Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta

Hän ei jostakin syystä halua keskustella aiheesta, ja sinun on tämä rajanveto hyväksyttävä, jos haluat jatkaa ystävyyttänne.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap tällainen jankuttaja. Tunnen pari ihmistä, eivät ystäviä, mutta aina kun näen heidät he käyvät läpi samaa asiaa, samat sanat, sama saarna. En oikeasti sano enää siihen yhtään mitään, odotan vain hiljaa, että kohtaus on ohi. En jaksaisi enää kuulla ainoatakaan kertaa tätä samaa jankutusta. 

Eivät ystäviä. Tuo liene se ero. Ja en usko että ihan niin monotoninen olen.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei jostakin syystä halua keskustella aiheesta, ja sinun on tämä rajanveto hyväksyttävä, jos haluat jatkaa ystävyyttänne.

Tämä oli hyvä. Totta. Eli pitääpä pohtia.

Mielenkiintoista nähdä miten erilailla ihmiset ajattelee ihan ystävyydenkin tässä.

Ap kokee olevansa tämän henkilön ystävä. Kokeeko tämä henkilö olevansa ap:n ystävä? Jos hän pitää ap:ta vain kaverina, olisi ymmärrettävää, että hän ei halua keskustella joistakin asioista ap:n kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin aikoinaan mukavaan naiseen. Meistä tuli ystäviäkin. Hän kertoi mulle paljon avioerostaan ja surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta, jota tunsi miehen löydettyä nuoremman naisen. Mä kuvittelin, että tilanne oli aika tuore. 1-2 vuoden sisällä tapahtunut. Lopulta selvisi, että erosta oli jo 10 vuotta. Ap kertoo selvinneensä jo potkuistaan. Surutyö on jo tehty. Miksi hän edelleen nostaa asian esille ystävänsä kanssa?  Voihan työttömyydestä mainita sivulauseessa, mutta miksi sitä pitäisi enää enempää ruotia? Vai onko niin, ettei AP olekaan päässyt asiasta yli ja surutyö on edelleen kesken?

En tiedä. Ehkä elämässä voi olla asioita joita ei koskaan voi kokonaan unohtaa vaikka ne olisi käsitelty?

Eihän eletty elämä mihinkään katoa. Se on jokaisen historiaa.

Tarvitseeko historiaa nostaa uudestaan ja uudestaan esille? Tuskin ystävääsi haittaa, jos kerrot suunnitelmistasi kouluttautua uuteen ammattiin tai hakemastasi työpaikasta. Ehkä sittenkin sulla on surutyö vielä kesken? Ei ketään haittaa, jos muutaman kerran vuodessa ottaa esille jonkun menneisyytensä asian. Asian, josta on jo selvinnyt. Mäkin saatan puhua joskus lapsestani, joka kuoli leukemiaan 11 vuotta sitten. En kuitenkaan oleta, että kukaan ystävistäni alkaisi puhua mun kanssa lapseni kuoleman aiheuttamista tunteista. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kokee olevansa tämän henkilön ystävä. Kokeeko tämä henkilö olevansa ap:n ystävä? Jos hän pitää ap:ta vain kaverina, olisi ymmärrettävää, että hän ei halua keskustella joistakin asioista ap:n kanssa. 

Voisi selittää kyllä.

Oikeita ystäviä on erittäin harvassa, niitä todellisia, ja mä oon hänet sellaiseksi mieltänyt, mutta ehkä hän ei sitten minua.

Ollaan tunnettu varmaan 20v. Ei se ole kaveruutta enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin aikoinaan mukavaan naiseen. Meistä tuli ystäviäkin. Hän kertoi mulle paljon avioerostaan ja surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta, jota tunsi miehen löydettyä nuoremman naisen. Mä kuvittelin, että tilanne oli aika tuore. 1-2 vuoden sisällä tapahtunut. Lopulta selvisi, että erosta oli jo 10 vuotta. Ap kertoo selvinneensä jo potkuistaan. Surutyö on jo tehty. Miksi hän edelleen nostaa asian esille ystävänsä kanssa?  Voihan työttömyydestä mainita sivulauseessa, mutta miksi sitä pitäisi enää enempää ruotia? Vai onko niin, ettei AP olekaan päässyt asiasta yli ja surutyö on edelleen kesken?

En tiedä. Ehkä elämässä voi olla asioita joita ei koskaan voi kokonaan unohtaa vaikka ne olisi käsitelty?

Eihän eletty elämä mihinkään katoa. Se on jokaisen historiaa.

Tarvitseeko hist

En mä tunteista olisi puhumassakaan. Vaan aiheesta yleisesti. Sekään ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä, joiden on väkisin saatava jauhaa juuri siitä aiheesta, joka on toiselle osapuolelle arka. Koko ajan hienovaraisesti vihjaillaan, käännetään puhe aiheeseen "yleisellä tasolla", päivitellään, ihmetellään, jankataan, pahimmillaan käännetään veistä haavassa vain jotta saisi toisen epävarmaksi/pahalle mielelle. Jotkut toki ovat tällä tapaa sadistisia, että nauttivat pahan olon tuottamisesta mutta suurin osa lienee vain sosiaalisesti niin oudosti viritettyjä. Ei se kipeä aihe muutu yhtään vähemmän kipeäksi jatkuvalla jankuttamisella. Onko se oikeasti niin vaikeaa käsittää ja hyväksyä?

Sä et ole sitten kuullutkaan asioiden käsittelystä, työstämisestä, prosessoimisesta ja lopulta hyväksymisestä.

Et nähtävästi.

Se on surutyötä, jonka suosittelen jokaisen käymään ihan läpi.

Se skippaaminen kostautuu varmasti, tai as

Ei vaan jutellaan jollekin toiselle. Ystäväsi saattaa puhua aiheesta toisen ystävänsä kanssa. Niin sinunkin kannattaa tehdä.

Onko hän ainoa ystäväsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista asioista ei vain voi puhua kaikkien kanssa. Senvuoksi itselläni on useampia ystäviä.

Ne ei ole ystäviä semmoset joiden kanssa ei pysty puhumaan asiasta kuin asiasta. 

No ovatpas. Jos esim joku kokee jotain kamalaa, vaikka raiskauksen ja sitten ei asiasta kykene puhumaan niin lakkaatko olemasta ystävä? Koska hän ei voi olla oikea ystävä koska ei raiskauksesta kykene puhumaan? Kuinka yksityiskohtaisesti pitäisi kertoa jotta olisi hyvä ystävä?

Minulla on läheinen ystävä joka ei siedä merta koska oli silloin 2004 Indonesian tsunamissa ja koki kauhuja. Ei tulisi mieleenikään häntä patistaa aiheesta puhumaan ja yritän muutenkin olla mainitsematta merta. Lomilla käymme vuoristossa, rantakohteita en ehdota.

Tuo tietysti on aika äärimmäinen tilanne, mutta en kyllä muutenkaan ystäviäni patista puhumaan aiheista joista he eivät halua, eihän sellainen mitään ystävyyttä olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä, joiden on väkisin saatava jauhaa juuri siitä aiheesta, joka on toiselle osapuolelle arka. Koko ajan hienovaraisesti vihjaillaan, käännetään puhe aiheeseen "yleisellä tasolla", päivitellään, ihmetellään, jankataan, pahimmillaan käännetään veistä haavassa vain jotta saisi toisen epävarmaksi/pahalle mielelle. Jotkut toki ovat tällä tapaa sadistisia, että nauttivat pahan olon tuottamisesta mutta suurin osa lienee vain sosiaalisesti niin oudosti viritettyjä. Ei se kipeä aihe muutu yhtään vähemmän kipeäksi jatkuvalla jankuttamisella. Onko se oikeasti niin vaikeaa käsittää ja hyväksyä?

Sä et ole sitten kuullutkaan asioiden käsittelystä, työstämisestä, prosessoimisesta ja lopulta hyväksymisestä.

Et nähtävästi.

Se on surutyötä, jonka suosittelen jokaisen käymään ihan läpi.<

Ei ole ainoa. 

Kertoo sekin jo paljon jossei mun kaa sitten voi aiheesta puhua mutta muiden kanssa kyllä.

Eihän nyt jotkut potkut voi olla kelleen niin rankka asia ja aihe varsinkin kun ei itse ole sitä edes kokenut, ettei siitä tosiaan voisi puhua.

En ymmärrä ollenkaan 

Nou hätä. Mäkin alan shorttaa keskustelu aiheita mun suhteissa.

Ei saa puhua:

Kakka ja pierujuttuja

Seksistä

Autoista

Hmm mitä keksisi ei saa puhua listalle.

Ja sit kaikille ystäville tulee omat listat.

Kyl sit on kivaa

Ystävyys nimenomaan antaa tilaa toiselle ja ottaa huomioon että kaikki asiat eivät ole helppoja. Jos kaikesta on pakko kertoa ja puhua niin se kuulostaa ennemminkin joltain vallankäyttösuhteelta. Ystävä hyväksyy toisessa senkin että joku aihe on epämukava eikä sitten söhi sitä ikävän olon tuovaa asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys nimenomaan antaa tilaa toiselle ja ottaa huomioon että kaikki asiat eivät ole helppoja. Jos kaikesta on pakko kertoa ja puhua niin se kuulostaa ennemminkin joltain vallankäyttösuhteelta. Ystävä hyväksyy toisessa senkin että joku aihe on epämukava eikä sitten söhi sitä ikävän olon tuovaa asiaa. 

Eli tämän toki voi sitten ymmärtää niinkin että minä olen kokonaisuudessaan se ikävän olon tuoja, ei se itse asia siis ole?

Tämä selittäisi kyllä koska potkut ei ole kelleen niin tabu että se tälläiseen johtaisi

Kyllä mun on usein tehnyt mieli huutaa ystävälle, että nytvittusaatanaseturpakii! kun hän sadannen kerran säälii itseään samasta asiasta, jonka voisi vieläpä korjata melko helposti. Mihinkään tämä piehtarointi ei ikinä johda, vaan joka kerta sama valitusvirsi. Muut aiheet ei ole yhtään ongelmallisia, eikä hän ole ruikuttajatyyppiä, senpä vuoksi olemmekin vielä ystäviä. Mutta tälle yhdelle aiheelle ystäväni on todella sokea. Kuulostaa aivan ap:ltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys nimenomaan antaa tilaa toiselle ja ottaa huomioon että kaikki asiat eivät ole helppoja. Jos kaikesta on pakko kertoa ja puhua niin se kuulostaa ennemminkin joltain vallankäyttösuhteelta. Ystävä hyväksyy toisessa senkin että joku aihe on epämukava eikä sitten söhi sitä ikävän olon tuovaa asiaa. 

Eli tämän toki voi sitten ymmärtää niinkin että minä olen kokonaisuudessaan se ikävän olon tuoja, ei se itse asia siis ole?

Tämä selittäisi kyllä koska potkut ei ole kelleen niin tabu että se tälläiseen johtaisi

Joo mahdollista on että joku ihminen tuo vaikka niin pahasti mieleen jotain muuta 'pahaa' ettei sitten kykene edes olemaan tekemisissä enää. Jonkun tapahtuman jälkeen tms. Ne on niitä mielleyhtymiä.

Mies jätetään kun lapsi kuolee jne koska se mies muistuttaa liikaa lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun on usein tehnyt mieli huutaa ystävälle, että nytvittusaatanaseturpakii! kun hän sadannen kerran säälii itseään samasta asiasta, jonka voisi vieläpä korjata melko helposti. Mihinkään tämä piehtarointi ei ikinä johda, vaan joka kerta sama valitusvirsi. Muut aiheet ei ole yhtään ongelmallisia, eikä hän ole ruikuttajatyyppiä, senpä vuoksi olemmekin vielä ystäviä. Mutta tälle yhdelle aiheelle ystäväni on todella sokea. Kuulostaa aivan ap:ltä.

Jokaisella on aivan varmaan se heikko kohta. Sullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun on usein tehnyt mieli huutaa ystävälle, että nytvittusaatanaseturpakii! kun hän sadannen kerran säälii itseään samasta asiasta, jonka voisi vieläpä korjata melko helposti. Mihinkään tämä piehtarointi ei ikinä johda, vaan joka kerta sama valitusvirsi. Muut aiheet ei ole yhtään ongelmallisia, eikä hän ole ruikuttajatyyppiä, senpä vuoksi olemmekin vielä ystäviä. Mutta tälle yhdelle aiheelle ystäväni on todella sokea. Kuulostaa aivan ap:ltä.

Jokaisella on aivan varmaan se heikko kohta. Sullakin.

Ja ystävän on sitten myös tarkoitus hyväksyä se heikko kohta myös. Näin mä nään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys nimenomaan antaa tilaa toiselle ja ottaa huomioon että kaikki asiat eivät ole helppoja. Jos kaikesta on pakko kertoa ja puhua niin se kuulostaa ennemminkin joltain vallankäyttösuhteelta. Ystävä hyväksyy toisessa senkin että joku aihe on epämukava eikä sitten söhi sitä ikävän olon tuovaa asiaa. 

Eli tämän toki voi sitten ymmärtää niinkin että minä olen kokonaisuudessaan se ikävän olon tuoja, ei se itse asia siis ole?

Tämä selittäisi kyllä koska potkut ei ole kelleen niin tabu että se tälläiseen johtaisi

 

Tuotahan ei voi tietää kukaan muu kuin tämä ystäväsi. Ilmeisesti hän muuten kuitenkin seurassasi viihtyy? Eikö vain olisi helpointa antaa sellaisen aiheen olla josta toiselle tulee hankala olo? Ei se ystävyyttä mitenkään vähennä, päin vastoin se juuri on sitä aitoa ystävyyttä että hyväksyy sen että toinen ei mielellään tietystä aiheesta puhu.