntaan. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät näitä pieniä eleitä oikein tunnu huomaavan tai tekevän itse. Heidän kanssaan ystävyys jää jotenkin pinnalliseksi vaikka oikeastaan kaiken toisen mielenmaailmasta tietäisikin kun se on sanoin moneen kertaan käyty läpi. Rakkaita hekin, mutta nämä hiljaiset ymmärtäjät ja mukana eläjät ovat niitä joille voi kaikki tunteet näyttää ja olo on sellainen että toinen oikeasti välittää eikä vain yritä korjata rikkinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Olet ihana ystävä. Minulle myös se hiljainen empatia on paljon tärkeämpää kuin sanat. Liikaa asioita vatvovien ihmisten seurassa koen oloni vaikeaksi, mutta se ymmärtävä katse, kosketus olkapäälle tai jos ottaa kädestä kiinni on se, joka kertoo että välittää ja elää tunteessa mukana. Ei se sanoja vaadi yhden ainutta kumpaankaan suuntaan. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät näitä pieniä eleitä oikein tunnu huomaavan tai tekevän itse. Heidän kanssaan ystävyys jää jotenkin pinnalliseksi vaikka oikeastaan kaiken toisen mielenmaailmasta tietäisik
Ap ei nyt enää mitään empatiaa tarvinut kun on jo päässyt asiasta yli! Tahtoo vaan jankata aiheesta joka saa toisen olon epämukavaksi! 😂
Esimerkkinä että jos vaikka laittaa viestiä aiheesta x niin siihen vastataan heti mutta jos aiheesta y niin se jää vastaamatta, aina ja jatkuvasti.
Kaava on huomattu kyllä.
Vähän sitä jopa testannutkin ja se aihe on se tabu. Se on varmaa.
Se ei siis ole tällöin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Olet ihana ystävä. Minulle myös se hiljainen empatia on paljon tärkeämpää kuin sanat. Liikaa asioita vatvovien ihmisten seurassa koen oloni vaikeaksi, mutta se ymmärtävä katse, kosketus olkapäälle tai jos ottaa kädestä kiinni on se, joka kertoo että välittää ja elää tunteessa mukana. Ei se sanoja vaadi yhden ainutta kumpaankaan suuntaan. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät näitä pieniä eleitä oikein tunnu huomaavan tai tekevän itse. Heidän kanssaan ystävyys jää jotenkin pinnalliseksi vaikka
Eli sun mielestä vain asioista joista pitäisi saada empatiaa, saisi puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Ei ole ei mutta sä menet tueksi kun toinen tarvii? Sä et ohita asiaa.
Sit jos et vastaisi hänelle pyyntöön mennä jonnekin, antaisit ajan kulua ja päivän mennä ohi, niin tuossa olisi vähän vastaava tilanne sitten. Ohittaminen.
No tuo ei olisi ystävä enää jos noin tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mikä se aihe tai asia on? Onko ap kertonut?
Vierailija kirjoitti:
Jäi epäselväksi odotuksesi ystävältä. Siis kuunteleeko hän vai vaihtaa puheenaihetta? Ehkä hän kuuntelee, mutta ei osaa sanoa mitään. Etenkin jos olet samaa asiaa käynyt ennenkin läpi. Jotkut kokee kaiken osallistumisen neuvomisena ja tsemppailut ohittamisena. Itselleni on annettu ymmärtää, ettei kommentoitia kaivata, mutta hiljaa kuunteleminen on tulkittu epäkiinnostukseksi. Vaikeaa on siinä olla oikeanlainen. Miten itse suhtaudut hänelle tärkeisiin puheenaiheisiin?
Ei vaan vastaa.
Kyllä minä vastaan jos on toiselle tärkeä aihe, se on selvää.
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mielestä vain asioista joista pitäisi saada empatiaa, saisi puhua?
Juuri toisin päin. Empatia ei vaadi sanoja, toki niitäkin voi käyttää. Se lempeä katse on aivan riittävä jos mitään ei juuri siihen hetkeen osaa sanoa. Jos suru, huoli tai muu paha mieli on suuri niin kosketus lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsi kuoli kymmenisen vuotta sitten. Ei puhu aiheesta mut tiedän kyllä päivämäärän kun olin silloin tukena, ja joka vuosi hän pyytää mua yökylään tai jonnekin mökkireissulle silloin. Saunotaan, kokataan, pelataan lautapelejä...
Ei asioiden ääneen ruotiminen oo mikään ystävyyden tunnusmerkki.
Olet ihana ystävä. Minulle myös se hiljainen empatia on paljon tärkeämpää kuin sanat. Liikaa asioita vatvovien ihmisten seurassa koen oloni vaikeaksi, mutta se ymmärtävä katse, kosketus olkapäälle tai jos ottaa kädestä kiinni on se, joka kertoo että välittää ja elää tunteessa mukana. Ei se sanoja vaadi yhden ainutta kumpaankaan suuntaan. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät näitä pieniä eleitä oikein tunnu huomaavan tai tekevän itse. Heidän kanssaan ystävyys jää jotenkin pinnalliseksi vaikka
Ei mun tarttis tähän aikaa kuluttaa jos vaan haluisin välit katkasta. Se käy ilman tällästä pelleilyä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mielestä vain asioista joista pitäisi saada empatiaa, saisi puhua?
Juuri toisin päin. Empatia ei vaadi sanoja, toki niitäkin voi käyttää. Se lempeä katse on aivan riittävä jos mitään ei juuri siihen hetkeen osaa sanoa. Jos suru, huoli tai muu paha mieli on suuri niin kosketus lisäksi.
Miten sitten jossei livenä tapaa? Miten sitten annat tuota sanatonta empatiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mielestä vain asioista joista pitäisi saada empatiaa, saisi puhua?
Juuri toisin päin. Empatia ei vaadi sanoja, toki niitäkin voi käyttää. Se lempeä katse on aivan riittävä jos mitään ei juuri siihen hetkeen osaa sanoa. Jos suru, huoli tai muu paha mieli on suuri niin kosketus lisäksi.
Miten sitten jossei livenä tapaa? Miten sitten annat tuota sanatonta empatiaa?
Ei niinkun todellakaan joka pv nähdä oikeasti enää. Joskus nähtiin.
Niin on se nyt vähän eriasia.
Ap on edelleen hämillään että mitä hän on tehnyt väärin ja onko kenessä nyt syy.
Ja mistä tämä johtuu. Ei selkeää edelleenkään.
Mitä hän voisi tehdä tästä eteenpäin erilailla?
Todellako olla turpa kiinni vaan aiheesta kun ei sekään nyt ihan houkuta koska aihe on ajankohtaista monelle muullekin tuttavalle nyt juuri. Vähän hankalaa sitä on ohittaa täysin.
Kun yli ei pääse ja kiertää ei voi. Kaiva?